Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hetkessä

Myönnän olevani hieman huono elämään hetkessä. Olen malttamaton, olen aina ideoimassa seuraavaa projektia, vaikka edellinen olisi yhä kesken ja minun on poikkeuksetta tehtävä vähintäänkin kahta asiaa samaan aikaan (tälläkin hetkellä kirjoitan postausta, katson tv:tä ja syön iltapalaa). Heikkouteni on ajanut minuun monesti tilanteisiin, jotka olisin mieluusti välttänyt. Usein tavaroiden rikkoutuminen on yhteydessä pahaan tapaani tehdä montaa asiaa samanaikaisesti ja malttamattomuuteni saa muut raivon partaalle. Siskoni eivät enää mieli kanssani shoppailemaan, koska en malta odottaa, jos he haluavat kierrellä jossain liikkeessä pidempään kuin minä. Nyt, kun sanon tämän ääneen, se tuntuu naurettavalta. En ehkä ole aikaisemmin miettinyt, miten itsekkäältä se vaikuttaa. Todellisuudessa kyse ei ole siitä, etteikö minua kiinnostaisi, että ehkä heille voisi löytyä kyseisestä liikkeestä jotain mieluista, vaan olen ajatellut, että siellä kulutettu aika menisi minulta hukkaan. Kaikista paheistani pahin onkin haluni suorittaa, tehdä tulosta, ihan mitä vaan, kunhan en vain ole.

SI MODA RANDOM 15012014

Nyt olen viimeisen neljän päivän aikana “vain ollut” suurimman osan ajasta. Katsellut ikkunasta tätä upeaa talvimaisemaa ja kuunnellut pienen tytön tuhinaa. En ole kovien pakkasten vuoksi voinut lähteä edes ulkoilemaan vaunujen kanssa. Aluksi tunsin ahdistusta siitä, etten saanut mitään aikaiseksi, mutta nyt olotilani on kaikkea muuta kuin ahdistunut. Ilmeisesti siihen, että minä opin elämään hetkessä tarvittiin niinkin suuri elämänmuutos kuin vauva. Tuo pieni ihminen, joka tuijottelee minua tarkkaavaisena ja vaatii kaiken huomioni. Jos keskityn hetkeksikin johonkin muuhun kuin häneen, hän huomaa sen. Kolmen viikon vanha lapsi on opettanut minulle asian, jota en vielä 25-vuoden ikään mennessä ollut oppinut. Huomaan keskittyväni tähän yhteen ainoaan asiaan täysillä ja antavani muiden asioiden lipua ohitse. Elän vihdoin hetkessä ja miten kaunis tämä hetki onkaan.

SI MODA RANDOM 15012014

Tämä hetkessä eläminen on näkynyt myös blogin puolella pitkänä hiljaisuutena. Ennen olisin ottanut asiasta paineita, mutta en ota enää. Seuraavan postauksen kirjoitan ehkä huomenna tai sitten en. En aio suunnitella sitä etukäteen. Maltan odottaa huomiseen ja katsoa mitä se tuo tullessaan. Harvoin kirjoitan mitään syvällisempää blogiin, mutta kun kirjoitan se tulee yhtä suunnittelemattomasti kuin tämäkin postaus. Tämän tarkoituksena ei ollut selitellä hiljaisuutta, vaan muistuttaa teitä lukijoitakin nauttimaan juuri tästä hetkestä. Sisälsi se sitten suuria tai pieniä asioita, on se nauttimisen ja kaiken huomiosi arvioinen.

15 comments
0 likes
Prev post: JANUARY LISTNext post: Vaate – vaikea lahja?

Related posts

Comments

  • Viivi

    January 15, 2014 at 22:45
    Reply

    <3!

  • Johanna

    January 15, 2014 at 23:55
    Reply

    Todella ihana kirjoitus, niin tunteella kirjoitettu! <3 Hyvä, kun viimein opit vain olemaan. :) Ne hetket, kun vain on läsnä jonkin ihmisen kanssa tai nauttii tietystä asiasta, ilman mitään tulevia suunnitelmia tai turhaa sterssiä, niin niistä nauttii kaikista eniten, niin sinä, kuin sinun seurassasi olevakin. Hyvähän se on, kun töissä ahkeroi ja kotona pitää huolta kodin siisteydestä jne, mutta jokaisena päivänä pitäisi olla myös hengähdystaukoja, pieniä nautintohetkiä. Elämän tarkoitushan on elämästä nauttiminen! ;) Ihania hetkiä sinulle oman perheesi parissa!

    • casey
      to Johanna

      January 16, 2014 at 21:51
      Reply

      Niin totta joka sana! Kyllä välillä pitää tehdä hommiakin, mutta aina on aikaa pienelle hengähdystauolle ja "vain olemiselle" :)

  • Reetta_E

    January 16, 2014 at 00:10
    Reply

    KIrjoitit tärkeästä aiheesta todella osuvasti. Tuntuu, että tänä päivänä kaikki on vaan suorittamista. Itsekin usein huomaan istuvani sohvalla ja vaan miettiväni mitä pitäisi vielä tänään tehdä ja entä sitten huomenna ja... Rauhoittumiseen paras tapa on minulla se, että laitan jonkun hyvän sarjan dvd:ltä pyörimään ja kesityn vain siihen ja unohdan kaiken muun. Se toimii aina. :) Hienoa, että sinäkin olet osannut "vain olla" <3

    • casey
      to Reetta_E

      January 16, 2014 at 21:52
      Reply

      Hei tota kikkaa olen itsekin koittanut nyt viime päivinä, kun tyttö on ollut unilla. Olen koneelta katsonut sarjoja ihan ilman muita virikkeitä, toimii! :)

  • Tinbe

    January 16, 2014 at 11:10
    Reply

    Minä omistan tuon harvinaisen taidon eli osata rentoutua ja nauttia hetkestä. Minulle vapaa-aika ja se, ettei tarvitse tehdä mitään muuta kuin keskittyä rentoutumiseen on arvokkaampaa, kuin esim. ylitöistä maksettu korvaus. Poikaystäväni taas on juurikin suorittaja ja suorittaa suurimmaksi osaksi elämäänsä. Häntä alkaa silminnähden ahdistamaan vapaapäivänä, jos mitään tehtävää ei ole. Silloin muistutan häntä pysähtymään ja haistelemaan ruusuja. :)

    • casey
      to Tinbe

      January 16, 2014 at 21:53
      Reply

      Oi onnekas sinä! ja hyvä, että muistutat tästä myös läheisiäsi. Meillä menee hieman toisinpäin, mies muistuttelee minua aiheesta nimittäin :)

  • Minni

    January 16, 2014 at 12:22
    Reply

    Olet löytänyt mielettömän tärkeän taidon! Huomaan itsessäni jatkuvasti samoja malttamattomuuden piirteitä ja "vain oleminen" tuntuu vaikealta. Yritän kuitenkin joka päivä opetella sitä, joten ehkäpä minäkin opin siihen pikku hiljaa. :) Nauti ihanista hetkistä pienen tyttönne kanssa!

    • casey
      to Minni

      January 16, 2014 at 21:54
      Reply

      Tärkeintä on varmasti tiedostaa tämä ja edes yrittää "vain olla" :) toivottavasti sinullekin tämä "kolahtaa" joku päivä kunnolla. Kiitos <3

  • M

    January 16, 2014 at 13:11
    Reply

    Hyvä kirjoitus ja tosi tärkeä asia! Tiedän niin tunteen. Munkin on tosi vaikea vain olla, vaan aina pitäisi suorittaa ja saada aikaiseksi. Jos vapaapäivänä vain "laiskottelee" eikä harrasta liikuntaa tai harrasta jotain muuta fiksua tai siivoa tms, tulee huono omatunto ja syyllisyys. Ihan niin kuin "vain oleminen" olisi epäonnistumista, vaikka eihän se ole! Se olisi tärkeä taito oppia, mutta ehkä opettelen sen sitten jos toivottavasti joskus itsekin saan kokea tuon suuren elämänmuutoksen. :) Lämpimät onnittelut vielä pienestä tuhisijasta ja kiitos kivasta blogista!

    • casey
      to M

      January 16, 2014 at 21:57
      Reply

      Sinäpä sen sanoit! Miksi tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei saa mitään aikaiseksi? Mieheni ei ymmärrä tätä ja ihmettelee aina kovaan ääneen, kun minä istun kauheassa morkkiksessa toimettoman päivän jälkeen. Se ei nimenomaan ole millään tavalla epäonnistumista, vaan sitä pitäisi ehkä jopa arvostaa. Toivotaan tosiaan, että taito löytää tien sinnekin ja kiitoksia kovasti <3

  • Nepa

    January 16, 2014 at 19:11
    Reply

    Mulle tuli itku... Eli selkeesti kolahti tämä teksti. Kiitos Kaisa!<3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *