Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Oma tyyli

  • Ennen H-hetkeä

    Joulu (meidän osalta hyvin erityislaatuinen sellainen) on nyt taputeltu ja joulukuvat odottavat editointia. Ennen niiden jakamista ja tämän ihmeellisen joulutarinan kertomista halusin postata tänne bloginkin puolelle nämä puhelimella juuri vähän ennen H-hetkeä räpsäistyt asukuvat. Empä osannut tässä hetkessä, kun olin juuri käynyt mieheni kanssa joululounaalla aavistaa, että synnytys käynnistyisi pian.

    Mietin ainoastaan, että nyt kun muutto on saatu pois alta ja pahin hässäkkä sen myötä rauhoittunut, minulla olisi mahdollisuus ikuistaa muutamat asukuvat raskausvatsan kanssa. Mutta kuten yleensä tällaiset suunnitelmat menevät pieleen ja pahasti :D Tämän postauksen otosten lisäksi talteen jäivät tasan yhdet asukuvat viime tiistain Helsingin reissulta.

    Onneksi “joulupalloni” äkillinen katoaminen ei ole ollut raskausasukuvien kuvaamisen päättymisen lisäksi millään tavalla harmillinen juttu vaan päinvastoin! Uuden perheen jäsenen kohtaaminen oli maaginen hetki ja häneen tutustumisesta on otettu nyt kaikki ilo irti. Vaikka joulu tuntui humahtavan tässä kaikessa tohinassa pikajunan lailla ohitse, olen silti hyvin onnellinen, että vauvan syntymä sattui juuri tähän ajankohtaan. Lukuisat pyhäpäivät ovat taanneet sen, että meidän yrittäjävanhempien puhelimet ovat pysyneet harvinaisen hiljaisina, eikä työasioista ole tarvinnut stressata yhtään. Olemme pystyneet keskittymään olennaiseen eli uuteen elämänvaiheeseen ja uuteen ihanaan kotiin.

    Ei sillä, että olisin tästä muinakaan ajankohtina suinpäin töihin rynnännyt, mutta oman luonteeni tuntien olisi ollut vaikeaa olla vastailematta sähköposteihin ja tekemättä yhtään mitään, jos hommia olisi riittänyt. Minkäännäköistä stressiä töiden pariin palaamisesta en kuitenkaan aio tulevinakaan päivinä tai viikkoina ottaa, vaan olen ottanut sen asenteen, että oma työrytmini tulee mukautumaan vauvan rytmiin sekä hakemaan muotoaan uudelleen ja uudelleen koko ensi vuoden ajan vauvan kasvaessa.

    Jos tämä vuosi 2018 oli kaikin puolin uskomaton, niin ensi vuodeksikin on varmasti tiedossa mielettömän hienoja hetkiä ja asioita. Yhden poikkeuksen haluan kuitenkin kuopuksen kohdalla tehdä esikoiseen verrattuna. Nimittäin minin kanssa sitä oikein odottu uusia vaiheita ja vauvan kasvamista, mutta nyt aion pyrkiä nauttimaan enemmän hetkestä ja siitä, että pieni on oikeasti pieni. Nämä vuodet hurahtavat niin hurjaa vauhtia ohitse, että on syytä pysähtyä hetkeksi jos toiseksikin ottamaan niistä kaikki ilo ja ainutlaatuisuus irti.

    Gina Tricot coat

    Samsoe&Samsoe knit

    Zalando maternity faux leather pants

    Gucci bag

    Ecco shoes (pr-lahja)

    2 comments
    121 likes
  • Talvinen ruuturouva

    Pitkästä aikaa uudempia asukuvia. Bongasin tämän vanhan laiturin huurteisen kaislikon seasta matkalla uudelle talolle ja totesin heti, että tuohon haluan pysähtyä joku päivä kuvaamaan. Kuluneella viikolla siihen avautui viimein tilaisuus ja pyysin miestäni astumaan kameran taakse muutamaa otosta varten.

    Olen halunnut kuvata tämän Sandin takin ja tämän asun jo monta viikkoa, sillä se on heittämällä ollut yksi käytetyimpiä. Onneksi päädyin ikuistamaan sen tässä miljöössä, sillä takki pääsi kaislikossa todella oikeuksiinsa! Se on tosiaan tämän syksyn mallistoa ja saatu pressi lahjana. Takki on kerännyt ehkä eniten kysymyksiä ja kehuja kuin mikään muu takkini tai ylipäätänsä vaatteeni koskaan aiemmin. Ei tosin ihme, sillä onhan se k-a-u-n-i-s. Ja kuosilliseksi ruututakiksi erityisen kaunis. Ystäväni äitikin totesi, että harvoin näkee noin kaunista ruututakkia.

    Vaikka takissa on isot näyttävät ruudut, ei se silti ole rauhaton. Kiitos vaan maltillisen värimaailman. Mustavalkoruutu on klassikko ja ruskea pehmentää sitä kivasti. Olen pitänyt takkia pääsääntöisesti kokomustien asujen kera, mutta vaatteet ovat vaihdelleen mekoista neuleisiin ja rentoihin huppareihin. Tämän kanssa tuntuu vaan sopivan kaikki!

    Mutta takista vielä hetkeksi muihin kuulumisiin. Kävin tänään tutustumassa synnytyssairaalaan, ihan vaan siitä syystä, että se on eri kuin esikoisella. Toki Kotkan keskussairaala on minulle muutoin tuttu paikka, mutta synnytysosastolla en ole siellä aiemmin liioin vieraillut. Kierros oli melko pikainen ja rento, sillä sen veti paras ystäväni, joka toimii kätilönä Koksissa. Aikamoinen etu tässä kohtaa, että niin läheinen ihminen on ensinnäkin harvinaisen perillä kaikesta raskauteen ja synnytykseen liittyvästä sekä tarpeen tullen tukena paikan päällä kun tosi paikka iskee.

    Muutoin tämä päivä on mennyt pitkälti muuttoraivausta tehdessä ja ensilumesta nauttien. Mini ei meinannut pysyä pöksyissään aamulla, kun ikkunasta avautui puhtaanvalkoinen lumimaisema. Ei siinä auttanut muu kuin pukea ulkovaatteet päälle, kaivaa pulkka esiin ja vetää neitiä ympäri taloa. Vaikka en mikään talvi-ihminen olekaan, niin kyllä se lumi vaan on kaunista ja sen myötä syntyvä lasten riemu jotenkin todella tarttuvaa.

    Nyt jatkan vielä noiden laatikoiden läpi käymistä, ihanaa sunnuntain jatkoa sinne!

    Sand Copenhagen coat*

    COS knit

    Topshop maternity jeans (Zalando)

    H&M beanie

    Timberland shoes

    (*pr-lahja)

    6 comments
    87 likes
1 2 3 373