Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vintage & second hand

  • Kirppistelyä ja lainaamiskulttuuria

    Edeltävän, melko painavaa asiaa sisältäneen julkaisun jälkeen on tuntunut hieman haastavalta aloittaa uutta kevyempää postausta, mutta jostain sitä on lähdettävä liikkeelle. Aloitetaan siis asupostauksella, mutta puhutaan vielä hetki samasta aiheesta ja nimenomaan niistä pienistä keinoista, joilla voimme omassa arjessamme keventää tekstiilien osalta hiilijalanjälkeä.

    Vaatteiden kierrättämisestä paljon puhutaan ja monet sitä tuntuvatkin ahkerasti harrastavan. Kirpputoreilla myyminen on näkemykseni mukaan suomalaisilla hyvin hallussa ja iso osa meistä ostaa myös asioita käytettyinä. Siitä kertoo jo pelkästään nettikirppisten ja -sovellusten suuri suosio. Itse olen käyttänyt paljon mm. Tori.fi palvelua huonekalujen hankinnassa ja Zadaa:ta vaatteiden myymiseen. Olen myös mukana muutamassa Facebookin kirppisryhmässä ja käyn säännöllisen epäsäännöllisesti läpi paikalliset kirppikset, vanhantavaran liikkeet ja kierrätyskeskukset. Aikaisemmin nämä kirppiskierrokset kuuluivat ihan viikottaiseen rutiiniini, mutta nyt olen siitä ikävästi lipsunut. Edellisessä postauksessa tartuinkin jo tähän asiaan ja kerroin, että haluan ehdottomasti aktivoitua kirppistelyn osalta uudelleen ja yritän petrata myös lastenvaatteiden kierrätyksen suhteen. Olisi hauska kuulla millaisia vaatteiden kierrättäjiä te olette? Ja entä mitä nettikirppiksiä tai -sovelluksia te suositte? Jospa niiden joukosta löytyisi itsellekin uusia hyödyllisiä tuttavuuksia.

    Kirppistely, niin kätevää ja ennen kaikkea järkevää sekä ekologista kuin onkin, tuntuu kuitenkin välillä haasteelliselta. Ainakin minusta. Tavaroiden läpikäyminen, luopumisprosessi ja hinnoittelu yms. vaativat aikaa. Liian usein törmään omalla, mutta myös muiden kohdalla siihen, että aika ei vain riitä. Tätä varten on toki olemassa täydenpalvelun kirppiksiä, jota itse asiassa Saran kanssa kesällä testasin hyvin tuloksin. Ne sopivat juurikin niille kiireisille, jotka eivät ehdi hinnoitella ja kuvata omia myytäviä tuotteita tai käydä järjestelemässä kirppispöytää. Mutta mitä jos ongelmaksi koituu se, että sitä ei oikein osaa luopua jostain, joka toisaalta on ollut hyvin vähällä käytöllä? Tai jos sitä tarvitsee uutta vaatetta tai tavaraa vain hetkelliseen käyttöön, ehkä jonkin tilaisuuden tai loman ajaksi? Kun ostaminen tai myyminen ei tule kuuloon, jää vaihtoehdoksi ja erittäin hyväksi sellaiseksi lainaaminen.

    Lainaamiskulttuuri on asia, jota haluaisin ehdottomasti enemmän itse suosia ja myös puhua sen hyvistä puolista muille. Kavereiden kesken tämä on jo tuttua. Tähänkin asuun lainasin Saralta hänen upeaa punaista laukkua ja Sara puolestaan on lainannut pariin otteeseen tuota kuvissa näkyvää punaista neulettani. Kaikkea ei tarvitse omistaa ja ostaa itselleen, varsinkaan, jos käyttötarve on lyhytaikainen. Ystävältä on helppo pyytää lainaksi asioita, mutta mitenkäs kaverin kaverilta tai sitten ihan tuntemattomilta? Tässä kohtaa minulla on petrattavaa, sillä jotenkin vierastan lainaamista henkilöltä tai henkilölle, jota en tunne. Onneksi te ja monet muut mm. Facessa ovat rohkaisseet minua tässä asiassa. Tulen hyvin iloiseksi aina, kun vaikkapa Facebookin feediin ilmestyy kysely olisiko jollain lainata asiaa x tietylle ajan jaksolle tai teiltä lukijoilta kilahtaa sähköpostiin meili, jossa kysytään mahdollisuutta lainata vaikkapa jotain vaatetta tai asustetta. Oli kyse sitten korviksista tai suksista lapsen hiihtoloman ajaksi, on kaikki tämä kotiin päin. Win-win-tilanne, jossa voittaa sekä lainaaja (joka saa kaappiin hetkeksi tilaa), lainannut (joka ei hanki tavaraa lopullisesti itselleen) sekä äiti maa (joka ei kärsi siitä, että taas tuotettiin uutta materiaa VAIN hetkelliseen käyttöön).

    Pohdin tässä voisivatko bloggaajat ja vaikuttajat lainaamiskulttuurin avulla hyödyntää järkevällä tavalla omaa asemaansa ja samalla hieman puhdistaa sitä tummaa epäekologisen kuluttamisen verhoa, joka meidän ympärillä leijuu? Vaikuttajien vaatekaapit, sisustukset ym. ovat työn puolesta esitelty hyvinkin laajasti somessa, joten sieltä on helppo bongailla tuotteita, joita mahdollisesti haluisi itselleenkin. Monesti meitä kuitenkin moititaan siitä, että kannustamme tällä ihmisiä jatkuvaan kuluttamiseen. Mitä jos asian näkisikin niin, että kannustamme seuraajia myös soveltamaan ja lainaamaan niitä asioita, joita kanavissamme esittelemme? Ei ole enää mitenkään harvinaista, että esimerkiksi bloggaaja lainaa korvikset tai jonkin pienen kodin esineen hetkellisesti lukijalle. Sellaisessa tapauksessa seuraaja on inspiroitunut vaikuttaja sisällöstä ja esittelemästä tuotteesta sekä rohkeasti kysynyt mahdollisuutta lainata sitä hetkellisesti itselleen. Tämä skenaario, jos joku, on kaikkea muuta kuin simputuksen arvoinen.

    Vaikka nämä lainaamiset bloggaajalta ovat tänä päivänä vielä ehkä harvassa ja laskettavissa yksittäistapauksiksi, niin kuka sanoi, etteikö tässä voisi olla hyvä suunta ja visio tulevaisuutta ajatellen? Mistä sitä tietää, ettei vaikuttajilla tule lähitulevaisuudessa olemaan kanavissaan omaa “lainaamissivustoa”, jonka kautta kellä tahansa olisi mahdollisuus lainata asioita, vähän samaan tapaan kuin me lainaamme showroomilta kuvauksia varten. Toki näitä lainaamispalveluita on jo nyt olemassa muiden kuin vaikuttajien taholta, mutta tässä kohtaa leikittelinkin ajatuksella, jonka avulla pääsisimme edes jonkin verran eroon niistä negatiivista kulutusta tukevista ajatuksista, joita vaikuttajien työhön yksinomaan liitetään. Miltä tämä teistä kuulostaa? Utopinen hölmö ajatus vai kiinnostaisiko teitä kokea “bloggaajan showroom”?

    Sandro knit

    Mango skirt

    Gucci sunnies

    L’intervalle shoes

    Gucci bag (Sara’s)

    photos: Sara Vanninen, edit: me

    4 comments
    78 likes
  • Mom jeans

    SI MODA MOM JEANSTyylikkäästi pari vuotta myöhässä minä innostun suureen suosioon nousseista mutsifarkuista. Aivan puolivahingossa tietenkin. Kerran olen tainnut sovittaa kaupassa kyseistä farkkumallia ja todettu, että oh no no no. Ei vaan ole minua varten. Sen jälkeen en ole edes vilkuillut mutsifarkkujen perään.

    Toissa viikolla Helsingissä yötä ollessa poikkesin parille tutulle kirppikselle, joilla kävin ahkerasti kouluaikoina. Asuimme aikoinaan ihan näiden naapurissa ja olin todellinen kirppishaukka. Teinkin tuolloin paljon hyviä löytöjä ja mm. tämän postauksen pitsimekko on muistaakseni ostettu näiltä kirppiksiltä (maksoi muuten vaivaiset 50 senttiä). Tykkään mekosta edelleen!

    Entisenä kirppishaukkana hävettää myöntää, että en edes muista koska olisin tuota toissa viikkoista visiittiä laskematta ylipäätänsä käynyt kirppareilla. Se tapa on vain jotenkin jäänyt. Onneksi olen sentään omia vaatteitani laittanut kierrätyksessä eteenpäin. Mutta niin, siihen toissa viikkoiseen kirppiskäyntiin. Satuin bongaamaan rekistä vanhat kunnon Leviksen 501-farkut ja kokokin vaikutti heti passelilta. Mielessä kävi idea saksia ne farkkushortseiksi, joista olen haaveillut jo tovin. Farkut istuivat kuin nenä päähän ja ne lähtivät samantien mukaan. Kotona tuli kuitenkin olo, että pitäisiköhän jättää ne ainakin ensi kesään asti pitkiksi. Kuulemma hyvin istuvia pitkiä leviksiä ei noin vain kirppiksiltä bongata.

    SI MODA LEVIS 501Kaapista löytyy nyt siis nämä klassiset farkut, ihan ehjinä ja täydessä mitassa. Pohdin kuitenkin pitäisikö niille tehdä pienen pieni tuunaus, esimerkiksi kulutukset polviin tai avata lahkeiden käänteet. Keräsin tähän hieman inspiraatiokuvia tuunaamattomista ja tuunatuista.

    Mitäs mieltä siellä ollaan? Toimiiko nämä ihan tällaisinaan vai pitäisikö saksia? Shortseja näistä ei kyllä tule vielä vuoteen.

    photos: me & Pinterest

    2 comments
    6 likes
1 2 3 9