Suuria unelmia

“Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko.” Alkemisti, Paulo Coelho

Kevät 2008 ja aivan liian innostunut Kaisa. Pääsykokeisiin kävi kutsu ja niistä suoriuduttiin kunnialla. Kutsu kävi myös oppilaitokseen, josta pian pääsen kävelemään paperit kädessä ulos. Neljä vuotta vaatetusalan opintoja on kohta takana ja minua mietityttää. Mitähän sitä tulee tapahtumaan ensi syksynä? Ei aavistustakaan.

Olen muutamaa kurssia, puolikasta opinnäytetyötä ja 11 harjoittelupistettä vaille valmis. Nämä kaikki tulee hoidettua syksyyn mennessä ja se on ihanaa. Vielä ihanempaa olisi, jos minulla olisi selkeä visio siitä, mitä sen jälkeen teen. Toivon, että kuukauden päästä alkava harjoittelu näyttää minulle taas uusia puolia alasta ja pääsen edes askeleen lähemmäksi vastausta.

On minulla jo jonkinlainen visio olemassa ja siitä on hyvä lähteä. Olen pohtinut erilaisia vaihtoehtoja syksyksi ja niitä punnitaan nyt kevään aikana tarkkaan. Minua ei haittaisi vielä opiskella lisää, mutta olo on kuitenkin semmoinen, että olen valmis tekemään töitä välillä. Koulutusta voi sitten hankkia lisää myöhemminkin. Jos kuitenkin päättäisin opiskella lisää, voisi se olla jotain markkinointiin, yrittäjyyteen, viestintään tai valokuvaukseen liittyvää. Näissä asioissa koen vielä olevani untuvikko, vaikka muutamia kursseja onkin takana (tai edessä).

En usko, että minusta tulee varsinaisesti ompelijaa, vaikka sitä suunnattomasti rakastankin. Olen oppinut vuosien varrella paljon vaatteiden rakenteista, mutta aina löytyy kehitettävää. Tuntuu, että opin joka päivä jotain uutta. Parhaimmat opit koen saaneeni tekemällä ja siksi uskon, että työelämä opettaa minulle tulevaisuudessa vielä paljon paljon lisää. Olen vielä suhteellisen nuori ja minulla on aikaa.

En kokisi ollenkaan huonoksi asiaksi tehdä aluksi sellaisia töitä, jotka olisivat minulle vähän tuntemattomampia eivätkä niitä “ykköshommia”. Vaatetusalan ammattilaiseksi, vestonomiksi, valmistumisen hyvä puoli on se, että voi toimia hyvinkin erilaisissa tehtävissä. Meidänkin luokalta löytyy hyvin eri asioista kiinnostuneita ihmisiä, jotka varmasti päätyvät tekemään mitä erilaisempia työtehtäviä tulevaisuudessa.

Itse olen opiskeluissani painottanut eniten suunnittelua ja sen jälkeen markkinointia. Olen käynyt melkein kaikki mahdolliset suunnittelukurssit, tehnyt opinnäytetyöni sen pohjalta ja harjoitellut hommia suunnittelijan assistenttina. Kuukauden päästä ihana Katri Niskanen ottaa minut hänen oppiinsa ja olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Hän on suunnittelijana päässyt lyhyessä ajassa pitkälle. Ihailen hänen vaatteidensa kaunista muotokieltä, yksinkertaisuutta ja käytännöllisyyttä. Uskon ja toivon, että hänellä on minulle paljon annettavaa.

Harjoittelun jälkeen katson, että kaikki kouluun liittyvä on saatu kasaan. Siinä keskikesän tohinassa aion myös mennä naimisiin, joka on varmasti hyvin selkeä raja uudelle ajanjaksolle elämässäni. Tämä elämän vaihe alkaa siis uudella sukunimellä ja todennäköisesti uusissa ympyröissä. Tarkoitus on löytää loppukesästä itselleni se ensimmäinen varsinainen työpaikka. Mikä se tulee olemaan, ratkeaa toivottavasti ennen kuin paniikki iskee.

Olen kuvitellut tuon syksyn monta kertaa mielessäni, mutta kuvitelmat ovat muuttuneet ajan kuluessa. Nyt on sellainen olo, että minulla on monia erilaisia mahdollisuuksia. Ensisijaisesti haluan hakea koulutustani vastaavan työhön. Se voi olla suunnitteluun liittyvää, mutta se voi myös olla jotain muuta. Tärkeää minulle on saada pysyä vaatteiden parissa. Minua kiinnostaa myös pr-hommat, ostotoiminta, muotilehdet jne. En halua kategorisoida liian tarkkaan tulevaa työtäni, vaan olen avoin hyvin monenlaisille mahdollisuuksille.

Ensimmäinen työ tulee tuskin olemaan (en sano varmasti) se lopullinen elämäntyöni, mutta jostain on aloitettava. Tiedän, että matka tällä alalla voi olla hyvinkin kivinen ja ensimmäiset hommat saattavat jälkikäteen tuntua hyvinkin pieniltä. Olen kuitenkin valmis vastaamaan näihin haasteisiin ja tekemään kaikkeni, jotta saavuttaisin suurimman unelmani.

Niin, minulla on iso unelma, josta en aio luopua. Minä en ole varman päälle pelaaja, en pelokas, enkä turhan vaatimaton. Minulla on suuri unelma ja se on mielestäni täysin realistinen. Tämän ison unelman ja alkuasetelman väliin mahtuu monta pientä unelmaa, joista osan olen saanut jo toteutettua. Tulevaisuuden unelmien eteen joudun tekemään älyttömästi töitä, mutta olen valmis. Tavoittelen isoja asioita, olen ehkä hieman liiankin rohkea, mutta luotan itseeni. Ihan täysin valmis en ole, koska muutamat asiat mietityttää.

Tiedän, että haluan jossain vaiheessa yrittäjäksi. Yrittäjyys on veressäni ja osittain kasvanut minuun kokemuksieni kautta. En tiedä onko syksy vielä oikea aika tälle, mutta se selviää varmasti ajan kanssa. Minulla ei ole kiire, mutta tiedän, että minun on tehtävä se jossain vaiheessa. Jos en koskaan edes yrittäisi yrittää (ehheh), olisin ikuisesti katkera itselleni. Minulla on suuri palo tehdä se, mutta maltan odottaa oikeaa hetkeä.

Haluan joskus nähdä minun vaatteeni ja oman merkkini samalla tavalla, kuin te näette nyt näiden upeiden suunnittelijoiden nimet ja vaatteet näissä kuvissa. Olen hyvin onnellinen, että minulle on tullut jo monia kyselyitä omista aikeistani mahdollisen merkin suhteen. Olen saanut tilauksia ja monet ihanat ovat jo malttamattomina odottamassa minun omaa tuotantoa. Tämä ei voi olla kovinkaan huono lähtökohta lähteä tekemään tätä unelmaa todeksi?

Mutta kuten sanoin, en tiedä onko sen heti milloin ja miten se tapahtuu, tiedän vain sen, että se tulee tapahtumaan. Vuosi sitten tämä unelma tuntui hyvin kaukaiselta, mutta olen kulkenut taas pitkän matkan eteenpäin. Viime syksynä aloitettu opinnäytetyö-mallisto on kasvattanut minua niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen oppinut tuhat asiaa, joita en olisi ilman sitä oppinut. Moni asia on konkretisoitunut minulle ja uskon olevani paljon valmiimpi nyt. Matkaa malliston valmistumiseen on yhä, mutta sen tekeminen on ollut mieletön kokemus. Hämmennyksen ja itkuraivareiden keskeltä olen löytänyt sen punaisen langan ja päässyt taas askeleen eteenpäin. Tekemällä oppii ja se pätee tähän kyllä sata prosenttisesti.

Mihin ikinä ensi syksynä päädynkään, uskon sen olevan hyväksi minulle. Tulen taas oppimaan paljon lisää ja kulkemaan valitsemaani polkua eteenpäin. En aio nimittäin jäädä paikalleen ja harmittelemaan sitten myöhemmin, miksi en tehnyt tiettyjä asioita. Tiedän olevani spontaani ja sinnikäs ja uskon, että se palkitsee minut vielä. Juhlavaatteiden teko on suuri intohimoni ja toivon sen kytkeytyvän joskus tulevaisuuden työhön. Jos joskus pääsisin näkemään oman luomukseni Linnan juhlissa, saisin ruksia yhden ison unelman listaltani toteutuneeksi.

Loppuun on hyvä todeta, että rakkaalla isoäidilläni oli tapana sanoa “ettei jumala ole kieltänyt haaveilemasta suuria” ja jotenkin kummassa kuulen tuon saman lauseen äitini suusta nykyään. Heistä ei varmasti kumpikaan ole koskaan epäillyt ettenkö voisi saavuttaa sitä mitä haluan, mutta tärkeintä on, että uskon siihen itse.

 Kuvat Milttonin showroomilta (FILF 12) pari viikkoa takaperin. Esillä oli 14 suomalaisen suunnittelijan AW 12-13 mallistot.

XOXO
signature

What do you think?

Your email address will not be published. Required fields are marked *

12 Comments
  • susie
    March 19, 2012

    Lähtisitkö mukaan Muodin huipulle – formaattiin jos Suomi taas pyöräyttäisi uuden kauden pian? Olisi ihan mahtavaa nähdä sut siellä ja nimeäkin saisi esille sitä kautta jo hyvin :)

    • Casey
      March 19, 2012

      Tuon kysymyksen olen kuullut ehkä “muutamat” kerrat aikaisemminkin ja ennen olen vastanut kieltävästi. Nyt voisin kyllä harkita asiaa :)

  • Piia
    March 19, 2012

    Ihanasti kirjoitettu! Itse valmistun myös ensi syksynä. Oman alan töissä aloitan jo heinäkuussa, mistä olen todella onnellinen, sillä se ei mikään selviö tällä alalla ole. Muutenkin ajatukset tulevaisuuden suhteen on aika samanlaisia, vaikkakin jo tiedän, mistä tämä polku omalla kohdallani lähtee :)

    En tiennytkään, että olet menossa naimisiin! Paljon onnea :)

    • Casey
      March 19, 2012

      Kiitos ja onnea sinulle työpaikasta :) toivotaan että minulla asiat menee yhtä nappiin!

  • Kristiina
    March 19, 2012

    Postaathan sitten mallistosi kaikki vaatteet,kun se valmistuu? En malta odottaa! :D Todella kauniisti kirjoitit, never give up <3 Onnea näin jo etukäteen valmistumisesta! :))

    • Casey
      March 19, 2012

      :D ihanaa että täälläkin löytyy innokkaita! Varmasti siitä tulee tieto, kun se päivä käy toteen. Kiitos sinulle :)

  • Erika
    March 19, 2012

    Olisi kivaa jos voisit postata enemmän hääsuunnittelua ym.:)

  • Jade
    March 19, 2012

    Mä opiskelen myös vaatetusalaa ammattikorkeassa ja monet sun tässä postauksessa esiin tuomat ajatukset ovat pyörineet hyvin vahvasti munkin päässäni. Tällä alalla voi tehdä niin paljon kaikenlaista, että on jo runsauden pula. Itse haluaisin tällä hetkellä päästä suunnittelijaksi jollekin high street-merkille, mutta uskon unelmien vaihtuvan vielä opintojen edetessä, kun mulla on meneillään vasta ensimmäinen vuosi ja en ole edes nähnyt mitä kaikkea tällä alalla voikaan tehdä.

    Aiotko muuten postata jotain työharjoittelustasi Katri Niskasella vai jätätkö sen tiedon pois blogista? :) Mä ainakin olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan siitä.

    • Casey
      March 19, 2012

      Minullaki ovat suunnitelmat muuttuneet koulun aikana ja varmasti muuttuvat yhä. En vielä tiedä tarkemmin miten aion työharjoittelun tuoda esille täällä, se varmaan riippuu myös Katrin mietteistä. Hän kyllä tietää, että bloggaan, joten uskon, että joistain asioista kertominen on täälläkin ok :)

  • IdaSofia
    March 19, 2012

    Ihan mahtavaa, että olet noin päättäväinen unelmasi kanssa. Se ei aina ole helppoa ja usein voikin tulla heikkoja hetkiä ja luotto itseen on kateissa. Minusta sun suunnittelemat vaatteet ja muutenkin tyyli on ihan mahtava ja omaperäinen. Siksi tätä sun blogiakin on niin mukava lukea. Ihanasti sun mummos on sulle sanonut ja täyttä tottahan tuo. Haaveita pitää olla ja nehän ne tekee elämästä elämisen arvoista. Onnea sulle Kaisa sun valitsemalle tielle. Täälle odottelen itse, että tekisit niitä ihania talviduffeleita myyntiin. Semmosen kun saisi juuri sun käsialaa. :) Kramar från Uppsala :)

  • eveliina
    March 20, 2012

    tosi hieno teksti. liikutuin. ihanaa että avaat elämääsi täällä, vaikutat todella ihanalta ihmiseltä. kaikkea hyvää sulle <3

  • Fiipi
    March 20, 2012

    Ihana kirjoitus!

    Kirjoitin tähän pitkät pätkät jo kaikkea mutta jostain syystä en saa nyt ajatuksistani kiinni, mutta kirjoituksesi on paljon samaa kuin koen itsessäni olevan. Toivottavasti saat toteutettua unelmasi :)

Previous
Everyday silver
Suuria unelmia