Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raskausviikko 29 – Mitä kuuluu?

Tajusin eilen, että jos tämä toinen tyttö mahtaa haluta maailmaan samoihin aikoihin kuin siskonsa, on siihen enää aikaa vain kymmenen viikkoa. Siis kymmenen! Parin yön päästä raskausviikot vaihtuvat kakkosella alkavista kolmosella alkaviin ja ns. loppusuora häämöttää. Raskauskuulumisia on toivottu paljon, joten ajattelin nyt taas kertoa miten odotus on viime viikkoina sujunut.

Eilen kävin tosiaan neuvolassa ja siellä kaikki oli kuten pitikin. Sekä hemoglobiini että verenpaine olivat nyt hyvällä tasolla ja sekös hymyilyttää, koska niiden kanssa olen saanut taistella koko aikuisikäni ihan ilman raskauksiakin. Painoa oli tullut samaan tasaiseen tahtiin ja yhä edelleen näyttää siltä, että ilman radikaaleja muutoksia lopulliset raskauskilot tulevat olemaan samoissa lukemissa kuin minin kanssa. Vatsa on omiin silmiin kasvanut hurjasti, mutta vieläkin se sujahtaa helposti neuleiden ja huppareiden alle piiloon, niin etteivät ulkopuoliset vielä oikein tajua minun olevan edes raskaana. Kovin suureksi vatsaa ei siis voi vieläkään sanoa ja samaa kertoi sf-mitta, joka oli aivan siellä alarajoilla. Tästä en kuitenkaan osannut huolestua, sillä sama juttu oli minin kanssa ja kävin sen vuoksi kontrolleissa sekä ylimääräisissä ultrissa.

Neuvolantädin mielestä oli kuitenkin parasta, että seurataan mitan kehittymistä nyt hieman tarkemmin ja otettiin kontrolliaika parin viikon päähän. Toki raskaudet ovat erilaisia ja on hyvä varmistaa, että kaikki toimii kuin pitääkin, mutta oma epäilykseni on, että ruumiinrakenteeni on vain sellainen, että nuo mitat laahaavat hyvinkin matalalla. Jotain tekemistä on myös varmasti geeneillä, sillä kaikilla äidin puolen sukulaisissa vauvamahat ovat olleet hyvin pieniä ja myös nyt samaan aikaan raskaana oleva siskoni on käynyt tuon samaisen mitan vuoksi kontrollissa. Kaikkien vauvat ovat kuitenkin syntyneet aivan normaalikokoisina, joten mitään varsinaista ongelmaa ei onneksi kenelläkään meistä ole ollut. Naureskeltiin, että ehkä tämän suvun naisilla vain on poikkeuksellisen pienikokoiset sisäelimet tai sitten jokin salainen onkalo vatsassa, johon vauvat tuppaavat kaivautumaan.

Tämä vatsan kokoasia on muuten sellainen, johon ulkopuolisilla tuntuu olevan paljonkin sanottavaa. Varsinkin jos vatsa on poikkeuksellisen pieni tai sitten suuri. Itse en osaa pahastua uteluista tai ihmettelevistä katseista, mutta joillekin se saattaa olla kova paikka. Tästä syystä kannattaa ehkä olla varuillaan toisen vatsaa kommentoidessa tai jättää kommentointi välistä ellei hän itse ota asiaa puheeksi. Itse en esimerkiksi koskaan kyseenalaistaisi toisen raskaana olevan laskettua aikaa tai sikiöiden määrää vatsan koon perusteella, en edes vitsinä. Se on kuitenkin hyvin yksilöllistä miten kenenkin vatsa raskausaikana kasvaa ja se vatsan kasvu saattaa yhdellä ihmisellä poiketa suuresti eri raskauksien välillä.

Mutta hypätäämpä vatsan koosta vielä muihin kuulumisiin. Kävin tosiaan pari viikkoa sitten siinä sokerirasituksessa ja se olikin loppujen lopuksi melkoinen sekamelska omalta osaltani. Ensinnäkin onnistuin stressipäissäni tyrimään sen ensimmäisen testin ja sain silloin raskausdiabetesta merkitsevän tuloksen (yksi arvo oli yhden yli sallitun). Minulla oli edeltävinä päivinä ollut kaikenlaista hässäkkää, jonka vuoksi olo ei ollut testiaamuna paras mahdollinen ja stressitasot olivat pilvissä. Edellisten päivien ruokailut olivat menneet aika lailla pipariksi ja kaiken kukkuraksi otin täysin ajattelematta purkan suuhun puoli tuntia ennen testiä (oi kyllä, järjenjuoksuni oli tuona aamuna huikea). Kävin sitten neuvolan tädin suosituksesta uusimassa testin ja sen tulos oli sitten normaali. Raskausdiabetesta minulla ei siis tämän toisen testin perusteella ole, mutta olen kyllä siitä huolimatta yrittänyt petrata ruokavalion ja ruokarytmin kanssa. Olen myös pyrkinyt välttämään stressaavia tilanteita ja lisäämään liikuntaa. Olo on ollut näiden muutosten ansiosta huomattavasti parempi kuin mitä esimerkiksi syyskuun alussa, joten tämä on varmasti ollut oikea ratkaisu ja hyvä varotoimi vaikka en sitä radi-diagnoosia nyt loppujen lopuksi saanutkaan.

Tästä tuli mieleen, että olisiko teillä jotain raskaus/vauva-aiheisia postaustoiveita, jotka voisin tässä odotusaikana toteuttaa? Olen nyt pyrkinyt päivittelemään säännöllisesti näitä kuulumisia sekä raskauspukeutumiseen liittyviä inspiraatiopostauksia sekä päivänasua. Kiinnostaisiko kuulla jostain muusta aiheesta vielä?

4 comments
106 likes
Prev post: Viikko ilman tärkeää työvälinetta – mikä fiilis jäi?Next post: Villaneulemekko – odotusajan paras vaate syksyllä ja talvella

Related posts

Comments

  • Niina

    October 17, 2018 at 20:37
    Reply

    Olen kokenut kaksi raskautta ja molemmissa vatsa on ollut pieni. Lapset ovat syntyneet siroina mutta täysin normaalikokoisina. Ihmiset kommentoivat silloin raskausvatsani kokoa jatkuvasti ja se oli minulle hyvin raskasta, koska se sai minut huolestumaan turhaan. Olin niin vihainen näille kommentoijille. Hyvää odotusta! 😊

    • Kaisa
      to Niina

      October 20, 2018 at 10:18
      Reply

      Kuulostaa hyvinkin tutulta! Itse en tosin osaa jotenkin olla vihainen. Naurattaa vaan aina, kun joku kysyy että missäs se maha on :D Tosin, jos joku huolestuneena kyseli että onkohan tämä nyt normaalia, niin ehkä siitä voisi ahistus tulla. Kaikki keskustelut ovat onneksi olleet huumorin täytteisiä. Se asia tosin hieman ärsyttää, että ihmiset usein olettaa ettei näin pienen vatsan kanssa voi olla mitään kolotuksia yms. Ihan yhtä lailla mulla kolottaa selkää ja närästää vietävästi, mutta en toki tiedä muusta, joten voihan ne olot pahentua vatsan koon kasvaessa. Kaikille meille äideille se raskaus on koettelemus jollain tapaa ja itse haluan vain kunnioittaa ja tsempata jokaista selviytymään siitä kunnialla läpi!

      • Marika
        to Kaisa

        October 20, 2018 at 17:19
        Reply

        Omakaan vatsani ei näin loppumetreillä ole valtava, vaikka onkin viime viikkoina ottanut aikamoisen kasvupyrähdyksen. Itseä ottaa päähän juuri tuo sun pointti, että pieni vatsa tarkottaisi ettei mitään kolotuksia. Vauva on arvioitu kuitenkin ihan normaalipainoiseksi, joten varsin hyvin se siellä sisäelimiä painaa ja tekee olon epämukavaksi, näytti ulos miltä vaan 😅 Näin vikoina viikkoina sana raskas kuvaakin tätä raskautta parhaiten. Tsemppiä loppuraskauteen! Olisi kiva kuulla millaisia hankintoja olette vauvalle tehneet ja miten tuleva uusi perheenjäsem vaikuttaa uuden kotinne sisustusratkaisuihin? :) Tuleeko hänelle jo selkeästi oma huone vai jääkö se sitten myöhemmälle?

        • Kaisa
          to Marika

          October 20, 2018 at 17:44
          Reply

          Raskas olo nimenomaan on jo ja varmasti tästä vielä raskaammaksi muuttuu. Onneksi energiatasot vielä ihan hyvillä tasoilla :) Mä voisin vaikka piakkoin tehdä molemmista aiheista postausta! Jotain hankintoja kyllä, mutta huomattavasti vähemmän kuin esikoiselle. Sisustusratkaisu on myös alusta asti ollut selvä eli ei tule omaa huonetta, mutta palataan tähän vielä myöhemmin!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *