Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • 6+1 x tekstiä vahvoilta, inspiroivilta naisilta

    Naistenpäivän kunniaksi keräsin yhteen muutamia tunteita herättäviä julkaisuja vahvoilta, inspiroivilta naisilta. Nämä postaukset ovat viimeisen parin kuukauden aikana saaneet minut pysähtymään, uppoutumaan lukemaan saman tekstin useampaan kertaan ja pohtimaan elämää sen kaikessa kauneudessaan sekä kauheudessaan. Postaukset ovat rikastuttaneet mieltäni, olen oppinut asioita, saanut vertaistukea ja inspiraatiota. Olen mielessäni ajatellut kaikkia näitä lukiessani, että vitsit minkälaisia naisia tunnenkaan! Niin vahvoja ja voimaannuttavia.

    Sanni Trishin – Meidän matkamme (uus)perheeksi

    Sannin teksti matkasta uusperheeksi oli samaan aikaan kaunis ja koskettava, mutta myös opettavainen. Aihe on minulle melko vieras, mutta tämän luettuani tuntui, että ymmärsin ehkä hieman paremmin minkälaista on lähteä rakentamaan (uus)perhettä eron jälkeen. Eihän sitä tunnetta voi kokonaan ymmärtää ilman omaa kokemusta, mutta esimerkiksi perhedynamiikan löytäminen uudelleen ja siihen liittyvät haasteet oli asia, jota en tullut edes ajatelleeksi ennen kuin nyt. Rohkea kirjoitus rohkealta naiselta!

    Sara Vanninen / Sara Tickle – 10 suoraa kysymystä rahasta

    Raha on ollut aiheena paljon pinnalla sekä blogeissa että podeissa viime aikoina ja olen niin iloinen, että Sara tarttui tähän. Sen lisäksi, että Sarasta toki ystävänä välitän suuresti, niin arvostan häntä myös kollegana aivan älyttömän paljon ja aina jos tulee puhetta tämän vielä uudehkon alan edelläkävijöistä ja suunnannäyttäjistä, niin Saran nimi on ensimmäisenä mielessäni. Minua Saran hyvät tulot ja menestys eivät yllättäneet, sillä olen vierestä saanut seurata hänen kivenkovaa työmoraalia ja kunnianhimoista nousua alan huipulle.

    Hanna Väyrynen / Strictly Style – Kun keittää yli

    Hannan blogista saa varmasti jokainen perheenäiti vertaistukea arkisiin, mutta välillä niin harmillisen vaiettuihin ongelmiin. Tällä kertaa Hanna raoitti ovea niihin kiusallisiin ja juurikin melko vaiettuihin hetkiin, jolloin äidillä menee niin sanotusti kuppi nurin. Harva myöntää sättineensä tai huutaneensa kovaan ääneen lapselleen, mutta tosiasissa varmasti jokaiselle meistä äideistä tulee eteen näitä heikkoja hetkiä, jolloin pakka ei vain pysy enää kasassa. Kiitos Hanna, että tuot näitä inhimmillisiä arkisia asioita esille muutoin niin kuvankauniisssa blogissasi!

    Stella Harasek / Notes on a life – Now, and now, and now

    Stellan tekstit ovat lähes poikkeuksetta hyvin kauniita, eikä tämä ollut poikkeus. Kauneuden lisäksi tämä oli niitä koskettavimpia postauksia hetkeen. Vahvoja tunteita herättävä kirjoitus siitä tilanteesta, kun jokin asia lyö vasten kasvoja, mutta kukaan muu ei sitä näe eikä tunne, hetkessä elämisestä, elämän rajallisuudesta ja arvaamattomuudesta, suurista tunteista pinnan alla. Vaikka endometrioosista minulla ei ole kokemusta, tämä postaus ja sen tunneskaalat tuntuivat hyvin tutuilta. Elefantti on istunut myös minun päälleni muutamaan otteeseen elämän varrella ja se tilanne on ajanut itseni niin syviin vesiin, että on tehnyt mieli huutaa, itkeä ja avautua jonkun puolitutun kysyessä kadulla kuulumisia.

    Jenni Rotonen / Pupulandia – Miltä tuntuu täyttää 35? Mietteitä elämästä, biologisesta kellosta ja vanhenemisesta & Biologisen kellon tikitystä: tiukkaa faktaa hedelmällisyydestä

    Jenniltä haluan nostaa tähän kaksi postausta, jotka kytkeytyvät toisiinsa ja joiden keskiössä on tärkeä sekä puhutteleva aihe. Jälkimmäinen näistä sisältää otsikon mukaisesti erittäin mielenkiintoista faktaa hedelmällisyydestä, myös näin äidin näkökulmasta. Vaikka aihe on tavallaan itselleni vieras, kosketti se silti ja kiitos tällaisten rohkeiden esiintulojen sain aiheesta runsaasti lisää tietoa. Me jokainen kuljemme omia, välillä tahdosta riippumattomia polkujamme täällä, eikä ole olemassa sitä yhtä oikeaa reittiä. Mutta tietyt realiteetit ovat toki ja se miten niihin varautua vai varautuako ollenkaan, on jokaisen oma päätös.

    Annika Ollila – Masennus ei katso ulkokuorta

    Jos viime aikoina on puhuttu paljon rahasta, niin sitä ennen mielenterveysasiat ja masennus olivat sekä ovat toki edelleen tapetilla. Ja hyvä näin! Näistä kuuluukin puhua ääneen ja olen niin äärimmäisen ylpeä Annikasta, joka on antanut kasvonsa monien kymmenien tuhansien seuraajiensa edessä tälle asialle. Kertonut avoimesti masennuksestaan, sen monimuotoisista oireista, alati muuttuvista tilanteista sekä pitkästä matkasta, terapian avulla syvistä vesistä noususta pinnalle, paikkaan jossa on helpompi hengittää. Tässä sekä Annikan muissa aihetta käsittelevissä postauksissa huomaa erittäin hyvin sen, että todellista vahvuutta on myöntää olevansa joskus heikko.

    ____________

    Loppuun haluaisin vielä myöntää tehneeni viime viikolla yhden ison virheen, toteamalla etten ole mikään superäiti ja myös kirjoittamalla sen postaukseni otsikkoon. Kuka itseään kunnioittava nainen ja äiti sanoo näin? Olen tätä erhettä nyt viikon verran pureskellut ja harmitellut. Mitä hittoa oikein ajattelin? Minähän nimenomaan olen supernainen ja superäiti. Niin on meistä jokainen, omalla tavallansa, omassa elämässään. Niin arkisissa asioissa kuin niissä yllättävissä ja harvoissa tilanteissakin.

    Jokainen äiti on oman elämänsä superäiti, kun selviytyy kerta toisensa jälkeen unettomista öistä, flunssakausista ja lasten itkupotkuraivareista. Jokainen nainen on oman elämänsä supernainen, kun esimerkiksi onnistuu saamaan uusperheen elämän rullaamaan, tekee harrastuksestaan työn ja menestyy siinä, pysyy järjissään kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa ja kasvattaa heistä mallikelpoisia kansalaisia, avaa rohkeasti sydämensä kipeää tekevästä aiheesta, näyttää ettei ole yhtä ainoaa tapaa elää, vaan elämänpolkuja on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, näyttää omat heikkoutensa ja korostaa, että avun hakemisessa ja pyytämisessä (mielenterveys)ongelmiin ei ole mitään hävettävää.

    Hyvää naistenpäivää!

    0 comments
    112 likes
  • Hirsitalon huolella harkitut yksityiskohdat

    *Kaupallinen yhteistyö Siparila

    Joku kysyi minulta vastikään, että mikä oli se työläin ja rankin osuus talonrakentamisessa? Ehdottomasti lukuisia tunteja vaatinut suunnittelutyö, vastasin sen pidempää miettimättä. Meillä ei tosiaan ollut talopakettia vaan rungon pystyttämisen jälkeen kaikki loput työt olivat yhtä palapeliä. Se oli samaanaikaan todella hermoja raastavaa, mutta toisaalta myös niin antoisaa, kun sai päästää oman luovuuden valloilleen. Pyrimme löytämään juuri ne meidän näköiset ratkaisut ihan kaikessa pieniä yksityiskohtia myöten. Vaihdoimme mm. valokatkaisimet viime hetkellä, kun emme olleet ensimmäisiin tyytyväisiä.

    Yksi asia tuotti meille paljon päänvaivaa, kun sitä meidän näköistä vaihtoehtoa ei vain tuntunut löytyvän mistään. Nimittäin listat. Kiersimme valehtelematta ainakin kymmenen eri liikettä oikeanlaisten listojen toivossa ja selasimme lukuisia eri nettikauppoja. Meillä ei ollut ihan tarkkaa visiota siitä minkälaiset listat haluaisimme, mutta muutamat (ylitsepääsemättömiltä tuntuneet) kriteerit näille kuitenkin oli. Halusimme listojen olevan minimalistiset, mutta siitä perusmallista poikkeavat. Niiden tulisi olla tarpeeksi näyttävät jykevään hirsitaloon, mutta ei liian koristeelliset.

    Viime kesänä törmäsin sitten sattumalta erääseen asuntomessujen vanhaan kuvaan, jossa näkyi vilaus potentiaalisen näköistä jalkalistaa. Tämä lista näytti täyttävän kaikki kriteerimme, se oli yksinkertainen, moderni mutta kuitenkin mielenkiintoinen ja näyttävä. Sain selville listan alkuperän ja sitä valmistaneen yrityksen, mutta heidän valikoimistaan en kyseistä listaa kuitenkaan löytänyt. Päätin siltä istumalta ottaa suoraan yhteyttä yritykseen ja kysyä löytämäni kuvan avulla olisiko tällaista listaa vielä saatavilla. Tämän yhteydenoton ansiosta minulle selvisi, että kyseessä oli Siparilan Victoria Tower-malliston lista ja niitä oli kuin olikin saatavilla tilauksesta. Meidän listojen metsästys päättyi siihen, sillä tiesin, että tässä olisi meidän kotiin erittäin hyvin istuvat ja sen kauniisti viimeistelevät listat.

    Koska olin tosiaan niin kovin innoissani täydellisistä listoista, kysyin Siparilalta kiinnostusta lähteä kaupalliseen yhteistyöhön aiheen tiimoilta. Halusin ehdottomasti nostaa nämä sekä tämän mielettömän kauniita puutuotteita tekevän perinteikkään suomalaisen yrityksen esille taloblogissa ja tässä sitä nyt ollaan. Ylpeänä esittelen meidän Victoria Tower-mallistoon kuuluvat listat sekä myös tuon saunaan sijoitetun Siparilan Vire-paneelin, johon ihastuimme mieheni kanssa jo toissa vuoden asuntomessuilla. Vire-paneeli on saarnia (väri kuultovalkoinen) ja listat puolestaan on valmistettu sormijatketusta männystä. Muutoin meillä on valkoiset listat ympäri taloa, mutta ulko-ovissa meillä on saman malliston listat mustaksi maalattuina.

    Listojen juju piilee viistoon “leikatussa” yläreunassa, joka tuo heti listaan mielenkiintoa, mutta ei kuitenkaan ole liian koristeellinen. Jalkalistoiksi valitsimme toiseksi leveimmän vaihtoehdon (90) ja sisäoviin sitä seuraavan (70). Ikkunalistat halusimme puolestaan pitää melko huomaamattomina, jotta kaikki fokus pysyisi ihanissa maisemissa eli päädyimme valitsemaan ikkunalistojen leveydeksi 50. Jalkalistoissa viistoreuna on tietysti ylöspäin, mutta sisäovien kohdalla päädyimmekin kääntämään ne sisäänpäin. Se näytti meidän silmään jotenkin paljon paremmalta.

    Lopuksi vielä pari kuvaa tuosta mainitsemastani Ristomatti Ratian suunnittelemasta Vire-paneelista, joka tosiaan oli koko saunan suunnittelun lähtökohta. Pitkittäissuuntaan asennettu kolmiulotteinen aaltoileva pinta tuo heti lisää syvyyden tuntua tilaan kuin tilaan sekä tekee siitä automaattisesti mielenkiintoisemman katselijalle. Me yhdistimme Vire-paneelin leveisiin lankkulauteisiin ja lauteiden kanssa samanlevyiseen seinäpaneeliin. Kokonaisuus on todella rauhallinen, kun kaikkien puutavaroiden värimaailma on yhtenäinen. Meillä jäi Vire-paneelia saunasta jonkin verran yli ja olemmekin nyt miettineet missä kaikkialla voisimme sitä vielä hyödyntää. Sitä kun voi käyttää niin seinä- kuin kattopaneelinakin ja kauniin ulkomuotonsa lisäksi se parantaa myös tilojen akustiikkaa.

    kuvat minusta: Sara Vanninen, editointi: minä

    9 comments
    120 likes