Vaikka miellänkin Si Modan ennen kaikkea muotiblogiksi ja postausten sisällöt liittyvät yleensä tavalla tai toisella tyyliin/vaatteisiin/muotiin, niin olen tehnyt joidenkin kirjoitusten kohdalla poikkeuksia. Ne ovat mielestäni antaneet tälle hommalle syvyyttä ja noh, ne ovat ehkä olleet välttämättömiä toteuttaa. Tämäkin tuntui loppujen lopuksi juuri siltä. Olen miettinyt tämän postauksen kirjoittamista jo useamman kuukauden ajan. Ei varmasti ole mitään yksittäistä syytä, mikä on jarrutellut minua tämän julkaisemisessa, mutta nyt se on viimein tehty. Pitkä siitä tuli, joten kiitos kaikille, jotka jaksavat lukea loppuun asti.

Tästä voi helposti tulla ylilyömisen maku suuhun, joten sanon jo alkuun, että olen tosissani miettinyt näitä asioita ja kyllä, olen aivan perillä siitä, mitkä asiat ovat oikeasti elämässä suuria ja murehtimisen arvoisia. Olin syksyllä pitkään sairaana ja minulla epäiltiin vaikka mitä, joten osaan kyllä arvostaa terveyttä ja ymmärtää, että toiset asiat ovat loppujen lopuksi vain pieniä kosmeettisia haittoja. Ne voivat kuitenkin olla henkisesti hyvin ahdistavia ja siksi niitä on turha vähätellä. Itse asiassa olen tätä kyseistä asiaa puidessa huomannut erään jutun. Ihmisille eri asiat ovat eri aikoina niitä suurimpia murheita. On ihan turha lähteä arvostelemaan kenenkään asioiden pienuutta tai suuruutta. Aina nimittäin löytyy joku, jolla on asiat vielä huonommin. Kyllä sitä itseäkin suututtaa välillä pikku jutut ja se on ihan okei, tiettyyn pisteeseen asti. Tämä asia on tällä hetkellä minun suurin murheeni, mutta toisaalta se on myös suurin haasteeni ja tiedän jo nyt, että se tulee opettamaan minulle paljon ja olen vielä jollain tavalla kiitollinen, että näin kävi.

Olen täällä kirjoittanutkin joskus, että olen kärsinyt hiustenlähdöstä aika ajoin ja käyttänyt satunnaisesti hiusten kasvua tehostavia shampoita ja syönyt biotiinia. Viime joulukuussa sain todeta, ettei aikaisempi hiustenlähtöni ollut mitään verrattua siihen mitä oli tulossa. Ensi alkuun en hätääntynyt vaan ajattelin, että sulkasato loppuu pian. Kuukauden katseltuani sitä, miten suihkukaivo tukkeutui ja hiukset jäivät kirjaimellisesti käsiini aloin huolestua.

Syksyn sairasteluni oli selkeässä yhteydessä aikaisempaan suhteellisen hillittyyn hiustenlähtöön, mutta lääkäri uskoi sen silloin helpottavan heti kun elimistöni olisi palautunut. Marraskuussa kuvittelinkin tukkani kasvavan taas kohisten ja palaavan pian normaaliksi. Kävikin päinvastoin. Joulun jälkeen läheisenikin huomasivat, että hiuksia oli tosiaan lähtenyt melkoisesti, eikä se enää ollut normaalia. Hiuksia irtoili pelkästä pienestä kosketuksesta ja aamuisin heräsin sänky täynnä hiuksiani. Asia alkoi todella ahdistaa minua.

Tässä välissä on hyvä kertoa, etten aio koko sairaskertomustani kertoa, joten tiivistän asiaa aika rutkasti. Seuraavina viikkoina kävin useilla eri lääkäreillä, koska minulla oli myös muita oireita. Minua syksyllä hoitanut lääkäri epäili, että hiustenlähtö voisi olla oire jostain sairaudesta ja huomasin taas istuvani labrajonossa 3 sivuinen lappu kädessäni. Siinä istuessani mietin miten tuskaista onkaan epätietoisuus. Viime syksynä sain kärsiä epätietoisuudesta monta viikkoa ja kun kyse on omasta tai läheisen terveydestä se on todella pelottavaa ja raskasta aikaa.

Tuloksien tultua sain kuitenkin terveen paperit ja valtavan sulkasatoni takana epäiltiin olevan viime syksyinen sairastelu. Joskus erittäin kova fyysinen tai henkinen rasitus voi nimittäin aiheuttaa dramaattista hiustenlähtöä ja yleensä se tulee vasta jälkikäteen. Minä olin kyllä ollut kovilla sekä henkisesti että fyysisesti, mutta silti olin huolissani kaljuuntuisinko lopullisesti.

Tammikuun puolessa välissä hiuksia oli jäljellä ehkä puolet ja latvojen paksuus oli ohuen lyijykynän luokkaa. Teillä varmaan herää nyt kysymys miksei sitä ole täällä näkynyt sen ihmeellisemmin. Noh on ollut talvi, pipokelit ja niin hiuksenpidennykset on keksitty. Pidennyksistä en ole kyllä kovinkaan innoissani ollut. Ostin hiustukusta klipsit ja olen rehellisesti sanoen käyttänyt niitä alle 10 kertaa. Ahdistun joka kerta, kun aion laittaa ne ja pelkään jatkuvasti jonkun huomaavan, että käytän pidennyksiä.

Helmikuun alussa päätin luopua viimeisistä pitkistä hiuksistani ja kävin leikkaamassa polkkatukan. Kampaajalle meneminen jännitti niin paljon etten saanut edellisenä yönä unta. Enkä kyllä muutenkaan ollut viime aikoina nukkunut hyvin, sillä kuten monet muutkin hiustenlähdöstä kärsivät myös minä koskettelin yöllä päätäni ja tarkistin oliko hiuksia enää jäljellä. Aloin olla jo pahasti vainoharhainen.

En pitänyt polkkatukasta ja se oli sitä paitsi jo niin ohut, että ei sitä kehdannut pitää auki. Ohut ainakin omasta mielestäni, koska minulla on kumminkin ollut suhteellisen paksu tukka aina. Hyvä vaan, koska jos tällä tahdilla olisi lähtenyt hiuksia ohuemmasta kuontalosta, niin olisi kalju tullut vastaan hyvinkin pian. Kaljua minä todella pelkäsin. Eräänä iltana itkin äidilleni miten en halua olla kalju. Äiti lohdutti ja lupasi (hieman sarkastisesti) ostaa minulle peruukin jos niin kävisi. Kävin vielä hiuksiin erikoistuneella ihotautilääkärillä ja hän oli sitä mieltä, ettei kyseessä ollut Alopecia eikä perinnöllinen kaljuuntuminen.

Joku ehkä miettii nyt, että eiväthän naiset voi kaljuuntua. Oi voi kyllä voivat. Perinnöllinen kaljuuntuminen on heillä hyvin erilaista kuin miehillä. Naisista tulee harvoin ihan kaljuja, mutta sekin on mahdollista. Olen lukenut monia tarinoita nuorista naisista, jotka kärsivät hiustenlähdöstä. Minua helpottaa jollain tavalla tieto, etten ole ainut. Naisten hiustenlähtö on paljon yleisempää mitä ehkä luullaan.

Women-Hair-Loss

Miksi naisten hiustenlähtö on sitten niin suuri tabu? Jos olisi normaalia, että naisetkin kaljuuntuisivat tai olisivat kaljuja, niin asia ei olisi varmasti itsellenikään sen kummoisempi. Pitkään asiaa pohtineena tulin siihen tulokseen, että ainakin omalla kohdallani pitkät tuuheat hiukset ovat olleet iso osa minua ja ehkä juuri se osa, joka on saanut minut tuntemaan itseni naiselliseksi. Niiden pitkien suortuvien valuminen viemäriin ei ole ollut helppo pala niellä. Välillä asia on ahdistanut niin paljon, että olen tuskastunut ja saanut jopa muutaman paniikkikohtauksen. Ahdistuksen jälkeen olen miettinyt, kuinka hölmö olenkaan, kun murehdin hiuksia. Niin juuri hiuksia! Kuollutta suortuvaa, joka kasvaa päästäni. Olen minäkin hölmö.

Monien tutkimusten mukaan hiustenlähtö voi olla joillekin naisille jopa traumaattinen kokemus. En siis välttämättä ole hölmö, koska onhan se ihan ymmärrettävää, että niin suuri muutos omassa ulkonäössä aiheuttaa ahdistusta. Minä olen kuvaillut muille olotilaani pelkona, mutta en oikeastaan tiedä miksi minä sitä niin kauheasti pelkään. Olen miettinyt mikä vaikutus tällä blogilla on ollut mielentilaani. Olisinko ollut yhtä hysteerinen, jos en olisi kirjoittanut muotiblogia ja ollut tottunut ottamaan itsestäni useita asukuvia viikossa? Luulen, että asia olisi ollut helpompi niellä.

Monet ovat kysyneet, että ”mitä sitten jos sinulta lähtee hiuksia, mikset voisi ottaa kuvia samaan tapaan kuin ennenkin?”. Niin totta, miksen voisi? Ei se varmaan keneltäkään lukijalta ole pois eikä kukaan tuomitse minua, jos minulla ei ole ”kauniit hiukset”. En tiedä kuvittelinko oikeasti, että blogiani ei enää luettaisi, jos minulla ei olisi enää samanlaisia hiuksia kuin ennen. Siinä ei olisi kyllä mitään järkeä. Aikaisemmin blogeissa kuvattiin asuja niin ettei päätä näkynyt. Sillä ei ollut ehkä niin suurta merkitystä minkä näköinen kirjoittaja oli, vaan asut olivat se juttu. Nyt kun miettii maailman suosituimpia muotibloggareita, niin kyllähän he yleensä näyttävät hyvältä päästä varpaisiin. Pelkkä asu ei ole ”arvostelun” kohteena vaan kokonaiskuva ratkaisee. Vaatteiden lisäksi bloggaajat ovat huoliteltuja muutenkin. Heillä on upea tukka, mielekkäät kasvonpiirteet ja heidän kroppansa näyttävät hyvältä, vaikka heillä olisi jätesäkit päällä. Noh tämä nyt on karmeaa yleistystä, mutta periaatteessa näin on. Minä en nyt sano, että näytin mega hyvältä pitkissä hiuksissani ja jos ne olisivat pysyneet päässäni niin minusta olisi tullut suosittu bloggaaja. Siihen tarvitaan kyllä paljon muutakin.

Blogin sisällöllä on tietysti merkitystä ja kerronhan minäkin muodista paljon muutenkin kuin omalla pukeutumisella. Aluksi minua ahdisti pelkkä asukuvien ottaminen, mutta pahimmassa vaiheessa en halunnut katsoa mitään ulkonäköön liittyvää ja se näkyi blogissa. On aika vaikeaa kirjoittaa muotiblogia, jos muotikuvien, nettikauppojen ja inspiraatiokuvien katsominen tekee pahaa.

Minä aloin miettiä onko bloggaaminen ja samalla osa elämästäni oikeasti näin ulkonäkökeskeistä ja pinnallista? Eihän se ole normaalia, että kun astuu peilin eteen ja sieltä näkyy aivan eri näköinen tyttö kuin syksyllä, niin minä alan parkumaan. Hiukset ovat aika iso ulkonäköä, sen olen huomannut, mutta ei se saisi hallita elämää. Vaikka puhun tässä kohtaa vain hiuksista niin tätä voi verrata moneen muuhunkin kosmeettiseen ”haittaan”. Hiukset ovat suhteellisen vaikea tapaus siinä mielessä, että niiden puuttumista on aika vaikea peittää. Onhan näitä pidennyksiä ja tuuhennoksia, mutta aina ei ole mahdollista laittaa niitä, jos tilanne menee todella pahaksi. Tietysti voi laittaa hatun tai huivin,  mutta periaatteessa hiukset ovat näkyvillä koko ajan. Itselläni pysyvien tuuhennosten laitto ei tullut kysymykseen, koska hiuksia lähti koko ajan niin paljon. Ne olisivat sitä paitsi voineet vielä pahentaa asiaa. Hattua käytin ja käytän edelleen useasti. Olen myös suosinut erilaisia sykerökampauksia, joista oli mahdoton sanoa minkä pituiset tai paksuiset hiukseni ovat.

Hiustenlähtö ei ole vieläkään loppunut. Minulta lähtee pääasiassa pitkiä hiuksia ja tällä hetkellä niitä on jäljellä varmaan 20% alkuperäisestä. Edestä melkein kaikki pitkät hiukset ovat jo lähteneet ja jäljellä on itsestään syntynyt harva otsatukka. En aio ainakaan vielä laittaa mitään ”todistusaineistokuvia”, koska asia on edelleen itselleni aika arka, mutta voitte mielessänne kuvitella tilanteen. Suureksi ilokseni minulle kuitenkin kasvaa uusia hiuksia, mikä viittaisi nimenomaan siihen, että kyseessä olisi ns. akuutti telogeeninen hiustenlähtö. Siinä hiukset lähtevät äkillisesti jonkin kovan fyysisen rasituksen esimerkiksi vakavan infektiotaudin tai synnytyksen aiheuttamana. Yleensä hiustenlähtö alkaa muutaman kuukauden kuluttua tapahtumasta ja hiukset alkavat kasvaa samantien takaisin. Minulla ei myöskään ole syntynyt kokonaan kaljuja läikkiä vaan hiukset ovat ohentuneet tasaisesti. Vielä niitä löytyy sen verran, ettei päänahka paista läpi.

Tiedän olevani tässäkin kohtaa onnekas, koska on monia naisia, joilla hiustenlähtö on paljon pahempaa. Mutta kuten alussa puhuin, aina ei voi aina ajatella, että jollakin on vielä huonommin asiat ja siksi minun tulee olla murehtimatta omia murheitani. Viime syksyn sairastelu oli tuhat kertaa ”vakavampi” asia kuin tämä hiustenlähtö (joka ironisesti kyllä liittyy siihen), joten tiedän, että minun on oltava onnellinen siitä, että olen muutoin terve. Syksyn sairasteluni ei näkynyt ulospäin kovinkaan paljon ja siitä sai tietää ehkä pari kymmentä ihmistä. Ja tietysti te nyt, kun siitä teille kerron. Mutta ei teistä kukaan vieläkään tiedä, mitä olen tarkalleen käynyt läpi ja hyvä näin. Hiustenlähdöstä ”vakavaa” tekee ehkä juuri se, kuinka näkyvää se on. Tiesin, että jos se menisi pahaksi, siitä saisi tietää moni. Eihän siinä periaatteessa mitään pelättävää ole, mutta minua se ahdisti. Jos jatkaisin normaaliin tapaan asukuvien postaamista blogiin, siitä saisi tietää ne monet kymmenet tuhannet ihmiset. Eräs nainen sanoi, että hiuksista näkee yleensä kuinka terve ihminen on ja minusta tämä kuvastaa ehkä parhaiten ajatuksiani. Harventuneet huonokuntoiset hiukseni herättäisivät ihmisissä ajatuksen, että olen sairas. Oikeastaan olen sata kertaa paremmassa kunnossa mitä syksyllä ja ehkä siksi en halunnut kenenkään luulevan, että olisin kovin sairas.

Viimeiset kaksi viikkoa tuli vietettyä Meksikon auringon alla ja siellä päätin, että kotona aion ottaa härkää sarvista ja lopettaa tämän pelleilyn. En halua, että hiustenlähtö rajoittaa elämääni enää millään tavalla. Minä tiedän, että minulle tulee vielä niitä huonoja päiviä, jolloin oma ulkonäkö ärsyttää suunnattomasti. En koe, että olen ollut äärettömän pinnallinen ihminen koskaan, mutta tämä tapaus on kyllä ravistellut minusta kaiken pinnallisuuden pois, mitä minussa on koskaan ollutkaan. Olen havahtunut siihen miten paljon ihania asioita minun elämässäni onkaan ja nauttinut täysillä monista jutuista, joita pidin aikaisemmin ehkä kovin arkipäiväisinä juttuina. Minulle tämän blogin kirjoittaminen on iso osa elämää ja haluan jatkaa sitä tästä eteenpäinkin. Olen vaikka sitten Suomen ensimmäinen kalju muotibloggaaja, jos tarve vaatii (tämä oli sarkasmia, eikä millään tavalla pilkkaavaa niitä kohtaan, jotka ovat tahtomattaan kaljuja). En jaksa, enkä halua enää peitellä tätä, vaan aion jatkaa hommaan niin kuin olen sitä nämä vuodet tehnyt. Tietysti tulee niitä päiviä, jolloin ei tee mieli ottaa asukuvia, mutta tulee varmasti muillakin ”huonoja hiuspäiviä”. Tosin itseäni tällä hetkellä huvittaa kaikki ”huonot hiuspäiväjutut”, koska jos tukkani tästä vielä palautuu normaaliksi, olen luvannut olla valittamatta huonoista hiuspäivistä. Tämä on taas se sama asia ”jollain on asiat aina huonommin kuin toisilla”, joten toisaalta ymmärrän, että huonoista hiuspäivistä valitetaan, valittaisin varmasti itsekin. Blogin sisältö tulee pysymään aikalailla samanlaisena, mutta ajattelin keskittyä enemmän esim. tuunaus ja ompelujuttuihin, joista te olette myös ymmärtääkseni tykänneet.

Blogini on tällä hetkellä ehdolla Aussien blog awardseissa ”Vuoden muotiblogiksi” ja olen siitä tietysti otettu. Aluksi ehdokkuus oli enemmänkin ahdistava kuin iloinen asia, mutta nyt aion todella yrittää taas olla tuon ehdokkuuden arvoinen. Tämän postauksen tarkoitus ei ole kerätä säälipisteitä ja pyytää äänestämään, mutta mikäli haluatte niin Si Modaa voi äänestää reader’s choice kategoriassa täällä. “Best fashion blog” kategorian voittajan valitsee tuomaristo, jolla on varmasti vaikea tehtävä, kun katselee keitä kaikkia upeita tyyppejä siellä on mukana. Minä en oleta saavani kyseisestä gaalasta mitään palkintoja, vaan olen onnellinen, että saan tehdä tätä hommaa. Olen myös ylpeä itsestäni, etten aio jäädä murehtimaan ulkonäköäni, vaan jatkaa blogia edelleen.

Kukaan lääkäri ei voi sanoa varmasti kasvavatko hiukseni takaisin, mutta ainakin nyt näyttää lupaavalta. Tosin uusien hiuksien väri on hieman erikoinen. Hiukset ovat paljon vaaleampia (sellaisia kuin minulla joskus 2-vuotiaana, kun mustat hiukseni muuttuivat vaaleiksi) ja osa niistä on jopa valkoisia. Tämä on ihan normaalia, sillä joillakin uudet hiukset kasvavat eri värisinä tai jopa värittöminä. Voi olla, että ne muuttuvat vielä ”normaalin värisiksi”, mutta tällä hetkellä en ainakaan aio niitä värjätä. Tämä tekee tukastani ehkä vielä hiukan ”rumemman” tai ainakin epäsiistimmän näköisen. Nyt siinä on juuressa tämä uusi väri, keskivaiheilla erilaisten shampoiden ja vahvojen aineiden haalistama värjätty hius ja lopussa tuttua tummaa. Huvittavin liukuvärjäys, jonka olen ikinä nähnyt. Lisäksi suurin osa hiuksistani on nyt 2-4cm pituisia, jotka eivät meinaa pysyä mitenkään ojennuksessa. Aamulla herään kivan pystärin kera. Tärkeintä minulle on kuitenkin, että herään hiukset päässä ja uutta kasvaa. Saan vielä muutamien pitkien haituvien ansiosta hiukset kiinni ja niin ne näyttävät jopa ihan kivalta. Hattu päässä ei edes saata huomata asiaa, paitsi että pitkät hiukset puuttuvat.

Palautumisprosessi tulee ottamaan paljon aikaa ja vaatimaan kärsivällisyyttä. Ennen kuin hiustenlähtö loppuu, on mahdotonta ennustaa mikä on lopputulos. Siihen, että minulla olisi yhtä pitkä ja tuuhea tukka voisi mennä jopa 2-3 vuotta, jos se edes toteutuu. Nyt keräilen rohkeutta siihen, että leikkaisin ehkä poikatukan. Lyhyissä hiuksissa ei ole mitään vikaa, mutta se tuntuu taas ”pelottavalta”. Olen aina pitänyt pitkistä hiuksista, mutta maailma on täynnä myös upeita lyhythiuksisia naisia esimerkiksi bloggaajakollegani Nata ja Veera! Täytyykin udella tytöiltä kampaajavinkkejä. Toivon kyllä jossain vaiheessa saavani vielä pitkät hiukset (ja nimenomaan omat, enkä pidennykset), mutta nyt toivon vain saavani pitää edes jonkinlaisen pehkon päässäni. Jotta tämä palautumisprosessi olisi mahdollinen, täytyy minun lopettaa asiasta murehtiminen.

Minulla on nyt suhteellisen hyvä ja paljon stressittömämpi fiilis kuin kuukausi sitten. Ehkä olen jollain tasolla hyväksynyt asian viimein, enkä ole enää murheissani, että tämä tapahtui minulle. Se on äärimmäisen tärkeää, koska stressi tunnetusti aiheuttaa hiustenlähtöä ja voi tässä tapauksessa siis pahentaa asiaa huomattavasti. Asian jakaminen teidän kanssa lieventää stressiäni myös oleellisesti. Minulla ei enää kulu energiaa siihen, että pohtisin huomaako joku tämän. Se olikin syy, miksi halusin kirjoittaa aiheesta. Tämä postaus tiputti minun harteiltani suuren kiven. Halusin kirjoittaa myös toisesta syystä. Luulen, että tästä voi olla hyötyä myös jollekin muulle. Minä olen itse asiassa saanut sähköpostia nuorilta naisilta, jotka kärsivät hiustenlähdöstä ja toivon omalla tekstilläni tukevan muita kohtalontovereita. Tästä voi ehkä saada tukea myös muihin murheisiin elämässä. Meillä kaikilla on varmasti omat murheemme, mutta uskon, että jokaiselta löytyy elämästä myös niitä onnellisia asioita. Elämä on liian lyhyt jäädä murehtimaan asioita paikalleen. Minä uskon, että minunkin sisälläni on se pieni urhea nainen, josta Pupulandian Jenni puhui viime viikolla blogissaan. Hänen tekstinsä sai omat silmäkulmani kostumaan, mutta tunsin olevani sen jälkeen itsekin hieman vahvempi. Tänään olen ollut iloinen siitä, että minulla on ihana mies, mahtava perhe, aurinko paistoi, söin pitkästä aikaa ihanaa kotiruokaa ja pääsen nukkumaan omaan sänkyyni. Tänään on hyvä päivä, myös hiuksillani.

Kommenttiboksissa on nyt tilaa kaikenlaisille ajatuksille, omille tarinoille, kommenteille ja kysymyksille. Parhaani mukaan yritän vastata kysymyksiin, jos niitä tulee. Mikäli joku haluaa lähettää sähköpostia niin sekin sopii (caseymoda@gmail.com).

xx Casey

(kuva Sports Illustrated)

XOXO
signature

What do you think?

Your email address will not be published. Required fields are marked *

102 Comments
  • mjai
    March 16, 2013

    Hmm. niin hiuksiahan ne vaan on ja kasvava luonnonvara, mutta meille naisille varsinkin hyvin tärkeät. Mutta sulla kyllä on niin ihanan sirot kasvonpiirteet, että varmasti lyhyempikin tukka sopii!

    • Casey
      March 16, 2013

      Moni on kyllä sanonut, että lyhyt tukka voisi sopia, joten enköhän minä tästä rohkaistu kokeilemaan ja tykkäämään siitä itsekin :) kiitos!

  • Nipsu
    March 16, 2013

    Minäkin olen kokenut hiustenlähdön n. 8 vuotta sitten. Eivät ne kokonaan lähteneet, mutta harveni reilusti, sekä yhteen kohtaan tuli kalju läiskä. Olin silloin 8 luokalla ja silloin oli stressi päällä, sekä aloitin tuolloin e-pillerien käytön. Olen jälkeenpäin lukenut e-pillereiden aiheuttamasta hiustenlähdöstä ja epäillyt myös sitä. Mutta koskaan en voi syytä varmaksi tietää. Olihan se olo kurja silloin, kun paksut hiukset ohenivat hiirenhännäksi. En halunnut liikkua missään ja kylvää irronneita karvoja joka paikkaan. Noh, sitten hiustenlähtö loppui ja ne kasvoi takaisin. Tsemppiä sinulle! Tiedän hyvin, mitä käyt läpi. Toivotaan, että kaikki käy parhain päin :)

    • Casey
      March 16, 2013

      Itsekin olen kuullut noista pillereihin liittyvästä hiustenlähdöstä, tuntuu olevan yleistä. Niin kuin on koko hiustenlähtö ja arvasinkin, etten ole yksin. On vaan niin pirun vaiettu ja arka asia. Eiköhän tämä minullakin ole ohimenevää :)

  • Aleksiina
    March 16, 2013

    Kiitos inspiroivasta kirjoituksesta! :) Kokeile ihmeessä poikatukkaa, jos siltä tuntuu, sinulla on niin hienot kasvonpiirteet, että varmasti pystyisit sen kantamaan!

  • lemmu
    March 16, 2013

    Hei! Olet tosi rohkea ja vahva :) kaljuna olisit silti kaunein, herttaisin ja innostavin plokkaaja. tsemppiä Kaisa ja aurinkoisia päiviä! Älä ressaa :)

    • Casey
      March 16, 2013

      <3 kiitos, ei tätä pitäiskää stressata, niinhän ne sanoo et muutos on vaan hyvästä!

  • Jane
    March 16, 2013

    Halusin vaan tulla kertomaan, että näin sut tällä viikolla ihan ohimennen, ja näytit ihan yhtä kauniilta, kuin aina ennenkin! :) en huomannut minkäänlaista muutosta, joten älä ole turhaan liian stressaantunut.

    Paljon tsemppiä! :)

    • Casey
      March 16, 2013

      :) voi että, kiitos <3 stressaus saa kyllä jäädä nyt tähän!

  • Maria
    March 16, 2013

    Ehdottomasti olet rohkea nainen. Itselläni ei ole hiustenlähdöstä kokemusta, mutta puhjennut akne on vetänyt omaa mieltä matalaksi, joten ymmärrän kyllä, ettei tuo ole pikkujuttu vaikka siltä saattaakin kuulostaa. Puhumattakaan nyt omasta ahdistavuustekijästä, joka varmasti sulla oli, kun stressas, onko taustalla jotain vakavampaakin. Onneksi ei. Kaunis olet edelleenkin ja eiköhän se tukka sieltä kasva takaisin. <3 Tsemppiä!

    • Casey
      March 16, 2013

      Oli kyllä helpottava kuulla, ettei tämä ole vain seurausta jostain “pahemmasta”. Tsempit takaisin!

  • Helena
    March 16, 2013

    Pakko vaan sanoa, että hienosti kirjoitettu. Jaksaa, jaksaa! Parempiä (hius?)päiviä ovat tulossa :) kaikki järjestyy, jollain tavalla ainakin!

  • kasi
    March 16, 2013

    Rohkea kirjoitus! Koin itse viime keväänä/kesänä vastaavanlaisen prosessin, kun kevään isot urakat ja niistä aiheutunut stressi alkoi näkymään hiustenlähtönä. Ennestäänkään minulla ei ollut erityisen tuuhea tukka, mutta valtavan hiustenlähdön seurauksena päässäni oli jäljellä vain hiirenhäntä. Oli inhottavaa tehdä jakaus, koska se oli mahdottoman leveä ja epämääräinen hiusten vähyyden vuoksi. Kävin leikkauttamassa polkkatukan. Hiusrajani karkasi myös sivuilta taaemmaksi. Syksyn alussa ostin hoitoon sopivat hiustuotteet ja seerumin sekä aloin syömään hiuskasvua edistäviä kapseleita, ja kas kummaa hiustenlähtö lakkasi ja muutaman kuukauden jälkeen pääni oli aivan täynnä uusia ja hentoja hiuksia. Nyt ne ovat jo otsatukan mittaisia eli itsekin sain otsatukan ikään kuin itsekseen :D Huonoja hiuspäiviä on suunnilleen joka päivä mutta olen vain onnellinen, että muutaman vuoden jälkeen päässäni on varmasti paksummat hiukset kuin ne ovat koskaan olleet!

    Paljon tsemppiä sinulle jatkoon ja kyllä ne hiukset sieltä esiin tulevat :) Olet loistobloggaaja, eikä siihen hiusten määrä vaikuta!

    • Casey
      March 16, 2013

      Rohkeaa oli se, että sinä jaoit myös oman tarinasi. Kiitos kovasti <3 kyllä tämä tästä!

  • Henriikka
    March 16, 2013

    Minultakin on lähtenyt jo pitkän aikaa mielestäni paljon hiuksia. Lattiakaivon joutuu puhdistamaan jokaisen suihkun jälkeen, ja harja ja lattia on föönauksenkin jälkeen täynnä hiuksia. Kuitenkin uutta hiusta tuntuu nyt kasvavan nopeaan tahtiin. Toivonkin, että hiustenlähtö on ollut vain jokin vaihe.

    En tiedä minkälainen ruokavalio sinulla on, mutta itse koen saaneeni eniten apua juuri sisäistä kautta, eli säätämällä ruokavaliota parempaan suuntaan. Olen esimerkiksi muutenkin terveelliseen ruokavalioon lisännyt hyvälaatuisia öljyjä, laadukkaan kalanmaksaöljyn sekä joitain superfoodeja, kuten optimsm-jauheen (http://www.puhdistamo.fi/optimsm.html). Kivoja vinkkejä ruokavalioon olen löytänyt esimerkiksi Halo -blogista Lily-sivustolla ja Kiitos hyvää -blogista trendin sivuilla.

    Älä turhaan stressaa hiuksistasi, viimeisimpien kuvien perusteella olet tosi kaunis eikä hiustenlähtöä edes huomaa! Aurinkoista kevättä ja ehkä vinkeistäni löytyy sinullekin jotain ;)

    • Casey
      March 16, 2013

      Mulla taustalla tosiaan tuo viime syksyinen, mutta olen kyllä nyt kiinnitänyt huomiota myös ruokavalioon ja syön tosi “ravinnerikkaasti”. Ostin tuota msn-jauhettakin, mutta en ole kunnolla käyttänyt. Taitaa olla korkea aika ottaa se kunnon käyttöön. Kiitos vinkeistä ja ihanaa kevättä sinneki :) ps. millä annostuksella tuota jauhetta käytät?

      • Henriikka
        March 18, 2013

        Kannattaa aloittaa puolikkaalla teelusikallisella tai teelusikallisella, ja sitten nostaa 1-2 ruokalusikalliseen/päivä. Olen lukenut, että terapeuttisessa käytössä voi käyttää kyllä ihan hyvin enemmänkin. Ilmeisesti myös msm:ää kannattaisi käyttää kuurina, esim. 3 viikkoa ja viikon tauko tai kolme kuukautta ja kuukauden tauko. Itse olen laittanut jauheen isoon vesipulloon tai kannuun puristetun sitruunamehun kanssa, tai sekoittanut smoothien joukkoon ja juonut päivän mittaan. C-vitamiini lisää tehoa.

        Tsemppiä!

        • Casey
          March 18, 2013

          Okei, mä oon kulauttanut ihan kerralla mehun seassa ales. Onkohan sillä mitään vaikutusta miten sen tekee? Appelsiinimehua mulla on yleensä ollut, eli periaatteessa c-vitamiinia. Täytyykin nostaa annostusta vähitellen, nyt olen 1/2 tl ottanut :) En usko, että tämä aine ihmeitä tekee, mutta ainakin on jotain minkä avulla voi elätellä toiveita :D

  • Tupu
    March 16, 2013

    Voi kunpa osaisi löytää oikeat sanat “lohduttaa”. Toivottavasti hiuksesi kasvavat takaisin ja opit nauttimaan niistä. Toisaalta, sulla on todella kauniit kasvonpiirteet, joten lyhytkin tukka varmasti sopisi. Tsemppiä :)

  • elsa
    March 16, 2013

    Moikka! Halusin tulla kommentoimaan, koska mulla on samanlainen tilanne. Mulla alkoi hiustenlähtö jo vuodenvaihteessa 2009-2010, eikä ole sen jälkeen juurikaan helpottanut. Mun tukka oli myös paksu, ja hiuksia oli kampaajankin mukaan tosi paljon, mutta ykskaks niitä alkoi tippumaan käsittämättömiä määriä. Ravasin kuukausia verikokeissa, eri lääkäreillä, mutta olin terve kuin pukki. Ihotautilääkärikään ei osannut sanoa juuta eikä jaata, ja nyt tuon päälle kolme vuotta olen yrittänyt kestää, aina kokeillen jotain uusia lääkkeitä, joista kuitenkaan ei ole ollut apua. Lisäksi juuri ennen kuin hiustenlähtö alkoi, esim muistini pätki loppuvuodesta 2009. En osaa sanoa syytä noille selkeille stressioireille, sillä elämässäni ei tapahtunut mitään kovin stressaavaa tuona vuonna, elimistöni vain reagoi hyvin vahvasti johonkin eikä mitään syytä ole tähän mennessä löytynyt. Eikä hiustenlähtö tosiaan ole vähentynyt.

    Sanomattakin on selvää, että hiukseni ovat harventuneet noin 1/4:aan alkuperäisestä, ja se harmittaa aivan vietävästi. Puoli vuotta olin aluksi maani myynyt, kunnes tajusin että elämä menee ohi jos murehdin jotain niinkin “turhaa” asiaa kuin hiukset. Viimeisen 2,5 vuoden ajan olenkin toteuttanut unelmiani, hankkinut ihania uusia ystäviä ja upeita työpaikkoja – eikä kuultava päänahkani ole kertaakaan ollut este millekään. Toivon, että oma tilanteeni – ja myös sun – joskus helpottaa, mutta kaiken kanssa oppii elämään!

    Toivon sulle oikein hyvää kevättä ja voimia! Onneksi aurinko alkaa paistaa ja kesä tulee vauhdilla :)

    • Casey
      March 17, 2013

      Kiitos sinullekin tarinan jakamisesta, näistä voi hyötyä moni muukin lukija :) Minulla on selkeät epäilykset mistä tämä johtuu ja toivon todella, että tämä on väliaikaista. Jos tämä jatkuu, niin sitten olen kyllä kalju tuota pikaa, niin paljon sitä irtoaa. Mutta sitten opetellaan elämään sellaisella tukalla tai tukattomana ja nautitaan elämästä muuten :) ihanaa kevättä sinullekin ja tsemppiä!

  • MY
    March 16, 2013

    Voi Kaisa, tämän lukeminen sai silmäni kostumaan, sillä itsekin kamppailen hiustenlähdön kanssa. Tekstisi olisi voinut olla kuin itseni kirjoittama, niin paljon samanlaisia ajatuksia olen käynyt läpi. Sinulla on oikeus surra menetystäsi. Kuten itsekin kirjoitit, aina löytyy tässä maailmassa joku, jolla menee huonommin, oli murhe mikä tahansa (tämä ajatus on ollut monesti itsellänikin mielessä), joten ei kukaan ulkopuolinen (varsinkaan kukaan, joka ei ole läpikäynyt samaa) voi sanoa toiselle mistä saa olla surullinen ja mistä ei. Kirjoituksesi ei saa sinua vaikuttamaan pinnalliselta tai hölmöltä, vaan päinvastoin – ainakin minun silmissäni tämä tuo sinuun lisää syvyyttä ja inhimillisyyttä, ja loistat entistä kauniimpana. Tukan leikkaaminen on varmasti suuri muutos, kun on vuosikausia ollut pitkä tukka ja ns. “pitkätukkainen identiteetti”, mutta sinulle, jos kenelle sopisi poikatukka, sinulla on niin sirot kasvot. Aina Mewin musiikkivideota Special katsoessani ajattelen, että “Vau, voipa tuollainen ihan lyhyt tukka näyttää jollakin niin tavattoman kauniilta ja naiselliselta”. Kiitos, että jaoit asian kanssamme, olet todella rohkea ja annat voimia meille kohtalotovereille. Voimia Kaisa, ja anna säihkyvän hymysi valaista edelleen! :)

    http://www.youtube.com/watch?v=hsA88gSANts

    • Casey
      March 17, 2013

      <3 kiitos! en voi uskoa miten hyvältä tämän postauksen kirjoitus ja teidän kommentit tuntuu, ihan turhaan haudoin tätä kuukausitolkulla!

  • Minttu
    March 17, 2013

    Hienoa, että oot osannut kirjottaa noin asiallisesti tosta arasta aiheesta.

    Itselläni irtosi myös noin 50% kaikista hiuksista puolen vuoden aikana. Hiustenlähdön syytä en koskaan saanut selville, veikkailin itse raudanpuutosta, stressiä jne. Tuosta hiustenlähdöstä on nyt puolitoista vuotta aikaa ja pää on nyt täynnä 15-10cm pituista hiusta. Eihän ne hiukset nopeasti palaa ennalleen, mutta ajan kanssa varmasti :)

  • Kia
    March 17, 2013

    Oot kaunis nainen, ilman tukkaa tai tukan kanssa! Jos ihmisellä on noin kaunis kroppa, kasvot ja silmät niinkuin sulla on, ei hiuksettomuus pysty mitenkään tekemään sua rumaksi. Tsemppiä kovasti ja muista aina ja ikuisesti että olet kaunis kävi miten kävi<3 :)

  • S
    March 17, 2013

    ihana kirjoitus ja ei muuta kun voimia sinne päin!! itse lopetin e pillerit noin 4 kk sitten ja sulkasato on ollut järkyttävä siitä lähtien. pitkät paksut hiukseni ovat ohentuneet yli puolella, eikö hiustenlöhtö ole rauhoittunut yhtään. veri arvot on katsottu ja kaikki on ok, syön myös kaikkia mahdollisia vitamiinejä, ravintolisiä yms. seerumit ja erilaiset shampoot on testattu. Olen miettinyt, että onko enää muuta vaihtoehtoa, kuin aloittaa pillerit uudelleen josko hiustenlähtö siinä loppuisi. Tuntuu että muut eivät ymmärrä asian ahdistavuutta itselle, mutta henkisesti todella raskas asia, ja entisenä paksutukkaisena kova pala itselle nieltäväksi.

  • Elli
    March 17, 2013

    Mulla atopia aiheuttaa myös hiustenlähtöä. Pahimmassa tilanteessa päässä oli useita kolikon kokoisia kaljuja läikkiä. Hiustenlähtö tuntui maailmanlopulta, koska hiukset ovat aina olleet suuri osa sitä, mitä minä olen. Olen se tyttö, jolla on se tosi pitkä tukka. Parhaimmillaan kun hiukset ovat yltäneet melkein polvitaipeeseen. Pelko siitä, että kaikki tippuisi pois, oli jossain vaiheessa aika murskaava, ja kyllä siinä tuli parit itkut itkettyä.

    Niinkuin sanoit, epätietoisuus on kamalaa. Minua helpotti suuresti se, kun ihotautilääkäri sanoi pälvikaljun olevan jopa yleistäkin, jos on atoopikko. Minua rauhoitti tietää, että ei ole kysymys mistään oikeasti vakavasta. Ja että todennäköisesti kaikki tukka ei lähtisi. :)

    Uuden kasvavan tukan kanssa on kyllä välillä rasittava elää, kun näyttää linnunpoikaselta, josta puskee sinne tänne sojottavia töyhtöjä uutta hiusta. :D Pitkä tukka on mielestäni kuitenkin ollut näiden töyhtöjen sekä kaljujen kohtien peittämisessä armollinen – nutturakampaus piilottaa hyvin ongelmat, enkä välttämättä muista koko asiaa moneen päivään. :)

    Voi olla, että olo helpottuu nyt, kun olet kertonut hiushuolistasi muille. Minulle teki hyvää avautua ystävilleni laikukkaasta päänahastani, sillä nyt ei tunnu enää kamalalta se ajatus, että mitä jos joku huomaa. Ei tarvitse salailla. :) Nyt en jaksa enää välittää, vaikka ohimolla on taas uusi kalju läntti, kun uutta hiustakin tuntuu jo puskevan ulos. Kiva kun kirjoitit tästä, sillä vaikka kellekään ei toivoisi ikäviä asioita, niin on aina hyvä nähdä, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin. Tämmöisistä jutuista kun usein ollaan aika hiljaa. Toivotankin kaikille kohtalotovereille hyviä hiuspäiviä! :)

  • sofia_
    March 17, 2013

    Nyt jos koskaan on hyvä aika leikata poikatukka, kun se trendikäs on! Sitä ei tarvitse ajatella pakollisena pahana vaan myös uutena tyylikokeiluna. Uskon sen sopivan hyvin kauniisiin kasvoihisi!:) Itse uskaltauduin kokeilemaan vuosi sitten ja olen ollut todella tyytyväinen. Lyhyt tukka on helppo ja nopea laittaa myös kiireisinä aamuina!;)

    • Casey
      March 17, 2013

      :) näin olen ajatellutkin! Olen jopa löytänyt muutaman kivan mallin, joista ajattelin kysyä kampaajalta saako minulle semmoisen. Omistan vielä ärsyttäviä pyörteitä ja niiden takia hiusten leikkuu ei ole mikään helppo juttu. Odotan vielä hetken miten käy viimeisten pitkien hiuksieni kanssa ja sitten suuntaan kampaamoon!

  • Inkku
    March 17, 2013

    aaah, tosi hyvä, että kirjoitit tästä. itelläni alkoi hiustenlähtö lukion alkaessa, ja sitä jatkui lukion vikaan vuoteen asti. suurin syy hiustenlähdön alkamiseen oli varmasti järjetön koulustressaamiseni. ja tietysti asiaa pahensi, kun alkoi stressaamaan ja murhetimaan sitä hiuskatoa. aiemmin hiukseni olivat olleet pitkät, paksut, hyväkuntoiset ja luonnonkiharat, mutta hiustenlähdön takia lyhenivät ja ohenivat hirmuisesti ja kaiken lisäksi kuivahtivat niin ettei edes taipuisuus säilynyt. hiukset lähtivät minullakin onneksi aika tasaisesti ympäri päätä, eikä kaljuja länttejä ollut.

    tiedän niiiin hyvin tuon ahdistuksen, jonka hiustenlähtö voi aiheuttaa. itkin lähes päivittäin, kun näytin mielestäni kamalalta ja pelkäsin että tilanne vaan pahenee päivä päivältä. selittelin kavereillekin aina epätoivoisena jotain huonoimpina hiuspäivinä, kun en halunnut myöntää kenellekään että olen kaljuuntumassa. jossain vaiheessa hiuksiin koskeminenkin ahdisti niin paljon, että lakkasin laittamasta hiuksia arkena mitenkään (vain juhlia yms varten käsittelin hiuksia). laitoin hiukset usein vaan ponnarille. ja se oli hyvä päätös, koska huomasin jo parissa viikossa hiusteni olevan paremmassa kunnossa! hiusten kasvamiseen ja paksuuntumiseen meni varmaan puoli vuotta, ja edelleenkään minulla ei ole samanlaisia hiuksia kuin ennen lukiota (hiustenlähtö loppui vuosi sitten), mutta niin paljon hiuksia on tullut takaisin, että nykyää tulen toimeen kuontaloni kanssa eikä se aiheuta enää mitään stressiä. :) läheisenikin ovat kehuneet, että onpas mun tukka nykyään hyvännäköinen!

    kauhean pitkä stoori, mutta toivottavasti tää mun kokemus lohduttaa vähän, koska tässä taas todistettiin se että hiustenlähtö on useimmiten vain väliaikainen juttu. itteäni helpotti myös kuulla, etten ole ainoa joka on tämmösestä kärsinyt!

    kaikkein ironisinta mun hiustenlähdössä oli, että ennen sitä valitin jatkuvasti, miten typerät hiukset mulla on, kun ovat niin painavat ja kihartuvat niin helposti ymsyms.. nyt unelmoin silloisista hiuksistani!! sainpahan opetuksen. :D

    • Casey
      March 17, 2013

      Mäki valittelin usein miten en saa laitettua hiuksiani mitenkään kivasti, noh nyt olisin enemmän kuin onnellinen niistä :D uskon, että minullekin alkaa hiukset pikku hiljaa palautumaan! Tämmöiset tarinat kyllä tsemppaa ja saa ainakin stressin hieman taka-alalle. Ja kuten sanoit, se pirun stressi todellakin voi olla kaiken takana.

  • prinsess_
    March 17, 2013

    Tää sun postaus kosketti mua ihan erityisesti, koska tiedän todellakin miltä susta tuntuu.

    Kirjoitin joskus aimmeinkin yhteen sun postauksen mun hiustenlähdöstä.

    Mulle tuli alopecia areata 21-vuotiaana. Olin juuri menossa naimisiin ja elämä näytti olevan malliillaan, mitä nyt koulu oli aika stressaavaa. Sitten ne hiukset hupenivat kovaa vauhtia. Parissa kuukaudessa mulla oli ihan vähän hiuksia takaraivolla.

    Toisaalta oli tosi raskasta menettää kaikki niin nopeesti, mutta toisaalta mietin että ehkä helpompaa niin kun ne vaan lähti niin ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin lähes kaljupää tai sitten peruukki.

    Ensiksi ihan suutahdin mun ihotautilääkärille, kun kertoi kirjoittavan maksusopimuksen peruukkia varten, mutta sitten parin viikon kuluttua hiukset olivat jo sellaisessa vaiheessa, että enemmän oli kaljua kuin hiuksia.

    Halusin peruukin pitkillä ja paksuilla hiuksilla, niin kuin ne oli ennenkin. Olin juuri mennyt naimisiin ja olin aina nauresekellut “rouva-tukka” ilmiölle ja olin kauheen huolissaan muka jos joku tuntematon näkisi mut lyhyessä peruukissa ja ajattelisi mun leikanneen rouvatukan heti naimisiin päästyäni :D olipa mullakin huoli numero 1 hahhah :D

    Peruukki eka järkytti, mutta sitten kuin totuin siihen ja huomasin vaan saavani paljon ihastelevia hiuskommentteja tutuilta ja tuntemattomilta niin elämä peruukin kanssa tuntuikin ihan kivalta :) Eikä mitenkään feikiltä :)

    Lääkäri sanoi ettei voi tietää jos menetän kaikki hiukset, ehkä ne tulee vielä takaisin.

    No nyt en on tulossa takaisin parin kaljun vuoden jälkeen :)

    Mutta ihan yhtä onnellista elämää voisin elää peruukinkin kanssa

    Haluun vaan sanoo että tsemppiä sinne sulle <3 Et oo yhtään pinnallinen vaikka surisit kovasti niitä menetettyjä hiuksia…

    Se on iso identiteetti muutos ja se on ihan kauhea tunne, kun ei tiedä miten tulevaisuus….lähteekö kaikki vai tuleeko takaisin. JA sitten pitäis muka olla vielä stressaamatta!

    Aina on ihmisiä, jotka ajattelevat että ihan hyvin sulla on kaikki elämässä että miten kehtaat ees suree jotain hiuksia. Sellaiset kommentit kannattaa unohtaa ja anna itsellesi aikaa tottua ajatukseen rauhassa <3

    Uskon, että sun läheiset on tukee sua kaikin tavoin, se on tärkeetä <3

    Tiedän, että tää kuulostaa ehkä ihan tyhmältä mutta peruukit on itseasiassa tosi kivojakin!

    Ei oo pakko tyytyy sellaisiin rätteihin joita saa Suomesta ja näyttävät kuin marsu olisi tapettu päähän :D

    Googletappas joskus lace-wigs ja voit nähdä miten peruukki voi olla jopa luonnollisemman näköinen kuin oikeet hiukset :D Mä käytän laceja ja ne ei rajoita mun elämää mitenkään. Tietysti maksaa aika paljon, mutta ovat joka pennin arvoisia :)))

    Sitten on sellaisia "peruukkeja" jotka vois sopia ehkä just sun tilanteeseen.

    Esim design by floralla on sellaisia hair piecejä. http://designbyflora.com/hair-loss-solutions/

    Tiedän, että esimerkiksi elokuvissa ja juhlissa kuten esim häissä amerikkalaiset morsiamet usein turvautuvat noihin illusion falleihin. Ei oo yhtä "raskas" ratkaisu kuin peruukki. Se on kuin hiustenpidennys, mutta tulee pään päällysosaan. Ja kokemuksesta voin kertoa, että ainakin noi Floran piecesit näyttää ihan älyttömän aidoilta kun sekoittaa omiin hiuksiin ja ei rajoita kampausvaihtoehtoja ollenkaan.

    Tästä tuli nyt ihan sikapitkäkommentti, mutta lähetän isot tsemppihalit ja oot niin kaunis nainen hiuksilla tai ilman <3 <3 <3 ja ihan hirveen rohkeeta, että uskalsit kirjoittaa tästä. Tää on niin tabu, kun kaikki vaan piilottaa vaivan ja siitä ei puhuta…

    • Casey
      March 18, 2013

      Voi vitsit mikä nainen oot! upeaa kuulla tämmösiä tarinoita :) Mulla ei pitäis kyse olla alopeciasta, koska uutta hiusta pukkaa ja kaljuja kohtia ei vielä ainakaan ole. Toivotaan ettei tulekaan. Olen monesti tuskastunut siihen miksei ne voi kaikki pudota kerralla, kuten sanoit on ehkä helpompaa jos se käy nopeasti. Nyt olen oppinut nauttimaan niistä hiuksista mitä mulla vielä on. Ehkä tulee taas se päivä jolloin mulla on enemmän hiuksia kuin eilen :) halauksia sinne <3

      • prinsess_
        March 18, 2013

        Kiitos mukavast kommentoinnist takaisin :)

        Joo munkaan mielestä toi sun hiustenlähtö ei kuullosta alopecialta. Alopeciassa kun ne hiukset lähtee tietääkseni aina sellaisissa läikissä. Ja androgenisessä alopeciassa hiukset taas lähtee hormonien vaikutuksesta ja sillon ne lähtee juuri sille miestyyppisesti, mutta jos sulla kerta lähtee hyvin tasaisesti vaan koko päästä niin uskon ja toivon että se on vain ohimenevää :)

        Toivottavasti en häiriköi liikaa kertomalla noista vaihtoehdoista niille päiville jolloin ohuet hiukset ahdistaa. Sellainen yksi loistotuote on kuin toppik

        Sitä kun laittaa vähän päänahkaan, hiusrajaan tai vähän joka puolelle niin hiukset näyttää tuuheammalta ja ei tarvitse pelätä että päänahka paistaisi. Eikä se tuote sotke edes.

        Itse ostin tuota, mutta hukset lähti niin hirveen nopeesti että en oikeastaan kerennyt kokeilla kuin pari kertaa.

        Mutta mun miehellä on tullut vähän miestyyppistä kaljua päälaelle niin hän on joskus innostunut sitä laittamaan sitä. Eka ihan nauratti että miksi ihmeessä hän käyttää tuollaista, mutta miksipä ei joskus :) Mikäpä etuoikein meillä naisilla on vain peittää hiuksettomuus :D

        Ja muuten tuo että sulla kasvaa hiuksia nyt on tosi hyvä merkki :) Mullakin ne uudet hiukset oli aika erilaiset kuin ennen. Ennen mulla oli selliset keskiruskeet mutta nyt on lähempänä mustaa :)

        Mun mielestä aurinkolomat on vaan avittanut hiustenkasvua kovasti. ja joskus oon syönyt “kuurina” eläinbiotiineja, vauhdittaa kasvua hirmuisesti ja ei kai pitäisi olla vaaralinenkaan noin kuuriluontoisesti :)

        Tsemppiä vielä <3 Oon hirveen iloinen että kirjoitit tästä asiasta. Itse en ennnen omaa "sairastumistani" ollut koskaan ikinä kuullut että nainen voisi kaljuuntua, mutta sitten kun on jutellut ihmisten kanssa niin itseasiassa tää onkin paljon yleisempi vaiva erilisine muotoineen kun osaisi edes kuvitella

        • Casey
          March 18, 2013

          Mun mielestä on hyvä, että kerrot näistä apukeinoista, koska vaikka en itse niitä käyttäisi/niistä hyötyisi niin täältä voi joku muu bongata ne :) Biotiini on mulla taas menossa isona kuurina. Aloitin sen tammikuun lopulla ja nyt tosiaan tukkaa kasvaa (paljon semmoista 2cm mittaista) En tiedä onko se syynä vai mikä. Nyt vaan sormet ristiin, että se uusi tukka pyysyy päässä, mulla on nimittäin niitä lyhyitäkin lähtenyt :/

  • Susanna
    March 17, 2013

    Tiedän niin mistä puhut. Mulla on itelläni paksu tuuhea tukka ollu aina ja siitä iso kiitos, koska ilman sitä olisin jo varmasti kalju! Mulla hiustenlähtö johtuu kilpirauhasen sairauksista. Eli tukkaa on tippunut päästä vuodesta 2007 asti ja kaikkeen tottuu kyllä, jopa siihen että se viemäri, lavuaari, kädet ja harja on aina täynä hiuksia. Tsemppiä sulle ja mukavaa kevättä. :)

    • Casey
      March 18, 2013

      Mulla epäiltiin kanssa, että ois kilpparissa vikaa mut arvot on kohdillaan :) Mulla tää on lähteny nopealla tahdilla ja toivottavasti loppuu pian, muuten tulee kyllä kalju vastaan!

  • kkassuee
    March 17, 2013

    Hei Kaisa!

    Osaan samaistua hyvin pelkoihisi, sillä olen aina katsonut todella tuuheiden hiusteni olevan yksi minun kauneimmista kohdistani. Mulla tuli yhdessä vaiheessa keskellä yläastetta myös sellainen aika, kun tukkaa lähti ihan kamalasti harjan mukana ja huomasin sen harvenevan jatkuvasti. Onni oli, että hiukseni olivat todella paksut, niin sitä ei huomannut, mutta kun tarpeeksi tarkkaan katsoi, alkoi päälaelleni muodostua kalju laikku. Kun hiuksia lähti enemmän, alkoi ihmiset huomata sen enemmän ja kuulin kerrankin, kun eräät tytöt kuiskailivat hiusten lähdöstäni ja “pälvikaljustani” kesken tunnin, mikä oli kamalaa sen ikäiselle tytölle. Onneksi hiukset kasvoivat pian tuohon kaljuunkin kohtaan, mutta meni siinä useita useita kuukausia.

    Tsemppiä sinulle kamalasti :) Vaikutat yhdeltä herttaisimmista ja ehdottomasti tyylikkäimmistä bloggareista koko Suomessa. Olet ehdottomasti suosikkini ja postauksesi tuovat jatkuvasti iloa päivääni. Ja vaikka se lyhyt tukka sinua kauhistuttaakin, se sopisi minusta sinulle todella hyvin! Olet kaunis tyttö ja persoonasi tekee sinusta entistä kauniimman!

    ps. Sait minun ääneni ehdottomasti Aussie Blog Awardseissa :)

    • Casey
      March 18, 2013

      :) eihän tässä voi kun ihmetellä miten mahtavia lukijoita mulla on! kiitos ja kumarrus <3

  • Julia
    March 17, 2013

    Minun yhdellä kaverilla lähti melkein kaikki hiukset vuosia takaperin. Hän ravasi kaiken maailman lääkäreillä, ilman apua. Lopulta hän löysi Helsingin hiusakatemiasta avun itselleen. Hiuspohja alkoi elpyä hitaasti ja varmasti hoidoilla ja shampoilla joita he määräsivät käytettäväksi. Kannattaa tutustua!

    Nykyisin hänellä on kaunis, kiiltävä ja hyvänkuntoinen tukka. Samanlainen kuin ennen tuota muutaman vuoden harvahiuksisuuden jaksoa.

    Kiitos blogistasi. Se on minusta yksi parhaimpia muotiblogeja joita seuraan, koska sinusta huomaa ettet ole vain pintaa ja osaat tehdä tosi kauniita vaatteita alusta loppuun. Kaikkea hyvää sinulle ja hiuksillesi!

    • Casey
      March 18, 2013

      voi kiitos :) mä oon kuullu hiusakatemiasta vähä sitä sun tätä ja kävin itse asiassa viime keväänä päänahantutkimukissa. Mulla vika taitaa tulla sisältä päin :)

  • Jessi
    March 17, 2013

    Luulen että monelle naiselle ne eivät ole “vain hiuksia”, joten todella ymmärrettävää että murehdit asiaa. Ne ovat kuitenkin (ainakin itsellä) iso osa naiseutta, se kruunu päässä. Kyllä itsetunto kärsisi pahasti jos hiukset rupeaisivat lähtemään ja harvenemaan. Muistaakseni on todella yleistä että naiset näkevät painajaisia siitä että hiukset irtoavat, joten tuntuu että se olisi monelle se pahin painajainen (ulkonäöllisesti).

    Nyt vaan otat rennosti, teet paljon kivoja juttuja (ettei stressin takia tipu lisää hiuksia). :) Tsemppiä, odottavan aika on pitkä, mutta kyllä se tuuhea tukka vielä sieltä kasvaa terveenpänä kuin koskaan :)

    • Casey
      March 18, 2013

      :) no kyllä tässä on monet illat itketty sitä “miten rumalta näytän” mutta sitten taas havahtuu siihen, että ei elämä saa olla näin pinnallista. Täytyy nyt vaan uskoa uuden tukan tulemiseen ja ennen kaikkia nauttia tästä nykyisestäkin. Ompahan ainakin vaihtelua :D

  • kristiina
    March 17, 2013

    Itselläni ei ole omia kokemuksia asiasta, mutta voin vain kuvitella kuinka ahdistavaa suuri hiusten lähtö on, joten hirmuisesti tsemppiä ja voimia sinulle! Sinulla on niin mielettömön kauniit kasvonpiirteet, että jokainen hiusmalli sopii aivan varmasti hirmuhyvin!:)

    • Casey
      March 18, 2013

      :) no mä en toivoisi tätä edes pahimmille vihamiehilleni, sen verran ahdistavaa se on ollut! Mutta ei ylitsepääsemätöntä joten eteenpäin sanoi mummo lumessa :)

  • Tiitu
    March 18, 2013

    Fiiliksesi ovat hyvin ymmärrettäviä!! Minulla on myös aina ollut pitkä ja tuuhea tukka ja se on osa identiteettiäni. Olen kärsinyt neljä kertaa elämäni aikana hiusten lähdöstä/ohenemisesta.

    Eka kerran teininä, kun päätin vähän laihdutella syömällä huonosti, sainkin muutaman kilon tippumaan, samalla tippu hemoglobiini ja tukkaa lähti kovasti. Sen jälkeiset laihdutusyritykset ovat olleet hyvin maltillisia, sillä tukka on minulle tärkeämpi kuin hoikkuus.

    Toisen kerran, kun lopetin e-pillerit, en huonannut varsinaista hiusten lähtöä, mutta huomasin, että pidemmällä aikavälillä tukka oli selkeästi ohentunut aika paljonkin.

    Kolmannella kerran tukkaa lähti hetken aikaa melko paljon, kun päänahka oli tukossa. Se ei kestänyt kauaa, joten tukka ei ehtinyt onneksi ohentua. Asuimme ulkomailla kämpässä, jossa tuli vain 5-10 minuuttia lämmintä vettä ja hiusten pesu oli tehtävä supernopeasti yhdellä kädellä, koska suihkulle ei ollut myöskään pidikettä. Palattuani Suomeen minulle oli ilmeisesti jäänyt päälle nopea hiusten pesu ja päänahka ei puhdistunut kunnolla. Hiusten lähtö loppui kuin seinään, kun sain päänahan hoitoon tarkoitetut tuotteet ja aloin pestä päänahan kunnolla pesun yhteydessä. Olen nykyään myös melko tarkka siitä, että esim. mitä shampoota käytän. Käytän joko päänahkaa hoitavia tai ns. ekoshampoita, joissa ei ole esim. silikonia.

    Ja neljännen kerran noin kolme kuukautta synnytyksen jälkeen alkoi hiusten lähtö (hiuksethan tosiaan reagoi noin 3 kk:tta jäljessä). Raskauden jälkeiseen hiustenlähtöön olin tosin henkisesti valmistautunut, koska olin siitä lukenut ja se nyt tulee melkein kaikille ja syyt ovat selkeät, joten siitä en stressannut ollenkaan.

    Aina on tukka kasvanut takaisin. Hiusten paksuus ja laatu myös vaihtelee iän myötä monilla ihan luonnostaankin. Esim. minun tukka ei nyt 3-kymppisenä ole enää ihan niin paksu kuin lapsena/teininä eikä myöskään kasva niin pitkäksi, ennen suorasta tukasta on myös tullut hyvin taipuisa melkein kihara. Tsemppiä sinulle! Toivotaan, että tukka palautuu pian!!

    • Casey
      March 18, 2013

      Mä en voi kun nostaa hattua sun sinnikkyydestä! Siinä vasta pieni urhea nainen :) Tämä antaa kyllä uskoa minullekin, kiitos että tulit jakamaan oman tarinasi <3

  • jii
    March 18, 2013

    Oli myös pakko kommentoida tätä postausta. Kun multa loppui pitkä parisuhde, huomasin noin puoli vuotta sen suurimman stressin jälkeen että hiukset tippuu päästä. Multa löytyi myös lähes kalju kohta päästä ja hiuksien paksuu oli saman paksuinen kuin monen otsatukka. Olin paniikissa! Äiti oli myös huolissaan että onko mulla joku sairaus tms. Hiusklipsit joita jouduin käyttämään repi myös mun loput hiukset sillä tulin lisäkkeistä niin riippuvaiseksi että pidin niitä aina, häpesin niin paljon omia hiuksia. Lopulta tajusin että niitä en voi enää pitää mutta samalla mun omat hiukset saa näyttämään mun syöpäläiseltä. Leikkasin hiuksista reilusti pois n.10cm (ne hiirenhännät mitä siellä oli) ja laitoin kunnon hiuksenpidennyksen tai tuuhennoksen (ohueen tukkaan tulee niitä todella vähän ja niiden täytyy olla lyhyitä ettei näytä hölmöltä) jolla sain tukan näyttämään tuuheammalta. Nyt olen siis koukussa niihin. En tiedä missä vaiheessa mä pystyn luopumaan niistä eli missä vaiheessa mun oma tukka on saanu edes vään paksuutta. En pyydä ihmeitä. Ennen pidin omia hiuksiani rumina ja ohuina, tekisin nyt mitä vaan että saisin samanlaiset. Tsemppiä sinne, meitä on tässä junassa monen monta tyttöä jotka itkee saman asian vuoksi! Mutta onneksi on asioita joista olla onnellinen, ihana mies ja muutenkin ihana ja terve elämä :)

    • Casey
      March 18, 2013

      Mun kampaaja sanoi mulle heti, että ei ainakaan laiteta pidennyksiä, jottei asia mene pahemmaksi. En itekään halunnut niitä vaan oon alusta asti päättänyt “kärsiä” tämän. Klipsejä oon välillä laittanut 1-2 osion, mutta en ole viihtynyt niissä yhtään. Uskon, että ei ole helppoa luopua pidennyksistä, mutta ajattele jos saisit vuoden uhrauksella oman tukkasi takaisin? Minä ainakin toivon, että tämä mun pieni uhraus antaa mulle takaisin oman tukkani :)

  • sisi
    March 18, 2013

    voi kaisa!! olet silti supersuloinen, hurmaava ja kaunis nainen!!<3 itseltäni ei ole koskaan lähtenyt hiuksia, tai ne eivät jää kampaan mutta ne ovat kyllä myös viime vuosina ohentuneet ja menneet huonoon kuntoon…? ennen hiukset kasvoivat rintojen alapuolelle, nyt niitä on mahdoton kasvattaa hartioiden yli ilman että katkeavat… olen myös harkinnut pidennyksiä, mutta en myöskään jostain syystä haluaisi alkaa niitä käyttämään, vaikka suurin osa ystävistänikin niin tekee…

    • Casey
      March 18, 2013

      voi kiitos :) hiusten huono kunto viittaa yleensä johonkin vitamiinivajeeseen tai sitten vääriin hoitotuotteisiin/käsittelymenetelmiin. Pidennyksiä on ehkä syytäkin välttää etteivät mene vaan huonompaan kuntoon. Monet sanoo ettei vika ole niissä, mutta kyllähän nyt terve järki sanoo, ettei ne ainakaan paranna asiaa. Toivottavasti sun tukka lähtee kasvuu ja minun myös!

  • sisi
    March 18, 2013

    ainiin! ja ystäväni syö luomu merileväuutetta ja sillä pitäisi olla positiivinen vaikutus hiuksiin?? mulla ei ole omakohtaista kokemusta siitä mutta ehkä sitäkin kannattaa kokeilla! tsemppiä, ja muista että olet ihana<3

  • Sofia
    March 18, 2013

    Kiitos tästä ihanasta kirjoituksesta, luin joka sanan ja tuli myös kyyneleet silmiin. En ole lukenut blogiasi ennen ja olin että vou, miten rohkea mimmi tätä pitääkään. Minä menetin kaikki hiukseni nuorempana, ja tämä on ollut tosi kivulias ja kasvattava tie. Onneksi nyt sairaudesta on tullut osa minua ja voin elää normaalia elämää, mutta tiedän tuon kauhun, pelon ja salailun tunteen.

    Isoista isoin rutistus sinulle. <3

  • Liina
    March 18, 2013

    Hei Kaisa, kiitos kovasti tästä postauksesta! Oli helpottavaa lukea se ja kommentit, koska oma tukkani on myös ohentunut noin kolmasosaan entisestä. Tuntuu ettei tukka ole kasvanut ollenkaan yli vuoteen, mutta tyvikasvusta kuitenkin huomaa että on se sentään vähän. Omalla kohdalla syy oli varmasti e-pillereiden lopettaminen ja kova stressi ja traumaattisetkin tapahtumat, jotka vaikuttivat myös terveyteen kokonaisvaltaisemmin.

    Ennen tukkani oli sellainen ihana pitkä ja paksu leijonanharja, sain siitä usein kehuja ja tykkäsin laittaa eri tavoilla. Vähän aikaa sitten tein pitkästä aikaa lettikampausta ja melkein vollasin, kun kaksi lettiä oli kynääkin ohuemmat. Vaikka varsinaisesti mitään kaljuja kohtia ei ole, oli järkyttävää tajuta että kallonmuodot erottaa tukan läpi.

    Kukaan lähipiiristä ei tosin ole ainakaan sanonut huomanneensa hiusteni vähenemistä, vain sen että niiden kunto on mennyt huonommaksi. Itsehän sen eron huomaa parhaiten, kun on koko ikänsä tukkaansa käsitellyt. Kampaajalla en ole kehdannut käydä puoleen vuoteen, enkä halunnutkaan, varsinkin kun aina ennen kampaajat päivittelivät oikein miten paljon hiuksia minulla oli. Nyt olen viimein saanut varattua ajan, ja jo puhelimessa varoittelin että hiukseni on huonokuntoiset. Hiuksia on pakko leikata reippaasti, joka jännittää ja harmittaa, mutta muutakaan ei voi. Jos kampaajan mielestä tukan kunto kestää, ehkä sitä voi sitten vaikka värjätäkin vähän tuuheamman näköiseksi.

    Tavallaanhan tukalla ei ole väliä, ja on niitä suurempiakin murheita muilla ja maailmalla. Mutta eihän se ole tietenkään kivaa, jos näyttää sairaalta muiden silmissä. Ja kyllähän kuka tahansa tuntee epävarmaksi olonsa, jos omassa ulkonäössä jokin radikaalisti muuttuu! Ihmiset kun kuitenkin on niin vahvasti visuaaliseen maailmaan tukeutuvia, näköhän on tärkein aistimme ja sen perusteella tulee tehneeksi ihan tiedostamattomiakin määritelmiä ympäristöstä ja myös toisista ihmisistä. Oli se muutos syineen sitten mikä tahansa, esim. hiustenlähtö tai vaikka vamma ja arpeutuminen kasvoissa tai raajoissa, on se varmasti vaikea paikka kenelle tahansa, koska se on myös kolhu omaan kehonkuvaan. Sellaisia me vain ollaan. Siksi siitä ei ainakaan kannata ottaa lisästressiä, ettei tätä saisi surra jos kyse on muka pelkästä kosmeettisesta haitasta. Minulla se oli selkeästi yksi ulospäin näkyvä merkki vaikeasta ajasta elämässäni, enkä voi kieltää että siitä koitui vielä vähän lisääkin surua.

    Tsemppiä ja kiitos! Kyllä me kaikki ollaan rohkeita pieniä naisia <3

  • Hanna
    March 19, 2013

    Hei Casey. Ystävälleni kävi samoin muutama vuosi sitten (päässä näkyi ihan pälvikaljuja kohtia) – lääkäri kielsi maitotuotteet ja määräsi lisäämään hyviä rasvoja ja öljyjä ruokavalioon (ihan siis lusikalla öljyä suuhun). Saman ruokaremontin yhteydessä (hän söi jo aiemminkin terveellisesti) hän vaihtoi myös luomuun. Hiukset alkoivat kasvamaan pian takaisin ja nykyään hänellä on kauniit hiukset :) Ehkä sinäkin voisit kokeilla näitä vinkkejä? Aurinkoista kevättä! :)

  • heipsistä
    March 19, 2013

    Minulla on joskus tullut atooppisen ihon vuoksi kaljuja kohtia päänahkaan, siis ensin tulee ihottuma-alue joka ei halua parantua ja kyseisestä kohdasta lähtevät sitten hiuksetkin. Nyt muutamaan vuoteen ei ole tullut päänahkaan ihottumaa, käytän vain ja ainoastaan silikonittomia shampoita, yritän aina sinnikkäästi venyttää värjäysväliä huolimatta karseasta juurikasvusta ja syön tyrniöljyä. Jos lopetan tyrniöljyn niin ihoni alkaa jo muutamassa viikossa mennä huonompaan kuntoon, muilla öljyillä en ole huomannut samanlaista tehoa ihooni. Kalaöljy, rypsiöljy, helokkiöljy, oliiviöljy ja kookosöljy on kokeiltu, tyrni minulle tehokkain.

  • K
    March 19, 2013

    Hellouuu ja tsemppiä sinne!!!!

    Kokeile otta käyttöön neitsyt kookosöljy (esim. cocovi) ja juuri tuo optimsm, mulla hurahti hiukset hurjaan kasvuun kookosöljyn syömisen jälkeen!!

    :))

    • Casey
      March 19, 2013

      Mulla taitaakin olla sitä kotona, minkä kanssa sitä syöt? :)

      • K
        March 21, 2013

        puuron sekaan voisilmänä, paistan kaikki ruoat siinä ja koska ite tykkään siitä mausta hirveesti, syön monesti jälkkärinä hedelmien kaa, joko sulatan hedelmäsalaatin päälle tai dippailen esim. omenalohkoja siihen kiinteeseen öljyyn :)) namia on!

        kannattaa kokeilla pari kk syödä sitä 3-4 rkl päivässä (alota hissukseen koska mulla ainakin lähti vatsa toimimaan aika ripeesti alussa :D )

        lisäksi tekee iholle ihmeitä ja tehostaa rasvanpolttoa ja aineenvaihduntaa, joten älä pelkää sitä lisä rasvan määrää kaloreissa, mulla ei paino menny mihinkään suuntaan! :))

        tai hei blendaa smoothieden joukkoon !

        • Casey
          March 21, 2013

          Jes, kiitti vinkeistä :)!

  • Mer
    March 19, 2013

    Kaksi vuotta sotten sairastuin vakavasti ja taysin yllatyksena..leikkaus ja herattyani huomasin 26cm pitkan viela pullottavan arven kun katsoin alas vartaloani. Parin viikon jalkeen suihkussa pesin hiuksiani ja ne irtosivat pitkina suortuvina, vielakin saan kyyneleet silmiini kun muistan milta se tuntui. Rankkojen hoitojen jalkeen menetin kaikki hiukset, ripset kulmakarvat ja kun katsoin peiliin jain vaan tuijottamaan kun en oikein hyvaksynyt ja uskonut mita oli tapahtunut.

    Normaalisti stytostaatti hoitojen jalkeen voi hiusten vari muuttua, voi tulla kiharat hiukset ja paksutkin. Mina sain ohuemmat, ripset ja kulmakarvat puolet siita mita ennen.. MUTTA, MINA ELAN! Nailla hiuksilla ja ripsilla ja joka paiva aamulla luen Indiedaysin blogeja kahvin kanssa ja siina vierahtaa hyva hetki kahvin kanssa ja kuuluu minun aamurutiineihin. Ja on hyva etta joku uskaltaa puhua myos vaikeista asioista. Ulkonakoon liittyvat muutokset naisille ovat kova pala.

    Ne on vain hyvaksyttava elamaan kuuluvina asioina , vaikkakin tuskallisina.

    “Joka pilvella on hopea reunus”

    Ela ja katso eteenpain, olet kaunis sellaisena kun olet !!

    • Casey
      March 19, 2013

      Tätä minä juuri tarkoitan, tän takia soimaan itseäni siitä, että murehdin hiuksia, koska piru vie olen terve!! Viime syksynä en sitä todellakaan ollut ja siksi osaan kyllä arvostaa terveyttä. Hoen matrana itselleni sillä hetkellä kun rupee ärsyttämään miten minulla on kaikki raajat ja miten näkö sekä kuulo pelittää jne. Ulkonäkö on kova pala, mutta ei estä elämästä. Hienoa, että jaoit noin vaikean elämänkokemuksen täällä. Vitsit mitä naisia! <3

  • Mer
    March 19, 2013

    Ala soimaa itseasi,

    se murehtiminen kuuluu ihan asiaan ja sen jalkeen alat hyvaksymaan sen. Olen sita mielta etta meidan pitaa joskus puhua myos niista kivuliaita asoita, ja ne muistutukset toivottavasti pistavat ajattelemaan ja olemaan kiitollisia asioista mita meilla on.

    Hienoa oli etta Sina otit asian puheeksi !

  • Marianne
    March 20, 2013

    Hei! Todella hyvä postaus! kiitos :)

    Terveyttä pitää todella arvostaa ja osata pitää itsestään huolta. Sinulla on hyvä asenne. Itselläni todettiin parantumaton sairaus, jossa selkärankani surkastuu ja kivut ovat välillä sanoinkuvaamattoman kovia. Pitää vaan nauttia kaikesta hyvästä ja keskittyä positiivisiin asioihin ainakun mahdollista :)

    http://smallstepsofmine.blogspot.fi

  • Viivi
    March 20, 2013

    Ihanan aito ja voimaa antava postaus:) Tsemppiä sulle<3

  • Sweety Pie
    March 20, 2013

    Halusin vaan lähettää tukea vaikeeseen aikaan, ja toivotaan että ne hiukset kaikki tulee sieltä takaisin! Ymmärrän mitä ulkonäkö muutokset tekee mielelle ja itekki kokenu isoja ahdistuksia asiasta, mutta joskus ne sitten tulee hyväksyttyä ja sen jälkeen pääsee vaan parempaan päin! :)

  • RagDoll
    March 20, 2013

    Nostan hattua, että uskalsit ottaa näinkin aran asian esille.

    Olet hurjan kaunis tyttö, ja noilla kasvoilla kääntäisit päitä, oli sinulla sitten paksu pitkä tukka, tai ei tukkaa lainkaan.. Tiedän, että ajatus ei lohduta, mutta niin asian varmasti muut näkevät. Olet upea.

    Itselläni tukka on harventunut etuosasta psoriasiksen takia. Välillä ei uskalla edes päänahkaan koskea kun tuntuu, että sattuu pelkkä hipaisu, saati tukan peseminen. Vaikka muut eivät niin pientä asiaa huomaa, itselle se on herkkä paikka.

    Tsemppiä! Toivon, että sitä uutta hiusta alkaa pian pukkaamaan, jotta saat kruunusi takaisin.

    • Casey
      March 20, 2013

      Yleensä vaikeat asiat muuttuu helpommiksi, kun niistä puhutaan. Ainakin minua tämä on helpottanut :) kiitoksia kovasti ihanista sanoista ja tsemppiä oman pulmasi kanssa, olen ymmärtänyt, että se on kiusallinen vaiva :/

  • osynlig
    March 20, 2013

    Yritän nyt olla kirjoittamatta kilometrikommenttia, mutta en voi olla kommentoimatta. Halusin vaan nimittäin sanoa, että ei hiusten sureminen munkaan mielestä ole kamalan pinnallista tai turhaa. Luulen nimittäin tietäväni miltä susta tuntuu, ja haluan kertoa, että et oo ainoo. Mullakin on “aina” ollut pitkät ja paksut ihanat hiukset, ja koska muuten en ehkä oo mikään pienin tai nätein nainen, niin ne on aina tavallaan mulle olleet se mun naiseuden määritelmä ulkoisesti.

    Voin ihan rehellisesti myöntää, että kun sitten sairastuin ja hiukset alkoivat tippua syöpähoitojen myötä (ironistahan tässä on se, ettei itse sairaus aiheuttanut oireita, vaan hoidot) ja lopulta niitä ei ollut enää ollenkaan, itkin varmaan eniten hiusteni takia, en niinkään kipujen tai itse sairauden. Ne oli niin konkreettinen asia jota oli helppo surra. Ja toki sairaus oli laadultaan sellainen, että siitä nuori ihminen parantuu hyvällä prosentilla, ja niin näyttäisi käyneen myös mulle. Tästä voisi toki joku keittiöpsykologi olla sitä mieltä, että hiustenlähtöä on helpompi käsittää kuin sairautta ja niitä on sen takia helpompi itkeä, mutta väitän kyllä että ihan oikeasti surin ihan puhtaasti niitä hiuksia myös.

    Nopeasti hoitojen loputtuahan ne alkoivat taas kasvaa, vaikka muutaman kuukauden käytinkin jopa peruukkia, niin nyt reilu kolme vuotta myöhemmin mulla on taas omat pitkät ja paksut hiukset. Vaikka monet sanoivatkin, että lyhyet hiukset sopivat mulle tosi hyvin, niin oon kuitenkin halunnu kasvattaa tän pitkän takaisin, ja ehkä sitten joskus omasta päätöksestä leikkauttaa lyhyemmiksi jos siltä tuntuu.. :) Otatin valokuvaajalla kuvat lähes kaljusta päästä, niistä saa tarvittaessa voimia kun muistan mistä oonkaan joskus selvinnyt :)

    Eipä tällä tarinalla kai sen kummempaa pointtia ollut oikeastaan, eikä se varmasti sun surua hiuksistasi juurikaan helpota, mutta halusin kai vain kertoa, että tiedän miltä tuntuu ja toivottaa jaksamista ja voimia! <3

    • Casey
      March 20, 2013

      Toi on kyl varan totta, että ne hiukset on niin konkreettinen ja näkyvä asia, että niitä tulee siksi surtua. Lääkäreiden mukaan tämä oma tukanlähtöni johtuu nimenomaan tuosta syksyn sairastelusta ja silloin en kyllä ollut mitenkään erityisen surullinen vaan suru on tullut nyt. Ehkä tämä vaan konkretisoi sen. En tiedä, mutta oudoltahan tämä tuntuu. Minä ainakin näillä näkymin vältyn kaljulta, mutta lyhyet hiukset taitavat olla edessä. Lisäksi väri tulee muuttumaan, koska en uskalla uusia vaaleina kasvavia haituvia värjätä. Noh muodonmuutos tämäkin, mutta olisi sitä ehkä toivonut vähä kivuttomampaa tapaa :D kiitos viestistä, oot kyllä vahva nainen sinäkin <3

  • J
    March 21, 2013

    Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu! Itselläni oli ennen todella paksut ja tuuheat kiharat hiukset. Muutama vuosi sitten niitä kuitenki alkoi tippumaan pikkuhiljaa ja nyt vanhoista hiuksistani on jäljellä enää alle neljäsosa ja se tuntuu kamalalta. Mietin asiaa joka päivä ja välillä se ahdistaa suunnattomasti. Eniten pelkään kai yksinjäämistä, sitä etten kelpaa jos kaikki hiukseni lähtevät, mikä on toisaalta ihan tyhmä pelko, mutten voi sille mitään.

    Asia on nii arka minulle, etten ole siitä oikeen kenellekään uskaltanut puhua. Kerran lääkärillä muun syyn takia käydessäni mainitsin hiusten lähtemisestä, mutta lääkäri vaan tokaisi ettei sille voida tehdä mitään. Minua alkoi itkettää ja lääkäri vaan totesi, että turhaan itken koska sille ei voi mitään.

    Tämän postauksen ansioista oloni helpotti paljon, kun tajusin etten ole ainoa, ja ehkä nyt uskallan uudestaan lääkärille mainita asiasta. Tsemppiä sinulle!

    • Casey
      March 21, 2013

      Hyvä, että päätit kommentoida :) tämä on aika yleinen vaiva ja hyvin monesti asialle nimenomaan voidaan tehdä jotain! Harvoin taustalla on miestyyppinen kaljuuntuminen joka on peruuttamatonta, mutta sitäkin voidaan hidastaa erilaisilla lääkkeillä. Suosittelen, että menet uudestaan lääkärille. Ihotautilääkäri voi varmaan parhaiten auttaa. Kyse voi olla päänahan ongelmista, kilpirauhasvaivoista, maito/keliakia-allergioista, b/d-vitamiinin tai raudan puutteesta yms. Itselläni lähti hyvin nopeasti suurin osa hiuksista ja siihen on suhteellisen järkeen käypä syy. Toivottavasti sinunkin ongelmasi ratkeaa. Jos tarvitset neuvoja niin ota rohkeasti yhteyttä :)! Jokaisen ongelma on tietysti erilainen, mutta vinkkejä voin antaa.

  • EK
    March 22, 2013

    Hei, huomasin, että joku muukin oli maininnut HiusAkatemian täällä, mutta päätin silti kommentoida. Mun tuttu on siellä itseasiassa töissä ja voin todellakin suositella sitä kaikille!

    Usein heille tulee asiakkaiksi sellaisia, joille lääkäristä ei ole löytynyt ongelmaan ratkaisua. Lääkärit sanovat, että “ei voi mitään” tai määräävät synteettisiä lääkkeitä. Hiusakatemiassa käytetään paljon luonnonmukaisia tuotteita sekä annetaan hoitojen lisäksi neuvoja ruokavalioon ym jotka vaikuttavat hiusten lähtöön. (ei siis vain pintapuolista vaan nimenomaan kehon sisältä tulevaa apua)

    Itseltäni on myös lähtenyt tukkaa paljon ja sieltä saamieni neuvojen ansiosta hiukseni ovat nyt hyvinvoivat ja paksummat!

    Suosittelen sitä todella lämpimästi!

    Hiusten lähtö on todella stressaavaa ja ainakin omassa tapauksessani, se stressi vain pahensi hiusten lähtöä!!

    • Casey
      March 22, 2013

      Mä en vaan jaksa uskoa tähän hiusakatemiaan. Koska mulla on ihan selkeästi taustalla myös sairaudellisia syitä, uskon mielummin lääkäriä. Muutenkin hiusakatemian hinnat hirvittää niin paljon, etten ole harkinnut sinne menoa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sieltä apu löytyisi.

  • Elli
    March 22, 2013

    Mä kans huomasin viime vuoden lopussa että tukkaa alkoi tippumaan reilummin ja aluksi en jaksanut sen enempää huomioinut sitä, mutta sitten kun huomasin, että ponnari tuntu reilusti ohuemmalta ja latvat näytti ihan rotanhänniltä. Mulla on aina ollut ohuet hiukset, mutta niitä on ollu paljon. Hetken tosiaan ehdin hätäillä että mistä johtuu, kunnes joku muistutti että viime kesänä oli niin kova stressi päällä, että ihme että yhtään tukkaa edes on päässä.. Ite söin kuuro priorinia ja leikkaisin rotanhännät pois, niin alko heti näyttää paremmalta. Edelleen tietenkään ei ole ennallaan tukka, mutta sinne päin ollaan menossa, koska pää on täynnä viiden sentin haituvia! :D toivottavasti sun tilanne paranee :)

    • Casey
      March 22, 2013

      :) mullakin tuolla 2-3cm siili komeilee, eli toivoa on! Se pirun stressi tuntuu olevan kaiken takana aina ja huvittavinta on se, että itse se ollaan aiheutettu :D

  • pilkku
    March 23, 2013

    Kiitos, että jaoit näinkin aran asian! Paljon tsemppiä ja toivotaan, että vielä joskus saat paksut hiuksesi takaisin.

    Oletko muuten kuullut/testannut sellaista hoitosarjaa kuin nioxin? Se on ollut paljon pinnalla ja saanut kehuja.

    • Casey
      March 23, 2013

      En ole kokeillut, mutta kuullut olen. En ainakaan vielä lähde hakemaan ratkaisu sillä että vaihtelisin koko ajan hoitotuotteitani. Olen löytänyt omalle päänahalleni sopivat ja aion pitäytyä niissä jonkin aikaa :)

  • tupelaa
    March 25, 2013

    Itsehän olen kärsinyt alopeciasta n. 5vuotta joten tiiän hyvin miltä tuntuu. Se alkoi neljännellä luokalla ja ekana oli vaan sellanen pieni läikkä päälaella jonka pysty hyvin peittämään. En muista miten nopeasti kaikki hiukset lähti mutta nopeasti kuitenkin ja kun alettiin hankkimaan peruukkia niin tukkaa taisi hädintuskin ollakkaan.

    Minua ei ole varsinaisesti kiusattu asiasta mitänyt tullut välillä inhottavia kommentteja ja kysymyksiä. Kävin kuitenkin läpi jonkinasteise masennuksen ja välillä mietin että miksi näin kävi ja miksi valitan tästä kun on pahempiakin asioita. Kuitenkin hyväksyim asian viimeinkin pari vuotta sitten ja nykyään en välitä vaikka hiuksiani tai minua muutenkaan kommentoitaisiin.

    Jos käy niin että tarvitsee peruukkia niin minulle ollaan aina hankittu peruukki hiusextrasta helsingistä. Peruukin pohja otetaan oman pään mukaan ja hiusten värin, paksuuden ja pituuden saa valita itse. Hintahan on päälle 1000€ mutta niihin voi hakea tukia! :)

    Vaikka tämän asian takia olen kärsinyt niin monella tavalla niin olen iloinen että se kävi. Tämä on kasvattanut ihmisenä ja ymmärrän muita paremmin jne. Toivotaan ettei sinulya lähde kaikkia hiuksia mutta ei se ulkonäkö ole pelkät hiukset :) pärjäile!

    • Casey
      March 25, 2013

      Ihanaa, että sinäkin jaot tänne oman tarinasi! Näitä lukiessa huomaa varmasti moni muukin, ettei todellakaan paini yksin näiden asioiden kanssa. Minulle tuntuu ainakin vielä kasvavan uutta tukkaa, joten sormet ristiin ettei peruukkia nyt tarvita, mutta kuten sanoit ei se ulkonäkö ole pelkät hiukset eli ei sitä peruukkiakaan tarvitse pelätä :) Ihanaa kevättä sinulle <3

  • Sierra
    April 8, 2013

    Ihanaa, että olet jakanut tämän aiheen lukijoiden kanssa! Hiukset ovat vahva osa omaa identiteettiä ja kyllä rankka muutos niiden paksuudessa ja/tai tyylissä saa aikaan vahvoja tunteita!

    Olen itse saanut aina paljon kehuja paksusta tukasta ja siitä miten hyvässä kunnossa ne ovat, vaikken läträä erityisemmin hiushoitotuotteita. (Perusshampoo ja hoitoaine pelaavat.) Viime syksynä työ- ja koulukuviot alkoivat kuormittamaan erityisen paljon ja alitajunnassa tykytti jatkuva stressi ja huoli. Jaksaminen oli vuodenvaihteessa aika lopussa ja siinä vaiheessa huomasin, että sänky oli yön jälkeen täynnä mustia hiuksia. En ole kahteen vuoteen käynyt kampaajalla, joten tietysti hiukset ovat jo saavuttaneet melkoisen pituuden ja muutama hiuskin näyttää jo “suurelta kasalta”. Hiusten lähdön huomasi kuitenkin aamuisin itseään ehostaessaankin, kun wc:n tai eteisen lattia tulvi hiuksia. Poikaystäväkin marisi joka päivä “näitä sun hiuksia on ihan kaikkialla”. Itku tuli, kun entinen paksu poninhäntä oli ainakin omasta mielestäni vähintään puolittunut.

    Hiusten lähteminen murensi omaa identiteettiäni. Mietin, että miten minä kohtaan oman peilikuvani harventuneilla hiuksilla? Mitä muut ihmiset ajattelevat minusta, kun huomaavat hiusteni hävinneen?

    Jonkun ajan kuluttua, kun olin jo ajautunut syville vesille omien murehtimisteni kanssa, päätin laittaa pisteen koko touhulle! Prkl tässä elämässä auta jäädä murehtimaan kadonneita hiuksia, olihan äidillänikin hävinnyt hänen tuuhea tukkansa minun syntymäni jälkeen? Häneltä, omalta esikuvaltani, maailman vahvimmalta naiselta, hävisi pala hänen omaa identiteettiään ja silti hän kantaa oman päänsä ja tukkansa arvokkaasti?

    Kevään mittaan hiukseni ovat alkaneet paksuuntua, uskon, että kyseessä oli “kasvuvaihe”, jotta siivitti stressi ja väsymys. Tunnen tyvessä pienen pieniä teräviä “siilejä” ja lähetän niille mielessäni positiivisia ajatuksia, jotta ne kasvaisivat pitkiksi ja vahvoiksi.

    Toivottavasti sinunkin tarinallesi tulee onnellinen loppu, tavalla tai toisella. Kroppa vaan on niin herkkä kaikelle ajattelulle ja mielen ketkuilulle, että kaikki positiiviset ajatukset vain kehiin! TSEMPPIÄ!

    • Casey
      April 8, 2013

      Tätä stressinhallintaa yritän vielä itsekin työstää ja tämä kampaajakäynti varmasti tulee helpottamaan sitä. Jos miettii kuukautta taaksepäin, niin fiilikset ovat kyllä jo ihan eri luokkaa. Kuten sanoit, nyt vaan positiivisia ajatuksia ilmaan :) tsemppiä sinne myös!

  • heidi
    April 9, 2013

    Kiitos tästä rohkeasta ja kauniista kirjoituksesta. Olet kaunis ulkoa ja sisältä!

  • Norppa
    April 15, 2013

    Sinun blogisi lukeminen vahvistaa käsitystäni siitä, että muodin seuraaminen ja kauniiden asioiden rakastaminen ei automaattisesti tarkoita, että ihminen on pinnallinen.

    • Casey
      April 15, 2013

      :) hyvä näin! Itse huomaan olevani joidenkin asioiden suhteen välillä liian pinnallinen, mutta tämmöiset tapaukset ravistelevat kaiken pinnallisuuden kyllä pois. Elämä opettaa ja joskus on ihan hyvä kokea niitä huonojakin asioita. Uskon olevani esteetikko lopun elämääni, mutta kuten sanoit se kuinka pinnallinen olen ei ainao ole verrattavissa siihen kuinka paljon kauniita asioita rakastan.

  • lili
    May 5, 2013

    Heippa Casey! Linkkasin tämän kirjoituksesi postaukseeni, sillä tästä on ollut minulle suurta hyötyä:) Toivottavasti ei haittaa!

    http://lililii.blogspot.fi/2013/05/not-my-hair-not-my-skin.html

    • Casey
      May 5, 2013

      Ei tietenkään haittaa! Päin vastoin, ihana kuulla, että tästä on ollut apua :)

  • sindy
    May 8, 2013

    Tuli mieleeni, että kilpirauhanen voi aiheuttaa tuota. Minulla oli hiustenlähtöä mihin ei meinannut löytyä mitään selitystä. Kilpirauhasarvotkin otettiin, mutta eka lääkäri ei osannut tulkita niitä. Kannattaa käydä endokrinologilla. Nuo tietävät eniten kilpirauhasesta ja sen vajaatoiminnasta.

    • Casey
      May 8, 2013

      Käyty on :) erittäin perusteelliset tutkimukset! Sitä minullakin epäiltiin, mutta kaikki kolme olivat hyviä. Kiitos kuitenkin vinkistä! Monilta meinaa tämä unohtua, kun etsitään syitä hiustenlähtöön.

  • nina
    May 12, 2013

    Olet tosi rohkea kun kirjoitit aiheesta

  • eev
    May 16, 2013

    Itselläni on nyt kaksi kertaa elämäni aikana lähtenyt tukkaa niin, että on tullut useita kaljuja kohtia päähän :( kyllä se itseluottamusta söi aikalailla. Kävin silloin jälkimmäisellä kerralla turun hiusklinikalla hoidoissa ja siellä kerrottiin että allergia maitoproteiinille voi aiheuttaa tällaista. Vuosi siinä meni hoidoissa rampaten ja nyt on taas hiukset päässä!

  • Emppu
    June 12, 2013

    Ihanaa lukea näin rohkaisevaa tekstiä! Itse kärsinyt puolen vuoden ajan kanssa hiustenlähdöstä ja tuntuu että stressi sitä vaan pahentaa..sairastelin todella paljon alkuvuodesta ja sain mm. paniikkikohtauksia stressin vuoksi.. Luulen että positiivinen asenne elämään auttaisin tässäkin! Kiitos tästä blogista! Tämä auttoi huomattavasi kurjaa oloani.. Lähteekö muuten teillä muilla noita lyhyitä (uusia?) hiuksia? :o

  • Sallukka
    July 13, 2013

    Kiitos minunkin puolestani tästä rohkeasta ja kannustavasta postauksesta! Eksyin lukemaan sen etsiessäni muitten kokemuksia hiustenlähdöstä, joka on itseänikin vaivannut nyt vuoden ajan. (Alkoi kun lopetin e-pillereiden käytön.) Nyt on vuosi syöty prioriniä ja e-epaa, ja pää on täynnä juuri tuollaista hassua haiventa, joka ei asetu millään! Harmi, ettei hullu professori-tyyli ole juuri nyt in. Kyllä se syö naisen itsetuntoa, kun asia jonka avulla on koko ikänsä tuntenut itsensä naiselliseksi, tippuukin pois. Mitä sinulle tällähetkellä kuuluu, ja kuinka hiukset voivat? Tsemppiä kovasti, nautitaan kesästä ja auringosta! Ja helteillä ei ainakaan nyt paksu tukka ahdista!

    • Casey
      July 14, 2013

      Ikävä kuulla, että sielläkin kärsitään tästä hermoja raastavasta ongelmasta. Mutta kuten varmasti kommenttiboxista huomasit emme ole yksin asian kanssa :) Minulle kuuluu huomattavasti parempaa, mutta edelleen painin ohuiden hiusten kanssa. Kun on tottunut suht paksuihin hiuksiin ei ole helppoa elää “lirutukalla”. Monet ovat sanoneet hiusteni paksuuntuneen huomattavasti ja kasvavankin kovaa vauhtia. Itse huomaan vain sen, ettei niitä lähde enää sillä järkyttävällä tahdilla mitä ennen. Välillä murehdin asiaa ja toivon, että seuraavana päiväni minulla olisi taas pitkä kaunis tukka, mutta välillä en sitten jaksa miettiä asiaa ollenkaan. Helpottaa kun muistaa, että elämässä on paljon muutakin :) tsemppiä ja iso halaus sinne!

  • Janika
    November 5, 2015

    Heippa! Mä muistan, kuinka mä luin tätä postausta pari vuotta sitten ja ajattelin samalla, kuinka kauheaa olisi, jos tollainen sattuisi itselle. No, nyt mun oli pakko etsiä tämä luettavaksi uudemman kerran.
    Oon kärsinyt kauheasta hiustenlähdöstä jo vuoden, eikä sille löydy syytä. Täytin viime kesänä 18 vuotta ja varsinkin tän ikäisten keskuudessa kaikki ulkonäköön liittyvät seikat on tärkeitä, mikä on tosi tyhmää, mutta en vois väittää ettenkö ois rakastanu mun paksua tukkaa. Mun elämässä on kyllä tapahtunut sen vuoden aikana ja sitä ennenkin paljon stressaavia asioita, mutta itse mä en tiedosta stressaavani niistä niin paljon, että se vois aiheuttaa ton jatkuvan hiusten irtoilun. Musta tuntuu että vaan tää hiustenlähtö on se, mistä mä stressaan ja mikä mulla on jatkuvasti mielessä. Se on niin konkreettista, koska näkee itse ne irronneet hiukset joka paikassa. Mä niin voin samaistua tuohon tunteeseen, kun näkee miten hiukset vaan jää sun käsiin, miten suihkukaivo tukkeutuu niistä, ja miten valkoset lakanat on aamuisin ihan täynnä sun tummia hiuksia.
    Hiustenlähtö on asia, mikä oikeasti pelottaa. Mua pelottaa se, miten mun kaverit ja poikaystävä reagois siihen, jos oisin kalju. He ovat kyllä kaikki sanoneet, että se ei muuttais mitään, eikä he ole mun viereltä mihinkään lähdössä, olin kalju tai en. Noista sanoista ja kaikesta tuesta en voi muuta kun olla maailman kiitollisin. Mutta silti siinä on jotain tosi pelottavaa. Ehkä sen harvinaisuus..? Mun onni tässä on ehkä se, että mun hiukset on luonnonkiharat ja aika “pörröiset”, joten ohentumista ei kovin hyvin huomaa, paitsi jos menen suoristamaan hiukseni. On ihanaa, ettei muut sitä näe, mutta monesti saan myös osakseni kommentteja, että miksi valitan hiustenlähdöstä kun mitään ei edes huomaa. Itse sen huomaan hyvinkin. Mulla on nykyään juurikin lyijykynän paksuiset hiukset. Suihkussa sen huomaa helpoiten, ja sen takia suihkusta tulenkin melkein joka ilta itkien pois.
    Mä haluaisin tietää, millä keinoilla sä sait sun ajatukset muualle ja pystyit olemaan ajattelematta tota asiaa. Tää postaus on aika vanha, joten ymmärrän kyllä jos et vastaa tähän, mutta haluan koittaa, koska en tunne ketään, joka samanlaisesta ongelmasta kärsisi. Haluaisin myös tietää, että miten sun hiustenlähtö loppui? Mulla loppua ei näy, vaikka kaikki verikokeet ja lääkärit on käyty läpi. Syön biotiinia + paljon muita vitamiineja, mutta nekään eivät auta mitään. Mä niin toivon vaan, että tää loppuis ja saisin joskus mun hiukset takaisin.
    Kiitos jo etukäteen ensinnäkin siitä, jos edes jaksat lukea tän ja varsinkin siitä jos saan sulta vielä vastauksen :)

    • Kaisa
      November 7, 2015

      Heippa! Pahoittelut, että vastaan vasta nyt, mutta halusin kirjoittaa tämän koneella kaikessa rauhassa. Toivottavasti eksyt tänne vielä katsomaan vastaukseni. Mä itse asiassa mietin juuri muutama päivä sitten, miten järkyttävän peloissani oli tuolloin. Se oli ehkä kamalin tunne, joka minulla on koskaan elämässäni ollut. Pahinta oli epätieto ja pelko siitä, että etten pystyisi enää pian salailemaan asiaa. Minulla tilanne meni niin hurjaksi, että sain ihan paniikkikohtauksia. Siinä olohuoneen lattialla maatessa ja luullessa, että minulla on sydänkohtaus ei minua auttanut oikeastaan yhtään mikään. Mieheni vei minut hädissään sairaalaan, mutta kaikki oli kunnossa. Sen jälkeen kävin pari kertaa juttelemassa ammattilaisen luona (psykologi/psykiatri) hyvin rennoissa merkeissä. Koin tarvitsevani ulkopuolisen kuuntelijan, koska läheiseni (vaikka toki ymmärsivät tilanteen) olivat samalla asenteella kuin sinun “eihän se edes näy”. Tämän ulkopuolisen kuuntelijan avulla pääsin ehkä ensimmäistä kertaa tilanteessa eteenpäin. Pahinta oli se, että tein tuona aikana kotona opparia, enkä käytännössä päässyt mihinkään missä en olisi ehtinyt asiaa ajatella. Kotona sitten iski aina välillä paniikki. Kohtauksia en enää saanut, mutta rauhoittumiseen keksin omat keinoni. Välillä juttelin siskon kanssa skypessä niitä näitä ja välillä taas liimailin lehdistä leikkaamia reseptejä vihkoon (todella terapeuttista muuten:D). Liikunta auttoi myös rentoutumaan ja lomamatka, joka sattui tuolle ajankohdalle myös. Reissun jälkeen koin olevani tarpeeksi vahva “kohtaamaan” asian ja kerroin siitä blogissa. Samalla päätin leikkauttaa lyhyen tukan ja oikeastaan sen kampaajakäynnin jälkeen tiesin, että olin voittanut pelkoni ja olin parantumaan päin. Jotenkin tuo henkinen parantuminen toi myös mukanaa fyysisen parantumisen eikä hiuksia enää lähtenyt. Eräs hiustohtori terveystalosta oli kyllä ennustanut sulkasadon loppumisen niihin paikkeille. Joka tapauksessa siitä hiukseni lähtivät uudelleen parempaan kasvuun. Toinen hiustenlähtö tuli sitten synnytyksen jälkeen, mutta sen syyt olivat selvät. Nyt pari kolme vuotta myöhemmin hiukseni ovat runsaiden biotiinikuurien ja muiden lisäravinteiden ansiosta melkein yhtä pitkät, mutta eivät kyllä ihan niin paksut kuin josksu teininä. Kampaaja tosin sanoi, että odota vielä noin vuosi ja silloin latvanikin ovat taas paksut :) Aikaa kului siis aivan kiitettävästi ja tuossa tilanteessa jos joku olisi sanonut että hei 4 vuoden päästä sinulla on taas tällaiset hiukset niin olisin romahtanut. Itse ajattelin aina, että kesän lopussa minulla on jo näin pitkät ja vähän paksummat hiukset ja jouluna ne ylettää jo harteille. Keksin aina uusia “tavotteita” ja niiden täyttyessä olin riemuissani. En tiedä onko tästä mitään apua sinulle, mutta halusin vain kertoa, että tiedän ja melkein tunnen pelkosi ja toivon sydämeni pohjasta, että pääset sen yli. Jos tuntuu, että haluat lähettää vielä sähköpostia, niin osoite löytyy blogin sivupalkista :) Kaikkea hyvää sinulle <3

      • Miia
        August 4, 2016

        Hei!

        Mun on pakko kysyä sinulta Kaisa, että käytitkö tuolloin jotain e-pillereitä, tai muuta hormonaalista ehkäisyä? Jos niin mitä merkkiä? Mulla alkoi kummallinen hiustenlähtö vuosi sitten ja kaikki tutkittiin, se vain kesti ja kesti. Vuoden kerkesi hiuksia lähtemään älyttömiä määriä… Olin syönyt samaa pillerimerkkiä Yasminia 4 vuotta, enkä edes voinut epäillä sitä syyksi, eikä lääkäritkään.
        Löysin kuitenkin keskusteluja jenkkifoorumeilta, ettö e-pillerit voivat tehdä näin vuosienkin kuluessa ja lopetin ne. Myös hiustenlähtö loppui.. Eli jos jollain alkaa hiustenlähtö eikä sille löydy syytä ja käytätte e-pillereitä niin kokeilkaa jättää ne pois!
        Toki monilla e-pillereiden lopetus voi laukaista hiustenlähdön, joka kyllä rauhoittuu itsekseen muutamassa kuukaudessa.

        Tiedän noi paniikkikohtaukset hiusten takia, ne on aivan kamalia.

        Ihanaa, että sinulla Kaisa kaikki parani! Kauanko sinulla muuten kesti hiustenlähtö kaikenkaikkiaan? 6kk?

        • Kaisa
          August 4, 2016

          Moikka, mä olin lopettanut hormonaalisn ehkäisyn (juurikin Yasmin) reilu puoli vuotta tätä aikaisemmin, eli osittain hiustenlähtö johtui varmasti siitä. Sen lisäksi se johtui todennäköisesti vakavasta anemiasta (hb alle 70) josta kärsin myös puoli vuotta aikaisemmin. Anemiasta oli seurannut myös stressiä, kun sen syitä tutkittiin, eikä mitään järkevää syytä löytynyt. Oma hiustenlähtöni oli siis varmasti näiden tekijöiden summa ja koska ne sattui samaan ajankohtaan hiustenlähtö oli todella todella runsasta. Esimerkiksi tämän rinnalla perinteinen raskauden jälkeinen hiustenlähtö ei tuntunut missään. Nyt hiukset ovat melko normaalissa tilassa ja lähes yhtä pitkät kuin ennen hiustenlähtöä. Pahin vaihe kesti varmaan 5kk vaikka tuntui lähinnä viideltä vuodelta! Kaiken kaikkiaan “parantuminen” on nyt ottanut 3,5 vuotta. Tuntuu hirveän pitkältä ajalta, mutta mulla oli myös aika paljon takaisin kasvatettavaa. Toivottavasti siellä näkyy jo valoa tunnelin päässä <3

          • Netsku
            January 12, 2017

            Aivan mahtava kirjoitus! En ole aikaisemmin blogiisi törmännytkään, mutta tämä tuli eteeni hiustenlähdöstä googlettaessa. Muutenkin blogisi on mahtava ja jään varmasti lukijaksi!
            Kirjoitat tästä juuri niinkuin minusta tuntuu tällä hetkellä. Hiustenlähtö on asia mitä en toivoisi kellekään, niin paljon se itsetuntoa syö…
            Kauanko sinulla kesti hiustenlähtö kaiken kaikkiaan? Minulla on kestänyt valtava hiustenlähtö 4kk ja kokoajan toivon, että loppuisi. Lopetin e-pillerit niin ilmeisesti siitä. Olitko lopettanut e-pillereitä tai vaihtanut ehkäisyä tuolloin? Minulla meni lopettamisesta n. 3kk kun tämä kamala hiustenlähtö alkoi. Tuntuu, että stressaan itse hiukset päästäni. Tuntuuko sinusta jälkikäteen siltä, että hiustenlähtö ahdisti niin paljon ja stressasi, että olisit omalla ahdistuksellasi pahentanut hiustenlähtöä? Itselläni tuntuu, että mikään muu ei pyöri mielessä kuin hiustenlähtö, sen näkee konkreettisesti ja hiuksia on joka puolella… Olen masentunut asian vuoksi, en kehtaa lähteä illanviettoihin.

            Harkitsen vakavasti ehkäisypillereiden aloitusta uudestaan, koska lopetin ne “haluan nyt olla ilman ja katsoa parantuuko mielialat” no en ole huomannut muuta muutosta kuin yli puolet ohentuneet hiukset.
            Ainakin sinulla on uusista kuvista päätellen kuontalo palautunut aivan samanlaiseksi kuin ennenkin, eli toivoa on. :)

          • Kaisa
            January 13, 2017

            Moikka <3 olipa onni, että löysit tänne tai ainakin toivon, että koet sen onnena :) Täällä on nimittäin yhä edelleen tarjolla vertaistukea ja nimenomaan onnellisia loppuja. Minullakin oli taustalla pillereiden lopetus (juurikin samalla aikavälillä kuin sinulla), mutta eniten uskon asiaan vaikuttaneen vakavan anemian, josta postaus täällä http://simoda.fi/vein-sen-aarirajoille/ . Moni asia meni tuona syksynä "pieleen" ja seurauksena oli tuo massiivinen hiusten lähtö. Siitä syntynyt stressi ja ehkä jopa lievä masennus (+paniikkihäiriöt) varmasti pahensivat tilannetta entisestään. Parasta siis olisi varmasti sinunkin kohdallasi pyrkiä olemaan stressaamatta, mutta saman kokeneena tiedän, että se ei nyt ole ihan vaa noin helposti tehty. Itselleni auttoi asiasta puhuminen ihan ammatti-ihmisen kanssa ja lopulta hiusten leikkaaminen. Pahin jakso kesti about 5kk, joten toivon sydämeni pohjasta, että sinullakin tilanne pian helpottaa. Nykyisin hiukseni ovat jopa paksummat kuin ennen tätä episodia. Kampaajani mukaan viimeisen parin vuoden aikana hiukset ovat paksuuntuneet ihan hurjasti :) Minä tosin koin uuden hiustenlähdön vuosi ensimmäisen jälkeen, kun perinteinen raskauden jälkeinen sulkasato iski. Se ei kuitenkaan ollut lähelläkään niin ahdistava, koska olin siihen varautunut. Hitaasti ja varmasti olen hiuksiani kasvattanut. Jos joku olisi silloin 2012 sanonut, että neljän vuoden päästä sinulla on pitkä paksu tukka niin olisin varmaan seonnut. Joten lähdetään nyt siitä, että sinulla menee paljon vähemmän aikaa palautua <3 Suuri halaus ja tsemppiä sinne!

  • Netsku
    January 20, 2017

    Oli onni päätyä tänne ja et tiedäkään kuinka ihanaa oli, että vastasit! :)
    Ihanaa, että täältä saa vertaistukea ja sinunkin kohdallasi on onnellinen loppu ja mahtavaa kuulla, että hiukset ovat jopa aikaisempaa paksummat! Monia keskustelupalstoja kun selaa niin tuntuu, että kenelläkään ei ole onnellisia loppuja.

    Mietin muuten tuota kun aloitin e-pillerit 5-6v sitten niin hiukseni oli todella paksut ja ovat siitä pikkuhiljaa ohentuneet. Luin muuten monilta palstoilta, että monilla Yasmin ehkäisypillereiden käyttäjille on käynyt samoin. Kuitenkin tämä hiustenlähtö on niin järkyttävää, että mietin aina kuukautisten aikana pillereiden aloittamista uudelleen helpottamaan tilannetta, koska en ole huomannut pillereiden tekevän minulle ns. negatiivisia oireita, mielialat ei ole yhtään paremmat, ehkä jopa huonommat. Johtuu varmaan myös tästä hiustenlähdöstä.
    Oletko muuten käyttänyt tuon jälkeen jotain hormoonivalmistetta, jos niin mitä?
    Otettiinko sinulla jotain naishormoonitasoja gynen toimesta? Ajattelin itse pyytää gyneltä kokeita, vaikka minulla on säännöllinen kierto, mutta kuukautiseni on todella niukat ja kestävät vain 2 pvää, ennen olivat runsaammat ja pidemmät. Plus minulla kasvaa mustia karvoja mahassa ja nännien ympärillä. Kiva muuttua muuten kaljuksi, mutta karvaiseksi mieheksi :D
    Minulla on hiustenlähtöä takana itseasiassa 4,5kk joten toivon, että tämä loppuu pian, jos ei niin en tiedä mitä tekisin.
    Onneksi on tämä blogi! :)

    Kiitos vertaistuesta! <3

    • Kaisa
      January 20, 2017

      Mulla oli itse asiassa saman merkin pillerit käytössä. Liekö yhtäläisyyttä tässä? En osaa sanoa, mutta tosi kurja juttu. Itse en ole nyt raskauden jälkeen käyttänyt mitään hormonivalmistetta, mulle ne pillerit nimittäin aiheutti näin jälkikäteen ajateltuna päänsärkyä yms. enkä niihin ole halunnut palata. Tuota naishormoonitasojen mittausta mulle ei myöskään ole tehty, mutta olisin kyllä tehnyt, jos olisin tiennyt, että sellaisen voi ottaa! Suosittelen ehdottomasti, jos koet, että se voisi tuoda mielenrauhan :) Itse kävin tsekkaamassa kilpirauhasen ja muut veriarvot, sekä kävin “hiustohtorilla” eli ihotautilääkärillä, joka on erikoistunut hiustenlähtöön. Hän itse asiassa oli se joka arvioi aivan täsmälleen oikein milloin hiustenlähtö vähenisi/loppuisi. Sai varmasti itsenikin uskomaan tähän ja laskemaan stressitasoja. Ehkä siinä syy? :) Tsemppiä vielä sinne!

Previous
Im back
Paljon puhetta hiuksista