Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Ruoka- ja treenitrendejä joka lähtöön

    Viime viikolla luin salilla ollessani jotain sportti/fitness-lehteä ja jäin miettimään lukemaani. Pääkirjoituksessa puhuttiin viime vuonna valloilla olleista ruokatrendeistä. Kuka karppasi, kuka vältteli lisäaineita, kuka söi superfoodia, kuka vannoi kotiruoan nimeen jne. Ruokatrendit olivat niin pinnalla, että niissä nähtiin totaalisia kärjistymisiä: Karppaajalapsia oltiin ottamassa huostaan ja elintarvikevirastoa haastamassa oikeuteen. Kuulostaa tosi terveelliseltä?

    Miksi höpisen tämmöisestä asiasta blogissa, jonka pääpaino on kumminkin muodissa. No muoti-ilmiöitä nämäkin. Minusta on turhauttavaa miten ihmiset eivät tajua, että vaikka lehdissä yms. kerrotaan näistä trendeistä, niin ei niitä silti ei ole tarkoitus noudattaa pilkulleen. Sama pätee muotitrendeihin. Niistä on kaikilla mahdollisuus löytää omaan tyyliin sopivia juttuja, jos edes haluaa löytää. Ei ole tarkoitus, että kaikilla on valkoinen pliseerattu hame leveällä vyöllä, jos joku on valloillaan olevan trendin catwalkilla niin kuvannut. Minua raivostuttaa kuunnella ihmisiä, jotka kertovat miten he ovat nyt lukeneet, että tätä ei kannata syödä ja näin pitää liikkua. Tietysti hyviä vinkkejä kannattaa lukea, mutta ne ovat tarkoitettu sovellettaviksi jokaisen henkilökohtaiseen elämään.

    Itse en esimerkiksi koskaan alkaisi karppaamaan. Se ei yksinkertaisesti sovi omalle kropalleni, vaikka kuinka väitetään, että olo on energisempi ja kiloja karisee. Oma kroppani pysähtyisi kuin seinään, jos poistaisin hiilarit ja siinä mukana menevät kuidut ruokavaliostani. Lisäaineita en myöskään pidä totaalisessa pannassa, koska osa niistä on aivan luonnollisia aineita. Yritän kyllä ostaa aina tuoreita raaka-aineita ja valmistaa ruoan itse. Valmisruoat ovat nimittäin karsean makuisia ja pitävät sisällää aivan liian vähän hyviä juttuja. Olen pyrkinyt löytämään hyvän tasapainon omassa ruokavaliossani. Syön asioita, jotka a. maistuvat hyvältä ja b. eivät tee hallaa omalle fyysiselle hyvinvoinnilleni. Joskus tulee tietty syötyä mitä sattuu, mutta niin sen pitääkin mennä. Ei yksi kakkupala sinne tai tänne tee sen kummempaa keholle.

    Olen huomannut, että minulle on tärkeää muistaa syödä tarpeeksi usein. Säännölliset ruoka-ajat ovatkin yksi kirjojen ja lehtien tyrkyttämä hyvä vinkki ruokailuun ja sen olen totenut itselleni toimivaksi. Syön n. 3 tunnin välein ja vältän tällä ylensyönnin. Ennen en syönyt aamupalaa säännöllisesti, mutta nyt olen muutamat vuodet syönyt. Se todella auttaa tasapainottamaan päivän muuta syömistä. Vieläkään en pysty aikaisin aamulla syömään kovinkaan paljon, mutta lasi mehua ja hedelmä toimivat hyvin. Kouluun mennessä otan eväät ja mussutan sitten varsinaisen aamupalani muutaman tunnin kuluttua heräämisestä. Meidän luokalla ei taida olla yhtään tyyppiä, joka ei tietäisi mikä tai kuka klo 9 aikaan aamulla rapisee. Heistä jokainen tietää myös, kuka kaivaa iltapäivän tunnilla laukusta porkkanoita ja rupeaa rouskuttamaan niitä kesken kaiken.

    Uskallan väittää, että säännölliset ruoka-ajat toimivat useimmille meistä, mutta toimivia ruokavalioita on yhtä paljon, kuin on meitä ihmisiäkin. Siksi joskus mietin, miksi minulta (ja monelta muultakin) on blogissa pyydetty ruokapäiväkirjaa yms. koska tuskimpa se olisi kellekään muulle yhtä hyvä, kuin juuri minulle. Meillä kaikilla on eri painot, eri pituudet, me kulutamme eri verran ja meidän aineenvaihdunnat eroavat toisistaan. Tähän kun lisätään se, mikä kenenkin mielestä maistuu hyvältä, on parempi sulkea mielestä ne “tässä kymmenen ruokaa, joilla laihdut”-ohjeet. Syön kokoisekseni ihmiseksi ehkä paljon, mutta ruokavalioni koostuu pääasiassa kasviksista ja hedelmistä. Miksi? Siksikö, että ne on terveysruokaa? Ei, vaan siksi, että tykkään niistä. Jos minun pitäisi päättää yksi ruoka-aine, jota söisin loppuelämäni se olisi tomaatti. (Siskoni muuten yökkää tällä hetkellä, kaikki ei vaan tykkää tomaateista). Minun tekee usein mieli kasviksia ja minuun saattaa esimerkiksi iskeä hurja porkkanahimo. Koulussa minulle maistuu usein kasvis/kalaruoka, mutta kyllä syön lihaakin. Possunliha ei ole minun makuuni lähinnä koostumuksensa takia, mutta muuten syön punaistakin lihaa.

    Kompastuskiviä minultakin löytyy, ja niihin voidaan laskea kaikki herkulliset juustot, kunnon tuoreet leivät, salmiakki&suklaa, kotileivonnaiset jne. Olen onneksi löytänyt niihinkin tasapainon, jossa pysyn melkein aina. Kaikilla tulee kuitenkin ylilyöntejä, mutta ne ovat mielestäni täysin sallittuja. Kenenkään ei mielestäni tarvitse noudattaa mitään ruokatrendiä tai dieettiä päästäkseen hyvään kuntoon ja saadakseen hyvän olon itselleen. On vain löydettävä se oma polku. Itselläni tietyt ruoka-aineet turvottavat vatsaa. Yritän vältellä niitä, jos illalla on mahduttava vartalonmyötäiseen mekkoon. Eräs kampaaja sanoi minulle kerran, että hän on kateellinen makutottumuksistani. Hän ei voinut käsittää miten joku ei tykkää pizzasta, hamppareista tai raskalaisista. Niin luit oikein – minä en pidä. Siinä missä joku vihaa hernekeittoa, niin minä vihaan edellä mainittuja. Tähän joku sanoo, että et ole maistanut kunnon pizzaa! Olen ja en vain ole tykännyt. Hernekeittoa taas rakastan. Meitä on moneen junaan.

    Mutta niin, palataan asiaan – trendeihin. Yhtälailla näitä trendejä on liikkumisessakin. Minusta tuntuu, että ihmiset yrittävät väkisin liikkua jollain tietyllä tapaa, koska se toimii jollakin toisella tai sen on kerrottu toimivan tehokkaasti. Juokseminen on monelle pakkopullaa, mutta silti osa meistä vetää lenkkarit jalkaan vaikka väkisin, jotta niitä kiloja karisi. Menkää hyvät ihmiset vaikka latotansseihin, jos se on kivempaa. Itselleni juoksu on suurta huumetta ja se pitää minut energisenä. Olen kuitenkin soveltanut myös juoksemisen minulle sopivaksi.

    Kaiken maailman lehdet neuvovat juoksemaan eri pituisia ja tempoisia lenkkejä ja tiettyyn aikaan päivästä. Aamulla juostu lenkki kuluttaa eniten ja saa päivän käynnistymään paremmin – Kun juokset tyhjällä mahalla niin vielä parempi. Jos itse lähtisin moista yrittämään, niin Teemu saisi tulla hetken kulutta korjaamaan minut talteen tien varresta. Aamuliikunta ei vaan sovi kropalleni. Olen yrittänyt syödä enemmän, herätä aiemmin jne. mutta aina se vaan tökkii. Kärsin aamuisin huimauksesta ja lenkille lähtö olisi aivan viimenen pisara. Välillä tekee tiukkaa, jos minun pitää ottaa juoksuaskelia vain ehtiäkseni bussiin. Olen siis todennut olevani ilta-liikunta-ihminen ja saavani itsestäni tuplasti enemmän irti silloin. Vaikka mikä opus neuvoisi minua liikkumaan aamuisin, en sitä tekisi.Monesti myös painotetaan, miten olisi hyvä juosta ainakin kerran viikossa pitkä lenkki. Mikä se pitkä lenkki sitten on ja mikä on kellekin hyvä tempo niin on taas täysin yksilöllistä. Se, että joku kertoo juoksevansa 20 km, ei tarkoita sitä, että hän voisi yhtään paremmin kuin sinäkään. Itse koen olevani suht hyvässä kunnossa, mutta en koskaan ole juossut yli 15km. Yleisesti lenkkini pituus on ehkä 8km ja se riittää minulle vallan mainiosti.
    Olen löytänyt liikkumiseeni tasapainon, enkä halua lukea ja vertailla muiden liikunta määriä omiini. Voin tietysti saada salille lähtö inspiraatiota saada siitä, että joku muukin on sinne tänään itsensä jaksanut raahata, mutta en halua ajatella montako kertaa hän on siellä kyykännyt. Huomaan välillä, miten ihmiset salilla vertailevat toisiaan ja melkein laskevat montako kertaa joku tyyppi jaksoi nostaa painoja. Onneksi oma salini on suhteellisen pieni ja siellä on lähinnä vain bodausmiehiä, joita ei meikäläisen pikkupainot kiinnosta. Itselläni painojen nostamista rajoittaa kovasti rakennevikaiset ranteet ja siksi joudunkin usein soveltamaan liikkeitä. Minulle ei sopisi käydä bodypumpissa tai vastaavissa, koska moni liike jäisi ranteiden takia väliin. Olemme Teemun kanssa keksineet minulle sopivia liikkeitä ja teen ne semmosilla painoilla, jotka minulle sopivat. Painojen määrää on turha yrittää etukäteen katsoa mistään, vaan kokeilemalla löytyy itselleen sopivat.Katselin kauhulla viime viikolla, miten kaksi nuorta n. 15 vuotiasta poikaa teki penkkipunnerruksia. Toinen pojista ei selvästikään ollut koskaan aikaisemmin tehnyt niitä, ja kaveri vaan sanoi, että kyllä sinä jaksat! Hän sitten yritti nostaa niillä samoilla painoilla sillä seurauksella, että koko tanko kallistui ja isot painot tippuivat kolisten lattialle. Onneksi ei kenenkään varpaat olleet alla. No ei se mitään, jos he olisivat todenneet, että vähennetään painoja, mutta kun piti yrittää vielä 3 kertaa uudestaan. Tällä kertaa eivät painot lennelleet, kun kaveri tuki takana, mutta poika parka ei silti jaksanut nostaa sitä. Voitte arvata, että liike ei mennyt lähellekkään oikein. Veikkaan, että hieman väärät paikat olivat kipeänä seuraavana aamuna.Tämä vain muistutukseksi siitä, että liikkeet pitää a.opetella ensin ja b. kaikki eivät voi tehdä samoilla painoilla. Personal trainer on tähän hommaan hyvä vaihtoehto, jos ei itsellä ole kokemusta asioita. Häneltä saa varmasti opit liikkeisiin ja ohjelmasta voidaan kustomoida juuri sellainen, mikä sopii sinulle. Tärkeintä on, että omassa kropassa tuntuu hyvältä ja sen tasapainon löytämiseen ei auta mikään pilkuntarkka ohje tai trendi-ilmiö. Hakekaa inspiraatiota, mutta soveltakaa niistä karttunut tieto omaan elämäänne. Älä siis juo kymmentä lasia vettä päivässä, jos se ei maistu tai hikoile lenkkipolulla 5 kertaa viikossa, jos polvia kolottaa. Mitään ruokavalioon tai liikkumiseen liittyviä ohjeita ei voida kärjistää lainalaisuuksiksi.Täällä on varmasti tyyppejä, jotka haluavat sitä kesäkuntoa tai ihan koko ajan ylläpysyvää hyvää oloa. Haluaisin tsempata teitä kaikki löytämään omat tavat päästä niihin hyviin tuloksiin ja olla murehtimatta sitä, miten paljon muut liikkuvat tai miten vähän he syövät. Liikutaan ja syödään yhdessä, yksilöinä.
    ps. kuvituksena meikäläisen suosikkiruokia ja aktiivisempaa olemusta vuosilta 2010-2011
    41 comments
    1 like
  • Double Choc Chip Cookies

    Tänään ei todellakaan ole se paras aamu. Voisin tehdä nyt kilometritilityksen mitä kaikkea on sattunut, mutta säästän teidät. Sanotaan nyt vaan, että jäin mm. 15 minuutiksi oman takkini vetoketjun ja paidan vangiksi. Sen seurauksena yhdessä lempipaidoistani on tällä hetkellä vähän nyrkkiä pienempi reikä. Että Sellasta. Nyt jos mulla ois edessä noi suklaakeksit niin söisin kaikki kerralla.

    Nämä syntyivät pari päivää sitten, kun teki hurjasti mieli leipoa. Kahdestaan asuessa on vaan ärsyttävä tehdä jotain, mikä ei säily kovinkaan kauaa. Hmm, mutta keksit säilyy! Muistin, että pikkusisko teki joskus mahtavia suklaacookieseja ja päätin soittaa hänelle. Ohjetta ei ulkomuistista irronnut, mutta vinkkinä hän kertoi, että käytä sekaisin tavallista talous- ja fariinisokeria. Etsin sitten leivontakirjoistani ja netin syöväreistä sopivaa ohjetta. Olen kova tyttö soveltamaan ja tämäkin on 3-4 eri ohjeen sovellus. Tuli ihan mahtavia, mutta toinen satsi kärähti lievästi. Jos kokeilette, niin olkaahan tarkkoja paistoajassa. Mielummin vähän raakaa kuin palanutta. Nämä saavatkin jäädä kosteiksi ja hieman browniemaisiksi.

    Double choc chip cookies (12 halkaisijaltaan n.15 cm olevaa jättikeksiä):

    – 125 g voita

    – 185 g vehnäjauhoja (vajaa 3dl)

    – 75 g sokeria (vajaa 1dl)

    – 75 g fariinisokeria (vajaa 1dl)

    – 1 tl vaniljasokeria

    – 1 tl ruokasoodaa

    – 2 rkl tummaa kaakaojauhetta

    – 1 kananmuna

    – 70g tummaa suklaata

    – 70g maitosuklaata, jossa pähkinöitä

    Vatkaa sähkövatkaimella voi ja sokerit pehmeäksi, lisää kananmuna ja jatka vatkaamista hetken aikaa. Siivilöi seokseen vehnäjauho+sooda+kaakaojauhe-seos ja sekoita taikinalastalla. Rouhi suklaat reiluiksi paloiksi ja lisää taikinaan, sekoita. Nostele taikina 12 keoksi kahdelle leivinpaperilla vuoratulle pellille (jätä riittävän suuret välit, sillä taikina leviää paistettaessa paljon) ja painele keot noin cm:n korkuisiksi. Paista 200c, 8 min per pelti. Yammie! Kokeilkaapa vaniljajätskin ja mansikoiden kera, aivan taivaallista…

    Laitan tähän samaan niitä tapas-ohjeita, jotka pikkaisen jäivät. Pahoittelen, jos joku on niitä kovasti odotellut :) Nyt näistä voi väsätä vaikka kivan viikonloppu-yllätyksen ystävälle tai kelle haluakaan (eli itselleen :D).

    Bruschettat:

    Tarvitset: patonki (tuoretta tai esipaistettua), isoja tomaatteja, mozzarellaa, punasipulia, kinkkua (vapaavalintainen), tomaattipyrettä, mustapippuria, oliiviöljyä, valkosipulia, tuoretta basilikaa

    Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja paloittele (kypsä) patonki halutun kokoisiksi. Laita ne hetkeksi uuniin (2-3min), jotta pinnasta tulee rapea. Pilko sillä aikaa tomaatit, mozzarella, sipuli sopivan ohuiksi siivuiksi. Sekoita tomaattipyreeseen sopivasti mustapippuria. Ota patongin palat uunista ja raaputa niiden pintaa valkosipulin kynnellä. Levitä niiden päälle kerros pyrepippuri-seosta. Kasaa leipien päälle kinkut-tomaatit-sipulit-mozzarellat (juusto kannattaa laittaa päälle). Laita ne uuniin ja anna olla, kunnes juusto on sulaa. Sekoita muutama ruokalusikalliseen öljyä loput valkosipulista (pilko pieneksi) ja basilikasilppua. Levitä seosta uunista tulleiden leipien päälle.

    Chili-kana:

    Pilko kanafileet (2-3 kpl) sopivan kokoisiksi paloiksi. Laita ne astiaan ja tee siihen marinadi. Marinadiin laitoin itse oliiviöljyä, tuoretta punaista chiliä, sitruunamehua, suolaa, pippuria, valkosipulin kynsiä ja sokeria. Annoin maustua jääkaapissa 2h ja paistoin pannulla. Paistettujen kanojen päälle saksin tuoretta basilikaa.

    Täytetyt herkkusienet: 

    Tarvitset: isoja herkkusieniä, parmankinkkua (tai pekonia), maustamatonta tuorejuustoa (tai maustettua jos olet laiskalla tuulella), valkosipulia, suolaa, pippuria, sokeria, valkosipuli-oliiviöljy (vapaavalintainen)

    Sekoita mausteet ja tuorejuustoa. Lusikoi juustoseos herkkusienien sisään (varret poistettu). Kääri ympärille kinkkua ja laita ne uunin kestävään astiaan. Roiski oliiviöljyä niiden päälle ja paista 200C n. 8-10min.

    Tikkuperunat ja aioili: 

    Kuori muutamat perunat (kiinteä). Pilko ne ohuiksi suikaleiksi. Laita pannulle oliiviöljyä JA voita. Paista perunat siinä (kypsyvät 3-5 minuutissa). Mausta suolalla ja tarjoa aioili kera.

    Hyvää ruokahalua! ainakin mulla on nälkä…

    0 comments
    0 likes