Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kauneus

  • Ruoka- ja treenitrendejä joka lähtöön

    Viime viikolla luin salilla ollessani jotain sportti/fitness-lehteä ja jäin miettimään lukemaani. Pääkirjoituksessa puhuttiin viime vuonna valloilla olleista ruokatrendeistä. Kuka karppasi, kuka vältteli lisäaineita, kuka söi superfoodia, kuka vannoi kotiruoan nimeen jne. Ruokatrendit olivat niin pinnalla, että niissä nähtiin totaalisia kärjistymisiä: Karppaajalapsia oltiin ottamassa huostaan ja elintarvikevirastoa haastamassa oikeuteen. Kuulostaa tosi terveelliseltä?

    Miksi höpisen tämmöisestä asiasta blogissa, jonka pääpaino on kumminkin muodissa. No muoti-ilmiöitä nämäkin. Minusta on turhauttavaa miten ihmiset eivät tajua, että vaikka lehdissä yms. kerrotaan näistä trendeistä, niin ei niitä silti ei ole tarkoitus noudattaa pilkulleen. Sama pätee muotitrendeihin. Niistä on kaikilla mahdollisuus löytää omaan tyyliin sopivia juttuja, jos edes haluaa löytää. Ei ole tarkoitus, että kaikilla on valkoinen pliseerattu hame leveällä vyöllä, jos joku on valloillaan olevan trendin catwalkilla niin kuvannut. Minua raivostuttaa kuunnella ihmisiä, jotka kertovat miten he ovat nyt lukeneet, että tätä ei kannata syödä ja näin pitää liikkua. Tietysti hyviä vinkkejä kannattaa lukea, mutta ne ovat tarkoitettu sovellettaviksi jokaisen henkilökohtaiseen elämään.

    Itse en esimerkiksi koskaan alkaisi karppaamaan. Se ei yksinkertaisesti sovi omalle kropalleni, vaikka kuinka väitetään, että olo on energisempi ja kiloja karisee. Oma kroppani pysähtyisi kuin seinään, jos poistaisin hiilarit ja siinä mukana menevät kuidut ruokavaliostani. Lisäaineita en myöskään pidä totaalisessa pannassa, koska osa niistä on aivan luonnollisia aineita. Yritän kyllä ostaa aina tuoreita raaka-aineita ja valmistaa ruoan itse. Valmisruoat ovat nimittäin karsean makuisia ja pitävät sisällää aivan liian vähän hyviä juttuja. Olen pyrkinyt löytämään hyvän tasapainon omassa ruokavaliossani. Syön asioita, jotka a. maistuvat hyvältä ja b. eivät tee hallaa omalle fyysiselle hyvinvoinnilleni. Joskus tulee tietty syötyä mitä sattuu, mutta niin sen pitääkin mennä. Ei yksi kakkupala sinne tai tänne tee sen kummempaa keholle.

    Olen huomannut, että minulle on tärkeää muistaa syödä tarpeeksi usein. Säännölliset ruoka-ajat ovatkin yksi kirjojen ja lehtien tyrkyttämä hyvä vinkki ruokailuun ja sen olen totenut itselleni toimivaksi. Syön n. 3 tunnin välein ja vältän tällä ylensyönnin. Ennen en syönyt aamupalaa säännöllisesti, mutta nyt olen muutamat vuodet syönyt. Se todella auttaa tasapainottamaan päivän muuta syömistä. Vieläkään en pysty aikaisin aamulla syömään kovinkaan paljon, mutta lasi mehua ja hedelmä toimivat hyvin. Kouluun mennessä otan eväät ja mussutan sitten varsinaisen aamupalani muutaman tunnin kuluttua heräämisestä. Meidän luokalla ei taida olla yhtään tyyppiä, joka ei tietäisi mikä tai kuka klo 9 aikaan aamulla rapisee. Heistä jokainen tietää myös, kuka kaivaa iltapäivän tunnilla laukusta porkkanoita ja rupeaa rouskuttamaan niitä kesken kaiken.

    Uskallan väittää, että säännölliset ruoka-ajat toimivat useimmille meistä, mutta toimivia ruokavalioita on yhtä paljon, kuin on meitä ihmisiäkin. Siksi joskus mietin, miksi minulta (ja monelta muultakin) on blogissa pyydetty ruokapäiväkirjaa yms. koska tuskimpa se olisi kellekään muulle yhtä hyvä, kuin juuri minulle. Meillä kaikilla on eri painot, eri pituudet, me kulutamme eri verran ja meidän aineenvaihdunnat eroavat toisistaan. Tähän kun lisätään se, mikä kenenkin mielestä maistuu hyvältä, on parempi sulkea mielestä ne “tässä kymmenen ruokaa, joilla laihdut”-ohjeet. Syön kokoisekseni ihmiseksi ehkä paljon, mutta ruokavalioni koostuu pääasiassa kasviksista ja hedelmistä. Miksi? Siksikö, että ne on terveysruokaa? Ei, vaan siksi, että tykkään niistä. Jos minun pitäisi päättää yksi ruoka-aine, jota söisin loppuelämäni se olisi tomaatti. (Siskoni muuten yökkää tällä hetkellä, kaikki ei vaan tykkää tomaateista). Minun tekee usein mieli kasviksia ja minuun saattaa esimerkiksi iskeä hurja porkkanahimo. Koulussa minulle maistuu usein kasvis/kalaruoka, mutta kyllä syön lihaakin. Possunliha ei ole minun makuuni lähinnä koostumuksensa takia, mutta muuten syön punaistakin lihaa.

    Kompastuskiviä minultakin löytyy, ja niihin voidaan laskea kaikki herkulliset juustot, kunnon tuoreet leivät, salmiakki&suklaa, kotileivonnaiset jne. Olen onneksi löytänyt niihinkin tasapainon, jossa pysyn melkein aina. Kaikilla tulee kuitenkin ylilyöntejä, mutta ne ovat mielestäni täysin sallittuja. Kenenkään ei mielestäni tarvitse noudattaa mitään ruokatrendiä tai dieettiä päästäkseen hyvään kuntoon ja saadakseen hyvän olon itselleen. On vain löydettävä se oma polku. Itselläni tietyt ruoka-aineet turvottavat vatsaa. Yritän vältellä niitä, jos illalla on mahduttava vartalonmyötäiseen mekkoon. Eräs kampaaja sanoi minulle kerran, että hän on kateellinen makutottumuksistani. Hän ei voinut käsittää miten joku ei tykkää pizzasta, hamppareista tai raskalaisista. Niin luit oikein – minä en pidä. Siinä missä joku vihaa hernekeittoa, niin minä vihaan edellä mainittuja. Tähän joku sanoo, että et ole maistanut kunnon pizzaa! Olen ja en vain ole tykännyt. Hernekeittoa taas rakastan. Meitä on moneen junaan.

    Mutta niin, palataan asiaan – trendeihin. Yhtälailla näitä trendejä on liikkumisessakin. Minusta tuntuu, että ihmiset yrittävät väkisin liikkua jollain tietyllä tapaa, koska se toimii jollakin toisella tai sen on kerrottu toimivan tehokkaasti. Juokseminen on monelle pakkopullaa, mutta silti osa meistä vetää lenkkarit jalkaan vaikka väkisin, jotta niitä kiloja karisi. Menkää hyvät ihmiset vaikka latotansseihin, jos se on kivempaa. Itselleni juoksu on suurta huumetta ja se pitää minut energisenä. Olen kuitenkin soveltanut myös juoksemisen minulle sopivaksi.

    Kaiken maailman lehdet neuvovat juoksemaan eri pituisia ja tempoisia lenkkejä ja tiettyyn aikaan päivästä. Aamulla juostu lenkki kuluttaa eniten ja saa päivän käynnistymään paremmin – Kun juokset tyhjällä mahalla niin vielä parempi. Jos itse lähtisin moista yrittämään, niin Teemu saisi tulla hetken kulutta korjaamaan minut talteen tien varresta. Aamuliikunta ei vaan sovi kropalleni. Olen yrittänyt syödä enemmän, herätä aiemmin jne. mutta aina se vaan tökkii. Kärsin aamuisin huimauksesta ja lenkille lähtö olisi aivan viimenen pisara. Välillä tekee tiukkaa, jos minun pitää ottaa juoksuaskelia vain ehtiäkseni bussiin. Olen siis todennut olevani ilta-liikunta-ihminen ja saavani itsestäni tuplasti enemmän irti silloin. Vaikka mikä opus neuvoisi minua liikkumaan aamuisin, en sitä tekisi.Monesti myös painotetaan, miten olisi hyvä juosta ainakin kerran viikossa pitkä lenkki. Mikä se pitkä lenkki sitten on ja mikä on kellekin hyvä tempo niin on taas täysin yksilöllistä. Se, että joku kertoo juoksevansa 20 km, ei tarkoita sitä, että hän voisi yhtään paremmin kuin sinäkään. Itse koen olevani suht hyvässä kunnossa, mutta en koskaan ole juossut yli 15km. Yleisesti lenkkini pituus on ehkä 8km ja se riittää minulle vallan mainiosti.
    Olen löytänyt liikkumiseeni tasapainon, enkä halua lukea ja vertailla muiden liikunta määriä omiini. Voin tietysti saada salille lähtö inspiraatiota saada siitä, että joku muukin on sinne tänään itsensä jaksanut raahata, mutta en halua ajatella montako kertaa hän on siellä kyykännyt. Huomaan välillä, miten ihmiset salilla vertailevat toisiaan ja melkein laskevat montako kertaa joku tyyppi jaksoi nostaa painoja. Onneksi oma salini on suhteellisen pieni ja siellä on lähinnä vain bodausmiehiä, joita ei meikäläisen pikkupainot kiinnosta. Itselläni painojen nostamista rajoittaa kovasti rakennevikaiset ranteet ja siksi joudunkin usein soveltamaan liikkeitä. Minulle ei sopisi käydä bodypumpissa tai vastaavissa, koska moni liike jäisi ranteiden takia väliin. Olemme Teemun kanssa keksineet minulle sopivia liikkeitä ja teen ne semmosilla painoilla, jotka minulle sopivat. Painojen määrää on turha yrittää etukäteen katsoa mistään, vaan kokeilemalla löytyy itselleen sopivat.Katselin kauhulla viime viikolla, miten kaksi nuorta n. 15 vuotiasta poikaa teki penkkipunnerruksia. Toinen pojista ei selvästikään ollut koskaan aikaisemmin tehnyt niitä, ja kaveri vaan sanoi, että kyllä sinä jaksat! Hän sitten yritti nostaa niillä samoilla painoilla sillä seurauksella, että koko tanko kallistui ja isot painot tippuivat kolisten lattialle. Onneksi ei kenenkään varpaat olleet alla. No ei se mitään, jos he olisivat todenneet, että vähennetään painoja, mutta kun piti yrittää vielä 3 kertaa uudestaan. Tällä kertaa eivät painot lennelleet, kun kaveri tuki takana, mutta poika parka ei silti jaksanut nostaa sitä. Voitte arvata, että liike ei mennyt lähellekkään oikein. Veikkaan, että hieman väärät paikat olivat kipeänä seuraavana aamuna.Tämä vain muistutukseksi siitä, että liikkeet pitää a.opetella ensin ja b. kaikki eivät voi tehdä samoilla painoilla. Personal trainer on tähän hommaan hyvä vaihtoehto, jos ei itsellä ole kokemusta asioita. Häneltä saa varmasti opit liikkeisiin ja ohjelmasta voidaan kustomoida juuri sellainen, mikä sopii sinulle. Tärkeintä on, että omassa kropassa tuntuu hyvältä ja sen tasapainon löytämiseen ei auta mikään pilkuntarkka ohje tai trendi-ilmiö. Hakekaa inspiraatiota, mutta soveltakaa niistä karttunut tieto omaan elämäänne. Älä siis juo kymmentä lasia vettä päivässä, jos se ei maistu tai hikoile lenkkipolulla 5 kertaa viikossa, jos polvia kolottaa. Mitään ruokavalioon tai liikkumiseen liittyviä ohjeita ei voida kärjistää lainalaisuuksiksi.Täällä on varmasti tyyppejä, jotka haluavat sitä kesäkuntoa tai ihan koko ajan ylläpysyvää hyvää oloa. Haluaisin tsempata teitä kaikki löytämään omat tavat päästä niihin hyviin tuloksiin ja olla murehtimatta sitä, miten paljon muut liikkuvat tai miten vähän he syövät. Liikutaan ja syödään yhdessä, yksilöinä.
    ps. kuvituksena meikäläisen suosikkiruokia ja aktiivisempaa olemusta vuosilta 2010-2011
    41 comments
    1 like
  • Kuiva, kuivempi, minä

    Otsikko ei viittaa juttuihini, vaikka joku varmasti sitä mieltä onkin. Palataan siihen myöhemmin ja keskitytään nyt fyysiseen kuivuuteeni: ihoon ja tukkaan. Olen perinyt ihanan, maailman kuivimman ihon (okei sisko menee kyllä ohi tässä) vanhemmiltani. Kiitos sen, en kärsi useinkaan mistään rasvaisen ihon epämukavista ilmentymistä kuten finneistä jne. (voihan niitä kuivassakin ihossa olla, mutta yleisesti ajatellen). Minulla sen sijaan on, varsinkin näin talvella, ihanaa kutiamista, kuivia läikkiä, “käärmeennahka”-ilmiötä jne. Olen pyrkinyt löytämään kaappiini kaikkein kosteuttavimpia tuotteita, mitä kohtuullisella hinnalla saa. Ajattelin nyt kertoa kolmesta luottotuotteestani näin talviaikaan:

    Nivean Sensitive Balancea olen käyttänyt jo muutamat vuodet kasvovoiteena ja todennut sen parhaaksi. Se ei ärsytä ihoani ja se on tarpeeksi paksua. Jos sinä tykkäät levittää kasvoillesi kunnon kerroksen kermaista voidetta ja välttää ihoärsytyksiä niin tässä minun suositukseni. Itse käytän sitä aamuin illoin kasvojen pesun jälkeen. Jos en ole rasvannut kasvojani saunasta tullessa, tunnen jo vartin jälkeen miten ihoni alkaa kiristyä. En voi ymmärtää miten joku ei rasvaa illalla ennen nukkumaan menoa tai aamulla ennen meikin laittamista :D Itse saatan jopa lisätä rasvaa juuri ennen nukkumaan menoa, jos edellisestä rasvauksesta on kulunut pari tuntia.

    Kasvoista kehoon. Käytän ihan perusrasvoja kehon kosteuttamiseksi, mutta näin talvisin haluan käyttää jotain mikä tuo  ihooni myös pienen päivetyksen. Tämän metsästäminen ei ole ollut helppoa, joten toivon, että tuote pysyy markkinoilla pitkään. Monet kauppojen inhimillisissä hinnoissa olevat päivettävät voiteet haisevat pahalta ja värjäävät kellertäviksi. Minun kannalta kuitenkin pahinta on se, että ne karisevat pois kuivasta ihosta ihmeellisinä läikkinä. Acon apteekeista saatava voide on täysin valkoista, eikä muutu tuubin suulta rusehtavaksi. Se ei tuoksu oikeastaan miltään ja se on todella kosteuttava. Ennen jouduin levittämään ensin normaalia kosteusvoidetta ja sitten vasta päivettävää, mutta Aco menee aivan yksinään. Käytän sitä 1-2 kertaa viikossa ja muulloin rasvailen normaaleilla ihovoiteilla. Noin 13 euron hintakaan ei ole paha suhteellisen riittoisasta voiteesta. Itselläni menee varmaan 2 tuubia talvessa.

    Eniten harmaita hiuksia on tuottanut sopivan tukka-aineen löytäminen. Olen kokeillut varmasti kymmeniä eri kosteuttavia hoitoaineita, pois pestäviä ja hiuksiin jätettäviä. Kaikennäköiset silkkitipat, öljyhoidot, hiusnaamit yms. on koluttu. Osa niistä on antanut aluksi hyviäkin tuloksia, mutta sitten pidemmässä käytössä rasvoittaneet tukkaani tai jotain muuta epätoivottua. Viime syksynä kuitenkin löysin muutamien blogien kautta Moroccon oilin ja tilasin sitä lookfantasticistä tuon pienen pullon verran kokeiluun. Pullosta riittää edelleen, vaikka levitän jokaisen pesun jälkeen kynnen kokoisen pisaran tukkaani. Se on taika-aine, se on paras mitä olen kokeillut ja voin vain suositella sitä kaikille kuivista ja karheista hiuksista kärsiville. Hiukset näyttävät kiiltävämmiltä, tuntuvat sileämmiltä ja mikä parasta hiukset eivät rasvoitu tai tunnu tahmaisilta. Voittaja on löytynyt ja siitä en luovu!

    Onko täällä muita kuivia tyyppejä ja onko teillä samoja tuotteita käytössä?  Mitä muita hyviä kosteuttavia tuotteita teillä on käytössä?

    ps. mitens toi DIY kollaasi? okeiokei tänään painun ostamaan itelleni sen adobepaketin tähän maciin.

    21 comments
    0 likes