Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Lifestyle

  • Raskauden ensimmäisen puolikkaan fiiliksiä

    Mikä olisikaan sopivampi ajankohta tehdä pientä yhteenvetoa siitä, miten tämä raskaus on sujunut, miten olen voinut ja miten tämä on eronnut siitä ensimmäisestä raskaudesta, kuin raskauden puoliväli, joka häämöttää jo edessä.

    Tästä tulikin mieleen heti ensimmäinen huomio ja eroavaisuus: aika menee todella paljon nopeammin.

    Toinen raskaus on kyllä poikennut muutenkin ensimmäisestä, mutta toisaalta läsnä ovat olleet myös samat tutut oireet, joita osasin jo ennalta odottaa. Alla “pieni” yhteenveto näistä;

    Tällä kertaa en välttynyt pahoinvoinnilta kuten ensimmäisessä raskaudessa. Onneksi tuo “kestokrapula” kesti vain muutamia viikkoja ja se pahin olo ehkä niistä kaksi. Oksennusrefleksi ei minulla ole kovinkaan herkässä, joten tälläkään kertaa en joutunut ns. pönttöä halailemaan. Koen siis olleeni onnekas tässä suhteessa, vaikka toki kaikkien huonovointisuus on aina suhteellista eikä sitä välttämättä voi mitata oksennuskertojen määrässä (olipas omituinen lause). Omaa pahoinvointiani siivitti todella voimakas närästys, joka on minulle hyvinkin tuttu vaiva myös muulloinkin kuin raskaana. Alkuraskaudessa se kuitenkin riistäytyi ihan käsistä, mutta on onneksi rauhoittunut nyt keskiraskaudessa (vain todennäköisesti tullakseen uudelleen kahta kauheampana takaisin :D).

    Katoamistempun on myös tehnyt se jäätävä väsymys, joka iski heti alkumetreillä ja jatkui koko ensimmäisen kolmanneksen. Tällä kertaa koin kuitenkin olevani ehkä vähän pirteämpi kuin viime kerralla, jolloin pelkäsin totisesti nukahtavani rattiin. Voi toki myös olla, että äitiyden myötä olen oppinut pärjäämään vähemmillä unilla ja selviytymään arkiaskareista, vaikka energiatasot olisivat ihan nollassa. Jos viimeksi nukuin JOKA päivä päiväunet, niin nyt niitä on tullut nukuttua maksimissaan kolmet.

    Kesäkuun Sveitsin reissu oli fyysisesti ehkä se kaikista rankin kokemus alkuraskaudessa (ensimmäisen ja toisen kolmanneksen taitteessa), sillä siellä unet jäivät öisin lyhyiksi ja päivien tahti oli myös aivan eri mihin olin kotona tottunut. Kerroinkin juuri Instakuvan yhteydessä miten paljon reissulle lähtöä jännitin. Viimeiseen asti pallottelin päätöksen kanssa, kunnes lopulta uskaltauduin mukaan. Jännitin mm. sitä paljastuisiko raskaus heti, sillä alkuraskauden turvotus oli tällä kertaa aivan erilaista kuin viimeksi. Tosin toukokuun helteillä oli varmasti osansa asiassa.

    Niskapoimu-ultraan sain ajan vasta reissun jälkeiselle viikolle, joten en halunnut asiaa vielä kaikille kertoa. Muutama matkakumppani ja matkanjärjestäjä toki tiesi asiasta ja se teki kyllä reissusta sekä raskauden salailusta huomattavasti helpompaa. Välillä tosin jouduin turvautumaan mitä omituisimpiin tekosyihin, miksi en osallistunut raskausaikana kiellettyihin aktiviteetteihin ja olin varma, että osa porukasta piti minua siinä kohtaa todella nynnynä :D haha. Lisäksi kannoin epäilyttävän suurta eväskassia mukanani jatkuvasti ja söin JOKA välissä jotain. Pahoivointi kun tuppasi iskeä, jos oli vähäänkään nälkä.

    Näin jälkeenpäin nämä asiat lähinnä naurattavat, sillä kyllähän siellä muutkin eväitä söivät ja oli ihan normaalia kieltäytyä aktiviteeteista, jos omisti esimerkiksi korkeanpaikan kammon. Ainoastaan aamulenkeistä yms. kieltäytyminen kovan huimauksen vuoksi sai minut ehkä näyttään hieman laiskalta tyypiltä, mutta todellisuudessa en voinut kuvitellakaan juoksevani alhaisten aamupaineiden takia. Viime raskaudessakin paineet olivat tosi alhaalla, mutta nyt ne ovat olleet jo pidemmän aikaa siinä 85/55 kieppeillä. Voitte varmasti kuvitella miten huteralta olo niillä lukemilla tuntuu :D Aamuisin mennään yhä seiniä pitkin ja välillä käydään lattialle makoilemaan kesken aamutoimien. Onneksi olo helpottaa yleensä puoleen päivään mennessä.

    Erotuksena ensimmäiseen raskauteen olen myös huomannut erilaisten kolotusten ja särkyjen alkaneen huomattavasti aikaisemmin. Mitään sietämätöntä kipua ei onneksi ole ollut, mutta semmoista pientä ärsyttävää jomottelua yms. Huomaa kyllä eron siinä, kun on raskaana 25-vuotiaana ja nyt 30-vuotiaana. Ikä vaikuttaa, mutta varmasti myös se, että en ole kyllä koskaan päässyn minin raskauden jälkeen sellaiseen kuntoon, kuin olin ennen sitä. Tosin treenimäärät olivatkin silloin aikoinaan aika hurjia, eikä minulla ei nyt ollut edes halua treenata semmoisella tahdilla.

    Liikkumisesta tulikin mieleen lisää eroavaisuuksia. Minin raskaudessa juoksin/hölkkäilin viimeisen lenkin jouluaattona eli päivää ennen minin syntymää ja myös salilla pystyin treenaamaan loppuun asti. Nyt juoksemiselle on tullut stoppi jo viikolla 15, kiitos kipujen ja vatsan kovettumisen. Voihan olla, että jossain vaiheessa pystyn vielä juoksemaan, mutta näillä näkymin juoksukengät saavat levätä ensi vuoden puolelle saakka. Tämä tuntuu hieman ahdistavalta, sillä juokseminen on itselleni se rakkain harrastus, stressin lievittäjä ja pakokeino kaikesta. Onneksi muitakin liikuntamuotoja löytyy ja nyt olenkin tyytynyt kävelylenkkeihin ja salitreeniin. Vesijuoksuakin kävin kokeilemassa, mutta vesi ei ole koskaan ollut mikään suosikkielementtini.

    Liikunnasta päästäänkin sopivasti aiheeseen nimeltä ruoka. Se on nimittäin taas maistunut, välillä paremmin ja välillä huonommin. Outoja ruokahimoja on ollut vähemmän, mutta nyt kesällä kaikki kylmä ja raikas on yllättäen maistunut parhaiten. Yhdessä vaiheessa olisi tehnyt mieli elää pelkillä smoothiella. Monet ruokahimoista ovatkin olleet enemmän “juomahimoja”, sillä jääteetä ja kokista tekisi myös harvase päivä mieli. Muuten syön makeaa ehkä normaalia vähemmän, eikä suklaa oikein maistu samalla tavalla. Neuvolasta olen saanut poikkeuksellisesti ohjeeksi syödä enemmän suolaa alhaisen verenpaineen vuoksi ja siksi olenkin ensimmäistä kertaa elämässäni ostanut sipsejä kotiin :D.

    Liittyen varmasti osittain näihin sipseihin ja suolan lisäämiseen, minulla on myös jatkuva jano. Toki viikkoja jatkuneet helteet taisivat janottaa ihan jokaista meistä. Hellekesä oli/on ollut ihana, mutta täytyy kyllä myöntää, että ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin oloni kuumalla kelillä hieman tukalaksi aika ajoin. Normaalisti nautin niistä kaikista helteisimmistäkin keleistä, mutta ilmeisesti raskaus verottaa sen verran, ettei lämpöä kestä samalla tavoin.

    Loppuun piti vielä kertoa viimeinen selkeä eroavaisuus ensimmäiseen raskauteen. Minin kohdalla ihoni voi ensimmäisiä viikkoja lukuunottamatta loistavasti. Se oikein hehkui ja tukkakin kasvoi sekä paksuuntui vauhdilla. Tällä kertaa ei ole tämän suhteen mennyt ihan yhtä ruusuisesti. Epäpuhtauksia on riittänyt ja välillä fiilis on ollut kuin teini-ikäisellä. Ihon väri on myös ollut todella epätasainen ja maksaläiskät ovat hyökänneet armeijan lailla kasvoille piirtäen sinne omia karttojaan. Hiuksissa en myöskään ole huomannut ainakaan vielä viitteitä paksuuntumisesta, vaan lähinnä nopeammasta rasvoittumisesta :D Toivotaan, että loppuraskauden osalta nämä muutat hassut kosmeettiset haitat malttaisivat pysyä paremmin kurissa.

    Tässä kevyessä listassa taisi olla kaikki tämän raskauden fyysiset tuntemukset ja olotilat lueteltuna. Henkisesti olen voinut ihan hyvin myös ja jännityksellä odotan edessä häämöttävää rakenneultraa. Täytyy kyllä olla todella onnellinen siitä, että kaikki on ainakin vielä mennyt hyvin ja olen myös voinut suhteellisen normaalisti. Vaikka pikkujuttuja riittää, niin isommassa kuvassa tiedän kuitenkin kuuluvani niiden onnekaiden joukkoon, joiden raskaus sujuu mukavissa merkeissä.

    ps. Löytyykö sieltä muita tällä hetkellä raskaana olevia? Miten te olette voineet? :)

    12 comments
    117 likes
  • Some-mietteitä toista lasta odottaessa

    Odotukseen liittyviä postauksia toivottiin, joten ajattelin nyt ensimmäiseksi kertoa hieman siitä, kuinka eri tavalla olen suhtautunut tähän raskauteen ja tulevaan vauvaan erityisesti somen ja blogin kannalta.

    Viisi vuotta sitten miniä odottaessani en tainnut täällä blogissa saati instassa kertaakaan puhua raskauden aikaisista fiiliksistä ja oloista. Varjelin vauvasalaisuutta pitkälle viimiseen kolmannekseen saakka ja sen jälkeenkin kirjoitin vauvakuulumisia hyvin maltillisesti. Uutena äitinä moni asia jännitti ja pelotti. En halunnut avata tätä arkkua muille kuin läheisilleni, saati puhua aiheesta tuhansien ihmisten edessä, vaikka te lukijat olettekin aina olleet niin kannustavia asian kuin asian suhteen.

    Minulle itselleni oli kuitenkin helpompaa, että uuden jännittävän elämänvaiheen asiat pysyivät vain oman perheeni sisällä. En halunnut paljastaa minin sukupuolta ennen syntymää, enkä kertoa laskettua aikaa. Meni vuosia ennen kuin kerroin mikä oli minin oikea syntymäpäivä. Valokuvien suhteen pidin tiukkaakin tiukempaa linjaa, mutta mielestäni ihan ymmärrettävästä syystä; olin tuore, hieman pelokas äiti blogimaailman murroksessa.

    Siinä kohtaa oli jo päästy eroon asukuvista, joista puuttuivat päät, mutta kovinkaan kauas ei olisi tarvinnut mennä, kun elettiin vielä aikoja, jolloin kirjoitin blogia “salanimellä”. Jos omalla nimellä kirjoittaminen tuntui minin syntyessä vielä hieman jännittävältä, niin lapsen näyttäminen blogissa tuntui AIVAN liian rohkealta, varsinkaan kun blogini ei ollut mikään perheblogi. Lähdin siis varovasti liikkeelle. Missään en kuitenkaan koskaan vannonut, etteikö linjani tulisi muuttumaan ajan saatossa ja sen vuoksi kommentit “periaatteideni rikkomisesta” tänäpäivänä naurattaa.

    Mitään täyskäännöstä en nimittäin ole tehnyt, vaan vähitellen mini on tullut enemmän ja enemmän mukaan blogiin ja kanaviini, mutta vieläkään hän ei näyttele siellä suurta tai edes keskikokoista osaa. Olen halunnut ottaa hänet mukaan, jos se on tuntunut luontevalta, mutta muuten antanut hänen elää omaa elämäänsä aivan rauhassa. Postauksen kuvista huomaa hyvin tämän kehityskaaren, joka on ollut jopa hieman huvittava. Kun lopulta toin minin blogiin kuvien muodossa, esittelin joko vain hänen takaraivoaan tai peitin tarkoin hänen kasvonsa erilaisilla söpöillä kuvioilla, jotka jälkeenpäin ajatellen vain pilasivat muuten niin ihanat otokset.

    Se tuntui kuitenkin siinä hetkessä oikealta ratkaisulta. Kasvojen peittämisestä sydämillä siirryttiin kuviin, joissa kasvot olivat kääntyneet pois kamerasta ja sen jälkeen linjaukseni keveni pikkuhiljaa ujoista sivukuvista aina aurinkolaseilla varustettuihin, suoraan edestä otettuihin. Instastoryn puolella mini on vilahdellut ihan koko komeudessaan (ilman arskoja) jo useammankin kerran, mutta varsinaisia valokuvia tulee lisättyä blogiin ja instafeediin yhä harvakseltaan. En usko, että mitään kuvaryöppyä lapsesta/lapsista koskaan kanaviini tulee, mutta jännä nähdä mihin tämä tästä seuraavaksi kehittyy.

    Tämän pitkän selostuksen perimmäisenä tarkoituksena oli vain todeta, että olen hyvin eri ihminen kuin tuolloin 5 vuotta sitten. Olen varmempi, viisastuneempi ja rohkeampi.  Minä ja ajatukseni lapsen näkymisestä blogissa/somessa ovat muuttuneet, mutta niin on blogimaailmakin. Tämä ala on alati muuttuva ja siksi en hakkaa kiveen mitään tyylejä tai tapoja tehdä tätä hommaa, sillä voihan olla, että jo vuoden päästä olen asioista eri mieltä.

    Toki haluan jatkossakin pitää tietyistä rajoista kiinni mitä tulee lapseeni/lapsiini ja suojella omalla tavallani heidän yksityisyyttään. Toisen lapsen kohdalla en kuitenkaan todennäköisesti tule olemaan yhtä arka ja tiukkalinjainen, josta kertoo jo se, että halusin jakaa uutiset teille huomattavasti aiemmin kuin viimeksi. Vauva tulee osaksi meidän perhettä ja elämää, mutta samalla myös työtäni, joka toki pyörii tiiviisti oman elämäni ympärillä. Mutta vaikka blogissa paljon elämästäni ja myös perheestäni puhun, ei uusi tulokas tule hänkään koskaan pääosaan täällä pääsemään. Samalla tapaa kuin minikin nyt, saa hän näkyä kanavissani, jos se tuntuu luonnolliselta. Toisinaan enemmän ja toisinaan ei sitten ollenkaan.

    Tässä yhteydessä oli alunperin tarkoitus puhua myös muista kuin someen liittyvistä fiiliksistäni raskauden ensimmäisen puolikkaan aikana, mutta rivejä on jo nyt niin paljon, että kokoan niistä muista ajatuksista ja oloista ihan oman postauksensa. Kiva, jos jaksoitte lukea tämän tekstin loppuun asti :) Postaustoiveita tähän vauva-aiheeseen liittyen saa heittää!

    3 comments
    119 likes
1 2 3 248