Tietoa mainostajalle ›

Minä ja monta rooliani

Minä – esikoinen, tytär, isosisko, ystävä, vaimo ja äiti. Minulle on suotu aivan äärettömän monta hienoa roolia ja olen niistä kaikista erittäin onnellinen. Varsinkin tämä tuorein äiti-rooli on jotain sellaista, jota kiitollisena ihmittelen yhä joka ikinen aamu. Se on myös saanut minut pohtimaan muiden ihmisten suhtautumista minuun. Uudet roolit nimittäin muuttavat tätä jonkin verran ja ei ihme! On se selvää, että esimerkiksi vanhempani alkoivat kohdella minua uudella tavalla, kun pikkusiskoni syntyivät. Olinhan vanhin lapsi ja isosisko.OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä postausta jo toukokuussa, mutta sen julkaisu on venynyt ja venynyt. Saran teksti vauvapelosta sai minut vihdoin sisäistämään mitä oikein halusinkaan tällä sanoa. Jos lapsettomat ystävät miettivät hieman huolestuneina sinun ollessasi raskaana, että kuinkahan käy tulevien yhteisten hetkien ja puheenaiheiden, niin samanalainen olo voi myös olla toisella puolella. Itse en suoranaisesti pelännyt erkaantuvani ystävistäni taikka hukuttavani heitä jatkuvilla jutuilla vauvan vaipoista ja muista. Asennoiduin jo ennen lapsen syntymää uuteen ja paljon toivottuun perheenjäseneen niin, että hän tulisi osaksi meidän elämää eikä toisinpäin. Toki asioita katsotaan aina niin, mikä hänelle olisi parasta, mutta ei niin, että meidän maailma kääntyisi ylösalaisin. Ja kuinkas kävikään, tytöstä on kasvanut aivan mahtava persoona, joka mukautuu menoihimme täydellisesti! Emme toki ole häntä ehdoin tahdoin kuljettaneet pitkin kyliä, mutta on ollut hauska huomata miten hän on tottunut siihen, että hänen äitinsä on varsin liikkuvaa sorttia ja haluaa tehdä paljon asioita päivän aikana. Tai sitten hän on vain luonteeltaan aivan kuten minä, aina menossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oli miten oli koen olevani yhä se sama Kaisa kuin ennen lapsen syntymääkin. Toki olen kasvanut ja omaksunut uuden roolini, mutta muutoin hyvin samanlainen ihminen kuin ennenkin. Tästä kiittäminen on varmasti lähipiiriäni. Sillä olen tässä reilun puolen vuoden aikana huomannut, miten tärkeää on äidinroolin rinnalla saada kokea olevansa myös kaikkia niitä muita rooleja, mitä sinulle on suotu. Sisareni kohtelevat minua edelleen sinä samana isosiskona, joka aina heitä patistelee ja yrittää parhaansa mukaan kaitseta. He kääntyvät pulmissa puoleeni ja kiusoittelemme keskenämme niitä samoja vanhoja vitsauksia mitä aikaisemminkin. He kutsuvat minua keksimillään typerillä lempinimillä, eivätkä äidiksi, mamaksi tai miksikään muuksikaan vastaavaksi elleivät puhele suoraan pienelle tytölleni. Se on jollain tapaa hyvin vapauttavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös mieheni, joka toki kutsuu minua äiti-nimillä lapsen kuullen, osaa myös jättää tämän uuden roolini hetkeksi sivuun meidän ollessa kahden. Huomaamatta puheenaiheetkin siirtyvät vaipoista ja pilttipurkeista niihin pariskuntien perinteisiin keskusteluihin (eli kinastellaan mitä tänään syödään :D). Iltaisin, kun vauva on käynyt jo hyvissä ajoin nukkumaan ja meille jää sitä paljon kuulutettua kahden keskeistä aikaa saatamme naureskella kesken leffan miten hetkellisesti saattaa tuntua, että meitä olisi vain me kaksi. Siinä kohtaa löydän itsestäni taas sen vaimo-roolin, josta haluan kyllä pitää aivan yhtä hyvää huolta kuin kaikista muistakin rooleistani, vaikka se nimenomaan saattaa tuntua haastavalta tehtävältä vauva-arjen keskellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ollut siinä suhteessa onnekas, että paras ystäväni sai tismalleen samoihin aikoihin esikoisensa ja olemme hänen kanssaan voineet jakaa niin raskauteen kuin vauvan hoitoon ja äitiyteen liittyviä asioita. Me olemme tunteneet toisemme aina, joten tuntuu, että ei ole ollut yhtäkään asiaa, jota en olisi hänelle voinut kertoa tai jota en olisi voinut kysyä. Tämä on ehkä ollut hyvä tilanne myös muille ystävilleni, sillä he ovat “säästyneet” pahimmilta kakkavaippajutuilta. Kuten Sara tekstissään mainitsi toki puhumme ystävieni kesken tytöstä ja hänen kehityksestä sekä kasvusta, mutta emme koko aikaa. Ystävät kohtelevat minua edelleen samalla tapaa kuin ennen ja olen heille yhä se sama huonolla huumorilla ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettu Kaisa. Minua pyydetään yhä mukaan kahville, syömään ja illanviettoihin sekä tulevaisuudessa varmasti tyttöjenreissuillekin. Välillä lapsi kulkee mukana ja välillä taas jää isänsä hoiviin. Vaikka tämä on paljolti kiinni ystävistä, niin uskon myös itse vaikuttaneeni tähän. Minä olen ollut halukas lähtemään ulos neljän seinän sisältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihka ensimmäiset roolini, esikoinen ja tytär, ovat isosti läsnä vaikka olen jo päälle 25-vuotias. Nytkin mökille tullessani isä oli vartavasten hakenut “pikkutytölleen” lohta ja savustanut sen, koska tietää sen olevan lempiruokaani. Ja kiipesimpä minä iso ihminen eräänä päivänä äitini syliin, koska teki vain mieli. 

Jos siis pienen vinkin saan antaa kaikille äideille ja tuleville sellaisille, niin se tulee tässä. Vaikka elämä ja asiat pyörivät pitkälti sen maailman rakkaimman pienen otuksen ympärillä, niin muistakaa elää niitä muita roolejanne myös ja vaatikaa lähimmäisiänne kohtelemaan teitä, niin kuin he kohtelivat ennen vauvaa. Toki vauvan kuullen on hyvä kutsua äitiä äidiksi jne. mutta ainakin itse pidän hyvin tärkeänä saada kokea edelleen olevani myös jonkun tytär, isosisko, ystävä ja vaimo.

 

Kuvituksena postauksessa viime päivien fiiliksiä, ihana kesä!

 

14 comments
0 likes
Prev post: Black DungareeNext post: Everyday randoms – Cottage life

Related posts

Comments

  • Maria

    July 13, 2014 at 22:05
    Reply

    Ihana teksti taas kerran! :)

  • E

    July 14, 2014 at 00:11
    Reply

    En ikinä kommentoi blogitekstejä, mutta tätä on pakko peukuttaa! Myöka tämä ei aivan vielä itselle olekaan ajankohtaista. Myös Saran kirjoitus oli mukava aiheeseen liittyen. Ihanaa kesää ja kiitos tästä kirjoituksesta!

    • casey
      to E

      July 14, 2014 at 09:35
      Reply

      Saran teksti oli ihan huippu! Kiitos ja ihanaa kesää sinnekin!

  • Emmi L.

    July 14, 2014 at 00:15
    Reply

    Mulla oli monia ajatuksia kun tätä luin, mutta nuo viimeiset lauseet sai melkein kyyneleet silmiin joten tyydyn vaan toteamaan, että aivan ihana teksti :) Ehkä tähän tunteellisuuteen vaikuttaa se, että mun isoäiti oli tänään aivan liikkis kun salaattia ei riittänyt kaikille niin mun piti ottaa se, eikä mun setien! Emmi L. http://happyfeetingblogi.blogspot.com

    • casey
      to Emmi L.

      July 14, 2014 at 09:37
      Reply

      :) ihana isoäiti, josta tulikin mieleen, että tästä jäi kokonaan toteamatta, että toki olen myös lapsenlapsi itse! Valitettavasti minun isovanhemmat ovat jo paremmassa paikassa, mutta nautihan sinä vielä mummostasi (ja mahdollisesti muista) :)

  • Katia

    July 14, 2014 at 08:51
    Reply

    En koskaan kommentoi blogipostauksia, mutta tällä kertaa kolahti ja sen verran kovaa, että pakko. :) Olen ittekkin esikoistytär, näin ollen myös isosisko, avopuoliso ja piakkoin minusta on tulossa myös äiti. Samanlaisia rooliasioita ja "kakkavaippa"keskusteluja sekä ystävyyssuhteita olen viime aikoina pohtinut paljon. Teksti siis kosketti, vahvisti samankaltaisia ajatuksiani ja muistuttaa varmasti pitkälle huolehtimaan tulevan äidin roolin lisäksi myös muista rooleistani. Ihanaa kesänjatkoa sulle ja perheellesi :)

    • casey
      to Katia

      July 14, 2014 at 09:39
      Reply

      Tätä varmasti pohtii yllättävän moni (tuleva)äiti. Muutamat ensimmäiset kuukaudet saattavat sujahtaa ohi pienen vauvan kanssa ilman, että ehdit näitä muita rooleja kovinkaan aktiivisesti harjoittaa, mutta sen jälkeen on hyvä ottaa niille omaa aikaa :) Ihanaa odotusta, tulevaa vauva-arkea ja kesää sinne!

  • -H

    July 14, 2014 at 10:32
    Reply

    Aivan mahtava postaus, samaan aikaan niin järkevä ja liikuttava!!

  • Sara

    July 14, 2014 at 12:47
    Reply

    Täydellinen teksti <3 oot kaisa nii mahtava!!

  • Magda

    July 14, 2014 at 14:11
    Reply

    Erittäin tärkeä aihe. Itselläni on omakohtaista kokemusta siitä, että menetin parhaan kaverini hänen tullessaan äidiksi (itse sain oma esikoiseni vasta 3 vuotta hänen jälkeensä). Hän eli äidinroolissaan niin vahvasti, että "unohti" olla ystävä niin pitkään, että paluuta vanhaan ei ole sen jälkeen ollut. Itse kävin rooliasiat esikoista odottaessani läpi, enkä omasta mielestäni myöskään muuttunut äidiksi tulon jälkeen. Edelleen olen sama ihminen kuin ennen äidiksi tuloani, sain vain yhden roolin lisää. :) Mukavaa kesän jatkoa ja kiitos hyvästä kirjoituksesta!

  • Maya

    July 14, 2014 at 14:18
    Reply

    Tosi kiva teksti! Musta tuntuu hassulta, että monella on jotenkin sellainen asenne, et kaveruudelle tapahtuisi jotain lapsen syntymän takia. Ei se nyt kuitenkaan tarkoita oman elämän lopettamista!

  • mirtsi

    July 14, 2014 at 17:03
    Reply

    Ihan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani. Olen itse tällä hetkellä raskaana ja mulla on yks ystävä joka on ollut jo pitkään äiti ja oikein ärsyttää kun hän sanoo minua kokoajan mamaksi. Tekis mieli vaan sanoa, että ensinnäkään en ole vielä äiti ennen kuin vauva on syntynyt, ja toiseksi olen kaikkea muutakin kuin tuleva äiti. Haluan pitää kiinni omasta identiteetistä ja muistaa, että mulla on muitakin rooleja kuin se tulevan äidin rooli. Liian helposti alkaa elämä pyörii pelkästään lapsen ympärillä...:) Kiitos hyvästä tekstistä!;)

  • Alessia

    July 14, 2014 at 21:45
    Reply

    Vaikkei itselläni ole vielä lapsia, niin ajattelen asioista pitkälle samalla tavalla:) En halua että koko elämä muuttuu lapsen ehdoilla kulkevaksi vaan lapsen on tultava mukaan siihen miten on ennen menty:) Toki nyt kuitenkin lapsen hyvinvointi menee kaiken edelle, mutta ei pidä unohtaa omaa hyvinvointiaan, ystäviä ja harrastuksia:)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *