Onnen pisaroita

*Yhteistyössä Kalevala

Koruympyrä on sulkeutunut. Lapsena juhliin puettiin äidin tekemät mekot ja kaulaan pujotettiin sirot hopeaketjut. Ketjuissa roikkui hopeasydämiä, pieniä enkeleitä ja milloin mitäkin. Rippilahjaksi valitsin siron pienen hopearistin koristamaan ketjua. Sen jälkeen nämä sirot helyt saivat väistyä.

Alkoi uusi aikakausi, jolloin vain isot puu- ja muovihelmet kelpasivat. Eri paksuisia ja pituisia helminauhoja pidettiin niin kaulassa kuin ranteissakin. Virittelin niitä jopa hiuksiini. Mitä värikkäämpää ja rönsyilevämpää sen parempi. Ei taida kuulostaa yhtään minulta, mutta totta joka sana. Tämä omituinen hippivaiheeni kesti muutaman vuoden, jonka jälkeen tyylini muuttui hieman rokimmaksi. Puukorut vaihtuivat metallikoruihin. Värikkäästä hippitytöstä kuoriutui hieman edgempi nuori nainen, joka suosi yksityiskohdissa niittejä ja vankempia metalliketjuja. Tämän jälkeen alkoi statementkorujen kukoistuskausi, niin minulla kuin monella muullakin. Isoja, riippuvia blingbling korviksia ja suuria monikivisiä kaulakoruja. Muuten hyvin simppeliksi muuttunut tyylini sopi hyvin tähän korutrendiin ja yhä edelleen pidän isoista näyttävistä koruista.

Viime vuosina nämä lapsuudesta tutut sirot hopeakorut ovat kuitenkin hiipineet salaa takaisin ja nousseet aivan ylivoimaisiksi suosikeikseni. Ihmettelin aina miten äitini piti päivästä toiseen näitä melko vaatimattoman näköisiä koruja kaulassaan, mutta nyt ymmärrän niiden viehätyksen. Jotenkin ne ovat kaikessa hauraudessaan hyvin esteettisen näköisiä ja useimmiten niiden taustalla on jokin tarina. Aivan kuten meidän kaikkien tuntemissa Kalevala Koruissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsin viimeisessä Re:fashion kampanjassani tekemään yhteistyötä Kalevala Korun kanssa ja sen myötä tutustumaan syksyn uutuuskoruihin. Omaksi suosikikseni nousi tämä Sooda-sarja, jonka muotokieli ja sirous houkuttelivat minua. Soodakoruja kuvaillaan “kuplivana ilona, jota tunnemme niinä unohtumattomina hauskoina hetkinä ystäviemme kanssa”. Itselleni tuli korusta heti mieleen pieni tyttäreni, joka tuo kyllä olemassa olollaan valtavan paljon kuplivaa iloa elämääni joka ikinen päivä. Ehkä minun pitäisi hankkia tämä kaulakoru hänelle tulevaisuutta ajatellen.

Sooda-sarjan nappikorvakorut ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan täydelliset arkikorvikset. Itse en osaa olla ilman korvakoruja ja useimmiten korvissani ovatkin pienet tappi-kiinnitykselliset korut, jotka sopivat asuun kuin asuun. Juhlatilaisuuksiin puen sitten näyttävämmät korut ja myös Sooda-korvakoruista löytyy juhlavampi riippuva malli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASI MODA KALEVALA 00OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syksyn uutuuskorujen lisäksi päädyin ihastelemaan Kalevala Korun sormuksia. Itsellänihän on Lapponian kihlasormus ja olen kovasti tykästynyt molempien sormusvalikoimiin. Kalevalalta ehdottomat suosikkini ovat nuo yksinkertaiset, hieman leveämmät Luoto-sormukset, vaikka normaalisti vannon hyvinkin kapeiden sormusten nimeen. Näitä hopeasormuksia löytyy sekä pyöreäreunaisena että suoralla reunalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

En kyllä varmasti olisi hippiaikoinani uskonut, jos joku olisi sanonut, että minustakin tulee isona enemmän klassisten korujen ystävä. Näin vain kävi. Nyt olisi mukava kuulla jotain teidän koruhistoriasta. Oletteko aina tykänneet samanlaisista helyistä vai onko tyyli vaihdellut yhtä paljon kuin minulla? Entäpä oletteko te enemmän kulta- vai hopeatyttöjä? Monet tuntuvat olevan selkeästi jompaa kumpaa, mutta minä kun tykkään molemmista! Kultainen on ehdoton valinta päivettynyttä ihoa vasten, kun taas hopea näyttää kauniilta talvi-iholla. Lisää koruinspiraatiota ja muita Kalevalan Korun uutuuksia löydätte täältä.

Italian wedding

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

poolo/turtle neck H&M TREND // hame/skirt DIY // huppu/hood KATRI/N // kengät/shoes DINSKO

Ajattelin ensin, että en julkaise näitä kuvia laisinkaan, koska minuutissa kirkon jälkeen napatut otokset eivät menneet ihan putkeen. Mutta tänään jo toinen ihminen kyseli mitä minulla olikaan lauantaina häissä päällä, joten olkoon menneeksi. Kyllä näistä käy oikein hyvin selväksi minkänäköisenä sitä oltiin liikenteessä. Ajattelin, että kun kerran kyseessä ovat syyshäät, niin tuleehan niihin pukeutua hieman eri tavalla kuin kesähäihin. Hylkäsin kaikki kesämekkoni ja valitsin jotain hieman peittävämpää ja syksyisempää. Noh olisin voinut mainiosti mennä paikalle vaikka kukkamekossa, sillä kaikilla muilla naispuolisilla juhlijoilla oli nimenomaan kesämekot päällä. Ei sinänsä ihme, kun ulkona oli +20 astetta lämmintä.

Olin joka tapauksessa tyytyväinen asuvalintaani, vaikka juhlapaikalla tulikin hieman lämmin loppuillasta. Suurinta päänvaivaa aiheuttivat juhlakengät, koska olin tosiaan murtanut varpaani vain pari päivää aiemmin. Yllättävän hyvin pystyin pitämään korkoa jalassa, kunhan vain oli varpaiden kohdalta avoimet kengät. Jaksoinkin olla näillä korollisilla sandaaleilla hyvän aikaan ennen kuin vaihdoin tylysti lipokkaisiin. En ehkä ihan etiketin mukaisiin, mutta onneksi kyseessä olivat mukavan rennot häät :)