Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Lifestyle

  • Girl Power

    Nyt olisi viimein aika paljastaa uuden tulokkaan sukupuoli ja kuten kuvista käy varmasti harvinaisen selvästi ilmi, on tähän perheeseen tulossa vuoden vaihteessa lisää tyttöenergiaa!

    Pikkusisko on ollut se kovin puheenaihe jo kuukauden päivät ja tulee varmasti olemaan tästä eteenpäinkin :)

    Monesti sitä aina kysytään, että menikö oma arvaus sukupuolesta oikein, mutta itse en oikein pysty tähän vastaamaan, sillä olin ultraushetkeen asti aivan pihalla siitä, kuka vatsassa oikein asustaa. Miniä odottaessa olin aivan varma siitä, että tyttöhän sieltä on tulossa, mutta tällä kertaa minulla ei ollut aavistustakaan. Kaikki ystäväni sen sijaan (ja meinaan siis joka ikinen, jonka kanssa asiasta ennen ultraa puhuin) olivat sitä mieltä, että toinen tyttö tulossa, koska olenhan ilmiselvästi tyttöjen äiti. Ja ilmeisesti näin on ainakin tällä erää, vaikka toki poikakin olisi ollut aivan yhtä tervetullut tähän perheeseen :)

    Toisaalta en taas pistä yhtään pahakseni, että mini saa kasvaa sisko vierellään ja luoda sen hyvin ainutlaatuisen suhteen, joka itsellänikin omien siskojeni kanssa on. Tieto toisesta tytöstä oli myös hyvin “käytännöllinen” juttu, nimittäin nyt kaikki säästössä olleet minin pienet vaatteet pääsevät uudelle kierrokselle. Välttämättömiä vaatehankintoja ei siis oikeastaan ole.

    Niiden välttämättömien sijaan olen kuitenkin onnistunut hankkimaan muutamia ei niin välttämättömiä, mutta annettakoon se tässä vauvakuplan syventyessä anteeksi. Vauvanvaatetarjonta tuntuu taas näin 4 vuoden jälkeen ihan uudelta ja erilaiselta, joten vähemmästäkin sitä hullaantuu. Ja hullaantumisesta puheenollen tajusin toissa viikolla, että voisin jatkossa ostaa tytöille yhteneviä asuja vähän samaan tyyliin mitä minulla ja minillä on aikaisemmin ollut.

    Ensimmäiset mätsäävät asut toin Pariisista Petit Bateaun liikkeestä tuljaisina ja ne voi bongata näistä kuvista. Merkin klassista raitaneuletta oli nyt saatavilla ihanassa kullanrusehtavassa sävyssä ja päädyin ostamaan siitä minille paitaversion ja vauvalle mekkoversion. Minin omaan otin reilusti kasvuvaraa, niin se mahtunee päälle myös ensi keväänä ja kesänä.

    Hauska muuten huomata miten mieltymykseni vauvavaatteiden osalta ovat tässä matkan varrella muuttuneet. Minin vauva-aikana suosin paljon harmaansävyjä, mutta nyt huomaan olevani enemmän innostunut lämpöisemmistä beigen ja rusehtavan sävyistä. Syytä tähän ei tosin tarvitse kaukaa hakea, sillä tämä muutos heijastuu ihan suoraan omasta pukeutumisestani.

    Nelisen vuotta sitten kaapissani oli pääosin vain harmaansävyjä klassisen mustan ja valkoisen rinnalla, kun taas nyt lämpöisemmät sävyt ovat vallanneet hyllyt ja harmaahiirulaiset jääneet hieman taka-alalle. Varsinaisten värien suhteen olen yhä aika maltillinen oli kyse omista tai lasten vaatteista. Ripaus vaaleanpunaista mahtuu kuitenkin vauvavaatteiden joukkoon ja mielestäni nimenomaan tuollainen kuvissa näkyvä huurteinen roosa istuu tähän väripalettiin kauniisti.

    Värien ohella kuosit ovat toinen asia, joidenka käytön suhteen olen hyvin valikoiva. Leopardikuosi on yksi niistä harvoista kuoseista, joille sytyn vuodesta toiseen. Trendin ollessa nyt todella pinnalla löytyy kissakuosia myös paljon lastenvaatteista ja siitäkös olen hullaantunut pahanpäiväisesti. Tiedostan hyvin ettei tämä trendi ole kaikkia varten ja voin vain kuvitella kuinka paljon se jakaa mielipiteitä lastenvaatteiden kohdalla. Mutta kuten arvata saattaa itse en kuosia arkaile yhtään, vaan olen rohkeasti käyttänyt sitä omien vaatteiden lisäksi myös lasten vaatteissa ja asusteissa.

    1 comments
    124 likes
  • Uusi kamera ja Pariisin syksy

    Viime aikoina olen saanut poikkeuksellisen paljon kyselyitä kamerakalustostani, joten ajattelin, että voisin pitkästä aikaa puhua hieman aiheesta. Muutoksia siinä on nimittäin tapahtunut sitten viime postauksen. Kirjoitin otsikkoon “uusi kamera”, vaikka todellisuudessa tämä nykyinen runkoni on jo muutaman kuukauden vanha. Uudenkarhealta se kuitenkin edelleen tuntuu ja joka kerta kuvatessa mietin, miten onnellinen olen päätöksestä satsata tähän.

    Vaihdoin tosiaan kesän aikana vanhan, uskollisesti palvelleen Canon 6D runkoni Canon Mark 5 IV:hen. Olin haaveillut Mark-sarjaan siirtymisestä jo kauan ja nyt kesällä päätin sitten vihdoin toimia. Ero rungoissa on merkittävä, mutta näkyyhän se toki hinnassakin. En kuitenkaan ole katunut päätöstä hetkeäkään, sillä kamera on tärkein työvälineeni ja sen suhteen ei ole tarvetta pihistellä. Tämän uuden rungon piirto on täysin eri luokkaa, kuten on myös tarkennus-mahdollisuudet ja itse tarkennus. Olen myös tykännyt kovasti siitä, että “sarjatulituksen” nopeutta pystyy säätäämään. Muutaman bloggaajakollegan kanssa ollaan tätä runkoa yhdessä testailtu ja hekin ovat olleet todella vakuuttuneita siitä sekä huomanneet eron entiseen. Osa teistäkin on ilmeisesti huomannut eron uusimpia kuviani katsellessa, kun kyselyitä on tullut viime aikoina poikkeuksellisen paljon.

    Pelkällä rungolla kuvia ei tietenkään tehdä, vaan iso merkitys on myös käyttämilläni linsseillä. Niiden suhteen ei kuitenkaan ole tapahtunut nyt muutosta, vaan rungon nokassa keinuu yhä viime syksynä päivittämäni linssit eli Sigman ART-sarjan 24-35mm 2.0 ja 85mm 1.4. aukolla varustettuna. Näistä ensin mainittu on se ehdottomasti eniten käyttämäni ja sellainen linssi, jota voin suositella kyllä todella monelle, joilta täyskennoiset rungot löytyy (Canon tai Nikon). Mielestäni tämä sopii hyvin yleislinssiksi, vaikka onkin suhteellisen kapea-alainen.

    Olen ollut aikeissa hankkia vielä laajempialaisen zoomin käyttööni, mutta ongelmaksi niissä on monessa kohtaa tullut aukon koko ja samalla valon määrä. Tässä 24-35mm riittää valovoimaa toisin kuin esimerkiksi 24-70mm (Canon tai Sigma). Valovoima on todella iso etu meillä Suomessa, kun pimeä vuodenaika on niin pitkä ja sisällä kuvaamista tulee harrastettua melko ruhtinaallisesti. Itse käytän tätä linssiä nimenomaan sisäkuvaamiseen (sisutus yms.), reissu- ja tapahtumakuvaamiseen ja myös potretteihin. Kun zoomin asettaa 24mm saadaan vivahteikasta laajakuvaa, jossa mittasuhteet pysyvät juuri ja juuri maltillisina. Mutta kääntämällä zoomin 35mm saadaan jo paljon luonnollisemmalla mittakaavalla kuvattuja ja tiiviimmin rajattuja potrettikuvia. Toki jos haluan kuvata ihan vaan puhtaita potrettikuvia, niin valitsen linssiksi 85mm, jonka bokeh on mieletön. Se vaatii kuitenkin aina tarpeeksi välimatkaa kuvattavaan kohteeseen, joten sen vuoksi sillä tulee lähes poikkeuksetta kuvattua ainoastaan ulkona.

    Uuden rungon hankkimiselle oli vielä yksi vahva perustelu. Kuvaan nimittäin still-kuvien lisäksi nykyisin myös jonkin verran lyhyitä videopätkiä cinemagrafeja varten ja siihen hommaan tämä kamera on myös ollut aivan ykkönen. Entisellä rungolla lopputulos oli aikamoista mössöä, mutta nyt cinemagrafeista saa tehtyä paljon tarkempia ja parempia. Erityisesti videotilan automaattitarkennus on tässä ollut suureksi avuksi.

    Kamerakaluston lisäksi saan paljon kysymyksiä kuvien käsittelystä. Millä editoin, mitä presettejä ja filttereitä käytän jne. Kovinkaan paljon kuvankäsittelytyylini ei ole muuttunut vuodessa, joten linkkaan nyt suosiolla tähän vuoden takaiseen postaukseen. Siinä on esimerkkikuvien kera selostettu aika tarkkaan kuinka toimin, joten kannattaa kurkata sekin, jos aihe kiinnostaa.

    2 comments
    41 likes