Kultaa ja kauniita kattauksia

si-moda-zalando-golden-dinner-6
si-moda-zalando-golden-dinner-4
si-moda-zalando-golden-dinner-8
si-moda-zalando-golden-dinner-2
si-moda-zalando-golden-dinner-11
si-moda-zalando-golden-dinner-5
si-moda-zalando-golden-dinner-10
si-moda-zalando-golden-dinner-9
si-moda-zalando-golden-dinner-1
si-moda-zalando-golden-dinner-3

Aina joulun lähestyessä innostun fiilistelemään erilaisia kattauksia. Pinterestistä tulee tallennettua useampia ideoita joulun ja uuden vuoden pöytiin. Minusta on ihanaa istuutua syömään kauniisti katettuun pöytään ja ihastella hetken aikaa harkiten aseteltuja aterimia sekä koristeita ennen kuin ruoka saapuu. Ateriakin tuntuu usein maistuvan viehättävän kattauksen ansiosta paremmalta. Joskus nuorempana naureskelin miten äitini hamstrasi joka paikasta servettejä ja antoi niitä lahjaksikin. Nykyisin teen itse aivan samaa ja koen, että servetit ovat mieluisia (sekä käytännöllisiä) lahjoja.

Servettien lisäksi on kiva suunnitella pöytäliinojen väritystä, kukka-asetelmia, kynttilöitä tai muita pöytäkoristeteita. Myös persoonalliset paikkakortit tai vaikkapa jokaisen paikalle asetetut menut antavat kauniin viimeistellyn silauksen kattaukselle. Eihän näitä nyt joka juhliin jaksa väkertää, mutta välillä on kiva panostaa. Kuten todettua, kaunis kauttaus kohottaa illallisen pisteitä varmasti, vaikka ei tietenkään takaa sen onnistumista.

Yllä vähän fiiliskuvia eiliseltä Zalandon kultaiselta illalliselta, jonka ansiosta ylipäätänsä lähdin kattauksista puhumaan. Todellisen kultafanin mielestä tämä pöytä ja koko teema olivat tietenkin ihan mielettömät. Ne yhdistettynä hyvään ruokaan, seuraan ja mielettömään musiikkiesitykseen (Snapchatin puolelta näkee vielä pätkiä @caseykaisa) lopputulos oli täydellisen onnistunut ilta. Nämä jäävät ehkä vuoden ainoiksi “pikkujouluiksi”, mutta eipä haittaa. Mielummin otan yhden ihan huippuillan kuin useamman keskinkertaisen. Kiitos Zalandolle ja mahtavalle porukalle!

Miten tunnistaa laadukkaan vaatteen?

si-moda-asu-nov20-2016-1
Tämän neulepostauksen jälkeen olen luonnostellut teille postausta, joka sisältäisi laajempia ohjenuoria hyvien, laadukkaiden tuotteiden valitsemiseen. Maanantaiaamuni ratoksi bongasin kuitenkin Hesarista aihetta käsittelevän jutun, joka oli sen verran hyvä ja monipuolinen, että päätin suosiolla jättää oman postaukseni suppeammaksi ja viitata tähän tekstiin.

Minna Pölkin kirjoittamasta artikkelista “Miten tunnistaa laadukkaan vaatteen?” löytyy tärkeitä, ehkä hieman yllättäviäkin pointteja vaatteiden laadusta. Monesti luullaan, että hinta kertoo vaatteen laadusta jo melkoisesti, mutta rehellisesti sanottuna kallis vaatekin voi olla huonolaatuinenkin. Itse ostin viime talvena mukamas parempaa laatua olevan villahuivin lahjaksi miehelleni. Huivi maksoi reilusti päälle satasen ja oletin sen kestävän hyvänä useamman talven. Se oli kuitenkin PUOLEN VUODEN käytön jälkeen niin karmeassa kunnossa, että sitä ei enää kehtanut edes kirpparille laittaa.

Mutta kuten tekstissä todetaan, harvemmin sitä löytää todella edullisia vaatteita, jotka ovat myös todella hyvän laatuisia. Ne ovat vaateteollisuuden pieniä ihmeitä. Itsekin olen pari tällaista ihmettä todistanut ja iloinnut niistä, mutta Pölkin teksti antoi hyvän muistutuksen. Kannattaa miettiä kuinka pienen korvauksen moitteettomasta ompelujäljestä on ompelija tässä kohtaa saanut. 

Toinen kohta, joka kiinnitti erityisesti huomioni tekstissä oli seuraava lause: “Saramäen mukaan mikään materiaali ei ole itsessään huono tai hyvä, sillä on myös huonoa silkkiä ja hyvää polyesteriä.”

Tämä on se asia, josta tuntuu olevan eniten epätietoisuutta. Mikä on toki ihan ymmärrettävää. Monesti puhutaan miten luonnonkuidut ovat hyviä ja tekokuidut huonoja. Hehkutetaan silkkiä tai villaa ja kirotaan polyesteri ylimpään helvettiin. Mutta kun asia ei todellakaan ole näin. Kankaiden kutomistiheys, viimeistykset ja käsittelyt vaikuttavat lopulliseen materiaaliin jopa enemmän kuin sen raaka-aine. Toki silläkin on merkitystä kuinka laadukkaasta silkistä tai villasta on kyse, mutta loppujen lopuksi valmistustavat ratkaisevat. Tämän takia voi myös olla vaikea tunnistaa, että kaksi tuotetta on valmistettu täysin samasta materiaalista, jos niiden tuntu on esimerkiksi viimeistysten tai kutomistiheyden vuoksi täysin erilainen.

Kun minulta kysytään neuvoa vaatteiden materiaalien kanssa, kehotan toki aina tutkimaan vaatteiden materiaalitiedot, mutta suhtautumaan niihin varauksella. Materiaalitietojen avulla voidaan saada jonkinlaisen käsityksen tuotteen laadusta, mutta paljon enemmän kertoo se, miltä kangas tuntuu sormien välissä. Tosin ammattilaisenkin on joskus vaikea kertoa näppituntumalla onko kangas laadukas vai ei, sen näkee vasta ensimmäisten pesujen jälkeen. Suosittelen kuitenkin harjoittelemaan sitä, miltä esimerkiksi laadukas kashmir tai silkki tuntuu kädessä.

Ulkomailla kankaita ostaessani olen välillä turvautunut polttotesteihin ja pyytänyt myyjää varmistamaan, että kyseessä todellakin on silkki. Tekokuidut nimittäin palavat (sulavat) aivan eri tavalla kuin luonnonkuidut. Palamisjäljestä ja hajusta voi päätellä materiaalin. Polttokokeita ei tietenkään voi suorittaa valmisvaatteille (heh heh), mutta tämäkin on hyvä tiedostaa, jos joskus on edessä kankaiden osto paikasta, jossa kankaiden materiaalien aitous epäilyttää. Jos haluatte ihan tosissanne oppia tunnistamaan laadukkaita materiaaleja, niin kannattaa ehkä käydä tsekkaamassa Nihtisillan ja Itäkeskuksen Kierrätyskeskuksien Laatuvaatekaapit, joista myös artikkelissa vinkataan. Niiden avulla voi opetella tunnistamaan laatutekstiilit.

Kolmas asia, johon tekstissä paneuduttiin oli erot miesten ja naisten vaatteiden laadussa. Tämä on täysi fakta ja helposti todettavissa esimerkiksi lähimmässä ketjuliikkeessä. Jo monia vuosia sitten huomasin esimerkiksi, että H&M:n miesten pipojen materiaaleina on käytettyä kunnon villaa, kun taas naisilla monet oli valmistettua akryylista. Syy tähän Hesarin tekstissä arvioidaan olevan se, että miehet oletettavasti ostavat vaatteita harvemmin kuin naiset. Materiaalien lisäksi, myös ompelujälki tuntuu olevan miesten vaatteissa parempaa.

Vaikka vaatteen laadun määrää pitkälti sen materiaali, on hyvä pitää silmällä myös muita asioita. Kokosin tähän alle pienen tsekkauslistan, jota voi hyödyntää kaikissa vaateostoksissa. Jos tuntuu, että vaatteen materiaalia on vaikea arvioida itse, kannataa siihen pyytää rohkeasti apua myyjältä. Ainakin toivon mukaan, heiltä löytyy siihen osaamista.

Nopea check-list vaateostoksille

Materiaalitiedot – Mitä materiaalia? Kuinka monta prosenttia?

Pesuohjeet – Voiko pestä koneessa? Käsin? Vai tarvitseeko pesulapesun? Arkivaate olisi hyvä voida pestä koneessa, harvemmin pesua vaativa villakangastakki sen sijaan joutaa käymään pesulassa.

Mahdollinen valmistusvuosi – Kaikki valmistajat eivät tätä ilmoita, mutta tästä voi jossain tapauksessa (erityisesti ostaessasi käytettyä tuotetta) päätellä tuotteen laadun ja käyttöiän.

Tuntu – Hankala rasti, mutta kokeile miltä tuote tuntuu sormien välissä. Katso mahdollisuuksien mukaan myös valoa vasten kuinka se on kudottu. Tiheästi kudottu kestää useimmin paremmin.

Vaatteiden saumat – Tarkista sekä ulko- että sisäsaumat. Jos ne kiertävät jo kaupassa, jätä ostamatta. Huomioi myös, että eroja voi olla samantuotteen eri kappaleiden välillä. Yleissilmäys siis koko rekkiin ei ole pahasta.

Yleisilme – Tarkista yleinen siisteys (roikkuvat langanpätkät ja muut) ja että mahdolliset kuviot on kohdistettu oikein (raidat yms). Tarkista napit ja napin lävet. Ota kuitenkin huomioon, että valtaosa napeista kiinnitetään napinläpikoneella ja ne kannattaa kiristää kotona. Laadukkaasta napista löytyy “kaula” (ks. artikkelin kuva), mutta niitä harvemmin näkee, varsinkaan edullisemmissa ketjuliikkeiden tuotteissa.

Hinta-laatusuhde – Yritä arvioida onko tämä tuote hintansa väärti. Erityisesti yksinkertaisissa vaatteissa edullinen voi myös olla hyvä vaihtoehto. Kun lähdetään puhumaan monimutkaisemmista vaatteista, kuten takeista tai puvuista laatu näkyy herkemmin hinnassa. Esimerkiksi vuorikankaat ja harkitut yksityiskohdat vuoressa, napeissa, napinlävessä ja halkioissa kertovat paljon naisten jakun/miesten puvuntakin laadusta. Housujen vetoketjun alla olisi hyvä olla lista, ettei ketju tule suoraan ihoa vasten, joskus edullisimmissa naistenhousuissa se on jätetty pois.