Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ARCHIVE

  • Pelkojen voittamisesta

    Seisoessani tässä reunalla, hiukset sateen runtelemana ja jalat hapoilla aikaisemmasta vaellusta en miettinyt mitään muuta, kuin sitä etten koskaan uskaltaisi seisoa tai edes istua vastaavassa paikassa ilman suojakaiteita. Alle avautuva näkymä sai kurkkuni kuristumaan tiukalle ja samassa jalkoja heikotti entistä enemmän. Salamannopeasti mielessäni kävi myös tuo minulle niin tuttu ja aina yhtä inhottava mielikuvituksellinen tapahtumasarja, jonka seurauksena mätkähdän maahan monta (sataa) metriä alempana. Korkeanpaikankammo on ollut läsnä elämässäni jo kauan.

    Menomatkalla Sveitsiin puhuimme matkaseurueemme kesken paljon peloista. Yllättävän moni pelkäsi korkeita paikkoja, mutta hieman eri tavoin. Huomasin siinä kohtaa, että itselleni pelottavimpia paikkoja olivat ne, joista laidat puuttuivat tai ne estivät vain osittain putoamisen. Täysin umpinaiset paikat korkealla (kuten vaikkapa kondolihissi) eivät saaneet sydäntäni tykyttämään. Minulle pahimpia arkisia paikkoja, joissa korkeanpaikankammo iskee joka kerta ovat mm. Kampin ylimpään kerrokseen johtavat liukuportaat ja meidän uuden talon yläkerta, josta puuttuu vielä kaide. Sen sijaan läpinäkyvät lattiat ym. eivät paniikkia lietso, jos ja kun ympärillä on tukevia seiniä.

    Sveitsissä jouduin jo heti ensimmäisenä iltana vastakkain pahimman pelkoni kanssa. Päivä oli ollut siihen saakka pilvinen, eikä korkeuseroja ollut juuri vuorelle noustessa huomannut, mutta illalla pilvien rakoillessa todellinen korkeus pysäytti. Olin toki ollut vuorella kerran aikaisemminkin, mutta jotenkin se tuntui olevan näin kesällä, ilman lumipeitettä, vielä miljoona kertaa korkeammalla.

    Suurin osa porukasta innostui tässä kohtaa kuvailemaan upeita kuvia ja itsekin pyysin Jannia ikuistamaan tuon ensimmäisen kuvan. Muiden kiivetessä yhä korkeammalle tasanteelle totesin samantien, että minusta ei tuohon olisi. Siinä kohtaa, kun he alittivat turvaköydet ja siirtyivät kielekkeelle kuvailemaan olin kauhusta jäykkänä.

    Uteliaisuus kuitenkin voitti tällä kertaa ja sain kuin sainkin kavuttua seuraavalle tasanteelle. Siinä pelosta täristessä huomasin, ettei kielekkeellä kuvaaminen näyttänyt ihan niin pahalta, kuin olin päässäni kuvitellut. Kaikkien odotusten vastaisesti (omieni ja muiden) myös minä uskaltuin sinne. Muut liikkuivat kielekkeellä normaaliin tapaan, mutta oma liikkumiseni muistutti lähinnä vanhan ravun taivallusta. Hitaasti, mutta varmasti siirryin istumaan vielä melko leveälle maakaistaleelle. Pidemmälle en olisi kyennyt pyörtymättä mennä, eikä seisominen tässä kohtaa tullut kuuloonkaan. Ensimmäisistä kuvista huomasi hyvin, miten jännitys oli vallannut koko kroppani, mutta lopulta annoin hartioiden rentoutua.

    Minä tein sen, ajattelin.

    Voitin reissussa pahimman pelkoni ja jo ensimmäisenä päivänä. Kirjoitin eilen instakuvaan, että matkan aikana tuli koettua paljon erilaisia tunteita ja uusia kokemuksia. Kirjoitin myös oppineeni itsestäni paljon sekä olevani ylpeä monestakin eri syystä. Tämä pahimman kammoni voittaminen oli yksi niistä syistä.

    Vaikka hyvin todennäköisesti joudun tulevaisuudessakin Kampin vitoskerrokseen noustessa nieleskelemään pelkoani, voin silti aina ylpeänä sanoa, että elämässäni on myös ollut niitä hetkiä, jolloin olen uskaltanut kirjaimellisesti kivuta mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tämän ensimmäisen illan jälkeen nämä oikeasti korkeat paikat eivät edes tuntuneet enää niin korkeilta, vaan pystyin hallitsemaan pelkoani paremmin. Se oli ihmeellinen tunne.

    Minkälaisia pelkoja teillä on? Löytyykö niiden suhteen jotain hienoja voittamiskokemuksia?

    (*Pressimatkan sponsoroi Sveitsin Matkailu ja Peak Performance)

    photos of me: Janni Ehari, edit: me

    0 comments
    12 likes
  • Auringonkukkia ja teknisiä ongelmia

    Voihan koti sentään! Tänään aamulla heräsin ekaa kertaa viikkoon omasta sängystä ja se tunne, kun ympärillä oli kaikki rakkaat oli suhteellisen liikuttava. Paras paikka koko maailmassa ehdottomasti ♥

    Olin suunnitellut postaavani Sveitsistä reaaliajassa enemmänkin materiaalia, mutta matkan aikana kohtasin enemmän teknisiä ongelmia kuin varmasti parin vuoden aikana yhteensä. Ensimmäisenä reistaili puhelin, johon jostain syystä molemmilla kerroilla, kun kipusimme korkealle vuorelle tuli todella kummallinen näyttövika. Näytön sävyt muuttuivat täysin ja se teki kuvien ottamisesta sekä mm. Instan päivittämisestä mahdotonta. Hieman kiusallinen tilanne näin työmatkalla. Onneksi tämä “vuoristotauti” kuitenkin helpotti aina alas päästessä. Mielenkiinnosta täytyy kyllä kysyä puhelimen valmistajalta, onko heidän laitteissaan ollut koskaan mitään vastaavaa.

    Tekniset ongelmat eivät tietenkään jääneet omalta osaltani tähän, vaan myös läppärin kanssa tuli haasteita. Viimeisinä päivinä minulla on vaikeuksia saada kuvia ladattua Lightroomiin, jota käytän siis kuvien muokkaamiseen. Ilman sitä olin jälleen kerran aivan kädetön ja se tuntui todella turhauttavalta, kun muistikortit olivat täynnä upeita kuvia, joita pystyin vain ja ainoastaan selailemaan kameran näytöltä. Tämän kanssa taistelin myös eilen ja luultavasti taistelen vielä tänäänkin. Nyt onneksi tilanne näyttää jo hieman valoisammalta. Onnistuin nimittäin lopulta tuomaan nämä yhdet asukuvat koneelle ja pääsin editoimaan niitä lentokoneessa.

    Jos olette seuranneet reissuani IG:ssä, niin tiedättekin jo, että viimeiset päivät vietimme Genevessä. Siellä oli todella lämpöiset kesäkelit, joten päälle valikoitui lähinnä kevyitä ja ilmavia asuja. Ilmeisesti täällä Suomessa on saatu nauttia tällaisista säistä jo koko edellisen viikon, joten toivottavasti näistä ja tulevista asukuvista irtoaa inspiraatiota kesäpukeutumiseen. Ensimmäisenä nyt tämä auringonkukkamekkoasu, joka valikoitui päälle viinitilalla järjestetylle illalliselle. Yhdistin mekon tennareihin, sillä matka viinitilalle ja takaisin sujui pyöräillen. Myös maltillisen korkoiset kesäsandaalit voisivat sopia mekon kanssa aika kivasti.

    Ihanaa viikonalkua kaikille!

    Gina Tricot dress

    Converse shoes

    Mulberry bag

    RayBan sunnies

    photos: Johanna Piispa, edit: me

    (*Pressimatkan sponsoroi Sveitsin Matkailu ja Peak Performance)

    0 comments
    30 likes