Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raskauden ensimmäisen puolikkaan fiiliksiä

Mikä olisikaan sopivampi ajankohta tehdä pientä yhteenvetoa siitä, miten tämä raskaus on sujunut, miten olen voinut ja miten tämä on eronnut siitä ensimmäisestä raskaudesta, kuin raskauden puoliväli, joka häämöttää jo edessä.

Tästä tulikin mieleen heti ensimmäinen huomio ja eroavaisuus: aika menee todella paljon nopeammin.

Toinen raskaus on kyllä poikennut muutenkin ensimmäisestä, mutta toisaalta läsnä ovat olleet myös samat tutut oireet, joita osasin jo ennalta odottaa. Alla “pieni” yhteenveto näistä;

Tällä kertaa en välttynyt pahoinvoinnilta kuten ensimmäisessä raskaudessa. Onneksi tuo “kestokrapula” kesti vain muutamia viikkoja ja se pahin olo ehkä niistä kaksi. Oksennusrefleksi ei minulla ole kovinkaan herkässä, joten tälläkään kertaa en joutunut ns. pönttöä halailemaan. Koen siis olleeni onnekas tässä suhteessa, vaikka toki kaikkien huonovointisuus on aina suhteellista eikä sitä välttämättä voi mitata oksennuskertojen määrässä (olipas omituinen lause). Omaa pahoinvointiani siivitti todella voimakas närästys, joka on minulle hyvinkin tuttu vaiva myös muulloinkin kuin raskaana. Alkuraskaudessa se kuitenkin riistäytyi ihan käsistä, mutta on onneksi rauhoittunut nyt keskiraskaudessa (vain todennäköisesti tullakseen uudelleen kahta kauheampana takaisin :D).

Katoamistempun on myös tehnyt se jäätävä väsymys, joka iski heti alkumetreillä ja jatkui koko ensimmäisen kolmanneksen. Tällä kertaa koin kuitenkin olevani ehkä vähän pirteämpi kuin viime kerralla, jolloin pelkäsin totisesti nukahtavani rattiin. Voi toki myös olla, että äitiyden myötä olen oppinut pärjäämään vähemmillä unilla ja selviytymään arkiaskareista, vaikka energiatasot olisivat ihan nollassa. Jos viimeksi nukuin JOKA päivä päiväunet, niin nyt niitä on tullut nukuttua maksimissaan kolmet.

Kesäkuun Sveitsin reissu oli fyysisesti ehkä se kaikista rankin kokemus alkuraskaudessa (ensimmäisen ja toisen kolmanneksen taitteessa), sillä siellä unet jäivät öisin lyhyiksi ja päivien tahti oli myös aivan eri mihin olin kotona tottunut. Kerroinkin juuri Instakuvan yhteydessä miten paljon reissulle lähtöä jännitin. Viimeiseen asti pallottelin päätöksen kanssa, kunnes lopulta uskaltauduin mukaan. Jännitin mm. sitä paljastuisiko raskaus heti, sillä alkuraskauden turvotus oli tällä kertaa aivan erilaista kuin viimeksi. Tosin toukokuun helteillä oli varmasti osansa asiassa.

Niskapoimu-ultraan sain ajan vasta reissun jälkeiselle viikolle, joten en halunnut asiaa vielä kaikille kertoa. Muutama matkakumppani ja matkanjärjestäjä toki tiesi asiasta ja se teki kyllä reissusta sekä raskauden salailusta huomattavasti helpompaa. Välillä tosin jouduin turvautumaan mitä omituisimpiin tekosyihin, miksi en osallistunut raskausaikana kiellettyihin aktiviteetteihin ja olin varma, että osa porukasta piti minua siinä kohtaa todella nynnynä :D haha. Lisäksi kannoin epäilyttävän suurta eväskassia mukanani jatkuvasti ja söin JOKA välissä jotain. Pahoivointi kun tuppasi iskeä, jos oli vähäänkään nälkä.

Näin jälkeenpäin nämä asiat lähinnä naurattavat, sillä kyllähän siellä muutkin eväitä söivät ja oli ihan normaalia kieltäytyä aktiviteeteista, jos omisti esimerkiksi korkeanpaikan kammon. Ainoastaan aamulenkeistä yms. kieltäytyminen kovan huimauksen vuoksi sai minut ehkä näyttään hieman laiskalta tyypiltä, mutta todellisuudessa en voinut kuvitellakaan juoksevani alhaisten aamupaineiden takia. Viime raskaudessakin paineet olivat tosi alhaalla, mutta nyt ne ovat olleet jo pidemmän aikaa siinä 85/55 kieppeillä. Voitte varmasti kuvitella miten huteralta olo niillä lukemilla tuntuu :D Aamuisin mennään yhä seiniä pitkin ja välillä käydään lattialle makoilemaan kesken aamutoimien. Onneksi olo helpottaa yleensä puoleen päivään mennessä.

Erotuksena ensimmäiseen raskauteen olen myös huomannut erilaisten kolotusten ja särkyjen alkaneen huomattavasti aikaisemmin. Mitään sietämätöntä kipua ei onneksi ole ollut, mutta semmoista pientä ärsyttävää jomottelua yms. Huomaa kyllä eron siinä, kun on raskaana 25-vuotiaana ja nyt 30-vuotiaana. Ikä vaikuttaa, mutta varmasti myös se, että en ole kyllä koskaan päässyn minin raskauden jälkeen sellaiseen kuntoon, kuin olin ennen sitä. Tosin treenimäärät olivatkin silloin aikoinaan aika hurjia, eikä minulla ei nyt ollut edes halua treenata semmoisella tahdilla.

Liikkumisesta tulikin mieleen lisää eroavaisuuksia. Minin raskaudessa juoksin/hölkkäilin viimeisen lenkin jouluaattona eli päivää ennen minin syntymää ja myös salilla pystyin treenaamaan loppuun asti. Nyt juoksemiselle on tullut stoppi jo viikolla 15, kiitos kipujen ja vatsan kovettumisen. Voihan olla, että jossain vaiheessa pystyn vielä juoksemaan, mutta näillä näkymin juoksukengät saavat levätä ensi vuoden puolelle saakka. Tämä tuntuu hieman ahdistavalta, sillä juokseminen on itselleni se rakkain harrastus, stressin lievittäjä ja pakokeino kaikesta. Onneksi muitakin liikuntamuotoja löytyy ja nyt olenkin tyytynyt kävelylenkkeihin ja salitreeniin. Vesijuoksuakin kävin kokeilemassa, mutta vesi ei ole koskaan ollut mikään suosikkielementtini.

Liikunnasta päästäänkin sopivasti aiheeseen nimeltä ruoka. Se on nimittäin taas maistunut, välillä paremmin ja välillä huonommin. Outoja ruokahimoja on ollut vähemmän, mutta nyt kesällä kaikki kylmä ja raikas on yllättäen maistunut parhaiten. Yhdessä vaiheessa olisi tehnyt mieli elää pelkillä smoothiella. Monet ruokahimoista ovatkin olleet enemmän “juomahimoja”, sillä jääteetä ja kokista tekisi myös harvase päivä mieli. Muuten syön makeaa ehkä normaalia vähemmän, eikä suklaa oikein maistu samalla tavalla. Neuvolasta olen saanut poikkeuksellisesti ohjeeksi syödä enemmän suolaa alhaisen verenpaineen vuoksi ja siksi olenkin ensimmäistä kertaa elämässäni ostanut sipsejä kotiin :D.

Liittyen varmasti osittain näihin sipseihin ja suolan lisäämiseen, minulla on myös jatkuva jano. Toki viikkoja jatkuneet helteet taisivat janottaa ihan jokaista meistä. Hellekesä oli/on ollut ihana, mutta täytyy kyllä myöntää, että ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin oloni kuumalla kelillä hieman tukalaksi aika ajoin. Normaalisti nautin niistä kaikista helteisimmistäkin keleistä, mutta ilmeisesti raskaus verottaa sen verran, ettei lämpöä kestä samalla tavoin.

Loppuun piti vielä kertoa viimeinen selkeä eroavaisuus ensimmäiseen raskauteen. Minin kohdalla ihoni voi ensimmäisiä viikkoja lukuunottamatta loistavasti. Se oikein hehkui ja tukkakin kasvoi sekä paksuuntui vauhdilla. Tällä kertaa ei ole tämän suhteen mennyt ihan yhtä ruusuisesti. Epäpuhtauksia on riittänyt ja välillä fiilis on ollut kuin teini-ikäisellä. Ihon väri on myös ollut todella epätasainen ja maksaläiskät ovat hyökänneet armeijan lailla kasvoille piirtäen sinne omia karttojaan. Hiuksissa en myöskään ole huomannut ainakaan vielä viitteitä paksuuntumisesta, vaan lähinnä nopeammasta rasvoittumisesta :D Toivotaan, että loppuraskauden osalta nämä muutat hassut kosmeettiset haitat malttaisivat pysyä paremmin kurissa.

Tässä kevyessä listassa taisi olla kaikki tämän raskauden fyysiset tuntemukset ja olotilat lueteltuna. Henkisesti olen voinut ihan hyvin myös ja jännityksellä odotan edessä häämöttävää rakenneultraa. Täytyy kyllä olla todella onnellinen siitä, että kaikki on ainakin vielä mennyt hyvin ja olen myös voinut suhteellisen normaalisti. Vaikka pikkujuttuja riittää, niin isommassa kuvassa tiedän kuitenkin kuuluvani niiden onnekaiden joukkoon, joiden raskaus sujuu mukavissa merkeissä.

ps. Löytyykö sieltä muita tällä hetkellä raskaana olevia? Miten te olette voineet? :)

12 comments
137 likes
Prev post: Miltä näyttää TO DO-lista loman jälkeen?Next post: Ainut ostos Pariisista

Related posts

Comments

  • Marika

    August 8, 2018 at 13:42
    Reply

    Kiva kuulla, että alkuraskaus on mennyt suht hyvin! Ja jännä miten erilaisia raskaudet voivat olla samalla ihmisellä. :) Itse odotan esikoistamme, laskettuaika on marraskuun alussa. Minulla huhtikuu meni aivan sumussa järkyttävän pahoinvoinnin takia. Alkoi aamulla ja ilta päättyi vielä yleensä pönttöä halatessa. Kesä on onneksi mennyt tosi kivasti, tosin pakko myöntää ettei tämä jatkuva helle ole oikeen minulle sopinut. Yleensä nautin lämmöstä, mut nyt tämä oli ihan liikaa ja heinäkuussa lempipaikkani oli ruokakaupan pakasteosasto. :D

    • Kaisa
      to Marika

      August 8, 2018 at 16:50
      Reply

      Mulla ihan sama juttu, että normaalisti lämmöstä nautin, mutta nyt valitsin mielummin mennä kauppaan, kun siellä oli niin ihanan viileä :D Tsemppiä sinne raskauden loppupuolelle ja onnea pienestä tulokkaasta :)

  • Rbka

    August 8, 2018 at 19:04
    Reply

    Aika hurjat nuo verenpaineet, voin vaan kuvitella kuinka huteraa meno on aamuisin ollut! Täällä on laskettuunaikaan enää vajaat 3 viikkoa, esikoista odotetaan. Todella helppo raskaus ollut, onneksi. Helteet toki pistäneet välillä turvottamaan, mutta muuten on selvitty aikalailla leppoisasti. Mitä nyt pieniä raskausvaivoja ollut, jotka kuuluvat asiaan, mutta ei mitään suurempia kipuja tms. Toisaalta pitkä kesäloma ja se, että koti on pysynyt viileänä, ovat helpottaneet oloa aikalailla. Hyvää loppuraskautta sinne, ja voimia jos nämä helteet vielä kauan jatkuvat! :)

    • Kaisa
      to Rbka

      August 9, 2018 at 09:14
      Reply

      Oi teillä on jännittävät ajat edessä! :) Ihanaa, onnea kovasti! Tosiaan nuo paineet ovat kyllä lukemina aika hurjat, mutta matalaan verenpaineeseen tottuneena kuitenkin ihan siedettävät suurimman osan aikaa. Ja hyvähän se on, että paineet pysyy mielummin alhaalla kuin liian ylhäällä, jos isompaa kuvaa miettii :D Tsemppiä sinne viimeisille viikoille

  • Lotta

    August 9, 2018 at 14:08
    Reply

    Täällä vuoden lopussa laskettuaika. Samoilla viikoilla mennään 😊 Toinen lapsi tulossa ja onhan näissä raskauksissa eroa. Ei niin paljon nyt pysty esim lepäilemään mitä ensimmäisen kohdalla. Helteitä en olisi jaksanut enää. Syksy, olet enemmän kuin tervetullut 😊 Onnellista odotusta sinne ❣️ Kiva seurailla kuulumisia täällä ja instagramissa.

    • Kaisa
      to Lotta

      August 10, 2018 at 09:51
      Reply

      Ihan samoissa mennään näköjään :) Onnea sinnekin kovasti! Ensimmäistä kertaa ikinä minäkin taidan fiilistellä kesän päättymistä ja syksyn tuloa oikein kunnolla. Tosin hieman epäilyttää mahtuvatko yhdetkään housut enää jalkaan kun koko kesä on tullut vedettyä pelkillä hameilla ja mekoilla :D

  • Jenna

    August 9, 2018 at 14:25
    Reply

    Täällä kanssa odotellaan toista lasta syntyväksi, laskettu aika on viikon päästä ja tän mamman puolesta tyyppi saisi saapua vaikka heti:) Yllättävän kivasti mennyt loppuraskaus vaikka ollutkin näin kovat helteet mutta on ihanaa kun ei tarvitse pukea niin paljoa (ei tarvitse myöskään pukea kotona olevaa taaperoa) ja jotenkin ollut paljon rennompaa kuin esikoista odottaessa joka syntyi alkukeväästä tosi kylmille säille. Ja onhan tää toinen raskaus niin erilaista; kaikkea ei ehdi analysoida, ei muista mikä hedelmä lapsi mahassa on ja muutenkin viikot vaan häviää johonkin😀 tsemppiä odotukseen ja nauti toisen kolmanneksen hehkusta ja hyvästä olosta💕

    • Kaisa
      to Jenna

      August 10, 2018 at 09:56
      Reply

      Oi siellä alkaakin olla jo tosi jännittävät hetket käsillä :) Meillä mini syntyi aikoinaan vajaa viikkoa ennen, joten tosiaan se hetki voi koittaa milloin tahansa. Ihana muuten kuulla, että olet selvinnyt hienosti helteistä vaikka viimeisiä viikkoja viedään. Itselläni meinasi nimittäin hikikarpalot valua, kun edes ajattelin sitä miltä tuntuisi olla viime metreillä raskaana lämpömittarin näyttäessä yli 30 astetta (sisälläkin...) :D You go girl! Tsemppiä viimeiseen rutistukseen vielä :)

  • Riina

    August 12, 2018 at 21:10
    Reply

    Täällä myös odotetaan jännityksellä esikoista, kohta pyörähtää rv 11. Tuo alkuraskauden krapula ja erityisesti närästys kuulostavat liiankin tutulta! Miten pärjäsit närästyksen kanssa? En mielellään söisi lääkkeitä, ainakaan enempää kuin on pakko. Ihana kun kirjottelit kuulumisia ja tällaisen yhteenvedon:)

    • Kaisa
      to Riina

      August 13, 2018 at 10:15
      Reply

      Onnea sinne esikoisen odotukseen :) Ihanaa ja jännittävää aikaa tuo(kin)! Mulle närästys on niin tuttu juttu, että olen oppinut pärjäämään sen kanssa, vaikka välillä koskee niin, että tuntuu sydänkohtaukselta ja vedet valuvat silmistä. Rennietä tuli kyllä jonkin verran popsittua, mutta muutoin yritin ruokavaliolla asiaa parantaa. Kannattaa tutustua refluksista kärsiville suunnattuun ruokavalioon :) Itse jouduin karsimaan monta asiaa, josta niin kovasti tykkään, mutta se on pieni hinta hieman paremmasta olosta. Nyt närästys tuntuu tekevän uudelleen paluuta (kuten hieman pelkäsin) ja todennäköisesti loppuraskaus tulee olemaan aika jäätävää sen osalta. Olen melko lyhyt ja pienikokoinen niin vauva on jo melko varhaisilla viikoilla niin korkealla, että se aiheuttaa närästystä. Loppuraskauden närästykseen ei sen vuoksi sitten oikein lääkkeet ja ruokavaliotkaan auta, eli se pitää sitten vain sinnitellä lävitse. Olo ja närästys helpottaa onneksi heti synnytyksen jälkeen :)

  • Saara

    August 14, 2018 at 16:35
    Reply

    Täällä odotetaan esikoista viikolla 18. Minulla tuo kestokrapula kesti kaksi kuukautta ja koetteli kyllä kunnolla :D Liikkuminenkin jäi lähes kokonaan tuona aikana. Olo onneksi alkoi helpottamaan heinäkuun puolivälin jälkeen ja nyt olo alkaa olla jo suht normaali. Tietty liikkumaan ei pysty ihan samalla tavalla kun ennen raskautta ja syödä täytyy säännöllisemmin ja tiheämmin, mutta muilta vaivoilta olen vielä toistaiseksi välttynyt :) www.saarapyykko.com

    • Kaisa
      to Saara

      August 14, 2018 at 16:43
      Reply

      Uh kaksi kuukautta on kyllä pitkä aika :D onneksi kuitenkin jo takanapäin :) Onnea vielä esikoisen odotukseen, jännittävää aikaa se

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *