Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Muoti

  • Kirppistelyä ja lainaamiskulttuuria

    Edeltävän, melko painavaa asiaa sisältäneen julkaisun jälkeen on tuntunut hieman haastavalta aloittaa uutta kevyempää postausta, mutta jostain sitä on lähdettävä liikkeelle. Aloitetaan siis asupostauksella, mutta puhutaan vielä hetki samasta aiheesta ja nimenomaan niistä pienistä keinoista, joilla voimme omassa arjessamme keventää tekstiilien osalta hiilijalanjälkeä.

    Vaatteiden kierrättämisestä paljon puhutaan ja monet sitä tuntuvatkin ahkerasti harrastavan. Kirpputoreilla myyminen on näkemykseni mukaan suomalaisilla hyvin hallussa ja iso osa meistä ostaa myös asioita käytettyinä. Siitä kertoo jo pelkästään nettikirppisten ja -sovellusten suuri suosio. Itse olen käyttänyt paljon mm. Tori.fi palvelua huonekalujen hankinnassa ja Zadaa:ta vaatteiden myymiseen. Olen myös mukana muutamassa Facebookin kirppisryhmässä ja käyn säännöllisen epäsäännöllisesti läpi paikalliset kirppikset, vanhantavaran liikkeet ja kierrätyskeskukset. Aikaisemmin nämä kirppiskierrokset kuuluivat ihan viikottaiseen rutiiniini, mutta nyt olen siitä ikävästi lipsunut. Edellisessä postauksessa tartuinkin jo tähän asiaan ja kerroin, että haluan ehdottomasti aktivoitua kirppistelyn osalta uudelleen ja yritän petrata myös lastenvaatteiden kierrätyksen suhteen. Olisi hauska kuulla millaisia vaatteiden kierrättäjiä te olette? Ja entä mitä nettikirppiksiä tai -sovelluksia te suositte? Jospa niiden joukosta löytyisi itsellekin uusia hyödyllisiä tuttavuuksia.

    Kirppistely, niin kätevää ja ennen kaikkea järkevää sekä ekologista kuin onkin, tuntuu kuitenkin välillä haasteelliselta. Ainakin minusta. Tavaroiden läpikäyminen, luopumisprosessi ja hinnoittelu yms. vaativat aikaa. Liian usein törmään omalla, mutta myös muiden kohdalla siihen, että aika ei vain riitä. Tätä varten on toki olemassa täydenpalvelun kirppiksiä, jota itse asiassa Saran kanssa kesällä testasin hyvin tuloksin. Ne sopivat juurikin niille kiireisille, jotka eivät ehdi hinnoitella ja kuvata omia myytäviä tuotteita tai käydä järjestelemässä kirppispöytää. Mutta mitä jos ongelmaksi koituu se, että sitä ei oikein osaa luopua jostain, joka toisaalta on ollut hyvin vähällä käytöllä? Tai jos sitä tarvitsee uutta vaatetta tai tavaraa vain hetkelliseen käyttöön, ehkä jonkin tilaisuuden tai loman ajaksi? Kun ostaminen tai myyminen ei tule kuuloon, jää vaihtoehdoksi ja erittäin hyväksi sellaiseksi lainaaminen.

    Lainaamiskulttuuri on asia, jota haluaisin ehdottomasti enemmän itse suosia ja myös puhua sen hyvistä puolista muille. Kavereiden kesken tämä on jo tuttua. Tähänkin asuun lainasin Saralta hänen upeaa punaista laukkua ja Sara puolestaan on lainannut pariin otteeseen tuota kuvissa näkyvää punaista neulettani. Kaikkea ei tarvitse omistaa ja ostaa itselleen, varsinkaan, jos käyttötarve on lyhytaikainen. Ystävältä on helppo pyytää lainaksi asioita, mutta mitenkäs kaverin kaverilta tai sitten ihan tuntemattomilta? Tässä kohtaa minulla on petrattavaa, sillä jotenkin vierastan lainaamista henkilöltä tai henkilölle, jota en tunne. Onneksi te ja monet muut mm. Facessa ovat rohkaisseet minua tässä asiassa. Tulen hyvin iloiseksi aina, kun vaikkapa Facebookin feediin ilmestyy kysely olisiko jollain lainata asiaa x tietylle ajan jaksolle tai teiltä lukijoilta kilahtaa sähköpostiin meili, jossa kysytään mahdollisuutta lainata vaikkapa jotain vaatetta tai asustetta. Oli kyse sitten korviksista tai suksista lapsen hiihtoloman ajaksi, on kaikki tämä kotiin päin. Win-win-tilanne, jossa voittaa sekä lainaaja (joka saa kaappiin hetkeksi tilaa), lainannut (joka ei hanki tavaraa lopullisesti itselleen) sekä äiti maa (joka ei kärsi siitä, että taas tuotettiin uutta materiaa VAIN hetkelliseen käyttöön).

    Pohdin tässä voisivatko bloggaajat ja vaikuttajat lainaamiskulttuurin avulla hyödyntää järkevällä tavalla omaa asemaansa ja samalla hieman puhdistaa sitä tummaa epäekologisen kuluttamisen verhoa, joka meidän ympärillä leijuu? Vaikuttajien vaatekaapit, sisustukset ym. ovat työn puolesta esitelty hyvinkin laajasti somessa, joten sieltä on helppo bongailla tuotteita, joita mahdollisesti haluisi itselleenkin. Monesti meitä kuitenkin moititaan siitä, että kannustamme tällä ihmisiä jatkuvaan kuluttamiseen. Mitä jos asian näkisikin niin, että kannustamme seuraajia myös soveltamaan ja lainaamaan niitä asioita, joita kanavissamme esittelemme? Ei ole enää mitenkään harvinaista, että esimerkiksi bloggaaja lainaa korvikset tai jonkin pienen kodin esineen hetkellisesti lukijalle. Sellaisessa tapauksessa seuraaja on inspiroitunut vaikuttaja sisällöstä ja esittelemästä tuotteesta sekä rohkeasti kysynyt mahdollisuutta lainata sitä hetkellisesti itselleen. Tämä skenaario, jos joku, on kaikkea muuta kuin simputuksen arvoinen.

    Vaikka nämä lainaamiset bloggaajalta ovat tänä päivänä vielä ehkä harvassa ja laskettavissa yksittäistapauksiksi, niin kuka sanoi, etteikö tässä voisi olla hyvä suunta ja visio tulevaisuutta ajatellen? Mistä sitä tietää, ettei vaikuttajilla tule lähitulevaisuudessa olemaan kanavissaan omaa “lainaamissivustoa”, jonka kautta kellä tahansa olisi mahdollisuus lainata asioita, vähän samaan tapaan kuin me lainaamme showroomilta kuvauksia varten. Toki näitä lainaamispalveluita on jo nyt olemassa muiden kuin vaikuttajien taholta, mutta tässä kohtaa leikittelinkin ajatuksella, jonka avulla pääsisimme edes jonkin verran eroon niistä negatiivista kulutusta tukevista ajatuksista, joita vaikuttajien työhön yksinomaan liitetään. Miltä tämä teistä kuulostaa? Utopinen hölmö ajatus vai kiinnostaisiko teitä kokea “bloggaajan showroom”?

    Sandro knit

    Mango skirt

    Gucci sunnies

    L’intervalle shoes

    Gucci bag (Sara’s)

    photos: Sara Vanninen, edit: me

    0 comments
    27 likes
  • Vaatetusalan ammattilaisen ja muotivaikuttajan näkökulma – Tekstiilialan suuri ekologisuushaaste

    Lupasin ottaa asiakseni kirjoittaa myös omia mietteitäni liittyen juuri nyt erittäin pinnalla olevaan ekologisuusaiheeseen, jonka keskiössä on tietysti ilmastonmuutos ja IPCC:n ilmastoraportti.

    Yhtä selkeää ja suhteellisen tiivistä postausta en yrityksestäni huolimatta onnistunut mitenkään luomaan, joten päätin lähteä purkamaan tätä osissa. Paljon on puhuttu lentopäästöistä ja elintarvikkeisiin liittyvistä ekologisemmista valinnoista, mutta mitenkäs vaatteet? Tekstiilejä me jokainen kuitenkin päivittäin käytämme ja varmasti myös tiedämme, että tekstiiliteollisuuteen liittyy paljon epäkohtia. Mutta mitä uutta voimme oppia siitä ja minkälaisia pieniäkin muutoksia voimme tehdä kohti kestävämpää vaateteollisuutta?

    Vaatetusalan ammattilainen ja muotivaikuttaja – minkälainen on oma hiilijalanjälkeni?

    Pureudun tähän aiheeseen nyt ensimmäisenä, sillä koen, että siitä minulta löytyy eniten tietämystä kiitos koulutukseni. Mutta vaikka tietämystä löytyy, niin todennäköisestä tältä osin minun pitäisi todennäköisesti saada myös eniten moitteita ja noottia. Olenhan kouluttautunut alalle, joka ei todellakaan ole niitä eettisimpiä ja tehnyt itselleni alun alkaen työn muotiblogista, joka edustaa kaikkea muuta kuin ekologista elämäntapaa. Parasta siis nostaa pöydälle aihe, joka koskettaa minua eniten, niin hyvässä kuin pahassa.

    Tiedostan hyvin työni haasteet ja kamppailen niiden haasteiden kanssa päivä päivältä enemmän. Tietämystä paremmista valinnoista onneksi kuitenkin löytyy sekä myös halua korjata asioita. Tätä postausta kirjoittaessani tutkin hieman tarkemmin omaa kuluttamista tekstiilien osalta ja sen muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ihan hävettää sanoa ääneen, mutta hiilijalanjälkeni tältä osin on lähinnä kasvanut näiden vuosien aikana, vaikka tilanteen olisi pitänyt kääntyä juurikin toiseen suuntaan. Valintani blogin alkuaikoina olivat huomattavasti eettisempiä. Tein tuolloin 2010-luvun taitteessa suurimman osan vaatteista itse tai ostin kirpputoreilta ja tuunasin sopivaksi. Kirpparit olivat toinen kotini ja vain harvoin päädyin ostamaan uutta kaupasta. Tähän oli yksi hyvin yksiselitteinen syy ja se oli raha. Tulen puhumaan siitä vielä omassa postauksessa, mutta todettakoon jo tässä kohtaa, että vaurastuminen ja muutokset rahatilanteessa ovat minun (kuten varmasti monen muunkin) kohdalla lisänneet kulutusta. Positiivinen asia kuluttamisessani tänä päivänä on se, että ostaessani tekstiilejä uutena, ostan aiempaa selvästi laadukkaampaa ja kestävämpää. Mutta painaako tämä tarpeeksi vaakakupissa, kun kuitenkin puhun blogissani paljon trendeistä ja esittelen niitä myös jonkin verran omissa asuissani?

    Muoti ja vaateteollisuus ovat kanavissani vahvasti läsnä, mutta en usko, että voidaanko sanoa työni olevan pelkästään kulutuksen tukemista. Asia ei nimittäin ole ihan niin mustavalkoinen kuin ehkä pikavilkaisu instatilille antaisi ymmärtää. Kuten monessa muussakin asiassa, kuulutan tässäkin medialukutaidon perään. On hyvä muistaa, että kaikkiin blogissa esittelemiini trendeihin ja muotisuuntaisuuksiin en minäkään mukaan lähde, enkä kannusta muidenkaan tekevän niin. Myöskään kaikki kaupallisissa yhteistöissä esitellyt vaatteet eivät jää osaksi omaa vaatekaappia, vaikka toisin ehkä luullaan. Kuvauslainojen käyttö on yleistynyt hurjasti ja pyrin aina trendeistä puhuessa miettimään löytyykö jotain vastaavaa jo kaapistani sekä antamaan vinkkejä, miten edellisten sesonkien vaatteet saa näyttämään taas trendikkäiltä. Vaikka koen vaikuttajana tietenkin olevani vastuussa sisällöstä, jota kanaviini tuotan, on loppujen lopuksi jokaisen seuraajan omalla vastuulla se, kuinka julkaisuja tulkitsee ja miten niiden jälkeen toimii. Me kaikki vastaamme omasta kulutuksestamme ihan itse.

    Älkää käsittäkö väärin, en hae tässä mitään pyhimyksen viittaa harteilleni, sillä turha sitä on kieltää ettenkö jollain tavalla tekstiilien kulusta tukevaa kaupallista ja ei kaupallista sisältöä kanaviini tekisi. Se on työtäni ja sillä ansaitsen myös leipäni. Mutta tässä tullaankin siihen painavaan kysymykseen millä perusteilla valitsen yhteistyöni? Olen pitänyt kaikki nämä vuodet tiukasti kiinni siitä, että minun on pystyttävä seisomaan näiden esittelemieni brändien takana ja tuotteiden oltava sellaisia, joista aidosti pidän. Docventures jaksossa, jossa kollegani Nata oli puhumassa painavaa asiaa aiheeseen liittyen, kysyttiin miten käy yhteistyön, jos tuote/palvelu on oikeasti huono? Omasta puolestani voin sanoa, että mikäli minulla ei ole ennakkokokemusta potentiaalisen kaupallisen yhteistyön tuotteesta, haluan testata sitä ennen kuin yhteistyöhön lähden. Tänä vuonna olen hylännyt useamman kampanjan siitä syystä, että en ole kokenut olevani oikea henkilö puhumaan asiasta, enkä ole pystynyt seisomaan sen takana. Olen jopa peruuttanut kampanjan sen jälkeen, kun olen todennut sen testissä itselleni sopimattomaksi ja sitä kautta myös epäsopivaksi esitellä blogissa.

    Mietin tässä, että tuleeko ajattelutapani ja kriteerini tämän osalta muuttumaan tiukemmiksi ilmastoraportin myötä? Tulenko harkitsemaan yhteistöitä entistä tarkemmin? Varmasti tällä on vaikutusta ajatteluuni, mutta en kuitenkaan usko, että intohimoni muotiin ja trendeihin tulee radikaalisti muuttumaan. Julkaisujen aiheet tulevat varmasti pyörimään yhä edelleen muodin ympärillä ja haluan yhä pukeutua tyylilleeni uskollisena. Se on sitten asia erikseen minkälaisella kulmalla näitä aiheita jatkossa lähestyn. Voisiko siinä olla parantamisen varaa?

    Koen, että paras muutos, jonka minä voin nyt omassa arjessa ja työssäni tehdä on ottaa mallia entisestä minästä sekä puhua näistä asioista taas enemmän blogissa. Haluan palata taas ompelukoneen ääreen ja hyödyntää enemmän kirppareita sekä tuunata kierrätettyjä vaatteita. Näihin liittyvät postaukset ovat olleet blogihistoriassa niitä kaikista luetuimpia. Voin myös pienentää hiilijalanjälkeäni tekstiilien osalta jatkamalla ja entistään tehostamalla vaatteiden kierrätystä. Kavereilta ja kavereille lainaamista haluan myös lisätä, vaikka sitä olen toki harrastanut jo pitkään. Ilokseni olen saanut tehdä tätä myös teidän lukijoiden kanssa ja kuulemma myös muut bloggaajat ovat lainanneet vaatteita tai asusteita lukijoilleen.

    Palaamalla takaisin juurilleni vähennän jo huomattavasti nykyistä hiilijalanjälkeäni, mutta mitenkäs niiden uusien, kaupasta ostettujen vaatteiden laita? Miten suhtautua niihin? Koen, että uuden vaatteen ostaminen ei aina ole pahasta ja poissuljettu vaihtoehto, mutta siinä kohtaa on hyvä tarkastella mitä ostaa, mistä ostaa ja mikä on vaatteen materiaali. Keskustelu vaatteiden ja varsinkin uusien vaatteiden ekologisuudesta saattaa ahdistaa, sillä tuntuu, että siinä kohtaa tekee aina väärin.

    Onko olemassa ekologista vaatetta ja materiaalia? Miten tekstiilien ekologisuutta voi mitata?

    Minulta on monesti kysytty, että mikä on se ekologisin materiaali vaatteeseen ja yhä edelleen tähän on vastattava, että siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Monesti ihmisillä on se harhaluulo, että luonnonkuidut ovat automaattisesti tekstiilien materiaaleina ekologisempia kuin tekokuidut, mutta näin ei missään tapauksessa ole. Koko tekstiilitoimiala on loppujen lopuksi aika likaista peliä ja sen ollessa yksi maailman suurimmista bisneksistä, ovat myös sen aiheuttamat ongelmat järisyttävän suuria. Mutta kuten yllä totesin, me kaikki kuitenkin käytämme tekstiilejä joka päivä ja väestön vaurastuessa niiden kysyntä kasvaa entisestään. Ratkaisuna ei siis suinkaan ole tekstiiliteollisuuden pannaan asettaminen, vaan uusien eettisempien ja ekologisempien valmistusprosessien sekä materiaalien kehitys sekä kierrätyksen tehostaminen. Näissä on viime vuosien aikana otettu hyviä, suuriakin kehitysaskeleita, mutta enää ei auta, että puhumme käytettyjen materiaalien ja valmistusprosessien muuttuvan tulevaisuudessa – niiden on nyt pakko muuttua nyt.

    Mitä yksittäinen kuluttaja voi sitten tehdä? Hän tuskin pystyy tuosta noin kehittelemään uutta mullistavaa ekologista materiaalia tai vaikuttamaan isosti valmistusprosesseihin. Se mihin pystymme jokainen tässäkin kohtaa vaikuttamaan, ovat ne viime viikkoina paljon peräänkuulutetut omat valinnat. Jos pohditaan kestävempiä valintoja nimenomaan tekstiileihin liittyen on osattava avattava silmät sille totuudelle, että vaatteen tai muun tekstiilin ekologisuus riippuu hyvin monesta asiasta, eikä suinkaa ole kiinni vain materiaalista.

    Vaatteiden ekologisuuteen vaikuttaa lopulta eniten se, miten vaatetustasi pidät. Valveutunut kuluttaja ostaa pitkäikäisiä, laadukkaita ja tiettyyyn käyttötarkoitukseen tarkotettuja tuotteita. Pohdi siis vaatetta hankkiessasi eniten sitä, mihin tarkoitukseen vaate tulee? Onko kyseessä kovalla kulutuksella oleva työvaate vai kentien harvemmalla käytöllä oleva juhlavaate? Se lopulta ratkaisee, mikä on se ekologisin vaihtoehto. Iso painoarvo on tässä kohtaa myös omilla arvoillasi. Yhtä täysin ekologista ja eettistä valintaa ei ole, joten sinun on mietittävä, mikä on itsellesi tärkeintä. Arvostatko kierrätysmateriaaleja? Painaako vaakakupissasi se, onko kyseessä kotimaassa tai lähellä tuotettu tuote? Haluatko tukea Reilun kaupan tuotantoa vai kenties luomutuotantoa? Huolettaako polyesteristä irtoavat tekokuidut tai puuvillan tuotannon epäkohdat?

    Luonnonkuitujen ylistyksen voi lopettaa heti alkuunsa, sillä puuvillan keinokastelu ja viljelyssä käytettävät kemikaalit ovat yksi tekstiiliteollisuuden suurimpia ongelmia. Polyesteri tekokuituna on puolestaan kestävä ja luja, mutta sen aiheuttamat muovipäästöt ovat hälyyttävä ongelma, myös kierrätettyssä polyesterissä. Tätä listaa materiaalien epäkohdista voisi jatkaa loputtomiin ja sen päätteeksi todeta olemassa olevan vain todella epäekologisia ja epäekologisia materiaaleja. Mutta ettei tässä mieli synkistyisi aivan totaalisesti ja sormi menisi materiaalivalintojen kohdalla suuhun, voidaan miettiä, millä tavoin materiaalien ekologisuutta voidaan mitata, ja mitkä olisivat niitä vähemmän epäekologisia vaihtoehtoja.

    Tarkasteltaessa materiaalien ekologisuutta huomioidaan mm. luonnonvarojen ja energian kulutus. Mikä on raaka-aineen alkulähde ja miten paljon valmistusprosessiin kuluu energiaa. Seuraavaksi punnitaan materiaalin valmistuksen, värjäyksen ja viimeistelyjen ympäristövaikutukset. Ongelma, johon törmään hyvin usein on ihmisten harhaluulo siitä, että materiaalin raaka-aine on yhtä kuin valmis materiaali. Tekstiilien materiaaleja ei voi suoranaisesta verrata keskenään, vaikka molemmissa lukisi pesulapussa sama koostumus. Materiaaleja voidaan nimittäin tuottaa ja valmistaa niin monella eri tavalla, että yksi ja sama materiaali voi näyttää, tuntua ja kestää aivan eri tavalla. Se voi myös olla valmistettu ekologisesti tai sitten epäekologisesti. Kaikkia puuvillasta tai polyesteristä valmistettuja tuotteita ei siis esimerkiksi voi mitenkään asettaa samalle viivalle.

    Vaikka raaka-aine itsessään olisi ekologinen, sen prosessointi kankaaksi ja kaikki siihen tehdyt viimeistykset voivat kumota alkulähteen ympäristöhyödyt. Harva esimerkiksi tietää, että nahka parkitaan eli viimeistellään yleensä kromilla, joka on myrkyllistä ja ympäristölle haitallista. Sitä vain ollaan totuttu puhumaan aidon nahan puolesta ja haukkumaan tekonahkaa, vaikka sitä voidaan nykyisin taas valmistaa lukuisista eri raaka-aineista ja lukuisilla eri tavoilla. Pelkkä raaka-aine ja valmistus eivät kuitenkaan sanele materiaalin ekologisuusastetta, siihen vaikuttavat myös monet muun asiat.

    Vaatteen käyttöasteella ja eliniällä on tässä kohtaa iso merkitys. Kuinka pitkäikäinen vaate on? Kuinka kovaa kulutusta se kestää? Monet ihmettelevät polyesterin suosiota, mutta sen kulutuskestävyys on niin ylivoimainen, että se on yhä edelleen paras valinta esimerkiksi työvaatteeksi, jonka funktio on nimenomaan olla kestävä. Materiaalin ja vaatteen ekologisuutta mitataan myös sillä, kuinka paljon sen huolto kuormittaa ympäristöä. Villaneule harvemmin kaipaa tuuletusta kummempaa, polyester-vaatteen voit pestä kotona ja minimoida muovipäästöt käyttämällä päästöjä oleellisesti vähentävää pesupussia. Silkkimekko sen sijaan pitää lähes poikkeusetta kiikuttaa pesulaan kemialliseen pesuun.

    Myös vaatteiden kierrätys ja raaka-aineen mahdollinen uudelleenkäyttö sanelevat sen kuinka ekologisesta tuotteesta on loppujen lopuksi kysymys. Ajattelin ottaa seuraavassa osiossa vielä tarkemmin käsittelyyn kaksi tällä hetkellä eniten käytettyä, mutta myös lokaa niskaansa saavaa materiaalia ja miettiä ovatko niistä kehitellyt paremmat versiot oikeasti parempia.

    Puuvilla ja polyester

    Aloitetaan puuvillasta, sillä se on yhä edelleen yksi eniten käytetyistä materiaaleista, mutta myös yksi epäekologisimmista. Puuvillan ongelmathan ovat sen tuotannossa. Tehoviljelmien myötä luonto kärsii ja keinokastelun vuoksi vedenkulutus on huimaa. Se aiheuttaa kuivuutta ja epätasapainoa luonnolle, jota keinotekoiset lannotteet ja torjunta-aineet vain lisäävät. Näistä koituu myös ongelmia viljelyksillä työskenteleville. Ongelmakohtiin on pureuduttu luomupuuvillan ja Reilun kaupan puuvillan kohdalla. Luomupuuvillassa ei käytetä myrkyllisiä kemikaaleja ja pyritään toimimaan luontoa kunnioittaen. Tämä ei kuitenkaan itsessään takaa eettisyyttä, ja veden kulutus, joka on yhtä lailla massiivinen ongelma, on täysin sama kuin tavallisen puuvillan tuotannossa. Reilun kaupan puuvilla on askel kohti parempaa, koska sillä on materiaalin eettisyyden takaava sertifikaatti. Moni ei kuitenkaan tiedä, että tämä takaa vain viljelyn eettisyydeen, mutta ei koko prosessin eli kaikkien niiden äsken käymieni vaiheiden ja perusteiden eettisyyttä.

    Onko kierrätetty puuvilla sitten ratkaisu kaikkeen? Valitettavasti ei. Vaikka se vähentää merkittävästi luonnonvarojen ja veden kulutusta on siinä silti epäkohtia. Kierrätetty puuvilla ei ole kovinkaan lujaa ja kaipaa usein vahvistamiseen uutta puuvilla tai esimerkiksi polyesteria. Kierrätyksen menetelmissä on myös epäkohtia, jotka pitäisi ratkaista ja kierrätystä pitäisi pyrkiä tehostamaan. Kierrätetyn puuvillan käyttö on kuitenkin hyvä askel parempaan suuntaan ja parasta on, jos pystytään käyttämään kierrätettyä Reilun kaupan luomupuuvillaa.

    Entä sitten polyester? Materiaali, jonka monet kiroavat alimpaan helvettiin, ja jota moititaan aivan kaikesta toisin kuin esimerkiksi puuvillaa, joka sinänsä on lähes yhtä suuri paha ympäristön saastuttamisen kannalta. Onko kaikki polyester siis pahasta? Voiko se joskus olla se vähemmän epäekologinen vaihtoehto? Kuten jo aikaisemmin mainitsin työvaatteen kohdalla saattaa usein olla järkevintä valita materiaaliksi polyester sen kestävyyden ansiosta. Tosiasia ja mieltä kuumottava fakta on kuitenkin se, että uuden polyesterin raaka-aine on maaöljy, joka on uusiutumaton luonnonvara. Sen ympäristöpäästöt ovat mittavat ja tuotanto vaatii paljon energiaa sekä kemikaaleja. Positiivinen juttu on se, että vettä tarvitaan huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi luonnonkuitujen viljelyssä.

    Polyesteristä valmistettujen tekstiilien huollon ongelmiin on yritetty pureutua viime vuosien aikana juurikin niillä pesupusseilla. Pussien käyttö ei kuitenkaan ole vielä kovin suosittua ja siitä syystä isona ongelmana on edelleen ne pesussa irtoavat mikromuovihiukkaset, jotka päätyvät pesuveden mukana vesistöihin, sitä kautta vesieliöihin ja jopa juomaveteemme. Tästä asiasta on kuitenkin nostettu ehkä liiallinen haloo, sillä esimerkiksi Suomessa jätevedenpuhdistamoilla saadaan yli 90 prosenttia mikromuoveista talteen. On myös hyvä huomioida se, että ensimmäisten 5–10 pesun jälkeen muovin irtoaminen vaatteesta tasaantuu.

    Tämä muovihiukkasten irtoaminen on kuitenkin polyesterin selkeä heikko kohta eikä kierrätetty polyesteri tuo tähän ratkaisua. Kierrätetyn polyesterin etuna on se, että raaka-aineena ei käytetä uusiutumatonta luonnonvaraa vaan se valmistetaan kierrätetyistä muovipulloista, teollisuuden lanka- ja kangasylijäämästä, vanhoista polyesterivaatteista tai merten muovijätteestä. Toisin kuin puuvillan kohdalla, kierrättäminen ei heikennä kuidun laatua, vaan kierrätetystä polyesterista saadaan uudenveroista materiaalia. Tällä hetkellä saatavilla oleva kierrätetty polyester on pääosin peräisin muovipullosta, joka valitettavasti kertoo vain siitä, että tässä on keksitty pelastusrengas toiselle isolle ongelmalle. Muovipullojen kierrätys on hyvä asia, mutta oikeasti niistä pitäisi päästä kokonaan eroon. Polyesterin osalta parasta olisikin, jos kierrätettyä polyesteria pysyttäisiin valmistamaan yhä enevissä määrin teollisuuden ylijäämästä ja vanhoista vaatteista.

    Ratkaisut kohti kestävämpää tekstiiliteollisuutta

    Jos nämä nyt eniten käytetyt materiaalit eivät millään tapaa edes kierrätettyinä tue kestävämpää tulevaisuutta, niin mikä ratkaisuksi? Jokin täysin uusi materiaaliko? Todennäköisesti kyllä. Parasta olisi jos pysyttäisiin kehittämään biohajoava materiaali, jolla olisi polyesterin kaltaiset hyvät kestävyysominaisuudet. Näitä innovaatiota kehitellään varmasti koko ajan ja suomalaista osaamistakin on tällä rintamalla nähty. Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kehittämä menetelmä Ionsell edustaa juurikin tällaista kestävää materiaalia, jonka raaka-aineena voidaan käyttää kierrätysmateriaalia ja -jätettä, ja jonka valmistusprosessi on ekologisempi eikä siinä käytetä haitallisia kemikaaleja. Vielä tätä ei ole suuremmin kaupallisessa tuotannossa, sillä valmistuksen prosessin kehittely on yhä kesken mutta esimerkiksi Marimekko on ollut Ionsellin taipaleessa mukana ja heidän Allu-mekko on valmistettu kyseisestä materiaalista.

    Itselleni on herännyt pienoinen kysymys miten tämä suomalainen innovaatio eroaa jo aikapäiviä sitten kehitellystä Lyocellistä, jonka valmistusprossin hyödyt ja ekologisuusaste on hyvin pitkälti samanlainen. Tämä varmasti selkiintyy, kun Ionsellin prosessin kehittely saadaan valmiiksi. Juuri nyt olen iloinen siitä, että näitä innovaatiota ylipäätänsä kehitellään ja tuloksia syntyy. Toivottavasti nämä uudet auttavat meitä rakentamaan kestävämmän tulevaisuuden ja tekstiiliteollisuus saa jatkua eettisempänä ja ekologisempana.

    Jos me haluamme kuluttajina tehdä kestäviä valintoja vaatteiden suhteen, niin kierrätyksen suosimisen lisäksi uuden vaatteen tärkeimpänä kriteerinä kannattaa ehdottomasti pitää sen käyttöikää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että valitsemalla tuotteen joka kestää, teet ekologisimman teon. Tekstiiliteollisuuden suurin ongelma on lopulta se, että vaatteita tuotetaan ja ostetaan liikaa. Materiaaliin katsomatta epäekologisin on lopulta vaate, joka jää kaapin pohjille pölyttymään.

    11 comments
    81 likes
1 2 3 627