Ruoka- ja treenitrendejä joka lähtöön

Viime viikolla luin salilla ollessani jotain sportti/fitness-lehteä ja jäin miettimään lukemaani. Pääkirjoituksessa puhuttiin viime vuonna valloilla olleista ruokatrendeistä. Kuka karppasi, kuka vältteli lisäaineita, kuka söi superfoodia, kuka vannoi kotiruoan nimeen jne. Ruokatrendit olivat niin pinnalla, että niissä nähtiin totaalisia kärjistymisiä: Karppaajalapsia oltiin ottamassa huostaan ja elintarvikevirastoa haastamassa oikeuteen. Kuulostaa tosi terveelliseltä?

Miksi höpisen tämmöisestä asiasta blogissa, jonka pääpaino on kumminkin muodissa. No muoti-ilmiöitä nämäkin. Minusta on turhauttavaa miten ihmiset eivät tajua, että vaikka lehdissä yms. kerrotaan näistä trendeistä, niin ei niitä silti ei ole tarkoitus noudattaa pilkulleen. Sama pätee muotitrendeihin. Niistä on kaikilla mahdollisuus löytää omaan tyyliin sopivia juttuja, jos edes haluaa löytää. Ei ole tarkoitus, että kaikilla on valkoinen pliseerattu hame leveällä vyöllä, jos joku on valloillaan olevan trendin catwalkilla niin kuvannut. Minua raivostuttaa kuunnella ihmisiä, jotka kertovat miten he ovat nyt lukeneet, että tätä ei kannata syödä ja näin pitää liikkua. Tietysti hyviä vinkkejä kannattaa lukea, mutta ne ovat tarkoitettu sovellettaviksi jokaisen henkilökohtaiseen elämään.

Itse en esimerkiksi koskaan alkaisi karppaamaan. Se ei yksinkertaisesti sovi omalle kropalleni, vaikka kuinka väitetään, että olo on energisempi ja kiloja karisee. Oma kroppani pysähtyisi kuin seinään, jos poistaisin hiilarit ja siinä mukana menevät kuidut ruokavaliostani. Lisäaineita en myöskään pidä totaalisessa pannassa, koska osa niistä on aivan luonnollisia aineita. Yritän kyllä ostaa aina tuoreita raaka-aineita ja valmistaa ruoan itse. Valmisruoat ovat nimittäin karsean makuisia ja pitävät sisällää aivan liian vähän hyviä juttuja. Olen pyrkinyt löytämään hyvän tasapainon omassa ruokavaliossani. Syön asioita, jotka a. maistuvat hyvältä ja b. eivät tee hallaa omalle fyysiselle hyvinvoinnilleni. Joskus tulee tietty syötyä mitä sattuu, mutta niin sen pitääkin mennä. Ei yksi kakkupala sinne tai tänne tee sen kummempaa keholle.

Olen huomannut, että minulle on tärkeää muistaa syödä tarpeeksi usein. Säännölliset ruoka-ajat ovatkin yksi kirjojen ja lehtien tyrkyttämä hyvä vinkki ruokailuun ja sen olen totenut itselleni toimivaksi. Syön n. 3 tunnin välein ja vältän tällä ylensyönnin. Ennen en syönyt aamupalaa säännöllisesti, mutta nyt olen muutamat vuodet syönyt. Se todella auttaa tasapainottamaan päivän muuta syömistä. Vieläkään en pysty aikaisin aamulla syömään kovinkaan paljon, mutta lasi mehua ja hedelmä toimivat hyvin. Kouluun mennessä otan eväät ja mussutan sitten varsinaisen aamupalani muutaman tunnin kuluttua heräämisestä. Meidän luokalla ei taida olla yhtään tyyppiä, joka ei tietäisi mikä tai kuka klo 9 aikaan aamulla rapisee. Heistä jokainen tietää myös, kuka kaivaa iltapäivän tunnilla laukusta porkkanoita ja rupeaa rouskuttamaan niitä kesken kaiken.

Uskallan väittää, että säännölliset ruoka-ajat toimivat useimmille meistä, mutta toimivia ruokavalioita on yhtä paljon, kuin on meitä ihmisiäkin. Siksi joskus mietin, miksi minulta (ja monelta muultakin) on blogissa pyydetty ruokapäiväkirjaa yms. koska tuskimpa se olisi kellekään muulle yhtä hyvä, kuin juuri minulle. Meillä kaikilla on eri painot, eri pituudet, me kulutamme eri verran ja meidän aineenvaihdunnat eroavat toisistaan. Tähän kun lisätään se, mikä kenenkin mielestä maistuu hyvältä, on parempi sulkea mielestä ne “tässä kymmenen ruokaa, joilla laihdut”-ohjeet. Syön kokoisekseni ihmiseksi ehkä paljon, mutta ruokavalioni koostuu pääasiassa kasviksista ja hedelmistä. Miksi? Siksikö, että ne on terveysruokaa? Ei, vaan siksi, että tykkään niistä. Jos minun pitäisi päättää yksi ruoka-aine, jota söisin loppuelämäni se olisi tomaatti. (Siskoni muuten yökkää tällä hetkellä, kaikki ei vaan tykkää tomaateista). Minun tekee usein mieli kasviksia ja minuun saattaa esimerkiksi iskeä hurja porkkanahimo. Koulussa minulle maistuu usein kasvis/kalaruoka, mutta kyllä syön lihaakin. Possunliha ei ole minun makuuni lähinnä koostumuksensa takia, mutta muuten syön punaistakin lihaa.
Kompastuskiviä minultakin löytyy, ja niihin voidaan laskea kaikki herkulliset juustot, kunnon tuoreet leivät, salmiakki&suklaa, kotileivonnaiset jne. Olen onneksi löytänyt niihinkin tasapainon, jossa pysyn melkein aina. Kaikilla tulee kuitenkin ylilyöntejä, mutta ne ovat mielestäni täysin sallittuja. Kenenkään ei mielestäni tarvitse noudattaa mitään ruokatrendiä tai dieettiä päästäkseen hyvään kuntoon ja saadakseen hyvän olon itselleen. On vain löydettävä se oma polku. Itselläni tietyt ruoka-aineet turvottavat vatsaa. Yritän vältellä niitä, jos illalla on mahduttava vartalonmyötäiseen mekkoon. Eräs kampaaja sanoi minulle kerran, että hän on kateellinen makutottumuksistani. Hän ei voinut käsittää miten joku ei tykkää pizzasta, hamppareista tai raskalaisista. Niin luit oikein – minä en pidä. Siinä missä joku vihaa hernekeittoa, niin minä vihaan edellä mainittuja. Tähän joku sanoo, että et ole maistanut kunnon pizzaa! Olen ja en vain ole tykännyt. Hernekeittoa taas rakastan. Meitä on moneen junaan.

Mutta niin, palataan asiaan – trendeihin. Yhtälailla näitä trendejä on liikkumisessakin. Minusta tuntuu, että ihmiset yrittävät väkisin liikkua jollain tietyllä tapaa, koska se toimii jollakin toisella tai sen on kerrottu toimivan tehokkaasti. Juokseminen on monelle pakkopullaa, mutta silti osa meistä vetää lenkkarit jalkaan vaikka väkisin, jotta niitä kiloja karisi. Menkää hyvät ihmiset vaikka latotansseihin, jos se on kivempaa. Itselleni juoksu on suurta huumetta ja se pitää minut energisenä. Olen kuitenkin soveltanut myös juoksemisen minulle sopivaksi.

Kaiken maailman lehdet neuvovat juoksemaan eri pituisia ja tempoisia lenkkejä ja tiettyyn aikaan päivästä. Aamulla juostu lenkki kuluttaa eniten ja saa päivän käynnistymään paremmin – Kun juokset tyhjällä mahalla niin vielä parempi. Jos itse lähtisin moista yrittämään, niin Teemu saisi tulla hetken kulutta korjaamaan minut talteen tien varresta. Aamuliikunta ei vaan sovi kropalleni. Olen yrittänyt syödä enemmän, herätä aiemmin jne. mutta aina se vaan tökkii. Kärsin aamuisin huimauksesta ja lenkille lähtö olisi aivan viimenen pisara. Välillä tekee tiukkaa, jos minun pitää ottaa juoksuaskelia vain ehtiäkseni bussiin. Olen siis todennut olevani ilta-liikunta-ihminen ja saavani itsestäni tuplasti enemmän irti silloin. Vaikka mikä opus neuvoisi minua liikkumaan aamuisin, en sitä tekisi.Monesti myös painotetaan, miten olisi hyvä juosta ainakin kerran viikossa pitkä lenkki. Mikä se pitkä lenkki sitten on ja mikä on kellekin hyvä tempo niin on taas täysin yksilöllistä. Se, että joku kertoo juoksevansa 20 km, ei tarkoita sitä, että hän voisi yhtään paremmin kuin sinäkään. Itse koen olevani suht hyvässä kunnossa, mutta en koskaan ole juossut yli 15km. Yleisesti lenkkini pituus on ehkä 8km ja se riittää minulle vallan mainiosti.
Olen löytänyt liikkumiseeni tasapainon, enkä halua lukea ja vertailla muiden liikunta määriä omiini. Voin tietysti saada salille lähtö inspiraatiota saada siitä, että joku muukin on sinne tänään itsensä jaksanut raahata, mutta en halua ajatella montako kertaa hän on siellä kyykännyt. Huomaan välillä, miten ihmiset salilla vertailevat toisiaan ja melkein laskevat montako kertaa joku tyyppi jaksoi nostaa painoja. Onneksi oma salini on suhteellisen pieni ja siellä on lähinnä vain bodausmiehiä, joita ei meikäläisen pikkupainot kiinnosta. Itselläni painojen nostamista rajoittaa kovasti rakennevikaiset ranteet ja siksi joudunkin usein soveltamaan liikkeitä. Minulle ei sopisi käydä bodypumpissa tai vastaavissa, koska moni liike jäisi ranteiden takia väliin. Olemme Teemun kanssa keksineet minulle sopivia liikkeitä ja teen ne semmosilla painoilla, jotka minulle sopivat. Painojen määrää on turha yrittää etukäteen katsoa mistään, vaan kokeilemalla löytyy itselleen sopivat.
Katselin kauhulla viime viikolla, miten kaksi nuorta n. 15 vuotiasta poikaa teki penkkipunnerruksia. Toinen pojista ei selvästikään ollut koskaan aikaisemmin tehnyt niitä, ja kaveri vaan sanoi, että kyllä sinä jaksat! Hän sitten yritti nostaa niillä samoilla painoilla sillä seurauksella, että koko tanko kallistui ja isot painot tippuivat kolisten lattialle. Onneksi ei kenenkään varpaat olleet alla. No ei se mitään, jos he olisivat todenneet, että vähennetään painoja, mutta kun piti yrittää vielä 3 kertaa uudestaan. Tällä kertaa eivät painot lennelleet, kun kaveri tuki takana, mutta poika parka ei silti jaksanut nostaa sitä. Voitte arvata, että liike ei mennyt lähellekkään oikein. Veikkaan, että hieman väärät paikat olivat kipeänä seuraavana aamuna.
Tämä vain muistutukseksi siitä, että liikkeet pitää a.opetella ensin ja b. kaikki eivät voi tehdä samoilla painoilla. Personal trainer on tähän hommaan hyvä vaihtoehto, jos ei itsellä ole kokemusta asioita. Häneltä saa varmasti opit liikkeisiin ja ohjelmasta voidaan kustomoida juuri sellainen, mikä sopii sinulle. Tärkeintä on, että omassa kropassa tuntuu hyvältä ja sen tasapainon löytämiseen ei auta mikään pilkuntarkka ohje tai trendi-ilmiö. Hakekaa inspiraatiota, mutta soveltakaa niistä karttunut tieto omaan elämäänne. Älä siis juo kymmentä lasia vettä päivässä, jos se ei maistu tai hikoile lenkkipolulla 5 kertaa viikossa, jos polvia kolottaa. Mitään ruokavalioon tai liikkumiseen liittyviä ohjeita ei voida kärjistää lainalaisuuksiksi.
Täällä on varmasti tyyppejä, jotka haluavat sitä kesäkuntoa tai ihan koko ajan ylläpysyvää hyvää oloa. Haluaisin tsempata teitä kaikki löytämään omat tavat päästä niihin hyviin tuloksiin ja olla murehtimatta sitä, miten paljon muut liikkuvat tai miten vähän he syövät. Liikutaan ja syödään yhdessä, yksilöinä.
ps. kuvituksena meikäläisen suosikkiruokia ja aktiivisempaa olemusta vuosilta 2010-2011
XOXO
signature

What do you think?

Your email address will not be published. Required fields are marked *

41 Comments
  • jode
    March 1, 2012

    ahhh, mä niin allekirjotan joka sanan! 100% täyttä asiaa koko postaus, kiitos tästä! :)

  • Laura
    March 1, 2012

    Tämä oli mielestäni koko blogihistoriasi paras juttu. Kiitos, sain paljon ajateltavaa..miksi ei juosta iltaisin, kun ei se aamuisin maistu vaikka miten on yrittänyt!

    • Casey
      March 1, 2012

      :) pitää ehkä useammin kirjoittaa jotain pohdiskelevaa siis. Mutta niin miksipä miksi, itse olen ratkaissut sen vain juoksemalla iltaisin. Mitä järkeä juosta puoli kuolleena aamulla vaikka 3 kilsaa kun illalla jaksaa kiskoa 8 kilsaa kovaa vauhtia. Yhtä paljon se kunto kohenee silloinkin ja kaloreita palaa samalla lailla :)

  • S
    March 1, 2012

    Jes! Mielenkiintoinen, asiallinen ja ajankohtainen postaus. Ihailen sun napakkaa tyyliä kirjottaa, et ole turhan lässy etkä yritä miellyttää kaikkia – siltikään et ole tippaakaan ylimielinen. Vau. Muutenkin olet todella inspiroiva bloggaaja ja sulla on hyvä tyylitaju. Nyt kun kehumiseen päästiin, niin rakastan myös sun hiuksia ja kasvonpiirteitä (tulee mieleen näyttelijä Nina Dobrev). Kuulut mun lempparibloggaajiin ID:läisistä. Keep it up!

    Ps. Harmittaa kun olen niin laiska kommentoimaan. Kuitenkin aina klikkailen ensimmäisenä Indieltä sun blogin luettavaksi. :)

    • Casey
      March 1, 2012

      Voi kiitoksia ja jes, että kommentoit! Välillä mietin lukeeko kukaan mun juttuja, kun kommentteja ei aina heru, mutta tilastojen mukaan lukee. Harva kommentoi mikä ei minua lannista, mutta välillä on ihanaa, että tulee niitä kommenttejakin. Silloin muistaa itsekin kelle kirjoittelee ja havahtuu miettimään uusia puolia. Ihaninta on huomata miten fantastisia lukijoita täällä on :)

  • s
    March 1, 2012

    Ihan mielettömän fiksu teksti :)

  • Maikki
    March 1, 2012

    Juuri näin :) Kiitos kivasti kirjoitetusta postauksesta!

  • piinu
    March 1, 2012

    Aivan loistava postaus, oon niin samaa mieltä :))

    Ja kiva kuulla että löytyy joku toinenki joka ei tykkää pitsasta ja hamppareista (ranskiksia sentään osaan syödä) :D inhottavaa kun kaikki kummastelee että miten et voi tykätä, että tykkäät oikeasti mutta et vaan syö koska epäterveellistä.. hohhoijaa sanon minä :D Enkä tykkää ees mistään limpparista, hiilihapollisista juomista,majoneeseistä tai kastikkeista.. Meitä on moneen junaan todellakin :D

    • Casey
      March 1, 2012

      Ite en ennen tykänny myöskään limppareista, kun oli niin hapollisia. Joskus sitten opettelin juomaan colaa ja nyt se maistuu, mutta aika harvoin :) Pizzaa en ole syönyt 15 vuoteen en edes kotitekoista. Hamppari saattaa kotona tehtynä mennä jos se ei millään tavalla muistuta niitä mäkkärin ja muiden omia :D Kivaa etten ole ainut!

  • Kata
    March 1, 2012

    Tää oli paras liikunta&ruoka-aiheinen postaus mitä oon lukenu. Ikinä. Koskaan. Missään.

    Olen niin samaa mieltä kaikesta sun kanssa. Itsekin joskus muinoin yritin verenmaku suussa lenkkeillä (välillä myös aamuisin) äitini innoittamana. Juoksin kuitenkin jokaisen metrin kyrsiintyneenä enkä ikinä tuntenut minkäänlaista hyvää oloa juoksemisesta – päinvastoin. Joka kerta lenkille lähdettyäni mietin miksi hemmetissä oon taas tällä polulla. Jossain vaiheessa tajusin vaan ettei se ole minun juttuni eikä tule olemaankaan, joten miksi kärsiä suotta. Saan punttisalin crosserista tai fillarista niin paljon paremmat fiilikset. Niin ja käyn salilla tosiaan iltaisin. En säännöllisesti vaan aina silloin kuin huvittaa ja olen enemmän kuin tyytyväinen näin.

    Mun äitini on taas niitä ihmisiä jotka raahautuu 6 kertaa viikossa joka aamu ennen aamukuutta salille tai lenkille. Ja hän rakastaa sitä ja se on hänelle toimivaa. Ei minulle, eikä sen tarvitsekkaan olla.

    Me jokainen ollaan tosiaan yksilöitä ja niin monta “oikeaa elämäntapaa” on kuin on ihmistäkin. Se oma itselleen sopiva rytmi on itse vain selvitettävä.

    Ruokailutottumukseni ovat aika kamalat varmaan useimpien mielestä, mutta tosiaan oon yksin elävä ihminen ja kokkailu pelkästään itselleen ei hirveästi inspiroi vaikka tykkäänkin laittaa ruokaa. Lisäks taloudellinen tilanne ei kauheasti anna mun ostaa juuri sellasta ravintoa kuin haluaisin. Ja mä annan sen itselleni anteeksi, teen parhaani näillä resursseilla mitä mulla on ja noh tärkeintä että pysyn elossa ja hyvinvoivana näillä safkoilla, eikös? :D

    Tärkeintä olis kuitenkin vaan jokaisen hyväksyä itsensä sellaisena kun oikeasti on ja pyrkiä olemaan vain ja ainoastaan täydellinen omana itsenään omilla ehdoillaan – ei täydellinen kauneusihanteiden tai muidenkaan yleisön määritelmien elintapaihanteiden mukaan. Mun mielestä on aivan turhaa murehtia siitä mitä itseltään puuttuu tai mitä itsellään on liikaa kun voisi samalla vaivalla olla onnellinen siitä kaikesta mitä itsellään on. Muihin vertailu on vain typerää ja henkisesti kuluttavaa.

    Hieno teksti Kaisa! Kiitos tästä:))

    • Casey
      March 1, 2012

      Kiva, että tykkäsit, kiitos! Juurikin tätä hain, pitää tuntea oma kroppa eikä tuijottaa niitä ympärillä olevia ihmisiä. Useimmiten ne lähimpänä olevat vaikuttavat meihin eniten. Minullakin sisko tykkää juosta aamuisin ja olen yrittänyt lähteä mukaan. Yritä siinä sitten olla pyörtymättä vaikka heikottaa. Toinen vaan huutelee, että ala tulla :D Ja vielä ruoasta. On niin totta, että terveellinen syöminen ja monipuolinen syöminen on usein kalliimpaa. Yksin on vaikeampi lähteä tekemään monimutkaisia aterioita ja aina sitä ei jaksakaan. Hyviä ruokia saa kuitenkin tehtyä edullisestikin ja helposti jos vain jaksaa miettiä, Koita tehdä vaikka pakkaseen isoja satseja niin on aina kotitekoista ruokaa tarjolla, vaikka olisi kiire tai väsymys :)

  • Tiia
    March 1, 2012

    Loistava postaus. :) Oot niin upee tyyppi! Itekin miettii aina välillä miten joku jaksaa käydä joka päivä monen kilometrin lenkillä, koska ite en siihen pystyisi. Mutta niinkuin sanoit, jokaiselle on oma juttunsa!

    • Casey
      March 1, 2012

      :) kiitos! Eihän sitä kukaan jaksa, taino hyvin harvat. Kaikki eivät vaan kehtaa jostain syystä sanoa sitä ääneen. Liikuntaa on hyvä harrastaa, mutta parasta se on siinä muodossa mikä sopii itselle.

  • Linda
    March 1, 2012

    Huippua tekstiä, tykkäsin kovasti! Mä olin ennen hamppareiden yms. roskaruoan suurkuluttaja, mutta nyt en edes muista milloin olisin viimeksi käynyt mäkissä – ihan hullua. Kuten sinä, niin mä himoitsen myös “terveysruokia”, lähinnä hedelmiä, ja voisin syödä litrakaupalla maustamatonta jogurttia esim. jätskin sijasta. Moni pitää mua ihan sekopäänä, mutta minkäs teet :D

    Toki joskus lähtee homma ihan hanskasta, ja esim. lakuja / salmiakkia saattaa kulua yhden päivän aikana puolisen kiloa, hehe. Mutta toisaalta, se seuraavan aamun olotila muistuttaa sitten taas siitä, miksei niitä karkkiövereitä tule vedettyä liian usein! Tosin kun treenaa 6-10h viikossa, voi periaatteessa syödä mitä vain, mutta äkkiä sitä huomaa mitkä ruoat sopii itselle, ja mitkä ei. Onneksi muita ei tarvitse miellyttää :)

    • Casey
      March 1, 2012

      Hyvä että maittoi :) Mulla ei ole mitään roskaruokia vastaa, kaikilla on omat kompastuskivet (jos roskaruokaa edes semmoiseksi haluaa sanoa). Ja sitä paitsi kaikki pizzat ja hampparit eivät edes ole fastfoodia, jos ne on hyvin tehty hyvistä raaka-aineista. Mutta tosiaan sama se millä sitä syöpöttelee karkilla/hampparilla tai mun heikkouksilla juustoilla/leivonnaisilla. Kunhan niitä nyt ei vedä joka päivä tai jos vetää niin syö ensin itsensä kylläiseksi oikeasta ruoasta. ps. maustamaton jugurtti on i-h-a-n-a-a!

  • Loura
    March 1, 2012

    Loistava kirjoitus :) Itse olen todennut olevani iltaliikunta-ihminen. Energiatasoni on korkeimmillaan siinä klo 20-21 ja kyllä se uni silti tulee ihan hyvin. :D

    Kaverini kokeili sitä himokarppaamista ja mä pyörittelin vieressä silmiäni.. kaverini oli jatkuvasti väsynyt ja surumielinen sekä hengitys haisi aivan kamalalle… Nykyään hän onneksi on vain vähentänyt hiilareita juurikin pastan ja vaalean leivän muodossa.

    • Casey
      March 1, 2012

      Kiitti! Itse olen myös tosi virkeä iltaisin, mutta sitten sammun kuin saunalyhty. Jotenkin unikin tulee hyvin illalla :) En tiedä juontaako tämä taustansa siitä, että minulla on jostain 4 vuotiaasta lähtien ollut treenit yleensä iltaisin.

  • Audrey
    March 1, 2012

    Ihan sattumalta osuin blogiisi, ja hitsin hieno postaus heti ensimmäisenä! :) Ihanaa huomata, että joku muukin on kiinnittänyt huomiota tähän ruokailuun ja liikkumiseen liittyvien “sääntöjen” valtavaan määrään. Itselleni tuli todellisena herätyksenä, kun lääkäri totesi jokaisella ihmisellä olevan ikään kuin kehon oma, yksilöllinen normaalipaino, johon kroppa itsestään pyrkii. Tuon jälkeen heitin vaa’an mäkeen, aloin syödä kun tuli nälkä ja liikun, koska siitä tulee hyvä fiilis. Tähän asti on mennyt loistavasti, joten hah säännöille. :) Näkee sen sitten vaatteistakin, jos jotain radikaalia tapahtuu. :)

    Kiitos fiksusta postauksesta ja hyvää jatkoa sinulle ja blogillesi!

    • Casey
      March 1, 2012

      Hyvin eksytty! Itse olen myös löytänyt oman yksilöllisen normaalipainoni ja pysynyt siinä +-2 koko aikuisikäni. Eikä minun ole todellakaan tarvinnut karpata tai pitää mehudieettejä sen ylläpitämiseksi. Paino vaihtelee päivittäin, siksi olen myös itse jättänyt vaa’an rauhaan :)

  • piinu
    March 1, 2012

    Joo ei mullekkaa mee ees kotitekoiset pitsat, hampurilainen joo jos tekee ite tyyliin kaurasämpylään ja grillaa pihvin :D

    • Casey
      March 1, 2012

      Aivan joku tavallinen sämpylä ja mulla pihvi mielellään perus kanafilee. Sisään ei perinteiset avokadot yms. niin johan alkaa maistua :D Voi olla, ettei kovinkaan moni nimittäisi sitä enää hamppariks!

  • Inka
    March 1, 2012

    Tämä on nyt sitä Asiaa!! Mun mielestä mukavuudenhaluisuus on kaiken a ja o, niin syömisessä kuin liikkumisessa. En jaksa uskoa että kukaan oikeasti vihaa liikuntaa, semmoisille tyypeille ei vaan oo löytyny sitä omaa lajia jota oikeasti rakastaa ja jota tehdessään ei välttämättä edes muista, että tämä on sitä liikuntaa, siis jotain mikä on oikeasti mukavaa. Oon monesti koittanut pakottaa itteni tykkäämään juoksemisesta, kunnes tajusin että se ei vaan oo mulle. Paljon onnellisempi oon esimerkiksi nyrkkeilykehässä, missä saan itsestäni paljon enemmän irti.

    Sama pätee ruokaan. Mulla oli tosi pitkään ongelmia vatsan kanssa, ja vasta vuosi sitten tajusin viljojen sopimattomuuden. Viljojen poisjätön myötä vähensin myös rutkasti hiilareita, ja oon huomannut kroppani toimivan paljon paremmin ilman. Iloisena vedän nykyään aamuisin napaani rasvaisen juustomunakkaan, jonka tiedän ravitsevan mua pitkälle iltapäivään. Ei välttämättä toimi muille, mut mun kroppa kiittää.

    Siksi olenkin sun kanssa täysin samaa mieltä siitä, että noista lehtijutuista olis tärkeää nimenomaan poimia omaan kokeiluun juttuja, ja jättää sitten pois jos tuntuu että ne ei sovikaan itselle. En usko, että lyöminen ja potkiminen on kaikkien mielestä mukavaa, saati että kovin moni pystyisi lähtemään liikkeelle raskaalla aamiaisella. Mutta siihen asti, kunnes se oma hyvä olo on löytynyt, on mun mielestä tosi tärkeää pitää mieli avoimena.

    • Casey
      March 2, 2012

      Kiitos :) Minusta on tärkeää kuitenkin kokeilla näitä “trendejä”, mutta lopettaa jos ne eivät tunnu omilta. Eikä se kokeileminen tarkoita välttämättä kaikkien pikku juttujen noudattamista vaan juurikin sitä sovellusta. Ihana kuulla, että olet löytänyt omat juttusi ja ongelmiin ratkaisut. Harmittaa, miten jotkut eivät tunnu edes ymmärtävän, että he vain pahentavat tilannetta yrittämällä keinoa, joka ei selkeästi sovi heille.

  • -MPR
    March 1, 2012

    Allekirjoitan koko edellisen tekstisi!! KIITOS! Lisää todellakin tällaisia pohdinta tekstejä!!

    • Casey
      March 2, 2012

      Kiitos itsellesi, pitää alkaa ilmeisesti jaarittelemaan useammin!

  • Sanna
    March 1, 2012

    Itse oon nyt saanut liikunnan säännölliseksi osaksi arkea ja oon siitä erittäin onnellinen. Ja suurimmaks osaks se johtuu ihan vain siitä, että oon saanut laadittua juuri itselleni sopivan saliohjelman ja löytänyt ryhmäliikuntatunneista sellaisia lemppareita joista itse tykkään enkä käy niillä vain kavereiden mukana.. Joten ihan nappiin tämä kirjoitus, kiitos! :)

    Täytyy kyllä ryhdistäytyä myös kommentoinnin suhteen, eikä vaan jäädä omassa mielessä myhäilemään kuinka jutut menee ihan yksiin omien ajatusten kanssa.

    • Casey
      March 2, 2012

      Nimenomaan “enkä käy niillä vain kavereiden mukana”. Hienoa ja kiitos sinulle :)

  • LauraH
    March 1, 2012

    Ihana postaus! Teksti oli ihan täyttä asiaa ja mielipiteitä, mutta mielestäni erittäin fiksusti kirjoitettu eikä yhtään paasaava. Itse olen pohdiskellut viime aikoina paljon samoja liikunta-hyvä olo-elämäntapa-juttuja, ja pystyn samaistumaan moniin kohtiin. Juuri noin asioiden kuuluisikin mennä, jos haluaa kokeilla uusia juttuja niin poimii sieltä ne itselleen parhaimmin sopivat vinkit käyttöön. Näissä jutuissa saa noukkia ne rusinat pullasta :)

    t: toinen terveysruokahimoinen iltalenkkeilijä :D

    • Casey
      March 2, 2012

      :) kiitos! Nyt nämä asiat ovat olleet pinnalla ja se lehtiartikkeli sai sitten minutkin avautumaan asiasta.

  • Maija
    March 2, 2012

    Tää oli kyllä tosi hyvä ja mielenkiintonen postaus! Tuli vaan hirvee himo noihin ruokiin :D

    Muuten, alussa kun aloit juosta, niin muistatko että olikse raskasta? Vai alotitko ihan heti tommosilla 8km-lenkeillä? Onks jotain vinkkejä juoksemisen alottamiseen? Et miten jaksais paremmin jne? Tuleeks sulle vieläkin olo että “äh en jaksa, pitää lopettaa”, mut sit vaan menee ohi kun juoksee tarpeeks kauan? Musta vaan tuntuu että juokseminen on jotain niin raskasta vaikka treenaankin. Mut kaikki juoksee ja se on niin terveellistäkin et pitäs varmaan munkin alottaa.. Mut en ymmärrä miten kaikki jaksaa!

    • Casey
      March 2, 2012

      :D Moneen noista löytyy reseptit täältä eli selaile vaan historiaa ruoka-tagin alta. Mulla juokseminen ei missää vaiheessa oikeastaan alkanut, koska olen harrastanut liikuntaa hyvin säännöllisesti jo ihan lapsesta. Kun lopetin koripallon pelaamisen olin pari kymppinen ja muutin vain joukkueurheilun yksilöurheiluksi. Lenkkeilyni on tietysti kehittynyt vuosien varrella, mutta ihan päivästä riippuu onko se raskasta vai ei. Joskus voisin juosta maailman ääriin ja joskus haluan kääntyä ekasta kulmasta takaisin kotiin. Mutta kuten epäilit, se olo “en jaksa enää” menee kyllä useimmiten ohi. Kannattaa aloittaa juokseminen niin, että otat tavoitteeksi ensin juosta vaikka minuutin ja sitten kävellä puoli minuuttia jne. Tai juokset niin kauan kuin jaksat ja sitten kävelet hetken. Muista kuitenkin yrittää puristaa itsestäsi aina hieman enemmän, jotta kehitystä tapahtuu. Intervalli tyyppi treeni sopii hyvin aloittajalle. Matkan pituutta ei kannata miettiä yhtään vaan kuunnella omaa kroppaa. Maasto/sää/päivän olotila vaikuttavat niin paljon, että jokainen lenkki on erilainen ja kuluttaa eri verran. Toivottavasti tästä oli apua :) Nyt vaan lumet pois ja kuivat tiet, jotta päästään taas kunnolla lenkkeilemään!

      • Maija
        March 2, 2012

        Kiitos, oli paljon apua :) Tota intervallijuttua pitää kokeilla!

  • Sohvi
    March 2, 2012

    Tykkään kans sun kirjotus tyylistä, asiallinen ja suora, ei turhaa lässyttämistä. Mutta siltikään et oo yhtään ylimielinen!

    Mullekkii sopii niin hyvin iltaurheilu. Välillä vasta 21-22 aikaan alan liikkumaan. Mut silloin yleensä vaa jaksaa, toisin ku aamusin, tyhjällä mahalla vielä, ehdoton EI! Mulla ei oo energiaa silloin yhtään ja oon kuolemas jo meijän alamäes:D Ja aamusin hikoileekii paljo enemmän.

    Ruokavalion kanssa mulla on vielä opittavaa ja testailen parhaillaankin mitkä ruoka-aineet “käyvät mahaan”. Todella vaikeeta ja turhauduttavaa. Ku lääkäri sano että se voi olla vaikka tuore kurkku. Ja kuulin et yks tuttava on allerginen mustapippurille.:D Säkii oot varmaan vaa testaillu ja todennu et mitkä ruoat on hyväksi sulle? Tuntuu et pitäis alottaa syömällä mahollisimman yksinkertasesti ja pikku hiljaa lisäillä muita ruokia. En tiiä.. Jos on vinkkejä miten niin kerro ihmeessä! Mitkä ruuat sulle ei sitte sovi? Aattelin jos on sellasii, mikä ei tulis itellee mieleekää..

  • Tintsa
    March 2, 2012

    Naulan kantaan! Hyvin kirjoitettu teksti, näitä lisää :)

    Liikunnallista ja ennen kaikkea nautinnollista kevättä kaikille!

  • Maian
    March 2, 2012

    Ai että olipas hyvä teksti ja järkevä näkemys aiheesta :) Tuli vielä niin sopivaan kohtaan koska eilen lueskelin Fit-lehteä ja alkoi ihan ahdistaa sekä tämä uusin että lehden aiemmat numerot, kun yhdessä kahvakuulaharrastaja sanoo että vuodesta toiseen samanlaiset ryhmäliikuntatunnit pitäisi kieltää ja toisessa crossfitin suosija haluaisi ihmiset pois kuntosalilaitteista ja monipuolisemman lajin pariin.

    Mutta entäs kun minä tykkään juuri niistä ryhmäliikunnoista ja salilaitteista?! :D

    Tämä avasi silmät hyvin sille, että eiköhän juuri oikeaa liikuntaa ole se mikä itsestä tuntuu parhaalta ja mitä ennen kaikkea tulee harrastettua! Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö uusia juttuja voisi kokeilla avoimesti, mutta ei kaikesta tarvitse tykätä eikä veren maku suussa harrastaa jotain vain siksi, että se on tehokasta tai trendikästä…

  • Essi
    March 2, 2012

    Naulan kantaan! Tää oli huikeen hyvä teksti!

  • PP
    March 3, 2012

    Yhdyn niin edellisiin kommentteihin! Kerrankin joku kirjoittaa liikunta- ja ruokailutottumuksista asiaa, ah! Kiitos tästä. Toivottavasti mahdollisimman moni lukisi tekstisi ja “ottaisi opikseen”.

  • Minea/MFF
    March 4, 2012

    Vähän “myöhässä” kommentoin, mutta tätä postausta piti oikein jäädä miettimään ensin. Mut siis tottahan toi on et jokaiselle löytyy omat liikunta- ja ruokailutottumukset, jotka sopii sit itselle. Tosin mun on aika vaikea syödä terveellisesti, kun oon allerginen about kaikille vihanneksille ja hedelmille, vaikka niistä hurjasti pitäisinkin. Keitettynä voin useampia syödä, mut keitetyiden vihannesten mausta en taas tykkää ollenkaan, vaikka niitäkin oon yrittäny opetella syömään :D Liikunnan suhteen ei mee myöskään kovin hyvin, kun mulla on astma ja selkä aika paskana edelleen, kun siinä oli rasitusmurtuma tms. joskus urheilija-aikoinani. Uinti olis varmaan ainut pätevä liikuntamuoto mulle, mutta mä vaan inhoan uintia :D toki voisin soveltaa jotain liikuntaa itelleni, mut ei vaan hirveesti innosta, kun hengittäminen on vaikeaa sillon kuin hengästyy ja, jos rasittaa vähänkin itseään niin on kamala selkäkipu. Että koita tässä nyt sitten elää terveellistä ja liikunnan täytteistä elämää :D ehkä joskus otan itseäni niskasta kiinni ja alan tekemään töitä sen eteen, et löydän itelleni sopivat liikuntamuodot ja terveelliset ruuat..

    • Casey
      March 4, 2012

      Juuri sun tapauksessa tää varmasti korostuu, että niitä “ohjeita” ei mistään vaan voi kopioida vaan pitää soveltaa. Ei terveellisesti syöminen tarkoita vihanneksia ja kasviksia ainoastaan. Olen varma, että niiden kirjosta kyllä löytyy sinullekin sopivia ja maistuvia :) Ja mitä liikuntaan tulee niin tiedän monia astmaatikkoja, jotka ovat harrastaneet ihan kilpaurheiluakin. Selän rasitusmurtuma kannattaa kyllä hoitaa ensin alta pois ja sen jälkeen lähteä liikkeelle kevyemmistä liikunta muodoista. Itse luulin ennen, että ainoa tehokas liikunta on sitä missä hiki lentää. Nyt olen viimeisten vuosien aikana tutustunut esim. pilatekseen, joka on mahtava ja tehokas laji. Toivottavasti löydä omat “terveelliset” eli sinulle sopivat ruokavaliot ja liikuntaharrastuksen, jossa kroppasi voi hyvin. :)

  • Kettu
    March 4, 2012

    loistava postaus!! keep on going girl! ;)

  • Anni
    March 8, 2012

    Täyttä faktaa. Kiitos.

Previous
Double Choc Chip Cookies
Ruoka- ja treenitrendejä joka lähtöön