Blue sky

Posted on

SI MODA ASU JUNE 18 2015 6

Olipa ihana huomata, että edelliseen postaukseen löytyi monella niin paljon sanottavaa! Oli mahtavaa kuulla teidän mietteitä asiasta, joka on itselläni pyörinyt pitkään mielessä. Kuten jotkut teistä sanoivat, niin omilla ehdoillanihan minä tätä hommaa täysin teen, mutta kyllä koen, että haluan ehdottomasti luoda sisältöä, joka myös teitä kiinnostaa. Teen sitä sitten vain omien rajojeni sisäpuolella. Tämä tarkoittaa minulle nimenomaan paljon tyyli- ja asujuttuja, sopivassa suhteessa ruokaa ja sisustusta sekä kauneutta. Pidempiä tekstejä tulee varmasti jatkossa ainakun niihin on aihetta ja kirjoittamiseen löytyy aikaa. Itsekin nautin välillä todella suuresti muiden pohdiskelevista postauksista. Kaiken suloisen ja kauniin esteettisen elämän ohella kun elämämme pidemmän päälle on sitä perus arkea iloineen ja suruineen. Toisinaan on ihana puhua ja kuunnella juttuja vähäpätöisemmistä muotijutuista, mutta välillä sitä sitten taas kaipaa vertaistukea tai muuten vaan esimerkkejä niistä tavallisen elämän käänteistä.

Tämä sunnuntai alkoi meillä erittäin leppoisissa tunnelmissa ystäväperheen luona brunssilla. Ollaan tutustuttu oikeastaan kunnolla vasta lasten tulon jälkeen ja melko harvoista treffeistä huolimatta meistä on tulleet hyviä ystäviä. Lähes samanlaisessa elämäntilanteessa elävien kanssa puhuttuvaa löytyy vaikka kuinka ja usein treffien päätteeksi tuleekin harmiteltua miten paljon jäi vielä puhuttuvaa. Tytöilläkin sujuu leikit jo pienestä ikäerosta huolimatta todella hyvin ja meitä aikuisia ei välillä haluta enää ollenkaan mukaan häiritsemään. Joskus ennen minin syntymää hieman huvittuneena aina kuuntelin tarinoita näistä lapsiperheiden yhteisitä ajanvietoista ja naureskelin sille kaaokselle. Nyt äitinä niiden viehätyksen ymmärtää. Vaikka melkoista säätöä ja hulinaa se onkin, niin jollain tapaa on ihanaa nähdä miten suuresti lapset näistä nauttivat ja samalla saada itse hieman vertaistukea sekä vaihtelua arkeen. Nyt suunnitteilla on muutamia kivoja kesäisiä aktiviteetteja yhdessä ja vaikka ne hieman järjestelyä vaativat, niin ovat ne varmasti meille kaikille ikimuistoisia.

SI MODA ASU JUNE 18 2015 2
SI MODA ASU JUNE 18 2015 3

Jos pohditte, että tämänkö näköisenä olin tosiaan liikenteessä tänään niin juu ei, en ollut. Tämä äiti lähti brunssille treenitrikoissa ja tennareissa. Asu on peräisin toissa viikolta, kun vietettiin mukavaa iltaan My:Nelly tiimin kanssa Aallonkodissa. Olen kerran aikaisemminkin ollut tässä samassa Finlandia penthousessa, mutta se oli talvisaikaan ja silloin tämä koko upea parveke jäi minulta kokematta. Nyt meille sattui vielä todella kaunis ilma, joten oli melko helppo tehtävä kuvata onnistuneet, kirkkaan sinisen taivaan värittämät kuvat. Päällä ollut mokkahame on kyllä yksi tämän kesän/kevään suosikeistani. Se on myös kerännyt joka kerta kehuja, kun olen sen päälleni kiskaissut. Jotenkin ihanan tyttömäinen, mutta samalla skarppi. Lyhyt mittakaan ei häiritsen, jos yläosa ei ole kovin paljastava.

SI MODA ASU JUNE 18 2015 1
SI MODA ASU JUNE 18 2015 4SI MODA ASU JUNE 18 2015 5

hame/skirt MANGO
kengät/shoes STRADIVARIUS
takki&paita/jacket&blouse GINA TRICOT*
aurinkolasit/sunnies RAY BAN
laukku/bag TIGER OF SWEDEN
 
kuvat/photos: Sara/Tickle your fancy
(*saatu/gifted)

Elämänmakuinen blogi?

Posted on

Kesäkuu on ollut blogin osalta hiljainen, monellakin tapaa. Eilen havahduin miettimään mihin kaikki kommentit ovat jääneet. Alkukuusta lopettanut Blogilista aiheutti varmasti pientä katoa, samoin perinteinen juhannuspako, jolloin ihmiset karkaavat mökille ja vain aniharvat avaavat koneensa blogien lukemista varten. Suurimpana syynä on kuitenkin omalta osaltani varmasti ollut useampi postaukseton päivä, joita lomareissun ja sairastelun myötä kertyi. En ole ottanut niistä stressiä, enkä aiokaan ottaa. Nyt olen vähitellen päässyt takaisin ns. normaaliin julkaisutahtiin, mutta kovin hiljaiselta tämä blogi edelleen tuntuu. Selailin kuukauden postauksiani ja tuli olo, että en kyllä minäkään olisi osannut kovinkaan moneen tekstiin kirjoittaa kommenttia. Vaikka tyyliasiat kiinnostaa suurestikin, on päivän asuihin vaikea keksiä muuta kommenttia kuin “hyvältä näyttää”, jos tekstissä ei puhuta muuta kuin siitä asusta itsestään. Tekstit ovat jääneet lyhyiksi pitkälti siitä syystä, että aikaa kirjoittamiseen ei ole ollut, mutta tahdon silti hieman pahoitella vaitonaisuuttani.

Olen aina luonnehtinut blogiani elämänmakuiseksi tyyliblogiksi ja jotenkin se elämän maku on loistanut viime viikkoina poissaolollaan.

Pieniä irrallisia lauseita siellä täällä siitä miten arki sujuu, mutta that’s it. Vaikka tarkoitus ei missään nimessä olekaan kertoa yksityiselämästäni sen kummemmin, olen henkilökohtaisella tasolla etääntynyt ehkä liikaakin blogista. Tämä sai minut pohtimaan näitä asioita vielä paljon syvemmin eilen nukkuumaan mennessä ja tänään uudelleen lenkillä. Blogimaailman muutoksista on puhuttu pitkään ja niitä vanhojen hyvien aikojen kotikutoisia blogeja on alettu kaivata entistä enemmän. Itsekin olen tämän muutoksen elänyt ja kokenut. Sen myötä olen rakentanut itselleni ja omalle perheelleni tietynlaisen suojamuurin blogin väliin. Olen tiukentanut rajoja, karsinut ja peitellyt. Ihan tarkoituksella ja hyvä näin. Niin sen kuuluukin mielestäni mennä, mutta jotta mielenkiinto blogeja kohtaan säilyisi, on niissä oltava tietynlaista tarttumapintaa.

Pitkään olemme ystävien kesken vitsailleet, miten blogit ovat pidemmän päälle niin kulissia kuin vaan olla ja voi. Se voi alkuun huvittaa, mutta tosiasiassa se on melko raskasta ja oikeastaan loppujen lopuksi se yksi ärsyttävin puoli blogeissa. Toki on niitä rehellisen aitoja blogeja, joissa kaikki näytetään juuri kuin ne ovat. Itse olen kokenut blogimaailman muutokset hyvin ristiriitaisesti. Arvostan suuresti sitä miten nuoret naiset (ja miehet) ovat itse puskeneet omia blogejansa eteenpäin, ryhtyneet yrittäjiksi, nähneet vaivaa ja todella miettineet blogiensa ja sitä kautta yrityksiensä ulkoasua. Miten paljon postauksien tekoon ja suunnitteluun käytetään aikaa ja miten upeasti sisältöyhteistöitä nykypäivänä toteutetaan. Tämä voi ulkopuolisen silmiin vaikuttaa helpolta, mutta monet ovat tulleet pitkän tien siihen paikkaan missä ovat nyt. Minusta laadukkaat kuvat ja sisältö ovat edellytys hyvälle blogille, mutta tässä kohtaa tullaankin siihen ristiriitaiseen tilanteeseen. Missä kohtaa menee raja liian siloitellun ja vain huolellisesti mietityn blogin välillä? Miten löytää sitä kaivattua rosoisuutta kauniiden kuvien rinnalle?

Olen todennut, että antamalla pienen, epätäydellisen palan itsestäni teille, saan enemmän vastakaikua kuin julkaisemalla sata kauniisti aseteltua ja tarkoin mietittyä kuvaa.

SI MODA RANDOM LIFE JUNE 2015

Itse seuraan eri someissa muutamia, lähinnä ulkomaalaisia blogeja, jotka miellyttävät esteettistä silmääni. Alkuun ne ihastuttivat ja antoivat minulle rutkasti inspiraatiota. Lähiaikoina olen konkreettisesti huomannut niiden negatiivisen vaikutuksen. Upeat kuvat ja kauniit asetelmat saattavat alkuinnostuksen jälkeen aiheuttaa vain jonkin sortin mielipahaa. Oliviassa tässä kuussa julkaistu oiva teksti “Tekikö sosiaalinen media sinustakin valehtelijan?” pukee täydellisesti sanoiksi ajatukseni.

Milloin somesta ja blogeista tuli inspiraation lähteen sijaan ahdistusta ja suorittamista kylvävä maa? Miten ihmeessä ennen niin mukava ja leppoisa ajanviete saa meidät nykyisin tuntemaan itsemme vähemmän taitaviksi, vähemmän kauniimmiksi ja mukamas jollain tasolla huonompaa elämää eläviksi?

Tosielämän esimerkkinä se, miten koko talven haikailin kauniiden turkoosina kimmeltävien vesien ja palmupuiden perään selatessani Instagramia. Olisin antanut melkein mitä tahansa, että olisin päässyt päivittelemään kuvia aurinkoisesta paratiisista. Lomamatkamme vihdoin koittaessa kesäkuun alussa halusin ensimmäisenä päästä nappaaman kuvan palmupuusta. Ja miksi? Koska ne vaan näyttävät niin siisteiltä Instagramin feedissä! 

Palmupuu-kuva keräsi surkean määrän tykkäyksiä, kun taas viikkoa myöhemmin kotona, aivan hetken mielijohteesta napattu kuva, kun pieni tyttäreni pyysi äitiä halaamaan keräsi tykkäyksiä tuplat. Ei sillä, että tykkäysten määrällä olisi suoraan sanottua mitään helvetin merkitystä. Tämä vain muistutti minua siitä, kuka minä olen, mitä upeaa olen elämässäni saavuttanut, miten hienoa elämää tällä hetkellä elän, ketä kaikkia upeita ja rakkaita ihmisiä elämääni kuuluu. Se, ettei feedini täyty joka päivä palmupuista, uusimmista laukkuostoksista, lumoavan värisistä drinkeistä ja hulppeista maisemista on ihan okei. Elän hyvin erilaista elämää kuin monet seuraamistani henkilöistä ja minun on arvostettava omaa elämääni vähintään yhtä paljon kuin heidän, mielellään tuplasti enemmän.

Itselleni ne elämäni arvokkaimmat hetket eivät tällä hetkellä näytä välttämättä niin kauniilta kuviin ikuistettuna, vaan niihin kuuluu paljon epäjärjestystä ja epätäydellisyyttä, mutta siltikin ne näyttävät mielessäni ikuistettuna täydellisiltä.

En ole pitkään aikaan avannut suutani blogissani näin, mutta nyt tuntui, että oli sen aika. Olen viime aikoina tehnyt paljon suuria päätöksiä yksityiselämässäni  ja niiden rinnalla asukuvien postaaminen sekä tyylistä puhuminen tuntuu hieman vähäpätöiseltä, vaikka niiden työstämisestä suuresti nautinkin! Lupaan kertoa teille lisää pian, kun kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdilleen. Sen verran voin ärsyttävästi, bloggaajalle tyypilliseen tapaan valoittaa, että uusi aikakausi on vähän ajan kuluttua alkamassa meidän perheellä ja se jännittää.

Kuvituksena yksi hieman elämänmakuisempi kuva, joka napattii alkuviikosta Linnanmäen portilla. Olen saanut ihanan rehellistä palautetta siitä, että voisin hymyillä kuvissa enemmän, joten sekin tuli korjattua tässä samalla.