Tietoa mainostajalle ›

Before & After

Sí Modan sisältö on pitkälti ollut muotia, asukuvia ja ruokajuttuja. Aina välillä olen jakanut satunnaisia otoksia arjestani. Sekaan on myös mahtunut muutamia kauneuteen, hyvinvointiin ja liikuntaan liittyviä juttuja. Nämä ovat aiheita, joita mielelläni itse luen, joten ajattelin kirjoittaa muutaman sanan hyvinvoinnista ja liikunnasta raskausaikana.

Ensimmäiseksi on ehkä hyvä sanoa, että se oli pitkälti geenien ansiota, ettei minulle kasvanut kovinkaan suurta mahaa, vaikka vauva oli syntyessään aivan normaalikokoinen.  Enkä nyt tarkoita sitä, että pieni maha olisi jotenkin hieno ja kehumisen arvoinen asia, vaan yritän sanoa etten raskausaikana todellakaan tarkkaillut syömisiäni normaalia enempää tai treenannut hullun lailla. Päinvastoin pyrin tekemään kaikkeni, jotta lapsi voisi hyvin! Uskon kuitenkin tehneeni hyviä valintoja ravinnon ja liikkumisen suhteen, sillä palautuminen on ollut suhteellisen nopeaa. Tosin tässäkin ovat geenit varmasti olleet puolellani.

Mieli

Aloitan ehkäpä tärkeimmästä asiasta, nimittäin henkisestä hyvinvoinnista. Koen itse välttyneeni pahoilta mielialan vaihteluilta raskausaikana. Tietysti perinteiset hormoni-itkut tuli itkettyä mitä typerimmille asioille, mutta yleisesti ottaen olin koko ajan iloisella mielellä. Aavistuksen stressaavaksi tunsin oloni alkusyksystä, jolloin työt puskivat joka suunnasta päälleni, eikä kroppani tuntuvat jaksavan sitä rasitusta. Stressi ilmeni pienenä sairasteluna, mutta osasin onneksi levätä oikeissa paikoissa.

Kasvavaan masuun suhtauduin minulle tyypilliseen sarkastiseen tapaan. En kokenut pakokauhua “lihomisesta”, mutta en myöskään mitenkään hihkunut onnesta, kun housut eivät enää mahtuneet päälle. Huumorin siivittelemänä mentiin loppuun asti. Toki olin erittäin onnellinen vatsan kasvusta, mutta onneni kohdistui lähinnä sisällä potkivaan vauvaan eikä suureen kumpuun.

Luulen, että hyvä fiilikseni pysyi raskausaikana yllä osittain ystäväni ja mieheni ansiosta. Paras ystäväni oli nimittäin samaan aikaan raskaana ja oli suuri helpotus saada jakaa ajatuksia hänen kanssaan. Raskaus on melkoinen henkinen myllerrys koettavaksi yksinään, joten läheisten ihmisten tuki oli mielestäni korvaamatonta.

SI MODA BEFORE&AFTER P 3

Iho

Mielialan lisäksi raskaudella on ihana tapa vaikuttaa jollain tapaa myös ihoon. Toisille tämä hormonaalinen muutos tekee ihmeitä, toisille jotain aivan päinvastaista. Kasvot, kaula, rintakehä ja selkä voivat rasvoittua aivan uudella tavalla. Pientä hormoninäppylää voi puskea mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Pahimmassa tapauksessa sitä joutuu kärsimään kipeistä paukamista, jopa kunnon aknesta. Ihon rasvoittuminen ja näppyjen määrä riippuvat tietysti henkilöstä, mutta samalla naisella voi raskauden eri vaiheissa olla aivan eri ihotyyppi. Tämä tuottaa hankaluuksia kasvon ihonhoitotuotteiden valinnassa.

Itse kuuluin nimenomaan tähän kategoriaan, joka sai raskauden aikana sekä nauttia että kärsiä eri ihotyypeistä. Aluksi mentiin kovaa kohti rasvoittuvaa ja epäpuhdasta ihoa. Siihen avun löysin Dui Clinicin tuotteista, joista puhuinkin jo tässä postauksessa. Ensimmäisen ja toisen kolmanneksen taite sattui mukavasti kesäaikaan, jolloin iho parani myös auringon avustamana. Meikkiä ei tullut juuri käytettyä ja iho sai hengittää. Pieni päivetys karisteli loput näpyt kasvoiltani. Alkusyksystä ihoni olikin paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan.

Viimeisellä kolmanneksella näppyjä tuli satunnaisesti suunympärille. Nämä olivat nimenomaan niitä pieniä hormoninäppyjä, jotka saattoivat ilmestyä ja kadota yhdessä yössä. Vähän ennen synnytystä ja nyt sen jälkeen olen saanut kamppailla erittäin kuivan ihon kanssa. Ihoni oli ennen raskauttakin normaalia kuivempi, mutta tällä hetkellä se tuntuu “lähtevän irti” ellen ole jatkuvasti rasvaamassa sitä. Nämä paukkupakkaset eivät varmasti helpota asiaa yhtään. Saa nähdä mihin tästä seuraavaksi edetään, toivottavasti kohti “normaalia ihoa”.

Jos puhutaan ihosta raskausaikana, tulee automaattisesti mieleen myös kasvava vatsa ja ihon venyminen. Itse aloitin rasvaamisen loppukesästä ihan perusvoiteella kerran päivässä. Syksyllä ostin Bio-Oilia, jota levitin vatsaan ja reisiin viimisiä viikkoja lukuunottamatta kerran päivässä. Vähän ennen synnytystä rasvailin useamman kerran päivässä. Ja kiitos taas kerran geenien sekä ahkeran rasvauksen vältyin kokonaan raskausarvilta. Olin suhteellisen varma, että niitä ilmestyisi edes muutama, koska teininä reisiini tuli muutamat arvet kovan treenauksen ja lihasten kasvun myötä.

Liikunta

Missään vaiheessa raskautta en kauhistunut painon noususta, vaikka yli puolet kiloista tuli jo ensimmäisinä kuukausina. Sekin johtui varmasti siitä, etten kyennyt pahoinvoinnin ja äärettömän väsymyksen vuoksi harrastamaan liikuntaa pariin kuukauteen. Pahoinvointiin ei auttanut mikään muu kuin syöminen. Juhannuksen jälkeen sain taas liikunnan ilosta kiinni ja kävin juoksemassa säännöllisesti lenkkejä. Lihaskuntoa pidin yllä kotijumpalla (kahvakuula). Syys-lokakuussa viimeisen kolmanneksen alkaessa juokseminen ei enää tuntunut niin mukavalta, joten päätin ottaa salikortin. Salitreeniä teinkin aivan loppuun asti. Viimeisen kerran kävin salilla pari päivää ennen synnytystä (tietysti autuaana tietämättä siitä, mitä oli pian luvassa).

Salitreeni koostui loppupuolella n. 30 minuutin crosstrainer-treenistä ja n. 30 minuutin lihaskunto-osuudesta. Voin lämpimästi suositella crosstraineria loppuraskauden liikuntamuodoksi. Siinä tehtävä “pehmeä askellus” sopi ainakin omalle kropalleni huomattavasti paremmin kuin juoksu. Varsinaiseen salitreeniin vinkiksi antaisin vain kuunnella omaa kroppaa. Se kyllä kertoo milloin on aika jättää tietyt liikkeet tauolle ja vähentää painoja. Itse pystyin alkuun vielä tekemään rauhallisia kyykkyjä ja vatsalihaksia, mutta pian jouduin luopumaan niistäkin. Jalkalihaksia harjoitin siitä eteenpäin kuminauhaa apuna käyttäen ja kylkilihaksia tein kahvakuulalla. Aivan viimeiset viikot keskityin käsitreeneihin ja tasapainoharjoituksiin jumppapallolla.

SI MODA BEFORE&AFTER P 2

Ravinto

Monet kokevat raskausaikana mitä ihmeellisimpiä mielitekoja. Toiset himoitsevat sitrushedelmiä ja toiset euron juustohamppareita. Minulle tuli himo mm. karjalanpiirakoihin, karvaismarjoihin (!!) ja loppuaikana mandariineihin. Yllätyin miten vähän himoitsin ns. roskaruokaa ja herkkuja. Herkkuja tuli kyllä syötyä normaalia enemmän, mutta annoin ihan surutta itselleni joka päivä pienen herkutteluhetken, mikäli sitä kaipasin. Muutoin ruokavalioni pysyi hyvin samanlaisena kuin ennen raskautta. Olen ehkä luonnonoikku näissä ruoka-asioissa, mutta suurin osa herkkuruuistani on todella terveellisiä. Ihmiset pyörittelevät päätään, kun kerron etten tykkään esimerkiksi pitsasta :D

Annoskoot olivat alkuraskauden aikana aivan valtavia, koska pahoinvointiin ei auttanut mikään muu kuin hillitön syöminen. Ja kuten aikaisemmin jo mainitsin, siitä syystä suurin osa kiloistani tulikin ensimmäisen kolmanneksen aikana. Loppuraskauden aikana vaivannut närästys karsi ruokavaliostani tiettyjä raaka-aineita ja pienensi myös annoskokoja. Silloin tuli syötyä pienia ruokamääriä, mutta usein. Missään vaiheessa en kokenut ylensyöneeni tai päinvastoin nähneeni nälkää. Jos huomasin jonkin ruoka-aineen turvottavan oloa entisestään, jätin sen yksinkertaisesti pois. Kokonaisuudessaan ruokavalioni oli erittäin yksinkertainen ja hyvin “oppikirjamainen”. “Aamulla kaurapuuroa, välipalaksi ruisleipää, lounaaksi raikas salaatti, välipalaksi hedelmiä, illalliseksi täysjyväpastaa ja iltapalaksi luonnonjugurttia marjoilla” -tyylillä mentiin ja mennään yhä. En usko ihmedieetteihin, vaan uskon hyvien perusruokien ja tuoreiden raaka-aineiden olevan avain hyvinvoivaan kroppaan.

Synnytyksen jälkeen arki on pikku hiljaa tasoittunut ja olen ehtinyt uhrata muutaman hetken myös oman oloni pohtimiseen. Kiloista suurin osa jäi laitokselle ja kahden viikon jälkeen oltiin “lähtötilanteessa”. Ei suinkaan siis siinä lähtötilanteessa, mikä oli ennen raskautta. Tällä lähtötilanteella tarkoitan sitä lihaksetonta, raskaan työn tehnyttä kroppaa, jota lähden nyt työstämään uuteen uskoon.

Olen harrastanut liikuntaa aktiivisesti alle kouluikäisestä lähtien, joten voin sanoa ensi kertaa nyt tunteneeni sen, miltä tuntuu, kun ei omista ainuttakaan vatsalihasta. Toipumiseni on hieman venynyt, joten olen vasta aloittanut pikku hiljaa tekemään rauhallisia istumaannousuja iltaisin. Tosin neuvolassa oltiin vielä sitä mieltä, että vatsalihasten tekoa olisi syytä välttää. Onko jollain kokemusta tästä? Itse olen pyrkinyt noudattamaan sääntöä “saa tehdä, jos tuntuu hyvältä”.

Web

Keskivartalon lisäksi olen päässyt harjoittamaan jalkalihaksiani ja yleiskuntoani lenkkien muodossa. Kylmät ilmat rajoittivat vaunulenkkejä pari viikkoa, mutta nyt olemme käyneet ulkona melkein joka päivä. Uskaltauduin myös kokeilemaan ihan kunnon hikilenkkiä ja yllätyin miten kepeästi vajaa 8km juoksu sujui.

En ole asettanut itselleni mitään sen suurempia tavoitteita kuin päästä maltillisella tahdilla entisiin mittoihin ja voida hyvin. Olen koko aikuisikäni painanut suurin piirtein saman verran ja ollut samankokoinen, joten uskon, että tavoittelemani lähtöpaino on myös ns. “ihannepainoni”. Tosin painoa tärkeämpää on hyvä olo. Koska ruokavalioni jatkaa samaa tuttua linjaansa, uskoisin hyvän olon tulevan ajan myötä melkeimpä itsestään. Lihasten eteen on sen sijaan tehtävä töitä ja paljon!

25 comments
5 likes
Prev post: KuositteluaNext post: Turistit ruokapöydässä

Related posts

Comments

  • Inna

    January 31, 2014 at 12:13
    Reply

    Mielenkiintoinen postaus! Itse odotan nyt toista lastani viikolla 29, ja kiloja on tälläkin kertaa kertynyt paljon, vaikka olen pystynyt harrastamaan liikuntaa koko raskauden ajan. Toivon totisesti, että nämäkin raskauskilot lähtevät yhtä helposti kuin esikoisella, jolloin kaikki 15 raskauskiloa karisivat parissa kuukaudessa imetyksen ja vaunulenkkien avulla. Noista vatsalihasten teosta voisin sanoa sen verran, että parempi aloittaa niiden tekeminen maltilla. Tietysti voit testata ovatko ne vielä kuin erillään (makaamalla selälleen ja kokeilemalla sormilla jännittyneiden vatsalihasten välillä olevaa rakoa) ja aloittaa sen perusteella niiden treenaamisen. Itse aloitin vatsalihasten treenaamisen aika varovasti, tosin mulla oli aika iso raskausmaha verrattuna sinuun. Syviä vatsalihaksia alkuun niin kyllä se siitä lähtee! Ja noista raskaudenaikaisista liikuntamuodoista voisin kehua mainitsemasi crosstrainerin lisäksi hiihtämistä, mikäli siitä sattuu tykkäämään! Siinä ei pääse myöskään maha pomppimaan tai ole muutenkaan tiellä.

    • casey
      to Inna

      January 31, 2014 at 12:54
      Reply

      Tuohan on hyvin yksilöllistä miten paljon kiloja kertyy ja monet ovat sanoneet, että toisen kohdalla niitä voi tulla helposti enemmänkin. Ainakin masu kasvaa nopeammin :) Vatsalihaksia olen tosissaan aloittanut tekemään todella maltillisesti (lähinnä herätellyt pienillä joustoilla olemattomia lihaksiani). Eihän tässä mikään kiire ole palautua, kunhan olo on hyvä ja vauvaa jaksaa hoitaa! Hiihtäminen kuulostaa kyllä hyvältä vaihtoehdolta, harmi vaan ettei oman raskauden aikana ehtinyt sataa tarpeeksi lunta :D

  • amemo

    January 31, 2014 at 14:31
    Reply

    kiva postaus! Olisi myös mielenkiintoista kuulla miten vauva on muuttanut parisuhdetta kun on kyseessä ensimmäinen lapsi. :)

    • casey
      to amemo

      February 2, 2014 at 23:09
      Reply

      Siitä aiheesta ei kyllä saa postausta aikaiseksi, koska mitään suurempaa muutosta ei ole tapahtunut. Minulla ei muutenkaan ole tapana puida täällä ihmissuhteitani, joten en tee sitä nytkään :) mutta mukava kuulla, että tämä postaus miellytti!

  • tiitu

    January 31, 2014 at 15:54
    Reply

    Olipa kiva postaus! Itse odottelin lääkärin jälkitarkastukseen asti ennen rasittavamman liikunnan aloittamista sairaalasta saatujen neuvojen mukaan. Pelkäsin lantionpohjalihasten ja -kiinnikkeiden löystymistä/laskeutumaa, niinpä otin ohjeet tunnollisesti. Päivittäiset vaunulenkit aloitin kyllä varhain. Mut se eka juoksulenkki, ah!! Ja kuten totesit, omien tuntemusten mukaan kannattaa mennä! :)

    • casey
      to tiitu

      February 2, 2014 at 23:10
      Reply

      Itselläni oli tässä yksi ylimääräinen lääkärikäynti ennen pian koittavaa jälkitarkastusta ja koska kaikki oli siinä ok uskalsin liikkua vähän aktiivisemmin. Toki varovainen olen edelleen :)

  • Salee

    January 31, 2014 at 18:01
    Reply

    Kyselit tuosta vatsalihasten harjoittamisesta. Kerrottiinko sinulle neuvolassa miksi kannattaa välttää heti rankkaa vatsalihastreeniä? Syy on esimerkiksi siinä, että jos vatsalihasharjoittelun aloittaa "liian ajoissa" voi tulla vatsalihasten erkaantuma, eli siis kirjaimellisesti suorat vatsalihakset erkanee toisistaan. Tämä aiheuttaa niin kosmeettista haittaa, kuin myös kipua ja tyrän muodostumisen riskin. Suositeltavaa on aloittaa vatsalihastreenit syvien vatsalihasten harjoittamisella, esimerkiksi staattiset pidot on erinomaisia :)

    • casey
      to Salee

      February 2, 2014 at 23:11
      Reply

      Erkaantumasta olen kyllä lukenut ja nyt itse asiassa löysin hyvät kotiohjeet kuinka testata ovatko lihakset palautuneet jo tarpeeksi :) Pitoja olen nimenomaan suosinut nyt tässä alussa ja yrittänyt hieman herätellä lihaksiani pitkän tauon jälkeen!

  • Sara

    January 31, 2014 at 18:41
    Reply

    Vitsi oli kiva lukea tää! Oot kyllä Kaitsu ihan huippu! :)

    • casey
      to Sara

      February 2, 2014 at 23:12
      Reply

      Kiva kuulla Sartsa! :) En tiiä miks, mut mulla tuli vähän sä mieleen, kun kirjoitin tätä :D

  • Emilia V

    January 31, 2014 at 19:10
    Reply

    Heippa Casey! Olen ikäisesi 2 lapsen äiti. Oikein kiva teksti. Aivan kuten sinäkin olen raskauksissa liikkunut ja syönyt ihan maalaisjärkeä käyttäen. Ekassa raskaudessa olin ehkä liikunnan suhteen vähän varovaisempi, harrastin lähinnä muokkaus- ja body pump- jumppia. Toisessa raskaudessa myös juoksin. Palautumisessa ei ole ollut mitään ongelmia. Olen vakuuttunut, että aktiivisuus raskausaikana on edesauttanut omaa palautumistani. Vatsalihasten teko täytyy toki aloittaa maltillisesti, niinkuin edellä onkin kommentoitu. Nyt 4 kk toisen synnytyksen jälkeen, mun alavatsa pömpöttää hiukan, mutta tähän asti olen kokenut tästä "synnyttäneen naisen -mahasta" vain hienoista ylpeyttä. Ihan normaalisti olen kyllä jumppatunneilla vatsalihastreeniä tehnyt jo muutaman kuukauden. Kuten sanoitkin pieni vauvamahasi johtuu pitkälti geeneistä, tarkemmin sanottuna, tai niin olen antanut itseni ymmärtää, vartalonmallista/rakenteesta. :D Minulla myöskään mahat eivät olleet missään vaiheessa häiritsevän isoja, tai juuri vaikuttaneet toimintakykyyni. Lapsivettä oli molemmissa raskauksissa runsaasti ja myös vauvat ovat olleet isoja. Lantioini on kuulemma hyvän mallinen (eli ei varmaan ainakaan pieni) ja lapset siis painuneet sinne mukavasti. Näin varmaan myös sinulla. :D Reipasta kevättä teidän perheelle! <3

    • casey
      to Emilia V

      February 2, 2014 at 23:16
      Reply

      Hauskaa, että mainitsit tunteneesi ylpeyttä "synnyttäneen naisen mahaa" kohtaan, sillä itsekin olen kyllä ollut siitä omituisen ylpeä. Harvemmin sitä ylpeilee roikkuvalla vatsanahalla ja pienellä pömppiksellä :D Vauvan koosta vielä sen verran, että johonkin "kuoppaan" se vauva oli kätilön mukaan kaivautunut, koska hänkin yllättyi vauvan koosta :D Oli nimittäin aivan varma, ettei mennä yli kolmen kilon...

  • LilliK

    January 31, 2014 at 20:56
    Reply

    Kiva postaus! :) Imetätkö vai syötättekö korviketta? Itse imetän (tyttö 9 viikkoa) mutta mietin lopettamista etten olisi niin kiinni vauvassa.

    • casey
      to LilliK

      February 2, 2014 at 23:17
      Reply

      Meillä tyttö syö korviketta, ei riittänyt oma maito valitettavasti :/

  • Heidi

    January 31, 2014 at 23:10
    Reply

    Nämä postaukset ja päivitykset aiheuttavat kyllä kieltämättä kovaa vauvakuumetta:) oikein paljon tsemppiä, jaksamista ja iloa arkeen koko teidän perheelle:)

    • casey
      to Heidi

      February 2, 2014 at 23:17
      Reply

      :) heh no mutta sehän on vaan positiivinen asia (ainakin luulisin)!

  • mai

    February 1, 2014 at 00:28
    Reply

    Itse synnytin jouluaattona esikoistyttären ja olen ajatellut odottaa jälkitarkastukseen asti ennen rankemman liikunnan,kuten juoksu ja salitreeni, suhteen esimerkiksi juuri tuon laskeuman ja vatsalihasten erkanemisen takia. Reippaita vaunulenkkejä on kyllä tullut tehtyä joka päivä senkin edestä :) Onnea uudesta , ilmeisesti hyvin samanikäisestä, tyttärestä myös sinulle! :)

    • casey
      to mai

      February 2, 2014 at 23:19
      Reply

      Hyvin samanikäisiä ovat kyllä :) Kommentoin tuossa edellä, että itselläni oli tässä yksi ylimääräinen tarkastus ja sen jälkeen uskalsin kokeilla hieman "rankempaa" liikuntaa. Mutta ei varmastikaan ole yhtään hullumpaa odotella jälkitarkastusta, oli se raskaus+synnytys sen verran rankka kokemus kropalle. Onnea vielä sinnekin <3

      • mai
        to casey

        February 3, 2014 at 00:21
        Reply

        Kiitos! :) ja liikunnan iloa meille molemmille sekä onnellista vauva-aikaa!

  • JS

    February 1, 2014 at 09:19
    Reply

    Hei, Herttoniemessä asuvana osallistuin vauvan kanssa neuvolan järjestämään fysioterapiaryhmäkäyntiin vauvan ollessa toista kuukautta vanha. Siellä fysioterapeutti tsekkasi jokaiselta halukkaalta heidän vatsalihasten tilanteen; selinmakuulla päätä nostetaan hieman, jolloin kokeillaan monta sormea mahtuu pystysuorien vatsisten väliin. En muista mikä oli se raja, että vatsiksia ei saa vielä tehdä. Niiden kanssa ei tosiaan auta hätäillä, koska lopputulos voi olla että vatsikset eivät koskaan palaudu ennalleen, vaan ne erkanevat toisistaan (tms.) Että ota vaan rauhallisesti, sinulla on vielä paljon aikaa treenata! Tsemppiä! :)

    • casey
      to JS

      February 2, 2014 at 23:20
      Reply

      Löysin tähän netistä ohjeet ja testasin heti! Kiitos vinkistä :) Mulla meni lihakset helposti "testistä" läpi, joten turvallisin mielin jatkan nyt vatsalihasten herättelyä. Rankemmat lihaskuntoharjoituksen saavat kyllä odottaa jälkitarkastusta!

  • A

    February 4, 2014 at 07:37
    Reply

    Hei, Kiitokset motivoivasta ja kannustavasta postauksesta! Juurikin näin :) Ihailen myös sitä miten oot pyrkinyt pitämäån tän sun blogin kuitenkin myös edelleen muotiblogina, enkä edes ymmärrä miksi joku edellä kommentoinut toivoi parisuhde postausta... Etenkin kun niitäkin täysin ns "sensuroimattomia" vauva blogeja löytyy kyllä... Kuitenkin haluaisin vielä kysyä niinkin henkilökohtaisesta asiasta raskauden aikana kuin kalan käytöstä. (Rivien välistä oon lukenut että sitä kuitenkin ennen raskautta on ilmeisen paljon käytetty :D) Eli uskalsitko syödä kaupan lämminsavustettuja kaloja, usein kun ovat vacuumissa olleita vaikka tiskistä ostaisikin... :/

    • casey
      to A

      February 5, 2014 at 22:42
      Reply

      Näin vähän arvelinkin ettei kaikki lukijat minulta niin henkilökohtaisia postauksia edes odota :) ja ihana kuulla, että koet blogin säilyneen "ennallaan" vauvasta huolimatta! Kalasta sen verran, että itse vältin vain raakaa kalaa, vakuumipakattua KYLMÄsavulohta sekä haukea. Lämminsavua söin mutta joka kerta iskän savustamaan joten en voi samaistua tuohon kaupasta ostettuun. Näin maalaisjärjellä ajatellen itse kyllä sitä söisin, koska se on kypsennetty kuitenkin sen verran kuumassa että pöpöt ovat kuolleet eikä se vakuumi niitä tuo takaisin...

  • minttunen

    February 28, 2014 at 16:16
    Reply

    Heippa! Olen lukenut sinun blogiasi Indiedaysin puolella aiemmin, mutta sitten blogin lukeminen on unohtunut ja vasta tänään löysin sinut uudelleen. Aivan ihana "yllätys", että olet saanut lapsen, onneksi olkoon tosi paljon! Viimeksi kun olen blogia lukenut, ei lapsesta ollut tietoa (ainakaan täällä blogissa). Lueskelinkin nyt näitä sinun vanhoja postauksia, etenkin äitiysjuttuihin liittyen itsekin juuri yksi vuotta täyttäneen pojan äitinä. Vatsalihasasiaa haluaisin kommentoida fyssarin näkökulmasta. Suorat vatsalihakset erkanevat raskauden aikana toisistaan, jolloin keskelle vatsaa jää sidekudosta, "linea alba". Synnytyksen jälkeen suorien vatsalihasten välissä on "rako", sen voi tuntea kun tekee istumaannousua ja laittaa sormet pystysuuntaan. Suoria vatsalihaksia ei kannata alkaa tekemään, ennen kuin tämä "rako" on pienempi kuin 3cm, muutoin tämä "rako" voi jäädä pysyvästi. Malttia siis harjoitteluun! Täältä löydät lisätietoa asiasta (opinnäytetyön lopussa harjoitteita) : http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53798/Suorienvatsa.pdf?sequence=1

    • casey
      to minttunen

      February 28, 2014 at 22:10
      Reply

      Hei, kiva että löysit taas tänne ja kiitos neuvoista! Olenkin noudattanut tuota 3cm sääntöä ja nyt olen jo uskaltanut harjoittaa vatsalihaksiani :) Vielä ollaan kyllä niin rapakunnossa, mutta hiljaa hyvä tulee.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *