Tietoa mainostajalle ›

Aaltoilevan elämän hyvä hetki

Tänään perjantaina aurinko pilkistelee pitkän sateisen jakson jälkeen vihdoin pilvien välistä ja se saa minut hymyilemään. Huomaan havahtuvani kesken töiden ajatukseen, että yhtäkkiä kaikki tuntuu jotenkin erityisen hyvältä. Keskeytän hetkeksi sen mitä olin juuri tekemässä ja pysähdyn iloitsemaan sekä nauttimaan siitä, miltä elämä tuntuu juuri nyt. Hetken kuluttua työasiat palaavat mieleeni taas, mutta olen tyytyväinen, että maltoin hetkeksi pysähtyä.

Viikko sitten lauantaina Helsingissä syntymäpäivillä keskustelu naisvieraiden kesken kävi ajoittain hyvinkin syvälliseksi. Juttelimme monistakin eri asioista, mutta punainen lanka oli siinä, miten elämä on meidän jokaisen kohdalla tietynlaista aaltoliikettä. Toisilla ne aallon harjat ja pohjat ovat suurempia, toisilla taas pienempiä. Se mikä kenellekin on aallon harja tai pohja riippuu ihan henkilöstä ja hänen elämäntilanteestaan. Ikävä totuus on se, että kortit eivät valitettavasti mene tässä elämässä tasan kaikkien kohdalla, mutta on aika moni pystyy vaikuttamaan siihen miten korttinsa käyttää. Toki on paljon asioita, joihin emme oikeasti pysty etukäteen vaikuttamaan, ne vain tapahtuvat halusimme tai emme. Mutta vaikka aaltojen koot, ilojen sekä surujen määrät vaihtelevat ihmisestä riippuen, tuntuu, että ihmismielelle on tyypillistä unohtaa nauttia niistä nousevista harjoista ja puolestaan pitää liian tiukasti niistä pohjista.

Olen puhunut täällä aikaisemminkin siitä, että se on ihan luonnollista harmitella välillä pikkuasioita, jos elämässä pyyhkii muuten erinomaisesti. Isomman surun kohdalla ne pienemmät murheet sitten jäävät suuremman aallonpohjan varjoon ja silloin voi tulla olo ettei mikään oikein tunnu enää miltään. Hetkellisesti tämä on varmasti ihan ok, kunhan osaa ja uskaltaa laskea siitä surusta irti. Huolestuttavampaa mielestäni onkin kokea jotain tällaista positiivisten harjojen kohdalla. Silloin on juurikin vaarana, että unohdamme nauttia hyvistä hetkistä. Toki yksittäin iso ilo voi hetkeksi sumentaa silmämme, emmekä koe enää niitä pieniä arkisia asioita niin ihanina kuin ehkä aikaisemmin. Tämä on onneksi hetkellistä ja esimerkiksi lomalta palatessa ne kotona olevat arkiset ilot alkavat taas pikku hiljaa tuntumaan joltain.

Monesti myös kiire on se, joka saa meidät unohtamaan hienot aallon harjat. Oli meillä kuinka kiireistä ja hetkistä tahansa olisi hyvä kyetä iloitsemaan edes hetken niistä positiivisista asioista, joita juuri sillä hetkellä elämässä on. Viikonlopun vinkkini teille onkin ottaa lämmin kahvi- tai teekuppi käteen ja pysähtyä hetkeksi. Katsella kaunista syksyä ikkunoista ja nauttia niistä isoista tai pienistä iloista, joita elämäsi juuri tällä hetkellä tarjoilee.

2 comments
73 likes
Prev post: Trendikäs ja varma valinta: syysjakkuNext post: Tontilla tapahtuu – viikko 41

Related posts

Comments

  • Venla

    October 13, 2017 at 20:12
    Reply

    Hei Kaisa. Olen juuri viimeaikoina kamppaillut näiden samojen asioiden kanssa. Postaustasi lukiessani kyyneleet vierivät poskille. Kirjoitit juuri kuin omaan elämäntilanteeseeni. Kiitos. Kiitos älyttömän kauniista tekstistäsi ja siitä, miten aito ja jalat maassa oleva esikuva olet minulle. Sinulla on sellainen rohkeus ja osaat tehdä unelmistasi totta. Meillä on vain yksi elämä elettävänä, ja niinkuin sanoit, paljon siihen voi itse vaikuttaa. Huomaan, että sinä olet tehnyt niin. Ihanaa viikonloppua sinulle ja koko perheellesi

    • Kaisa
      to Venla

      October 15, 2017 at 13:04
      Reply

      Hei Venla! Kiitos kauniista kommentistasi

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *