Pois Helsingistä

Valehtelisin, jos sanoisin syksyn olleen tähän mennessä ihanan seesteistä, mutta rauhallisempaa se on ainakin ollut kuin edelliset puoli vuotta. Muuttohulinoiden jälkeen olen vihdoin ehtinyt hetkeksi hengähtää. Olen viimeisen kuukauden aikana tehnyt paljon asioita, jotka ovat kaukana “glamour-elämästä”, mutta ne ovat totisesti virkistäneet mieltä ja kehoa. Olen kokkaillut paljon, liikkunut taas enemmän ja ottanut omaa aikaa mm. katselemalla pitkästä aikaa sarjoja.

Toisaalta olen myös ollut enemmän ja paremmin läsnä, erityisesti lapselleni. Olen saanut läheisiltä melkein joka päivä apua ja tukea, jos olen sitä kaivannut. Äiti on tuonut minulle kaupasta maitoa, sisko vahtinut miniä sen aikaa, kun maksoin laskut ja isäni lainannut toista autoa. Pieniä asioita, jotka loppujen lopuksi merkitsevät aivan älyttömän paljon. Hoitoavun myötä olen saanut tehdä työt rauhassa, nukkua öisin enemmän ja keskittyä lopun ajan täysillä lapsen kanssa olemiseen. Tämä oli yksi niistä asioista, jota muutolta kovasti odotin.

SI MODA KOTKA

Elämä pääkaupunkiseudulla oli hektistä, mutta täällä arki rullailee maltillisemmin. En väitä, ettenkö välillä kaipaisi Helsingin keskustan hulinaa, mutta ainakin nyt tuntuu elämä olevan hyvin balanssissa. Lähes jokainen (varsinkin jokainen perheellinen), jolle olen muutosta kertonut ja sitä perustellut ovat nyökytelleet ja todenneet, että oli varmasti oikea päätös. Tukiverkoston merkitystä kun on vaikea sanoin kuvailla.

Tukiverkoston lisäksi pienemmällä paikkakunnalla elämää helpottavat lyhyet välimatkat autolla. Toki, jos asut Helsingin ydinkeskustassa on sinulla lyhyt matka moneen oleelliseen paikkaan, mutta jos haluat asua esimerkiksi rivitalossa on lähiöistä pidempi matka keskustaan asioille. Puhumattakaan siitä, jos pitää käydä kaupungin toisella laidalla harrastusten tai töiden takia. Täällä vartin ajomatka on jo melko pitkä ja siinä ehtii huristalla melkein koko kaupungin halki, kun taas pääkaupunkiseudulla asuville vartin matka kuulostaa varmasti naurettavan lyhyeltä.

Itse kymmenisen vuotta Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla asuneena totuin pitkiin koulu- ja työmatkoihin ja nyt pidän Kotka-Helsinki väliä hyvinkin lyhyenä. Eihän tunnin ajomatka ole yhtään paha! Mutta jos sitä joutuisi sahaamaan joka päivä, kävisi se liian raskaaksi. Tiedän, että monilla työmatka on varmasti yli puolituntia jopa yli tunnin tai puolitoista, mutta itse en sellaista toivo enkä tahdo. Eikä tahdo myöskään mieheni. Olemme molemmat eläneet lapsuuden, jossa kaikki tapahtui käytännössä 10km säteellä. Siellä oli tarhat, koulut, ruokakaupat, harrastukset ja työpaikat. Itselleni tällainen lapsiperheen elämä on tuttua ja ehkä sitä kautta koen sen olevan myös helpointa. En väitä, etteikö perhe-elämä Helsingin keskustassa voisi olla helppoa.

Voisin hyvin nähdä itseni elämässä perhe-elämää Helsingissä, jos tukiverkostoni olisi lähempänä. Toki kaipaisin myös isompaa asuntoa/omaa taloa ja pihaa. Ne vaativat isommissa kaupungeissa yleensä siirtymistä hieman etäämmälle tai ainakin asumisbudjetin triplaamista. Tuntuu hassulta mainita raha yhtenä syynä muuttaa pois Helsingistä, mutta jos nyt realistisia ollaan, niin ei meidän unelmatalo olisi rakennettu Helsinkiin. Ensinnäkään siksi, että keskustan lähellä ei vapaita rantatontteja ole ja jos olisi, niin budjetti paukkuisi ja pahasti.

SI MODA KOTKA 2

Vaikka tällä hetkellä en vaihtaisi asuinpaikkaani mihinkään, koen silti olevani tietyllä tapaa hieman isomman kaupungin tyttö. Helsinki riitti minulle mainiosti, mutta joskus haaveilin asumisesta vieläkin suuremmissa metropoleissa. Rakastan kaupungin hälinää, istua kahviloissa katselemassa ohikulkevia ihmisiä. Sitä, että kaikki palvelut ja liikkeet ovat lähellä. Pidän myös isoista kaupungeista siksi, että ympäri vuoden on paljon tapahtumia ja menoja, jos niitä kaipaa. Helsinki on myös äärimmäisen kaunis ja inspiroiva kaupunki. Ikävä sinne ei ole kasvanut vielä liian suureksi, sillä olen kuitenkin käynyt noin 1-2x viikossa siellä työasioilla.

Nämä Helsinki-työpäivät ovat samaan aikaan olleet aivan älyttömän tehokkaita ja terapeuttisia. Jos vertaa sitä aikaa, kun kuljin tilaisuuksista ja tapaamisista toiseen mini kainalossa, on tämä niin paljon parempi ratkaisu meidän molempien kannalta. Työasioilla on näin helpompi keskittyä asiaan ja hoitaa jutut tehokkaasti. Kotiin tullessa on sitten puolestaan ihanaa heittäytyä täysin tuon pienen hymysuun armoille ja antaa itsestään kaikki irti vain häntä varten. Kotona töitä tekevien äitien haaste onkin varmasti työajan erottaminen siitä ajasta, jolloin ollaan perheen kanssa. Minulle muutto Kotkaan oli ratkaisu tähän(kin) asiaan.

Olen tässä postauksessa perustellut muuttoa Helsingistä pois mm. läheisten tukiverkostolla, mieluisemmalla ja itselleni helpommalla arkielämällä ja asumiskustannuksien pienenemisellä. Nämä kolme ovat varmasti niitä isoja tekijöitä, mutta kyllä minä ihan oikeasti tänne juurilleni myös vähän kaipasin. Kotka on äärimmäisen kaunis ja sympaattinen kaupunki, joka oikein puhkeaa kukkaan kesällä. Täällä on paljon paikkoja, jotka saavat onnenkyyneleet valumaan silmiltäni, koska ne herättävät niin paljon hyviä muistoja. Täällä minun ei tarvitse miettiä mihin tarhaan tai kouluun lapseni laitan, vaan tiedän tällaiset vastaukset heti, koska kaikki on niin tuttua ja turvallista. Täällä uskallan palata vanhojen harrastusten pariin ja olla vielä paremmin oma itseni. Täällä perhe on lähellä.

Karkeasti voisi ajatella, että siirryin elämään lähiöperheen elämää coretex-asuissa tänne hieman syrjemmälle ja jätin skumpan huuruisen sekä tapahtumien täytteisen bloggaajaelämäni Helsinkiin. Näin asia ei kuitenkaan ole. Ensinnäkään en ole minin syntymän jälkeen voinut enkä halunnut osallistua kaikkiin tapahtumiin ja reissuihin, joihin ehkä lapsettomana olisin lähtenyt. En myöskään koe istuvani kumpaankaan stereotypiaan, vaan olen kaunis sekoitus molempia (ja vähemmällä ironialla varustettuna). Uskon yhä, että voin saavuttaa haaveeni niin perhe- kuin työelämässä eikä asuinpaikkani ole sille este. Päin vastoin se antaa nyt minulle nimenomaan mahdollisuuden kurkottaa molempia kohti.

Onko teistä joku muuttanut takaisin lapsuuden maisemiin tai muuten vaan pienemmälle paikkakunnalle? Tai oletteko ehkä harkitsemassa muuttoa? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia aiheesta!

XOXO
signature

What do you think?

Your email address will not be published. Required fields are marked *

7 Comments
  • Elisa
    October 29, 2015

    Kotka on ihan paras paikka! Me ollaan samassa tilanteessa myös, asutaan kahden lapsen kanssa kaukana tukiverkostosta ja kaipuu on kova kotikaupunkiin juuri noista syistä mitä postauksessa mainitsit. Meillä se vaan tietäisi sitä että toinen ajaisi Helsinkiin päivittäin töihin. Mutta ehkä vielä jonain päivänä päästään sinne takaisin. Kateellisena täällä lueskelen sinun ihania postauksia Kotkasta :)

    • Kaisa
      October 31, 2015

      Tuntuu, että monilla tutuilla on sama tilanne. Olisi ihana palata, mutta kun työt on toisaalla. Pitää siis olla äärimmäisen onnellinen, että tämä ylipäätänsä oli mahdollista. Yrittäjänä sitä on ehkä helpompi tehdä töitä toisaalla, tai ainakin näitä minun ja mieheni töitä. Toivottavasti tekin pääsette vielä tänne takaisin. Vaikka muualla asumisessakin on puolensa :) Ainakin itselläni oli hyvin ristiriitaiset fiilikset muuttaessa. Täällä niitä plussia oli vain loppujen lopuksi enemmän!

    • A
      November 3, 2015

      Oivoi, kyynel tuli silmään kun tuota tekstiä luin. Mieli tekisi kovasti muuttaa takaisin kotikaupunkiin ja vieläpä siihen taloon, missä lapsuuden asuin, mutta työt! Kaikki olisi muuten valmista (ja ajatuksissani täydellistä!), mutta työt puuttuu niin minulta kuin mieheltänikin. Hartaissa toiveissa olisi, että niitä vielä joskus löytyisi… Ihana kuulla, että teille ratkaisu on ollut oikea. Voin niin samaistua noihin kaikkiin tuntemuksiin :)

  • Rebecca
    October 29, 2015

    Mä olin aina ajatellut, että asuisin jossain isossa kaupungissa aivan keskustassa.. Kotkan keskustaa pitemmälle en ikinä ehtinyt muuttaa, kun jo tapasin upean miehen, jonka luo muutin maalle. Vaikka Kotka pieni kaupunki onkin, oli tämä muutos aika valtava. Peltoa ja metsää ympärillä, hiekkatie ilman katuvaloja.. Lähimpiin kaupunkeihin on matkaa n.40km, Helsinkiin ajaa reilun tunnin. Kaikista “puutteista” huolimatta oon rakastuntu tähän paikkaan. Iso piha pääsee oikeuksiinsa etenkin kesällä, talo on valtava ja joki virtaa vieressä.
    Silloin, kun maalaisuus ahdistaa riittää, että hurauttaa autolla Kotkaan (tai muuhun kaupunkiin) “turvaan” hetkeksi :)

    • Kaisa
      October 31, 2015

      Ihana tarina sinulla :) ja pakko myöntää, että minusta ei kyllä olisi maalle muuttamaan. Ihan rehellisesti sanoen en uskaltaisi asua pimeässä metsän keskellä :D Mutta ehkä jollain tasolla ymmärrän sen kaiken rauhan, joka siellä ympäröi ja joka siellä viehättää. Itsekin tykkään siitä hetkellisesti. Mulle Kotka on sopivan suuri kaupunki arkielämiseen, mutta “ahdistuksen” iskiessä suuntaan kyllä Helsinkiin hetkeksi hulinan keskelle!

  • MJA
    October 29, 2015

    Me tehtiin tuo sama, eli muutettiin Helsingistä mun kotipaikkakunnalle, joka sijaitsee Kotkasta n. 60 km pohjoiseen. ;) Mies käy junalla Helsingissä töissä ja minä olen lasten kanssa kotona. Ihan paras päätös juuri noista samoista syistä kuin mainitsit. Helsingissä on kiva käydä, mutta en kyllä enää haluaisi sinne takaisin, olen reilussa vuodessa jo tottunut tähän pikkukaupungin meininkiin, vaikka toisinaan kyllä tuntuu etten kuulu oikein mihinkään, olin niin kauan täältä välillä pois, että ihmiset ehtivät vaihtua täällä. Tällä hetkellä tuntuu vallitsevan melkein trendi, että palataan isoista kaupungeista juurille asumaan ja matkataan töihin sitten mielummin täältä pidemmän matkan päästä. Varmasti asumiskustannukset ovat myös tässä isossa roolissa.

    • Kaisa
      October 31, 2015

      Tuo on muuten totta, että kun on ollut pitkän aikaa poissa, tuntuu ettei oikein kuulu täällä mihinkään! Mulla vanhan harrastuksen pariin palaaminen helpotti jollain tasolla asiaa, kun siellä oli tuttuja kasvoja treeneissä :) Tänne palaaminen ei oikeastaan ollut ennen minin syntymää itsestäänselvyys, mutta näin vain se elämä vei. Tiedän kyllä itsekin useita perheitä, jotka ovat Kotkaan tai muualle juurilleen palanneet suurin piirtein samanikäisinä ja samanalaisissa elämäntilanteissa kuin me. Eli kuten totesit, ei varmasti olla ainuita :)

Previous
Trends and Styling