Tietoa mainostajalle ›

Opettavainen aamu

Eilen aamulla kello soi 6.20. Se on huomattavasti normaaliherätystäni aikaisempi, mutta tuolloin mieli oli virkeä ja innostunut. Luvassa oli hieman erilainen päivän aloitus, kun Sara oli kutsunut minut ja muutamat muutamat bloggaajat hänen ja Peak Performancen järjestämään aamujoogaan.

En ole koskaan ollut mitään aamutreenaaja, mutta lupasin uuden vuoden kynnyksellä itselleni, etten enää jäisi ainoastaan omien mukavuusalueni sisällä, vaan tekisin myös haastavia ja epämiellyttäviä asioita. Uskon, että ne kasvattavat luonnetta, kehittävät parhaiten ja onnistuessaan motivoivat tähtäämään yhä korkeammalle.

Otin siis haasteen vastaan ja lähdin innosta puhkuen aamutreeneihin. En ehtinyt pitkällekään, kun koin vihaa, surua, ärsytystä ja itsesääliä. Eikä kyse ollut treenistä vaan sitä mitä tapahtui juuri ennen.

Olen oppinut kantapään kautta maksamaan lippuni AINA julkisissa kulkuneuvoissa ja niin olin tekemässä tänäkin aamuna. Matka oli kuitenkin naurettava, kahden pysäkin väli, joka näin jälkeen päin olisi ollut huomattavasti järkevämpi kävellä. Sara naureskeli, että en kai nyt ota lippua tätä varten ja itse tuumin lopulta ihan samaa. Tunsin kuitenkin jossain syvemmällä, että tämä ei ollut oikein. Eikä mennyt kuin minuutti ja tunne sisälläni osottautui oikeaksi. Sakko rapsahti sillä ainoalla välipysäkillä, enkä minä ehtinyt tehdä elettäkään. Arvatkaa oliko aamu pilalla? Olin niin äärimmäisen vihainen itselleni, etten ollut toiminut kuten normaalisti toimin.

Saran lepyttely yrityksistä minä jatkoi sarkasmin täytteistä mökötystäni aina joogan alkuun asti, mutta sen jälkeen en asiaa muistanut. Jooga oli fyysisesti haastavaa, kiitos aivan älyttömän jumissa olevien lihasten, mutta mieli lepäsi. Kuuntelin Lavli Livingroomin ohjaajan motivoivia lauseita aivan erilaisella korvalla kuin mitä olisin kuunnellut ilman aikaisempia tapahtua. Keskityin itseeni, hengitykseen ja siihen hetkeen.

Viimeisen tarinan kohalla palaset loksahtivat paikoilleen. Se kertoi kahdesta ihmisen mielessä asuvasta sudesta. Toinen heistä edusti negatiivisia tunteita ja toinen positiivisia. Tarinan poika kysyi isältään, kumpi susi voittaisi? Isä vastasi, että se kumpaa ruokit enemmän. Negatiivisuuden kierre on yhtä mahdollinen kuin positiivisuudenkin. Sinä itse olet vastuussa siitä jäätkö murhetimaan vai käännätkö uuden sivun.

Tämä aamu oli hieno muistutus siitä, kuinka kaikella oli tarkoitus ja kuinka meidän tulisi luottaa omaan vahvaan vaistoomme. Kuinka meidän tulisi osata päästää negatiivisista ajatuksista irti ja ruokkia samalla enemmän sitä positiivista sutta. Meidän tulisi muistaa, että vaikka aamu olisi alkanut kuinka ikävästi, vain me itse voimme päättää kuinka se päättyy.

Minun päivänä päättyi eilen onnellisesti. Mikään ei painanut mieltä, enkä tuntenut enää vihaa tai ärsytystä. Tunsin vain rakkautta, kiitollisuutta ja onnistumisen iloa. Selvisin aamutreeneistä, sain suunnitellut työhommat tehtyä, pääsin turvallisesti kotiin ja sain viettää illan kotona rakkaimpieni kanssa. Eilinen päivä oli oikeastaan aika täydellinen.

Kiitos Sara, Peak Performance, Lavli Livingroom ja Roots Helsinki ihanasta sekä opettavaisesta aamusta!

ps. TALO-BLOGISSA UUSI POSTAUS!

kuvat: Svante Gullichsen

1 comments
7 likes
Prev post: Mustat vai valkoiset ikkunanpokat?Next post: 3 takkia, 12 talvityyliä

Related posts

Comments

  • […] Eilen aamulla kello soi 6.20. Se on huomattavasti normaaliherätystäni aikaisempi, mutta tuolloin mieli oli virkeä ja innostunut. Luvassa oli hieman erilainen päivän aloitus, kun Sara oli kutsunut minut ja muutamat – Read more… […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *