Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raha ei kasva puussa

Raha ja rahankäyttö on ollut aihe, josta olen halunnut puhua jo kauan. Minulla on ollut päässä visio siitä, mitä haluaisin sanoa, mutta en ole osanut kirjoittaa sitä järkevällä tavalla ulos. Tänään, hieman ironisesti Black Fridayn kunniaksi, mieleeni tuli tuo otsikossa näkyvä tuttu lause lapsuudesta. Äitini käytti sitä usein, jos vinguimme siskojen kanssa kaupassa jonkin ns. turhuuden perään. Tuo lause kiteyttää oikeastaan ajatusmaailmani nykyisinkin.

Me kaikki tulemme hyvin erilaisista perheistä ja saamme erilaiset lähtökohdat elämäämme. Se on aina hyvä muistaa, kun puhutaan rahasta. Oma lapsuuteni oli onnellinen ja meillä oli kaikki se mitä tarvitsimme, joskus hieman enemmänkin. Mutta kotikasvatus takasi sen, että opin jo nuorena arvostamaan työntekoa ja sen avulla ansaittua rahaa. Raha ei kasvanut puussa, kuten äiti ja isä meille usein muistutti. Vaikka sitä lapsena haaveili aina kaikista hulluimmistakin jutuista kauko-ohjattavista autoista vesiliukumäkiin, ymmärsin pian ettei kaikkea tarvinnut omistaa. Joskus oli toki kiva saada ja hankkia uusia asioita, mutta niitäkään ei välttämättä tarvinnut ostaa uutena. Olen yhä edelleen vahvasti sitä mieltä, että niin vaatteita kuin muutakin materiaa voi tarpeen tullen myös lainata, vuokrata tai ostaa käytettynä kierrätyksestä.

Olen viime aikoina ollut hieman surullinen ja huolissani siitä, miten vääristyneen kuvan some- ja blogimaailma antavat rahanmäärästä ja -kulutuksesta. Instagram-feedit täyttyvät kuvista, joissa pääosassa ovat matkustelu, ravintolaruoat ja uusimpien trendien mukaiset meikit sekä vaatteet ja merkkiasusteet. Otan tästä itse hartioilleni myös osan, sillä onhan blogini paino on aina ollut muodissa ja trendeissä. En ole koskaan halunnut tukea ylenpalttista kulutusta, mutta olen aina ollut kiinnostunut muodista ja sen vuoksi aikoinaan aloitinkin blogin, että sain mahdollisuuden jakaa ajatuksia intohimostani.

Blogin alkuaikoina minulla ei kuitenkaan ollut varaa tai mahdollisuutta hankkia vaatteita sellaiseen tahtiin kuin mitä ehkä nyt olisi. Tämä ei silti estänyt minua olemasta (ainakin omasta mielestäni) trendikäs ja kokeileva muodin suhteen. Hyödynsin paljon kirppareilta löytyneitä vaatteita, tuunasin ja ompelin niitä jopa alusta alkaen itse. Nykyisin rahatilanteeni on toki parantunut siirtyessäni opiskelijaelämästä työelämään ja sitä kautta tuonut ulottuville mahdollisuuden shoppailla ja kuluttaa enemmän. Myös työni on mahdollistanut sen, että voin tarpeen tullen lainata esimerkiksi hetken trendivaatteita kuvauksia tai tilaisuuksia varten. Monesti minulla (ja muilla bloggaajilla/someammattilaisilla) on myös mahdollisuus pitää kaupallisten yhteistöiden yhteydessä nähdyt vaatteet ja tuotteet. Tämä on hyvä muistaa siinä kohtaa, kun lukee blogeja ja seuraa ns. vaikuttajia somessa.

Tiedän olevani tässä tapauksessa etuoikeutetussa asemassa ja koen siitä ajoittain jopa huonoa omaa tuntoa, vaikka sisäistänkin sen, että se on toisaalta myös osa työtäni. Vielä vähän aikaa sitten tämä saattoi aiheuttaa jonkin sortin kateutta, mutta tällä hetkellä se aikaisemmin ehkä ihannoitu bloggaajan työ tuntuu olevan murroksessa ja ne ihailut ovat vaihtuneet ainakin osittain joksikin ihan muuksi. Itsekin on tässä joutunut tasapainoilemaan ja löytämään uusia keinoja toimia. Oma moraali ja periaatteet ovat nyt tarkastelun alla. Tulisiko niitä muovata? Mihin suuntaan haluan itse tätä skeneä ja omaa uraani viedä? Pienistä teosta kaikki lähtee ja olenkin yrittänyt tänä vuonna karsia pr-näytteiden määrää sekä lahjoittaa ne jo tulleet, mutta minulle tarpeettomat sellaisille, joilla oikeasti on tarvetta ks. tuotteille. Uralla etenemisestä ja kaikesta tässä vuosien aikana tapahtuneista asioista huolimatta en ole kuitenkaan unohtanut sitä nuorta luovaa opiskelijatyttöä sisälläni. Hänellä ei ollut varaa shoppailla viikottain, eikä hänelle kukaan lähettänyt kotiovelle yhtään pr-lahjaa. En halua unohtaa tätä, sillä menneisyyteni on paljon lähempänä tämän päivän nuorten aikuisten maailmaa kuin se, jossa bloggaajat ja vaikuttajat elävät.

Harmillisen vähän tästä aiheesta kuitenkaan ääneen puhutaan ja luultavasti sen vuoksi asialle on tultu jopa hieman sokeiksi. Olen kuullut monia tarinoita, joissa teini tai nuori aikuinen on sokaistunut somemaailmasta ja rahanmeno on riistäytynyt käsistä. Vain siksi, koska on haluttu elää kuten “kaikki muutkin”. Suurin osa teineistä asuu vielä kotona ja vaikka sitä koulun ohessa kävisikin töissä, on rahavirta kuitenkin suhteellisen pientä. Monesti rahatilanne on vieläkin tiukempi parikymppisellä, joka on jo muuttanut kotoa pois, asuu omillaan, opiskelee ja siinä ohessa tekee töitä. Tällöin suuri osa rahoista ja opintotuista menee peruskulujen kuten vuokran maksamiseen, eikä ylimääräistä rahaa “hienoon some-elämään” ole. Jostain kumman syystä liian monet kuitenkin ajattelevat, että rahan pitäisi sellaiseen riittää. Riittäväthän ne muillakin.

Somen perusteella ehkä kyllä, mutta uskaltaisin väittää, että hyvin harvassa ovat ne, jotka oikeasti pystyvät elämään sellaista elämää päivästä toiseen. Olen jo pitkään kuuluttanut medialukutaidon perään, jonka pitäisi mielestäni tänäpäivänä kuulua jo lähes osaksi opetussuunnitelmaa. Olisi hyvin tärkeää muistuttaa nuorille (mutta myös meille aikuisille), kuinka someen ja sen sisältöön olisi syytä suhtautua. Tämän päivän nuoret ovat eläneet täysin erilaisen lapsuuden kuin esimerkiksi minä ja kasvaneet ympäristöön, jossa somen voima on uskomaton. Meidän lapsuudessa äiti muistutteli rahankäytöstä ja siitä ettei se tosiaan kasva puussa lähinnä kauppareissujen yhteydessä, mutta nyt houkutuksia tulee lapsille ja nuorille sekä myös meille aikuisille aivan uudenlaisista tuuteista ja aivan erilaisella vyöryllä. Vaikka voisin itse omissa kanavissani varmasti tehdä enemmän läpinäkyväksi, mitä se arki todellisuudessa on ja mihin sitä oikein on itselläkin varaa, en usko, että kenelläkään meistä riittää aika olemaan koko ajan muistuttelemassa rahanarvosta. Kaikki lähtee lopulta kotikasvatuksesta, jota opetussuunnitelma voisi mielestäni tukea juurikin medialukutaidon osalta. Markkinointi ja sen keinot ovat muuttuneet valtavasti viimeisten vuosien aikana ja niihin mainoksiin on osattava suhtautua tarpeeksi kriittisesti, ihan meidän jokaisen.

Tänään Black Friday:na kauppa käy jopa kuusi kertaa kivaammin kuin muina aikoina. Monet yritykset ovat lähteneet tähän Suomessakin isoksi nousseeseen ostojuhlaan mukaan omilla tarjouksillaan ja iso joukko kuluttajia tekee tänään ostoksia juurikin näistä tarjouksista. Poikkeuksiakin tosin löytyy niin yritysten kuin kuluttajienkin puolelta. On yrityksiä, jotka ovat ilmoittaneet, että eivät halua olla mukana Black Friday hulinoissa, sillä he ovat jo asettaneet hintansa sille realistiselle ja parhaalle mahdolliselle tasolle. Niistä ei ole varaa lähteä tinkimään ilman, että tingitää samalla jostain muusta; laadusta, tuotannon ekologisuudesta ja eettisyydestä, työntekijöiden palkoista sekä oloista jne. Näiden yritysten lisäksi myös osa kuluttajista on ilmaissut vastustavansa tätä kulutusjuhlaa viettämällä tänään Älä osta mitään -päivää.

Nämä BF:n vastaiset tempaukset ovat mielestäni positiivinen esimerkki ja viesti siitä, että aina ei tarvitse mennä massan mukana. Tänään ei ole tarvetta hullaantua ja ostella päättömästi alennettuja tuotteita, joista osa ei edes todellisuudessa ole sen kummoisemmassa tarjouksessa, vaan punaiset hinnat ovat vain hämäystä. Näitä Black Friday tarjouksia tulisi lukea vähän samaan tapaan kuin somea. Katsella todella tarkat ja hyvin suodattavat lasit silmillä. Onko minulla oikeasti tarvetta jollekin?

Itse en ole täysin tätä mustan puhuvaa alennuskampanjaa vastaan, mutta aidosti kyllä punnitsen ja mietin onko tuolla tuhansien verkkokauppojan ja liikkeiden joukossa joku, johon minun kannattaisi käyttää hetki aikaa. Alennetut hinnat eivät hurmaa minua, sillä vaikka en ole koskaan ollut mikään todellinen “tarkan markan vartija”, olen silti aina ollut hyvin tietoinen rahanmenostani ja harkitsevainen sen suhteen. Mietin ja prioirisoin ostoksiani hyvinkin tarkkaan. Tässä elämäntilanteessa minulla ei ole enää pakottavaa tarvetta punnita ja valita ostoksia samalla tapaa kuin opiskeluaikoina, mutta yhä edelleen pyrin toimimaan järkevästi.

Esimerkiksi säästösyistä lomamatkat ja monet ns. turhat ostokset ovat vähentyneet viime vuosien aikana. Talo on ollut meidän prioriteettilistalla nyt viimeiset 15 kk ja siihen tulemme varmasti satsaamaan myös tulevina vuosina. Lastenvaatteet ovat olleet lapsen kasvaessa välttämättömiä hankintoja, mutta niistäkin olen osan onnistunut löytämään kierrätettyinä. Jos jotain tänä vuonna Black Fridayn viidakosta lähtisin metsästämään olisi se luultavasti ulkovaatteita lapselle tai sitten viimeisiä talojuttuja. Itse asiassa onnistuin eilen bongaamaan jo aikaisemmin harkinnassa olleet kylpyhuoneen valaisimet todella hyvässä tarjouksessa ja niihin sitten tartuin. Yksi BF ostos on siis tänä vuonna tehty, mutta koen sen olleen harkittu ja järkevä. Toivottavasti se osoittautuu sellaiseksi myös paketin saavuttua.

Minkälaisia tunteita Black Friday teissä herättää? Entä miten koette somen vaikuttaneen rahankäyttöönne?

Kiitos muuten siitä, että olette aktiivisesti viime aikoina ottaneet kantaa näihin pohdiskelevimpiin teksteihin. On tuntunut jotenkin luonnolliselta kirjoittaa niitä tänä syksynä ja ihanaa, että ne ovat saaneet ainakin tykkäysten ja kommenttien perusteella hyvän vastaanoton.

10 comments
124 likes
Prev post: Pukeutumisinspiraatiota pakkaskeleilleNext post: Ikimuistoinen joulu edessä

Related posts

Comments

  • Emilia

    November 23, 2018 at 20:14
    Reply

    Moi! Eksyin tänne instastoorien kautta ja halusin heti lukea tämän kun koko päivän katsellut mukamas peeaukisena varmaan sata blackfriday yhteistyötä instastooreista. Muutamaan verkkokauppaan eksyin mutta lähdin heti poiskin koska en tarvitse. Tämä teksti oli NAULANKANTAAN. Itse ainakin tykkään kaikesta kauniista, hemmottelusta, sisustamisesta, ihonhoidosta jne jne...ja tätähän bloggaajat mainostavat. On JOKA päiväistä tarkkaa harkintaa käytettävä. Joskus sitä tulee silti sorruttua ostamaan jotain "einiinvälttämätöntä" ja sitten ihmetellään sitä mainonnan voimaa. On ihanaa lukea välillä tällaista tekstiä joka puolustaa(ja motivoi) omaa kantaa olla ostamatta kaikkea mitä somevaikuttajat hyökyttää. Koska joskus sen hyökyaallon alla on aika heikkona(olispa mullakin tuollaista, rahaa tuollaiseen...) Nimim: Se parikymppinen

    • Kaisa
      to Emilia

      November 25, 2018 at 11:32
      Reply

      Kiitos Emilia kommentista! Vaikka aihe ei nyt ehkä ollut positiivisimmasta päästä, niin silti kiva kuulla, että tämä teitä lukijoita koskettaa ja toivottavasti myös tukee tavallaan. Kuten totesin hyvin harvassa ovat ne, jotka oikeasti pystyvät elämään huoletonta elämää rahan suhteen. Kyllä sitä täälläkin lasketaan ja mietitään mihin rahat riittävät. Nyt prioriteettilistan kärjessä on talo ja lapsi/lapset, vaikka sitä tekisin välillä mieli satsata itseensä tai vaikkapa buukata ihana lomareissu. Itse koin myös jossain vaiheessa ahdistusta somesta ja siitä riittämättömyyden tunteesta, kun itse ei aina moiseen elämään pystynyt, mutta nykyisin olen oppinut suodattamaan sitä paljon paremmin. Sillä ei sitä oikein voi suoraan verrata kenenkään toisen elämää omaansa, varsinkaan somen kautta. Lähtötilanteet ovat eri ja elämäntilanteet myös. Toinen on ehkä syntynyt varakkaaseen perheeseen ja toinen ehkä taas elää sinkkuna yksiössä, mutta käy hyvä palkkaisessa työssä ja ns. ylimääräistä rahaa jää käyttöön paljon enemmän kuin esim. 3 lapsisen perheenäidillä, jolla on vielä koira ja omakotitalokin hoidettavana. Käytettävissä oleva rahanmäärä riippuu niin monesta asiasta mm. sattumasta ja valinnoista haluun tehdä töitä, joten meitä ei voida missään vaiheessa asettaa kaikkia samalle viivalle. Ja se on aina hyvä muistaa. Aina on joku joka tienaa ja omistaa sinua vähemmän sekä joku joka puolestaan enemmän. Onneksi raha ja materia ei yksinään tuo onnea, vaan niitä elämän iloja voi löytää ihan ilmaiseksi :) Ihanaa joulun odotusta sinne

  • Sanni

    November 25, 2018 at 10:54
    Reply

    Hyvä ja tärkeä postaus! Samoja ajatuksia on itsellänikin tämän päivän kulutukseen liittyen. Myös somen voiman olen huomannut omalla kohdallani ja välillä sortunut tavoittelemaan kaikkea ihanaa somessa nähtyä materiaa itselleni. Olen kuitenkin pyrkinyt miettimään, että kaikkea kuvissa nähtyä ei tosiaankaan tarvitse omistaa itse, vaan pelkkä ihastelu ja inspiroituminenkin riittää. Opettajana täytyy kommentoida vielä mainintaasi opetussuunnitelmasta ja medialukutaidosta. Uudessa valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) on medialukutaito otettu huomioon oppilaiden laaja-alaisen osaamisen tavoitteissa (mm. monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen). Nykypäivän koulu ei siis - onneksi! - ole täysin tippunut kelkasta, vaan tärkeää medialukutaitoa opetetaan lapsille jo alaluokista alkaen. Toivotaan sillä olevan vaikutusta tulevien sukupolvien some- ja kulutuskäyttäytymiseen!

    • Kaisa
      to Sanni

      November 25, 2018 at 11:10
      Reply

      Kiitos kommentistasi Sanni ja erityisesti infosta tuohon medialukutaitoon liittyen :) Todella hienoa, että se on otettu huomioon ja toivotaan todella, että sillä saadaan aikaan hyviä tuloksia. Mielenkiinnolla odottelen miten tämä näkyy ja konkretisoituu sitten muutaman vuoden päästä oman lapsen aloittaessa koulun, vaikka tuskin tämä nyt ihan se ensimmäinen asia ekaluokkalaisilla on :D Mieletöntä kuitenkin, että asiaan on pureuduttu jo tuolloin vuonna 2014. Pahoittelut, että oma tietämykseni ei ollut ihan ajantasalla :) Ihanaa joulunodotusta sinne

  • Piia

    November 26, 2018 at 20:37
    Reply

    Kiitos hyvästä postauksestasi. Samasta asiasta olen huolissani ja huomannut somemaailmassa myös tuon. Paljon vinkkejä tyylikkääseen pukeutumiseen ja meikkaamiseen on ollut kuitenkin kiva löytää blogeista. Näytät upealta ja olen vasta löytänyt kauniin blogisi 😊 ps. Mistä tuo kiva neule on?

    • Kaisa
      to Piia

      November 27, 2018 at 12:30
      Reply

      Kiitos kauniista sanoista! Neule on keväällä ostettu H&M:ltä :) Mukavaa joulun odotusta sinne!

  • Tiina

    November 27, 2018 at 11:54
    Reply

    Ihanaa, että kirjoitit aiheesta. Ihana myös huomata miten järkevästi ja maanläheisesti suhtaudut rahaan. Itselläni on jo useamman vuoden pistänyt silmään blogeissa näkyvä jatkuva uuden vaatteen ja tavaran postaaminen. Ymmärrän toki, että blogi on työ ja yhteistöistä maksetaan. Silti tässä vuosien saatossa on alkanut itselle tulla sellainen voimakas vastareaktio tätä kaikkea vastaan. Niin monien blogien sisältö on pitkälti yhteistyötä ja mainosta. Minun on henkilökohtaisesti vain vaikea uskoa, että ne kaikki tuotteet on oikeasti niin ihania, kuin niiden väitetään olevan. Valitettavasti tänä päivänä minun silmissäni uskottavuus ikään kuin kärsii kun hehkutetaan, jotain jota ei ole itse hankittu ja sen mainostamisesta saa vielä palkkaa. Toisaalta jos taas huomaan jonkun bloggarin kehuvan jotain tuotetta, joka ei ole yhteistyö, vaan hänen itsensä ostama tuote, alan heti ajatella, että tuon täytyy olla hyvä. Koska luulen, (korjaa jos olen väärässä) että saatte tänä päivänä niin paljon kosmettiikkaa, vaatteita ym. yhteistöiden ja pr-näytteiden kautta, että itse ei paljoa kosmetiikkaa tarvitse hankkia, ellei sitten nimenomaan halua käyttää jotain tiettyä merkkiä, jonka kanssa yhteistyötä ei ole. Tämän kommentin ei ole tarkoitus kritisoida, mutta halusin vain tuoda omia ajatuksia esille. Tämä on siis minun kuva siitä miten blogimaailma pyörii. Myös tämä Black Fridayn voimakas dissaaminen, mikä perjantaina näkyi somessa tuntui vähän hassulta. Moni somevaikuttaja, joka lähiviikkoina, jopa paria päivää aiemmin oli postannut yhteistyökamppanjoita yritysten kanssa liittyen erinäisiin tavaroihin ja mainostanut alekoodeja lukijoilleen halusi perjantaina boikotoida black fridayta ja kannustaa olemaan kuluttamatta. Ja kyllä, järkevään kuluttamiseen kannustaminen on aina hyvä asia. Mutta itse mietin, että oliko tämä ehkä kuitenkin vähän ristiriitaista. Päällimmäinen ajatus itselleni tuli, että entä jos joku kiva merkki olisi ehdottanut yhteistyötä Black Fridayn nimissä? Mitäs sitten, olisiko silloin mainostettukin niitä alekoodeja? Mutta juuri tuo somen ristiriitaisuus mietityttää. Se millainen kuva itsestä ja omasta rahankäytöstä ja elämästä halutaan antaa. Mutta vastaako se aina sitä todellisuutta. Onko ne arvot aina juuri sitä mitä somessa tuodaan esille? Ja tämä kommentti ei siis ole saanut alkuaan sinun blogisi takia, vaan monet muut blogit ovat saaneet itsessäni aikaan tällaista pohdintaa. Tykkään siitä, että blogistasi välittyy rehellinen ja aito ote elämään ja kerrot tosiaan vaikeistakin asioista ja kirjoitat pohdiskelevia postauksia kuten nyt vaikka tämä postaus. Tykkään näistä paljon enemmän kuin tuoteyhteistöistä. Mutta toki ymmärrän, että niitä yhteistöitä on tehtävä jos se palkka sieltä tulee. :)

    • Kaisa
      to Tiina

      November 27, 2018 at 12:48
      Reply

      Kiitos Tiina tästä kommentista! Siinä oli paljon hyviä pointteja ja antoi itsellekin taas lisää ajattelemisen aihetta. Blogimaailma on tietyllä tapaa haastava niin bloggaajille kuin lukijoillekin, mutta uskon, että hyvät ammattitaitoiset bloggaajat ovat vuosien työllä saavuttaneet lukijoiden silmissä sellaisen luottamuksen, että jos bloggaaja jotain suosittelee (oli yhteistyö tai ei) voivat lukijat olla varmoja ettei kyseessä ole vain maksettu mainospuhe tai jos olisi niin se paistaisi kilometrien päähän. Toki meillä kaikilla vaikuttajilla on erilaisia tapoja toimia, mutta itse en vain voi ottaa tänne tontilleni esiteltäväksi MITÄÄN mihin en usko tai luota. Tiedän nimittäin, että te siellä ruudun toisella puolella kyllä huomaisitte, jos hehkuttaisin tuotetta tai palvelua, joka ei missään nimessä olisi minun näköinen. Tästä syystä pidän hyvin tiukkaa linjaa yhteistyöbrändien suhteen ja kieltäydyn viikottain yhteistöistä, jotka eivät arvoilleni sovi. Mutta mitä tulee esimerkiksi Black Fridayhin, niin sitä en missään nimessä lähtenyt mollaamaan ja täysin vastustamaan, koska aidosti koin, että sieltä voisi tehdä myös hyviä, järkeviä löytöjä. Lastenvaatteet tästä yksi esimerkki ja siitä syystä Babyshopin kanssa yhteistyön teinkin. Kerroin myös hankkineeni taloomme muutamia juttuja alesta ja se jos joku tuntui järkevältä vedolta. Jos olisin näiden jälkeen perjantaina todennut, että eipäs muuten kuluteta tänään mitään, vaan ollaan "parempia ja vastuullisia ihmisiä", niin olisin kyllä puhunut itseni pussiin ja tehnyt naurunalaiseksi. Muutenkin tietynlainen kelkan kääntäminen päiväksi tai pariksi syö aika paljon uskottavuutta, joten turha sellaiseen on ryhtyä. Tästä syystä pyrin itse seisomaan jokaisen sanan ja tuotteen takana, jotka kanavissani näkyy. Toki mielipiteet voivat sitten myöhemmin muuttua (esim. joku kosmetiikka ei olekaan enää lemppari vuoden päästä), mutta se on mielestäni ihan normaalia. Yhteistyöt ovat, kuten kommentissasi totesit, sinänsä välttämättömiä, että ilman niitä ei yritykseni pyöri, mutta se minkälaisia yhteistöitä teen on täysin omissa käsissäni. Koen olevani siinä kohtaa onnekkaassa asemassa, että on varaa mistä valita. Kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan, vaan joukosta voi poimia ne, joihin itse uskoo ja luottaa. Kommenttisi rivien välistä luin, että tämä on välittynyt myös sinne ruudun toiselle puolelle ja se tekee minut todella iloiseksi ja koen onnistuneeni työssäni, vaikkei kaupalliset yhteistyöt vetäisikään vertoja ns. peruspostauksille. Kiitos siis, että seuraat ja koet sisällön mielenkiintoiseksi sekä jaksoit nähdä vaivaa raapustaa pitkän pohdiskelevan kommentin. Juurikin tämä vuorovaikutussuhde on se bloggaamisen suola, jonka vuoksi sitä jaksaa vielä 10. vuotta porskuttaa. Ihanaa joulun odotusta sinne!

      • Tiina
        to Kaisa

        November 27, 2018 at 15:14
        Reply

        Ihana kun jaksoit vastata niin huolella. Joo haluan itsekin uskoa siihen, että moni bloggaaja valitsee yhteistyöt tarkkaan ja kaikkeen ei lähdetä mukaan. Ja varmasti itselläni on moni sellainen blogi jäänytkin matkasta pois, joista tulee tunne, että kaikki kaupalliset yhteistyöt otetaan vastaan. Varmasti vaikeaa tasapainoilla kaupallisuuden ja uskottavuuden kanssa. Työstä täytyy saada palkkaa, mutta pelkäksi mainostoimistoksi ei voi alkaa. Eikä sinun blogisi ole sellaiseksi muuttunutkaan. Eli ymmärsit ihan oikein rivien välistä. :) Ja blogistasi paistaa juuri sellainen arvostus lukijoita kohtaan mikä on ainakin itselleni tosi tärkeää. Jätän herkästi lukematta sellaiset blogit, joista saisin inspiraatiota pukeutumiseen, mutta tulee myös tunne, että lukijoita pistetään vähän kuin halvalla. En tiedä ymmärrätkö ollenkaan mitä yritän sanoa, mutta esimerkkinä esim. vaikka postaus jossa puhutaan terveellisistä elämäntavoista ja veden juonnin tärkeydestä. Ja sitten postaus on tehty yhteystyössä jonkun vichymerkin kanssa ja joka kuvassa työnnetään sitä vichypulloa siihen eteen. Ikään kuin salakavalasti, vaikka tekstissä asiasta ei mainitaan mitään. Itse arvostan enemmän sitä, että kerrotaan suoraan, että hei lähdin mukaan tällaiseen yhteystyöhön ja nyt tämän yhteistyön tiimoilta testaan vaikka tällaisia ruoka-aineita ja reseptejä ja jaan niitä täällä blogissa. Kun, että puhuttaisiin kuinka nyt perheessä halutaan alkaa kiinnittää huomiota terveelliseen syömiseen ja panostaa hyvään ruokaan. Ja sitten tulee se ruokatarvikevalmistaja purkkeineen esiin. kuvissa. No ehkä pointti tuli selvillä. Ja sen halusin vielä sanoa, että todella arvostan sitä että luet aina kommentit ja vastaat niihin. Pyrin itse aina olemaan asiallinen kommentoidessani, vaikka joskus olisikin ihan kritiikkiäkin sanottavana. Sitä kirjoittelee niitä kommentteja herkemmin niissä blogeissa, joissa tietää että niihin ehkä myös vastataan. Koska myös omasta mielestäni juurikin se vuorovaikutus ja vuoropuhelu on tärkeää.

        • Kaisa
          to Tiina

          November 27, 2018 at 19:57
          Reply

          Kiitos Tiina taas! :) Ymmärsin kyllä hyvin mitä ajoit takaa ja siinä oli juurikin niitä pointteja, joihin itse pyrin kiinnittämään huomiota ja pitämään kiinni omista arvoista. En halua pistää teitä halvalla, enkä myöskään salakavalasti naamioida yhteistöitä. Jos teen yhteistyön, kerron sen selvästi myös niiden pakollisten merkintöjen lisäksi! Sitä piti vielä sanoa, että kritiikkiä saa ja pitääkin antaa jos siltä tuntuu. Sen suhteen ei siis kannata ujostella. Kritiikki on yhtä lailla tärkeää kuin positiiviset kehut, jos vain siis homman hoitaa tyylikkäästi. Itse olen siinäkin suhteessa onnekas, sillä kaikki negatiivisetkin kommentit ovat olleet rakentavaa kritiikkiä eikä mitään päätöntä ja epämääräistä kiusaamista, johon muualla on valitettavasti törmännyt. Te ihanat ja kunnioittavat seuraajat taidatte olla se syy, miksi olen näiltä inhottavilta kommenteilta välttynyt

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *