Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Oma tyyli

  • Tapahtui tänään

    Heräsin aivan silmät ristissä herätyskelloon tasan kahdeksalta. Vauva on pitänyt meitä hereillä monena yönä eikä viime yö ollut poikkeus. Huh sitä on ihan unohtanut miltä väsymys tuntuu.

    Puin jalkaani äitiyssukkikset, koska minulla ei ole mitään käryä minne ne “normaalit” ovat muutossa joutuneet. En tosin ole vaivautunut edes etsimään, sillä nämä joustavalla etuosalla varustetut sukkikset ovat ihan älyttömän mukavat jalassa.

    Riehuin lumikola kädessä 20 minuuttia ja ennätin siinä ajassa vain ja ainoastaan kauhomaan ison lumivallin pois auton takaa, että pääsin peruuttamaan pihasta. Mistä tätä lunta oikein tulee?!!

    Viihdytin uusia naapureitani lumityöesitykselläni, sillä työasuna toimi tämä yllä näkyvä kokonaisuus. Oh yes, kyllä oli naapurit varmasti kummissaan.

    Nappasin aamupalaksi Espresson housesta vihersmoothien ja ison Chai Latten. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen miettinyt pitäisikö alkaa juomaan kahvia (ks. ensimmäinen kohta), mutta vielä en ole rohjennut. Joku siinä maussa tökkii ja pahasti, mutta jotain tässä pitää kohta alkaa litkimään, että hereillä pysyy :D

    Kuvasin jo ihan perinteeksi muodostuneita lumipyrykuvia Saran kanssa. Miten meidän talvisille kuvaustreffeille pöllähtääkin aina näin mielettömän ihana sää? Ei vaan, en valita. Pöllyävä tiheä lumisade näyttää yllättävän kauniilta kuvissa, vaikka pyryssä seisoskelun jälkeen olo onkin vähemmän kuvauksellinen. Katsokaa nyt vaikka näitä!

    Mietin kuvausten lomassa miksi sukkahousuista aina pöllähtää semmoista ihme pölyä (ihoa?), kun niitä kiskoo kesken päivän takaisin ylöspäin.

    Pidin kotitoimistoa toista päivää samalla kolmen jengillä. Eli minä, mieheni ja Sara istuimme läppäreidemme kera keittiön saarekkeen ääressä. Keskustelun aiheina mm. Fyre-festivaali, sokerin haitat ja vauvan puklailut. Sovittiin, että otetaan tavaksi pitää tällainen kerran kuussa :D

    Nautin äsken hiljaisuudesta ja “yksinolosta” täysillä 60 minuutin ajan minin ollessa jumpalla ja vauvan nukkuessa. Äitiarjen luksusta.

    Koin päivän liikuttavimman hetken autossa aamulla matkalla päiväkotiin, kun kävimme minin kanssa seuraavan keskustelun:

    -Äiti, miksi sinulla on leopardihame päällä?

    – Halusin näyttää tänään kauniilta.

    – Mutta äiti, sinähän näytät aina kauniilta. Oli sinulla minkälaiset vaatteet tahansa päällä ♥

    photos: Sara Vanninen, edit: me

    2 comments
    141 likes
  • Ennen H-hetkeä

    Joulu (meidän osalta hyvin erityislaatuinen sellainen) on nyt taputeltu ja joulukuvat odottavat editointia. Ennen niiden jakamista ja tämän ihmeellisen joulutarinan kertomista halusin postata tänne bloginkin puolelle nämä puhelimella juuri vähän ennen H-hetkeä räpsäistyt asukuvat. Empä osannut tässä hetkessä, kun olin juuri käynyt mieheni kanssa joululounaalla aavistaa, että synnytys käynnistyisi pian.

    Mietin ainoastaan, että nyt kun muutto on saatu pois alta ja pahin hässäkkä sen myötä rauhoittunut, minulla olisi mahdollisuus ikuistaa muutamat asukuvat raskausvatsan kanssa. Mutta kuten yleensä tällaiset suunnitelmat menevät pieleen ja pahasti :D Tämän postauksen otosten lisäksi talteen jäivät tasan yhdet asukuvat viime tiistain Helsingin reissulta.

    Onneksi “joulupalloni” äkillinen katoaminen ei ole ollut raskausasukuvien kuvaamisen päättymisen lisäksi millään tavalla harmillinen juttu vaan päinvastoin! Uuden perheen jäsenen kohtaaminen oli maaginen hetki ja häneen tutustumisesta on otettu nyt kaikki ilo irti. Vaikka joulu tuntui humahtavan tässä kaikessa tohinassa pikajunan lailla ohitse, olen silti hyvin onnellinen, että vauvan syntymä sattui juuri tähän ajankohtaan. Lukuisat pyhäpäivät ovat taanneet sen, että meidän yrittäjävanhempien puhelimet ovat pysyneet harvinaisen hiljaisina, eikä työasioista ole tarvinnut stressata yhtään. Olemme pystyneet keskittymään olennaiseen eli uuteen elämänvaiheeseen ja uuteen ihanaan kotiin.

    Ei sillä, että olisin tästä muinakaan ajankohtina suinpäin töihin rynnännyt, mutta oman luonteeni tuntien olisi ollut vaikeaa olla vastailematta sähköposteihin ja tekemättä yhtään mitään, jos hommia olisi riittänyt. Minkäännäköistä stressiä töiden pariin palaamisesta en kuitenkaan aio tulevinakaan päivinä tai viikkoina ottaa, vaan olen ottanut sen asenteen, että oma työrytmini tulee mukautumaan vauvan rytmiin sekä hakemaan muotoaan uudelleen ja uudelleen koko ensi vuoden ajan vauvan kasvaessa.

    Jos tämä vuosi 2018 oli kaikin puolin uskomaton, niin ensi vuodeksikin on varmasti tiedossa mielettömän hienoja hetkiä ja asioita. Yhden poikkeuksen haluan kuitenkin kuopuksen kohdalla tehdä esikoiseen verrattuna. Nimittäin minin kanssa sitä oikein odottu uusia vaiheita ja vauvan kasvamista, mutta nyt aion pyrkiä nauttimaan enemmän hetkestä ja siitä, että pieni on oikeasti pieni. Nämä vuodet hurahtavat niin hurjaa vauhtia ohitse, että on syytä pysähtyä hetkeksi jos toiseksikin ottamaan niistä kaikki ilo ja ainutlaatuisuus irti.

    Gina Tricot coat

    Samsoe&Samsoe knit

    Zalando maternity faux leather pants

    Gucci bag

    Ecco shoes (pr-lahja)

    2 comments
    125 likes