Tietoa mainostajalle ›

Lapsi numero kaksi

SI MODA SUMMER 2016 1Toinen lapsi, sisarus, uusi vauva, pikkukakkonen.

Niistä olen kuullut viimeisen reilun puolen vuoden aikana uskomattoman moneen otteeseen. Kun esikoinen lähestyy kahden vuoden ikää tai viimeistään, kun hän ylittää sen, on ilmeisesti sopiva hetki alkaa utelemaan, josko olisi toisen pienokaisen vuoro.

Voin jo nähdä sieluni silmin, miten postauksen otsikko aiheuttaa sekavan tunnereaktion ihmisissä, jotka tosiaan luulevat minun odottavan meidän toista lasta. Ehei, masussa ei möyri tällä hetkellä mikään muu kuin aamupalaksi syöty raparperipiirakka.

Vaikka olen melko kovanahkainen, enkä hirveästi vauvauteiluista tai muista hetkahda olen silti joutunut miettimään, että onko ihmisillä tosiaan niin rento asenne siihen, että lapsia vain tehdään silloin kun halutaan. Omien kokemuksieni sekä muiden blogeihin tehtyjen kommenttien perusteella voin todeta, että kysymykset “onko seuraava jo laitettu alulle?” tai “koskas ajattelitte toisen lapsen pyöräyttää?” ovat ihan arkipäivää. Tuntuu hurjalta, että jonkun mielestä nuo ovat ihan asiallisia kysymyksiä. Minä pyöräytän noiden kysymysten jälkeen vain silmiäni.

Erityisesti vanhemmat ihmiset tuppaavat kyselemään näitä vauva-asioita niin suoraan, että välillä sitä menee ihan lukkoon. Eikä siinä mitään, jos haluaa varovasti udella haaveillaanko me mahdollisesti joskus perheenlisäyksestä, mutta kun sitä isketään suorat kysymykset heti pöytään ja vieläpä muotoillaan asia niin, kuin lapsia voisi osta lähialepasta.

Itse olen ollut aina äärimmäisen varovainen kaikissa vauvakeskusteluissa ja pyrkinyt kyselemään varovaisesti, jos olen ylipäätänsä kysynyt ollenkaan. Olen todennut, että kyllä ne ihmiset itse kertovat, jos on kerrottavaa. Liian varovainen ei näiden suhteen voi olla, koska milloinkaan ei tiedä, koska osuu kysymyksellään toisen arkaan paikkaan.

Tarkennettakoon tässä kohtaa, että meille toinen lapsi on tällä hetkellä vain kaunis pieni haave jossain tulevaisuudessa, joten minua nämä kyselyt eivät ole sen kummemmin satuttaneet. Kummastuttaneet kylläkin. Aihe on kuitenkin sillä tapaa ajankohtainen minullekin, että moni ystäväni odottaa tällä hetkellä toista tai kolmatta lastaan. Paljon on siis keskusteltu kasvavan perheen haasteista ja uusista tulevista elämänmuutoksista.

Itse olen aina haaveillut kahdesta tai kolmesta lapsesta. Sekä minä että mieheni olemme kasvaneet sisarusten ympäröimänä ja toivoisimme, että mini saisi joskus kokea sen mahtavan voiman ja rakkauden, jota sisarukset elämään antavat. Toki olemme erittäin onnellisia yksilapsisesta perheestäkin ja juuri nyt tämä tuntuu meille oikealta. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

En ole koskaan kokenut, että mikään tietty ikäero olisi lapsille paras ja minusta on ihan naurettavaa edes ajatella, että sellainen olisi olemassa. Ensinnäkin lapsia ei vain haeta sieltä lähialepasta sopivan hetken koittaessa. Ja toisekseen en usko, että sillä on mitään väliä ovatko lapset syntyneet kahden vai viiden vuoden välein. Toki tulee aikoja, jolloin suuremmalla ikäerolla syntyneillä lapsilla on hieman eri kiinnostuksen kohteet ja leikit, mutta aivan yhtä läheisiä (tai vastaavasti etäisiä) heistä voi kasvaa. Molemmista tapauksista olen nähnyt eläviä esimerkkejä.

Minulla on siskoihini ikäeroa kaksi ja seitsemän vuotta ja he ovat molemmat aivan äärimmäisen läheisiä ja rakkaita minulle. Usein minä otan haltuuni sen iän puolesta kuuluvan isosiskon roolin ja kannan vastuuta, mutta on myös ollut niitä hetkiä, jolloin isosisko on ollut se, joka on kaivannut vahvempaa (sekä fyysisesti että henkisesti) siskoa auttamaan.

Meillä on paljon yhteisiä kavereita ja monesti sitä tuleekin liikuttua porukalla. Tällä hetkellä asumme kaikki kolme pitkästä aikaa lähekkäin ja näemme lähes päivittäin. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kyllä niitä hyviä löytyy rutkasti enemmän. Vaikka perinteisiä sisarusten välisiä riitoja syntyy nyt ehkä herkemmin, niin silti taidamme kaikki omalla tavallamme nauttia tästä tilanteesta. Lenkkeilykaveria ei tarvitse kaukaa hakea, lastenhoitoapua on usein saatavilla ja jos oma jääkaappiammottaa tyhjyyttään, voi kaupan sijaan mennä siskon luo syömään. Tästä ja monesta muustakin syystä toivon, että mini saa joskus kokea sisarrakkauden. Joskus, kun sen aika koittaa :)

13 comments
8 likes
Prev post: Kesäpäivien ihanuusNext post: Maanantai fiilis

Related posts

Comments

  • Tinsku

    July 3, 2016 at 21:18
    Reply

    Hyvä postaus! Itse miettinyt myös aihetta, oma poika lähenee kolmea vuotta. Meiltä ei ole juuri perheenlisäyksestä kyselty, luulen että jonkun verran ihmiset myös tajuavat nykyään että lapset eivät ole itsestäänselvyys, tämä oma näkemys. Toisaalta oon ehkä kysymättäkin todennut että vauvakuume on kova mutta aika ei kuitenkaan vielä otollinen.. :) musta on ollut tosi ihana nauttia pojan seurasta ja voida keskittyä häneen. Arki rullaa tosi kivasti yhden lapsen kanssa, tunnen itseni sen verran hyvin että musta ei olisi pyörittämään sitä peliä kahden vaippaikäisen kanssa. En halua että nää vuodet kun lapseni on pieni, vaan vilahtaa ohi ilman että muistan tuon taivaallista koko ajasta.. Ja totta, ei sisarusten läheisyyttä määrittele ikäero. Tuntuu myös hassulta haluta pieni ikäero kun "sitten niistä on toisilleen seuraa". Nojoo, kukin tavallaan. Mutta aikamoista välien selvittelyä se elo pienten lasten kanssa tuntuu olevan :D

    • Kaisa
      to Tinsku

      July 4, 2016 at 18:08
      Reply

      Kyllä suurin osa varmasti asian ymmärtää ja osaa olla tahdikkaita, ne ei niin tahdikkaat ja hieman ajattelemattomat vain pomppaavat esille tästä joukosta :) Täytyy kyllä sanoa, että ajatukset meillä menee niin yhteen. Nautin minin seurasta aivan älyttömän paljon ja meillä arki rullaa juuri NYT yhden lapsen kanssa mainiosti. En tiedä olisiko minustakaan pyörittämään tätä kahden vaippaikäisen kanssa, mutta kohta ei tarvitse sitäkään murehtia, kun mini on lähes oppinut kuivaksi :) Ihaillen ja samalla otsahikeä pyyhkien katson niitä superäitejä, jotka handlaavat monta alle 5 vuotiasta lasta tuosta noin vaan. En usko, että he murehtivat muistavatko tätä pikkulapsi aikaa sitten joskus, vaan osaavat varmasti nauttia juuri tästä hetkestä niin kuin mekin :) Uskon, että ihmiset (ainakin me naiset :DD) mukautuvat aika hyvin uusiin tilanteisiin ja jostain vain sitä energiaa tulee ihmeellisesti lisään. Oikein ihanaa ja energistä kesää sinne teidän perheelle

  • Tuuliatui

    July 4, 2016 at 12:00
    Reply

    Kummallista minustakin tuommoiset kysymykset. Olen aina tiennyt että haluaisin lapsen/lapsia.. Kukaan ei ole onneksi koskaan kuumotellut. Toivottavasti saamme niitä joskus, mutta miten päätös edes yrittää voi olla niin hankala, ja tuleeko "oikeaa hetkeä" koskaan..? Miten niin isoja päätöksiä uskaltaa ylipäätään tehdä, miten pärjäämme, sitä pohdin.

    • Kaisa
      to Tuuliatui

      July 4, 2016 at 17:59
      Reply

      Siinäpä se onkin, että ei sitä oikeaa hetkeä varmasti ole olemassakaan. Itse tuskin pystyisin edes semmoista päättämään :) Aina tulee "esteitä", mutta loppujen lopuksi, kun se oma pieni siinä sylissä on, niin ne esteet tuntuvat monesti pieniltä. Asioilla on tapana nimittäin järjestyä. Ihanaa kesää sinne

  • Tiia

    July 4, 2016 at 16:47
    Reply

    Hyvä kirjoitus ja erittäin ajankohtainen! Olemme menossa tänä kesänä naimisiin ja olen saanut viimeisen vuoden ajan jo kuulla että sen jälkeenhän se onkin jo lapsien aika. Mitä jos ei ole? Mitä jos haluankin tehdä ensin omalla elämälläni jotai ja sitten vasta hankkia lapsia? (okei, itseänikin ärsyttää sana "hankkia" koska ei niitä aina noin vaan hankita) Mekin haluamme kyllä lapsia, sitten jossain vaiheessa ja ilmotamme siitä varmasti kaikille läheisille, niin mikseivät hekin voisi antaa meidän vain olla rauhassa ja elää omaa elämäämme nyt vielä ennen lapsia... Tsemppiä sinne teillekin, jos sen toisen lapsen aika on niin sitten se on. Kyllä sen sitten tietää :)

    • Kaisa
      to Tiia

      July 4, 2016 at 17:57
      Reply

      Samaa saatiin kuulla täälläkin silloin häiden aikaan :) Ei ihan lähipiiriltä, mutta tyyliin joltain isotädiltä ja sen sellaisilta. Kertaluontoisina ihan harmittomia, mutta jatkuva kysely on hieman ahdistavaa. En osaa edes kuvitella millaiselta kysely tuntuu niiden kohdalla, jotka haluaisivat kyllä lapsia, mutta niitä ei vain ole heille vielä siunattu. Tämä olikin ehkä koko postaukseni pointti, vaikka minulle ja ilmeisesti sinullekin kyselyt ovat melko harmittomia (ainakin tässä kohtaa), niin joitakin se voi satuttaa. Mutta ei synkistellä nyt, teillä on varmasti upea päivä edessänne. Sydämeni pohjasta toivotan teille onnea ja ihanaa kesää tulevan aviopuolisosi kanssa

  • Maria

    July 4, 2016 at 19:51
    Reply

    Miljoonat perustelut miksi pitää olla lapsella sisarus. Valitettavasti kaikki ei saa lapsia ja olenkin enemmän kuin tyytyväinen omasta yhdestä ( yksinäisestä muiden mielestä ) lapsestani. Eikä enempää tule vaikka kuulisin toiset miljoona perustelua. Kun luoja ei suo. Kun terveys estää. Yhdessä vaiheessa ( entisessä työpaikassa ) olisi mieli tehnyt huutaa että "kyllä vaan, yksi lapsi tässä perheessä". Perusteluja että yksi lapsi on hemmoteltu, mitäs kun te vanhemmat kuolette niin lapsi jää yksin..... Kuin puukkoa olisi käännetty haavassa. Kaivetaan kaikki inhottavat perustelut miksi yksi lapsi on väärin. Itse olen nuori vielä ja valitettavasti muutama ystäväni on käynyt lapsettomuushoidossa. Itse en koe mitenkään ongelmaksi että on yksi lapsi, päinvastoin. Helppoa. Helppoa matkustaa kun siinä mukana on vaan se yksi. Pitää olla tyytyväinen siihen mitä on ja mitä saa. Lapsi / lapset on lahja mutta ei suinkaan itsestäänselvyys. Vaikka kuinka ympärillä moni niin luulee kun käskee meidän hankkia lisää.

    • Kaisa
      to Maria

      July 4, 2016 at 20:33
      Reply

      Näinhän se menee, lapsi/lapset ovat nimenomaan lahja

  • Sanni

    July 6, 2016 at 19:47
    Reply

    Hyvin kirjoitettu postaus! Itse kuulin useaankin otteeseen uteluita ja kysymyksiä "milloin hankitte toisen", "eikö olisi jo aika tehdä toinen ettei ikäero ole liian suuri" tms. , kun esikoimme läheni kolmen vuoden ikää. Useat näistä tökeröistä kommenteista tuli eräältä sukulaisrouvalta, joka myös muisti aina ylpeästi kertoa kuinka hänen lapsensa ovat syntyneet tasan kahden vuoden välein. Jospa hän vain olisi tiennyt, että esikoistamme toivoimme ja yritimme pitkään ja juurikin eräänä "utelukertana" toivuin kohdunulkoisesta raskaudesta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Silloin totesinkin tylysti, että ei niitä lapsia niin helposti vaan TEHDÄ. Tällä hetkellä vieressä tuhisee kahden kuukauden ikäinen vauva, pikkusisko esikoiselle <3 Lapsia en ikinä ole pitänyt itsestäänselvyytenä. Olenkin todella varovainen näissä lapsiasioissa, sillä taustalla voi olla hyvinkin kipeitä asioita.

  • MIV

    July 13, 2016 at 15:49
    Reply

    Menimme mieheni kanssa viime kesänä naimisiin ja jo puoli vuotta ennen sitä alkoivat kyselyt lapsesta. Vaikka meillä oli tosiaan häiden jälkeen jälkeen tarkoitus lasta käydä yrittämään, ärsytti tenttaaminen silti. Usein kysyjä ei välttämättä ollut edes kovin läheinen, puolituttu työkaveri tms. Mielestäni ainut jolla asiasta oli oikeus kysyä oli perhe ja jos he eivät sitä tehneet ei mielestäni muillakaan ole siihen oikeutta. Koska lapseenteko ei meidän kohdallamme onnistunut ihan niin kuin toivottiin, alkoi jatkuva kysely ärsyttämisen lisäksi myös loukata. En itse ole koskaan keneltäkään kysellyt asiasta, koska se on mielestänu jokaisen itse päätettävissä oleva asia eikä kaikki aina mene niinku toivoisi. Meillä kyllä nyt odotetaan jo ja nyt kyselyt ehkä enää vain huvittavat, mutta tiedän tunteen, tsemppiä! :)

    • Kaisa
      to MIV

      July 13, 2016 at 17:39
      Reply

      Tätä juuri tarkoitin, että koskaan ei voi tietää, milloin muka niin pienellä ja harmittomalla utelulla voi toista satuttaa :/ Ihana kuulla, että teillä on nyt tilanne toisin :) Paljon kaikkea hyvää sinne

  • anannas

    July 17, 2016 at 14:32
    Reply

    Aivan näin! On kummallista, miten tahdittomasti ihmiset saattavat udella toisten ihmisten asioista. Esimerkiksi kaveripiirissä juttelemme kyllä perheenlisäystoiveista kuten muistakin tulevaisuudensuunnitelmista. On luonnollista puhua asiasta, mutta liikutaan niin henkilökohtaisella alueella, että itse ainakin haluan kunnioittaa jokaisen yksityisyyttä enkä missään nimessä halua udella, jos toinen ei itse ota asiaa puheeksi. Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta ja olemme vastikään saaneet kuulla ettemme todennäköisesti voi saada lapsia ilman hoitoja. Vaikka en kärsisikään lapsettomuudesta, olen hyvin tietoinen siitä, ettei lapsia noin vain hankita. Siksi kyselyt siitä, koska aiotte hankkia lapsia, pöyristyttävät. Myös anoppini taannoin kehotti, että"pitäkääpä nyt kiirettä sen lapsen tekemisen kanssa". En voinut kuin ihmetellä suu auki. Koin letkautuksen hyvin loukkaavana.

    • Kaisa
      to anannas

      July 17, 2016 at 18:27
      Reply

      Siis nämä "pitäkääpä nyt kiirettä"-kommentit ovat ehkä niitä pahimpia :o Itse olen ehkä vielä sen verran nuori (?), että en ole niitä saanut onneksi kuulla, mutta kaverit ja tutut kyllä. Ajat ovat hieman muuttuneet siitä, kun ensisynttäjien keski-ikä oli alle 25v. Nykyisin sitä taidetaan pääkaupunkiseudulla ainakin olla lähempänä 35 vuotta, kiitos naisten halukkuuden kouluttautua & urautua. Enkä näe siinä kyllä mitään pahaa, päinvastoin! Jos vain kroppa kestää/kykenee saamaan lapsia vielä tuonkin jälkeen, niin mikäs siinä :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *