Lapsi numero kaksi

SI MODA SUMMER 2016 1
Toinen lapsi, sisarus, uusi vauva, pikkukakkonen.

Niistä olen kuullut viimeisen reilun puolen vuoden aikana uskomattoman moneen otteeseen. Kun esikoinen lähestyy kahden vuoden ikää tai viimeistään, kun hän ylittää sen, on ilmeisesti sopiva hetki alkaa utelemaan, josko olisi toisen pienokaisen vuoro.

Voin jo nähdä sieluni silmin, miten postauksen otsikko aiheuttaa sekavan tunnereaktion ihmisissä, jotka tosiaan luulevat minun odottavan meidän toista lasta. Ehei, masussa ei möyri tällä hetkellä mikään muu kuin aamupalaksi syöty raparperipiirakka.

Vaikka olen melko kovanahkainen, enkä hirveästi vauvauteiluista tai muista hetkahda olen silti joutunut miettimään, että onko ihmisillä tosiaan niin rento asenne siihen, että lapsia vain tehdään silloin kun halutaan. Omien kokemuksieni sekä muiden blogeihin tehtyjen kommenttien perusteella voin todeta, että kysymykset “onko seuraava jo laitettu alulle?” tai “koskas ajattelitte toisen lapsen pyöräyttää?” ovat ihan arkipäivää. Tuntuu hurjalta, että jonkun mielestä nuo ovat ihan asiallisia kysymyksiä. Minä pyöräytän noiden kysymysten jälkeen vain silmiäni.

Erityisesti vanhemmat ihmiset tuppaavat kyselemään näitä vauva-asioita niin suoraan, että välillä sitä menee ihan lukkoon. Eikä siinä mitään, jos haluaa varovasti udella haaveillaanko me mahdollisesti joskus perheenlisäyksestä, mutta kun sitä isketään suorat kysymykset heti pöytään ja vieläpä muotoillaan asia niin, kuin lapsia voisi osta lähialepasta.

Itse olen ollut aina äärimmäisen varovainen kaikissa vauvakeskusteluissa ja pyrkinyt kyselemään varovaisesti, jos olen ylipäätänsä kysynyt ollenkaan. Olen todennut, että kyllä ne ihmiset itse kertovat, jos on kerrottavaa. Liian varovainen ei näiden suhteen voi olla, koska milloinkaan ei tiedä, koska osuu kysymyksellään toisen arkaan paikkaan.

Tarkennettakoon tässä kohtaa, että meille toinen lapsi on tällä hetkellä vain kaunis pieni haave jossain tulevaisuudessa, joten minua nämä kyselyt eivät ole sen kummemmin satuttaneet. Kummastuttaneet kylläkin. Aihe on kuitenkin sillä tapaa ajankohtainen minullekin, että moni ystäväni odottaa tällä hetkellä toista tai kolmatta lastaan. Paljon on siis keskusteltu kasvavan perheen haasteista ja uusista tulevista elämänmuutoksista.

Itse olen aina haaveillut kahdesta tai kolmesta lapsesta. Sekä minä että mieheni olemme kasvaneet sisarusten ympäröimänä ja toivoisimme, että mini saisi joskus kokea sen mahtavan voiman ja rakkauden, jota sisarukset elämään antavat. Toki olemme erittäin onnellisia yksilapsisesta perheestäkin ja juuri nyt tämä tuntuu meille oikealta. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

En ole koskaan kokenut, että mikään tietty ikäero olisi lapsille paras ja minusta on ihan naurettavaa edes ajatella, että sellainen olisi olemassa. Ensinnäkin lapsia ei vain haeta sieltä lähialepasta sopivan hetken koittaessa. Ja toisekseen en usko, että sillä on mitään väliä ovatko lapset syntyneet kahden vai viiden vuoden välein. Toki tulee aikoja, jolloin suuremmalla ikäerolla syntyneillä lapsilla on hieman eri kiinnostuksen kohteet ja leikit, mutta aivan yhtä läheisiä (tai vastaavasti etäisiä) heistä voi kasvaa. Molemmista tapauksista olen nähnyt eläviä esimerkkejä.

Minulla on siskoihini ikäeroa kaksi ja seitsemän vuotta ja he ovat molemmat aivan äärimmäisen läheisiä ja rakkaita minulle. Usein minä otan haltuuni sen iän puolesta kuuluvan isosiskon roolin ja kannan vastuuta, mutta on myös ollut niitä hetkiä, jolloin isosisko on ollut se, joka on kaivannut vahvempaa (sekä fyysisesti että henkisesti) siskoa auttamaan.

Meillä on paljon yhteisiä kavereita ja monesti sitä tuleekin liikuttua porukalla. Tällä hetkellä asumme kaikki kolme pitkästä aikaa lähekkäin ja näemme lähes päivittäin. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kyllä niitä hyviä löytyy rutkasti enemmän. Vaikka perinteisiä sisarusten välisiä riitoja syntyy nyt ehkä herkemmin, niin silti taidamme kaikki omalla tavallamme nauttia tästä tilanteesta. Lenkkeilykaveria ei tarvitse kaukaa hakea, lastenhoitoapua on usein saatavilla ja jos oma jääkaappiammottaa tyhjyyttään, voi kaupan sijaan mennä siskon luo syömään. Tästä ja monesta muustakin syystä toivon, että mini saa joskus kokea sisarrakkauden. Joskus, kun sen aika koittaa :)

Kesäpäivien ihanuus

SI MODA SUMMER DAYS 2016 3
 ♥ Kukkien ja pensaiden huumaava touksu ♥

 ♥ Pyöräretket ♥

 ♥ Ulkona (vaikka ihan vaan omalla pihalla) syöminen ♥

SI MODA SUMMER DAYS 2016 2
SI MODA SUMMER DAYS 2016 4
 ♥ Jäätelön syönti, nonstoppina tietenkin  ♥

 ♥ Puiden lehtien välistä kurkkivat auringon säteet  ♥

 ♥ Paljaat jalat  ♥

SI MODA SUMMER DAYS 2016 0
SI MODA SUMMER DAYS 2016 6
♥ Valoisat illat&yöt  ♥

♥ Saaristo  ♥

 ♥ Päikkärit varjon alla  ♥

SI MODA SUMMER DAYS 2016 5
SI MODA SUMMER DAYS 2016 1
Pari päivää on mennyt kesäisissä merkeissä. Torstaina lähdettiin tyttöjen retkelle Tallinnaan ja tänään vietettiin muutamat tunnit maauimalan viilentävien altaiden luona. Kotona on käyty lähinnä kääntymässä ja siltä täällä kyllä tällä hetkellä näyttääkin. Onneksi kesällä sitä jotenkin rentoutuu noiden siivouspuuhienkin suhteen, kasvava pyykkivuori ei aiheuta stressiä ennen kuin puhtaat alusvaatteet uhkaava loppua :D

Huomenna taitaa ainakin Kotkan suunnalla tulla vettä, joten parempi ehkä pitää jonkin sortin tehosiivouspäivä. Nyt ajattelin vielä leipoa raparperipiirakan ennen illan futismatsia. Rentouttavaa lauantaita!