Kesämuistoja

Paljon on ollut puhetta siitä, miten kesä 2017 oli säiden puolesta surkein pitkiin aikoihin. Hellepäivien määrä oli murheellinen ja muutenkin kärsittiin sateesta sekä kylmyydestä. Kesän kuva-arkistoja selatessa, minulle tuli kuitenkin olo, että hitto vie, en kyllä valita kertaakaan, että olipa surkea kesä.

Oli nimittäin veneretkiä, festareita ja kotimaan reissuja.

Oli lintsipäiviä, biitsipäiviä ja mökkipäiviä. 

Syötiin eväitä puistossa, käytiin ravintoloissa ja grillattiin pihalla.

Heitettiin talviturkit meressä, vietettiin päivä maauimalassa ja täytettiin takapihalla pieni uima-allas täyteen vettä.

Fiilisteltiin valoisia öitä ja upeita auringonlaskuja.

Kesä 2017 olit kaikkea muuta kuin surkea.

Pakko se on myöntää

että ei ole enää kesä kun…

nappaat aamulla takin lisäksi kaulaliinan lämmittämään.

toteat, että työnnevät slip on-kengät pitää kohta siirtää kaapin perukoille odottamaan kevättä.

kiiruhdat ensimmäiseksi toimistolle saavuttuasi hakemaan kuuman teekupin käteesi ja hörpit sitä ahnaasti, vaikka se on vielä aivan liian kuumaa.

eksyt selailemaan äkkilähtöjä kesken meilin lähettämisen.

valitset lounaalla ruokapaikaksi terassin sijaan sisätilat.

harkitset kaksi kertaa ostaisitko jäätelöä vai et.

autoon istuessa et ole ensimmäisenä etsimässä ilmastointinappia.

ruokakaupassa mielessä pyörii lämpöisten lohturuokien reseptit kuten tuhdimmat keitot ja riistakärsitys.

kotiin tullessa vaihdat ulkokengät suoraan lämpöisiin sisätossuihin.

kaivat kaikki omistamasi kynttilänjalat esiin kaapeista ja mietit mihin kummaan laitoit paksummat viltit kesän ajaksi.

iltaisin täytyy sulkea ikkunat jo hyvissä ajoin, ettei nukkumaan mennessä hampaat kalise.

Nämä taitavat olla viimeiset kesäisemmät asukuvat tältä vuodelta. Seuraavissa onkin jo sitten syksyn tuntua. Kuvasin itse asiassa pitkästä aikaa asuhaastetta ajatellen kolme erilaista asua yhden vaatekappaleen ympärille, joten semmoista luvassa seuraavalla kerralla.

Zara dress

Gina Tricot jacket

Converse shoes

Mulberry bag

Asos sunnies

photos: Sara Vanninen, edit: me