Talon rakentamisen vaikein osuus

Tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan päätöksien teko. Koko ajan pitää olla tekemässä päätöksiä, väliaikaisia ja lopullisia, pieniä ja suuren suuria. Joku oli joskus laskenut kuinka monta päätöstä rakennusprojektin aikana tulee tehtyä. En muista tarkkaa lukua, mutta iso se oli.

Vaikka olen odottanut sisäpuolen hommien aloitusta kuin kuuta nousevaa, niin tällä hetkellä tuntuu ihan tuskaiselta yrittää tehdä päätöksiä pintamateriaalien suhteen. Olemme tutkineet laattavaihtoehtoja, miettineet maalien sävyjä, tuskailleet kaapistojen ovien malleja ja värejä sekä pohtineet lopullista lattiaa aivan liian kauan. Lopullinen onkin se sana, joka saa vatsan heittämään kuperkeikkaa ja kuristamaan kurkkua. Eihän se niin vakavaa ole, jos emme onnistu tekemään 100% täydellistä valintaa, mutta haluaisihan sitä nyt kuitenkin osua suhteellisen lähelle. Emme kumpikaan ole mitään varman päälle pelaajia, joten haluaisimme jotain hieman erikoista, mutta kuitenkin sellaista joka kestäisi aikaa.

Ongelmana tuntuu olevan se, että mikä näytti eilen hyvältä tuntuu tänään taas joko liian villiltä tai tylsältä. Meillä on ollut ehkä liikaakin aikaa ajatella. Siksi ajattelinkin ottaa nyt tulevien viikkojen aikana tavoitteeksi listata jokaisesta avoimesta asiasta ne potentiaalisimmat vaihtoehdot ja valita sen joka tuntuu parhaimmalta. Pintamateriaalien valinta on varmasti se yksi haastavimmista osista talonrakennuksesta, ehkä jopa se vaikein päätös, mutta ei tähänkään voi urhata loputtomasti aikaa. Uskon, että tässä asiassa, kuten monessa muussakin, kannattaa luottaa omaan intuitioon, jättää muiden (paitsi nyt ehkä puolison :D) mielipiteet taka-alalle ja tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.

Äidin kanssa olen jonkin verran jutellut näistä pintamateriaalien valinnoista, sillä hänellä on siitä omakohtaista kokemusta melkein 30 vuoden takaa. Osa lapsuudenkotini pinnoista on uusittu vuosien varrella jo useampaan otteeseen, mutta monet ovat yhä alkuperäisiä. Ne 90-luvun taitteessa tehdyt päätökset eivät olleet niitä perinteisimpiä, eivätkä ehkä niitä edullisimpia, mutta äiti oli pitänyt päänsä ja hyvä niin. Nimittäin vasta nyt viime vuosina hänelle on tullut olo, että ehkä olisi aika hieman remontoida. Toivon, että onnistun tekemään yhtä aikaa kestävät valinnat kuin äiti aikoinaan, mutta en myöskään pelkää “epäonnistuvani” tässä. Sillä vaikka lopullisista päätöksistä puhutaan, niin eiväthän nämä lopullisia ole. Maailmassa on aika vähän asioita, jotka oikeasti ovat lopullisia ja siihen kategoriaan eivät todellakaan kuulu laatta- tai maalivalinnat. Vaikka talonrakentaminen totista puuhaa onkin, niin on hyvä yrittää säilyttää myös pieni rentous ja pilke silmäkulmassa.

Ostokriteerinä monikäyttöisyys

*Kaupallinen yhteistyö Bubbleroom

Olen vähän semmoinen tyyppi, joka tykkää pukeutua arkena samoihin vaatteisiin kuin juhlissa, jos vaan pukukoodi antaa myöten. En tarkoita tällä sitä, että perusfarkuissa juhliin lähtisin, vaan ennemminkin sitä, että minusta on kiva käyttää juhlavampia vaatteita myös arkena. Pidän siitä, että hankkimani vaatteet ovat monipuolisia ja se onkin yksi tärkeimmistä ostokriteereistäni. Minulla ei tarvitse olla monia eri asuja eri tilanteisiin, vaan voin soveltaa niitä pienillä kikoilla hyvinkin eritasoisiin menoihin.

Mikään ei ole niin inhottavaa, kun seisottaa JUHLAvaatteita kaapissa ja antaa niiden odottaa seuraavia juhlia. Hyvällä tuurilla seuraavien juhlien kohdalla en innostukaan enää vanhasta asusta samalla tapaa ja hommaan toisen toisen mokoman kaappiin seisomaan. Tällaisia tapauksia kaapistani löytyy onneksi hyvin hyvin vähän.

Niitä monikäyttöisiä sekä arkeen että juhlaan sopivia sen sijaan löytyy paljon. Näyttävät tekoturkikset ovat näin talven kynnyksellä nimenomaan niitä, joita tulee käytettyä hyvinkin erilaisissa tilaisuuksissa. Vaikka tekoturkiksia ei ehkä heti mieltäisi monikäyttöisiksi, niin ainakin minä käytän niitä huomaamattani todella paljon. Tämä kuvissa näkyvä Bubbleroomin leokuvioinen tekoturkis on tämän hetken suosikkini ja olen käyttänyt sitä tässä kuukauden sisään hyvinkin erilaisissa menoissa. Viikonloppuisin se on lämmittänyt fiinimpää asua, jonka olen valinnut lähtiessäni illalliselle (asu 1). Tavallisena arkipäivänä se on puolestaan piristänyt pidemmästä hupparista sekä puuvillaleggareista koostuvaa asua, kun olen hakenut miniä päiväkodista (asu 2 alla). Näkisin tämän toimivan päällysvaatteena myös toimistoasun tai jopa iltapuvun kanssa.

OUTFIT 1

Bubbleroom coat

Bubbleroom knit

Bubbleroom leggings

Zara shoes

Mulberry bag

Toinen vaate, jolle kertyy yllättävän paljon kertoja ja joka yhdistää näitä molempia kuvissa näkyviä asuja ovat legginsit. Tuo kaikkien muka vihaama, mutta salaa rakastama alaosa. Alkusyksystä kirjoitin täällä legginsien uudelleen tulemisesta ja olenkin huomannut leggareiden käytön kasvaneen verrattuna esimerkiksi viime kevääseen. Eikä mikään ihme, ne on jotenkin niin helpot ja kätevät kiskaista jalkaan oli kyse sitten lentomatkasta tai kauppaan lähdöstä. Pintamateriaaleja vaihtelemalla ne ovat myös todella monikäyttöiset.

Itse suosin arjessa puuvillaisia leggareita ja perus treenitrikoita. Tekonahkaiset legginsit sopivat niin ikään arkeen, mutta sen lisäksi myös iltamenoihin. Yhdistän leggarit yleensä pidempiin collegepaitoihin ja neuleisiin tai sitten pidän niitä mekkojen alla. Jos ne ovat tarpeeksi peittävää materiaalia (!) saatan pitää niitä housujen tapaan. Vaikka housumuoti suosii tällä hetkellä edelleen väljempiä ja leveämpiä lahkeita, uskon kuitenkin, että ainakin omasta vaatekaapistani tulee aina löytymään paikka legginseille. Sen verran monikäyttöiset ne ovat.

Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaiset vaatteet teillä keräävät eniten käyttökertoja?

OUTFIT 2

Bubbleroom coat

Bubbleroom hoodie dress (wearing size L)

Bubbleroom leggings

Lost Ink boots

Karl Lagerfeld bag