5 x Coming up

Posted on

SI MODA 5x MAY 2015 2

Erityisen kivoja juttuja tulossa muutamien viikkojen sisään. Tässä niistä muutamat:

:: Kampaajakäynti, tätä on odotettu! Tahdon kyllä kasvattaa tukkaa, mutta ehkä napsaistaan nyt kesäksi vielä se ihan hyvin toiminut long bob?

:: Poikkeuksellisen monet leikkitreffit. Nämä ovat sekä minin että äidin mieleen. Ihanaa, kun kavereilta ja tutuilta löytyy samanikäisiä leikkitovereita.

:: Siskon valmistujaiset. Olen luvannut toimia juhlien järjestäjänä, samaan aikaa siis yhtä jännittävää ja stressaavaa :D

:: Kesä on ojam pian täällä. Suunnitteilla on ainakin viedä mini Korkeasaareen ja Lintsille. Lapsuuskesien muistot pyörii mielessä…

:: Kesäkuun alussa tämä perhe pakkaakin sitten matkalaukut ja suuntaa Italiaan. Tästä tulossa juttua vielä lähempänä reissua. Mutta ah, kai saa jo fiilistellä. ITALIA!!

SI MODA 5x MAY 2015 1

Behind the camera

Posted on

Ajattelin toteuttaa tämän toisen kamerapostauksen tyylillä “asukuvat alusta loppuun”. Eli mitä kaikkea mahtuukaan siihen työhön, jonka yhden postauksen eteen teen. Kaikki alkaa siitä, kun suunnittelen kotona kuvattavaa asua ja päättyy siihen, kun saan ladattua ne tänne WordPressiin. Aina ei tietenkään olla niin perusteellisia kuin tässä, mutta ajattelin, että tämä havainnollistaa hyvinkin selkeästi mitä minun mielestäni onnistuneisiin asukuviin vaaditaan.

Kuvituksena nimenomaan niitä kuvia, joissa minä olen heilunut kameran takana (Sara&Kira ovat muokanneet omat kuvansa itse, kiitos vaan kuvalainasta tytöt!).

SI MODA MS 2 2015 2

Ennen kuvauksia

Osa asukuvista on napattu niin, että ensin on puettu asu ja sen jälkeen saatu idea kuvata se. Useimmiten olen kuitenkin aamulla pukiessani tietoinen, että tänään kuvataan. Pelkkiä “kuvausasuja” minulla ei missään nimessä ole (poikkeuksena kampanjakuvat yms), vaan kaikki asut ovat toki sellaisia, joita käyttäisin ilman kuviakin.

Kuvattuja asuja on kuitenkin yleensä mietitty kauemmin kuin kaksi sekuntia. Inspiraatio on lähtenyt milloin mistäkin, street style -kuvista tai kauniista aurinkoisesta säästä. Asun yhteydessä mietin myös koko muuta lookkia. Hiuksia, meikkiä, asusteita jne. Harvemmin minulla mitään kampauksia nähdään, mutta toisiin asuihin hiukset sopii paremmin kiinni ja toisiin auki.

Meikkiä laitan huomattavasti vähemmän, jos tiedän, että asuun kuuluvat aurinkolasit. En muutenkaan tykkää meikata hirveästi ja näihin aurinkolasikuviin en välttämättä laita silmämeikkiä laisinkaan. Ainoa asia, joka saattaa kuvissa joskus todellisesta “päivän asustani” poiketa, ovat kengät. En yleensä kävele koko päivää kaupungilla 10 sentin koroilla, mutta kuvien tai esimerkiksi jonkun tilaisuuden ajaksi vaihdan ne jalkaan. Tästä syystä mukana kulkee niin tennarit kuin korkkaritkin.

Kun koko look on kohdillaan, alan miettiä ympäristöä, jossa sen kuvaisin. Joskus tämä projekti menee toisinpäin, jolloin kuvauspaikka löytyy ennen siellä kuvattavaa asua.

dsc_4372_0

Kuvauspaikalla

Kuvauspaikalta toivon seuraavia asioita; Jos kuvataan minua, tulee sen ehdottomasti sopia tyyliini. Joskus on kiva kuvata erikoisemmassa paikassa, vaikkapa graffitiseinän edessä, mutta useimmiten kaipaan hieman klassisempaa ja hillitympää taustaa. Yleisesti ottaen paikan tulisi olla värimaailmaltaan sellainen, että se korostaisi asun ja kuvattavan henkilön värejä oikealla tavalla. Asu eikä henkilö saisi hukkua taustaan. Tästä syystä vältän usein esim. vaaleahiuksisten kuvaamista älyttömän vaaleiden rakennusten edessä. Siinä pää, hiukset ja seinä saattavat pahimmassa tapauksessa “sulautua yhteen”. (Poikkeuksiakin löytyy ks. alla oleva kuva).

Sopivan tyylisen ja värisen miljöön lisäksi toivon kuvauspaikan olevan usein myös melko rauhallinen. Näin ollen on ensinnäkin helpompi tarkentaa kamera haluttuun kohteeseen ja välttyä turhalta ylimääräisten henkilöiden photoshoppaamiselta jälkeenpäin. Myös mahdollisia häiritseviä kylttejä, liikennemerkkejä yms. pyrin välttelemään, jotta jälkikäsittely olisi nopeampaa. Ylipäätänsä pyrin, ettei kuvia tarvitsisi jälkikäteen korjailla älyttömästi.

Asia, johon en useimmiten pysty itse kovinkaan paljon vaikuttamaan muuten, kuin valitsemalla sopivan ajankohdan on kuvaussää ja (luonnon)valon määrä. Täällä Suomessa ollaan valokuvauksen suhteen aikalailla sään armoilla ja moneen otteeseen olemmekin joutuneet siirtämään kuvauksia äkillisen “myrskyn” iskiessä. Kuvaan täysin luonnonvalolla, joten erityisesti talvisaikaan myös kuvausaika on kortilla. Täydellisiä kuvauskelejä sattuukin ehkä vain alle kymmenen kertaa vuodessa. Itse henkilökohtaisesti tykkään eniten puolipilvisestä kelistä, jolloin ei ole liian kirkasta eikä liian harmaata. Esimerkiksi taivaan värin saa helpommin (ilman filttereitä) esiin, jos siellä liikkuu edes muutama pilvi. Tällöin kuvattava henkilökään ei joudu liiaksi siristelemään.

SARA 2 2015 p

Automaatista manuaaliin

Ottaessani järjestelmäkameran käteeni ensimmäistä kertaa joskus vajaa vuosikymmen sitten, asetin sen epävarmana automaatille ja sillä mentiin monta vuotta. Vasta paljon myöhemmin uskalsin kokeilla puoliautomaattia ja lopulta manuaalia, jolla nykyisin pelkästään kuvaan. Vaikka en itsekään ole mikään konkari kuvaajana, haluisin kuitenkin aloittelevalle kuvaajille antaa neuvon. Opetelkaa manuaalin käyttö, ajoissa. Mieluiten heti, vaikka se tuskaiselta tuntuukin. Sen avulla saa kamerasta irti niin äärettömän paljon enemmän ja kuvien laatu on ihan eri luokkaa. Vaivan arvoista sanoisin.

Kokosin tähän alle muutamia perussäätöjä, joiden avulla olen itse päässyt manuaalin käytössä alkuun. Haluaisin tässä kohtaa vielä muistuttaa, että olen tosiaan itse oppinut kuvaamaan ja kaikki termini eivät välttämättä ole kuin ammattilaisen suusta, mutta yritän ilmaista asian niin, että aloittelevat kuvaajatkin ymmärtäisivät.

Tämä kolmen asetuksen kombo on sellainen, jonka ymmärtäminen vie jo melko pitkälle. Käytännössä näiden avulla saadaan luotua sopiva valoitus tilanteeseen kuin tilanteeseen. Yhden säätäminen suuntaa tai toiseen muuttaa aina valotusta. Yhtä oikeaa ratkaisua kuvaustilanteessa ei kuitenkaan yleensä ole, koska esimerkiksi f/2.8-aukon ja 1/250s-valoitusajan yhdistelmällä syntyy sama valoitus kuin f/4-aukon ja 1/125s-valotusajan yhdistelmällä. Tässä kohtaa kysymys kuuluukin minkälainen syväterävyys halutaan. ISO-arvon, valotusajan ja aukon avulla pystytään siis toivotun valotuksen lisäksi luomaan haluttuja “ominaisuuksia” kuvaan, joita voivat olla mm. kauniin pehmeä tausta, pysähtyneet vesipisarat tai samettisena virtaava joki.

SI MODA ZALANDO TOPSHOP 10

ISO

Kennon herkkyyttä kuvaava arvo. Mitä hämärämpää on, sitä suurempaa herkkyyttä yleensä tarvitaan. Tästä syystä me bloggaajatkin usein harmitellaan vähäistä valoa, sillä kuvien laadun kannalta on paras käyttää pienintä mahdollista herkkyyttä. Päivänvalossa pystyy usein kuvaamaan ISO-arvolla 100. Sisätiloissa arvoa joutuu yleensä nostamaan 400-1000 välille. Mitä suuremmaksi arvoa joutuu nostamaan, sitä enemmän enemmän kohinaa/rakeisuutta kuvaan tulee ja samalla kuvan laatu heikkenee. Hämäryys ei aina välttämättä kuitenkaan tarkoita sitä, että ISO-arvoa täytyy älyttömästi nostaa. Yökuvauksessa paras lopputulos syntyy yleensä jalustalla, pienellä ISO-arvolla ja pitkällä valotusajalla.

Valotusaika (suljinaika)

Hetken pituus, jonka aikana kameran rungossa oleva suljin on auki ja päästää valoa kennolle. Valotusajat ilmoitetaan sekunnin osissa ja sekunneissa. Tämän avulla pystyy nimenomaan kikkailemaan virtaavan veden, ilotulitusten yms. kanssa. Ennen näiden erikoisempien tilanteiden haltuunottoa on kuitenkin syytä ehkä oppia pari toimivaa nyrkkisääntöä. Itse ole joskus nämä joltain oppinut/jostain lukenut ja todennut toimiviksi.

Liikkuvia kohteita (esim. pelaajia pelikentällä) kuvatessa kannattaa suosia vähintään 1/640s valotusaikaa. Auto pysäyttäminen kuvaan vaatii vielä tuplasti nopeamman ajan. Asukuvissa olen pitänyt alarajana 1/200-250s valotusaikaa, jolloin vältytään käsivaralla kuvatessa tärähtäneiltä kuvilta. Pidemmälläkin valotusajalla voi toki kuvata, mutta silloin kannattaa ottaa jalusta avuksi. Jotta valotusajan voi pitää mahdollisimman lyhyenä se vaatii tietysti kameralta ja objektiivilta tarpeeksi valovoimaa, ettei ISO-arvoa tarvitse nostaa älyttömästi (ei synny häiritsevää kohinaa).

Aukko

Aukko ilmaistaan aukko- eli f-luvulla ja sillä säädellään kennolle pääsevän valon määrää. Luku on ns. käänteisluku. Mitä pienempi f-luku, sitä suurempi aukko ja mitä suurempi f-luku, sitä pienempi aukko. Objektiivien ominaisuuksista puhuttaessa f-luvulla kerrotaan objektiivin valovoimasta. Pienempi luku kertoo suuremmasta valovoimasta. Aukolla voidaa vaikuttaa myös syväterävyyteen eli esimerkiksi henkilökuvauksessa voidaan nostaa kohde paremmin esille pehmentämällä taustaa pienellä f-luvulla. Itse käytän tätä paljon hyväkseni asukuvauksessa, jolloin huomio halutaan kiinnittää nimenomaan asuun.

Kiinteät objektiivit ovat usein zoomillisia valovoimaisempia ja suurimmillaan aukko voi olla niissä jopa f/1.2 (pieni f-luku). Suurella aukolla (pienellä f-luvulla) pystyy myös kuvaamaan hämärässä ilman, että ISO-arvoa joutuu nostamaan älyttömästi. Itse tykkään näistä syistä nimenomaan kiinteän polttovälin linsseistä. Useimmiten kuvaan asukuvia 50mm linssilläni f/1.8-f/2.8 aukoilla.

SI MODA KUVAUS 1

RAW vai JPG

Puoliautomaatista manuaaliin siirtymisen jälkeen olen tehnyt myös toisen ison harppauksen ammattimaisempaan kuvaamiseen. Aloitin nimittäin uuden kameran myötä kuvaamaan kaikki kuvani RAWina entisen JPG:n sijaan. Jos manuaali mahdollisti paremmat kuvat, niin RAWin kanssa avautuu täysin uusi maailman kuvankäsittelyyn. Sen avulla pystyy nimittäin jälkikäsittelemään kuvia huomattavasti enemmän kuin JPG:nä. Tämä vaatii toki enemmän aikaa sekä kuvankäsittelyohjelmien tuntemista, mutta itsekin olen tässä pikku hiljaa omatoimisesti opiskellut ja huomannut kehittyväni koko ajan. Alkuun kirosin miten hidasta homma oli, mutta nyt se sujuu jo aika kivalla rutiinilla. Kovasti houkuttelisi kyllä käydä kuvankäsittelyyn liittyvä kurssi, jotta saisi näistä ohjelmista vielä enemmän irti.

Raakakuvat vievät muuten huomattavasti enemmän tilaa muistikortilta, joten mikäli aikeissa on kuvata RAWina, niin suosittelen heti alkuun isomman ja nopeimman mahdollisen muistikortin hankkimista. Useampi kappale ei tietenkään ole haitaksi.

SI MODA MINI ASU MAR11 2015 9

Objektiivin valinta & Kuvakulmat

Tällä hetkellä en omista kuin yhden objektiivin, jota aktiivisesti käytän. Kuvaan siis pääsääntöisesti kaikki kuvani Sigman 50mm f/1.4 linssillä. Se on kaikinpuolin ollut erinomainen hankinta ensimmäiseksi objektiiviksi. Ainakin minulle, joka pääasiassa kuvaa henkilökuvia. Lainassa minulla on ollut niin laajakulmaa kuin erinomaista yleisobjektiiviakin. Lisäksi olen kuvannut ystävieni linsseillä muutaman kerran. Seuraava hankintani tulee todennäköisesti olemaan joko kiinteä laajakulma tai 24-70mm yleisobjektiivi, jolla pystyn ottamaan haltuun monta polttoväliä yhdellä linssillä.

Asukuviin olen todennut tuon 50mm sopivan erinomaisesti. Joskus olisi tarkoitus myös hankkia 85mm, joka sopii niin ikään asukuviin sekä yleisesti ottaen henkilökuvaukseen todella hyvin. Laajakulmalla asukuvien kuvaaminen tuntuu olevan tällä hetkellä erityisen suuri trendi. Itsekin tykkään välillä sen tuomasta tunnelmasta, mutta liian vääristyneet suhteet ärsyttävät. Jos haluaa pitää mittasuhteet kohdillaan, mutta kuitenkin kuvata melko laajaa kuvaa suosittelen pysymään 20-24mm laajuisissa linsseissä (täyskennoisilla kameroilla).

Kuvakulmia kokeilen jatkuvasti uusia. Välillä niissä onnistuu, välillä ei. Toisessa tilanteessa alaviistosta otettu henkilökuva on katastrofi, toisessa mahtava tehokeino luoda persoonallinen otos. Suosittelenkin rohkeasti kokeilemaan erilaisia kuvakulmia. Vaikka kuvaamisessa yleensä kehotetaan harjoittelemaan kuvausasento sellaiseksi, etteivät niskat ja paikat mene lukkoon, niin monesti ne kuvat, jotka on otettu täysin luonnottomissa asennoissa ovat niitä parhaita. Lapsia jonkin verran kuvanneena olen esimerkiksi huomannut, että mitä enemmän minä möyrin maassa, sitä parempi kuvia saan aikaiseksi.

SI MODA SALUTORGET GINA TRICOT 4

Jälkikäsittely

Kuten jo totesin edellä, olen raakakuvien myötä joutunut perehtymään paremmin myös kuvankäsittelyohjelmiin. Käytössäni on tällä hetkellä Photoshop sekä sen oma ohjelma CameraRAW, jolla käsittelen raakakuvat aluksi. Ennen siihen vaiheeseen pääsyä muunnan RAW-tiedostot vielä konvertointiohjelmalla DNG-muotoon. Se on yleinen tiedostomuoto kaikille raakakuville. Eri kameramerkit tuottavat eri raakakuvatiedostoja, mutta tämän avulla ne voidaan muuntaa yhdeksi ja samaksi, jolloin tiedostojen käsittely nopeutuu.

CameraRAW on vastaava ohjelma kuin Lightroom, joka on ehkä näistä kahdesta se tunnetumpi. Olen harkinnut myös Lightroomin hankkimista ja siihen siirtymistä, mutta ainakin tällä erää Photoshopin oma ohjelma riittää, koska niissä ei sen kummempia eroja ole (korjatkaa, jos olen saanut väärää infoa!). Jälkikäsittelyssä säädän useimmiten kirkkautta ja kontrastia, korjaan valkotasapainoa, terävöitän sekä korostan haluttuja värisävyjä. Raakakuvien käsittelyssä pystyy muuttamaan hyvin tarkasti mm. yksittäisten värien tummuutta, voimakkuutta ja sävyä.

Siirtyminen ns. normaalin Photoshopin puolelle käy napin painalluksella. Siellä korjaan sitten mahdolliset roskat yms. pois kuvasta. Siinä kohtaa pystyn tarkemmin myös rajaamaan, jos haluan muokata vain jotain tiettyä aluetta kuvasta. Kuvat tallennan sekä täydessä koossa että blogiin sopivaksi (800px leveänä). Täysikokoisena siksi, että pystyn niitä tarpeen jälkikäteen vielä jonkun verran muokkaamaan/muuttaamaan kokoa toiseen. Raakakuvia en säilytä todellaakaan kaikista, ainoastaan niistä, joista mahdollisesti haluan vielä joskus muokata kokonaan uudet versiot (minin 1v. kuvat yms).

SARA

Toivottavasti tästä postauksesta oli teille iloa ja saitte ehkä uusia vinkkejä kuvaamiseen :)

Ensimmäisen, lähinnä kameravalintaani käsittelevän postauksen löydät täältä.

 

Lähteet: omat kokemukset, Jukka Kolari&Peter Forsgård – Parempia kuvia