Pakkoloma ja paikallinen ravintolakulttuuri

Viimeiset pari kolme päivää olen tehnyt tietokoneen ääressä niin vähän töitä, kun vaan ikinä mahdollista. Olen joutunut lykkäämään ja luopumaan asioista, mutta se on ollut sen arvoista. Muutaman päivän pakkolevon ansiosta olo tuntuu vihdoin paremmalta. Se niska-/hartia-/päänsärky, josta teille viikonloppuna kerroin, räjähti tosiaan käsiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja vaikka hermokivuista sekä niskajumeista olen kärsinyt ennenkin, oli tämänkertainen särky ihan omaa luokkaansa. Kaiken kukkuraksi kuvioihin tuli myös yleinen huono olo, kiitos samaan syssyyn iskeneen flunssan. Siinä vaiheessa en enää tiennyt itkeäkö vai nauraako.

Minulla on viimeisen puolen vuoden aikana ollut todella huono tuuri kaikkien erilaisten fyysisten vaivojen suhteen, joten siitä syystä tämä kurjuus alkoi jo huvittamaan, vaikka kivun vuoksi tekikin lähinnä mieli itkeä. En tiedä onko se tuo muutaman viikon päässä häämöttävä kolmenkympin rajapyykki vai miksi minusta on yhtäkkiä tullut näin raihnainen. Kaipa se kliseinen lause pitää paikkansa, että vanhuus ei tule yksin.

Oli miten oli, onneksi tähän tämänkertaiseen vaivaan löytyi “lääke” läheltä ja se auttoi suhteellisen nopeasti. Kävin heti maanantaina ensimmäisen kerran (elämässäni) hieronnassa sekä akupainannassa anopin hoitolalla ja tänään aamulla nyt toisen kerran. Edelleen selästä ja niskasta löytyy jumeja, mutta olo ei ole enää läheskään niin tukala kuin viikon vaihteessa. Tämä infernaalinen niskakipu oli kyllä hyvä herätys minulle kaiken kaikkiaan. Olen nimittäin aikaisemmin ollut todella laiska huoltamaan kehoani, vaikka tiedän ihan tarkalleen, että mm. työni vuoksi olen altis juurikin tällaisille vaivoille.

Tähän, kun lisätään vielä bruksismi, epäsäännöllinen lihasharjoittelu ja taipumus tehdä töitä sekä nukkua maailman epäergonimisimmissa asennoissa, niin ei kyllä tarvitse ihmetellä, mistä huono olo juontuu. Pienillä muutoksilla säästyn tulevaisuudessa isolta vaivoilta, joten nyt täytyy kyllä tsempata sekä kehonhuollon, treenamisen että työasentojenkin kanssa. Ja nyt kun olen viimeinkin oivaltanut hieronnassa käymisen ihanuuden, niin varmasti tulen jatkossa käymään hierottavana säännöllisin väliajoin.

Jotta tämä postaus ei olisi pelkkää sairaskertomusta, niin kehutaan vielä lopuksi yllä olevissa kuvissa näkyvää kahvilaa, Pitko – cafe&shop, joka avautui Kotkaan muutama kuukausi sitten. Olen niin kovasti odottanut, että Kotkaan saataisiin uutta, hieman erilaista kahvila- sekä ravintolakulttuuria ja sisustuksen puolesta tämä olikin erittäin virkistävä uutuus. Värimaailma on todella kotoisa ja isot ikkulautasohvat harvinaista herkkua tässä kaupungissa. Kaikki tarjottavat, joita olen siellä tähän mennessä ehtinyt nauttia, ovat myös olleet oikein maukkaita.

Yhä edelleen haikailen tiettyjen paikkojen ja tarjottavien perään Helsingissä, mutta ehkä joku kaunis päivä tännekin rantautuu sellaisia unelmapaikkoja. Sitä ennen elättelen toiveita, että joku kahvila ottaisi valikoimiinsa myös raikkaita ja terveellisempiä vaihtoehtoja kuten klassisia smoothiebowleja ja tuorepuristettuja mehuja. Kokopäivän tarjolla oleva aamiainenkin kelpaisi paremmin kuin hyvin. Kahviloiden lisäksi ravintolatarjontaan olisi myös kiva saada uudistusta ja erityisen lounaspaikkavaihtoehtoihin kaipaan kovasti jotain massasta poikkeavaa. Tuntuu, että kaikkialla tarjoillaan hyvin samanlaisella kaavalla lounasta ja kasvisvaihtoehdot ovat usein tosi kömpelöitä. Monessa paikassa listat ovat myös alati vaihtuvia, joka on toisaalta ihan kiva, mutta itse tykkäisin, jos löytyisi myös sellaisia paikkoja, joissa voisi vaikka jokaisena arkipäivänä käydä nauttimassa sen tutun hyväksi todetun annoksen, joka olisi jokin muu kuin se klassinen salaattibaari.

Voi olla, että olen pääkaupunkiseudulla pitkän aikaa asuneena tottunut laajaan ja monipuolisempaan tarjontaan, enkä siitä syystä osaa tarkastella Kotkan tarjontaa objektiivisesti. Mutta yhtä asiaa en kyllä epäile hetkeäkään, nimittäin sitä etteikö täällä Kotkassakin osattaisi ja ihmiset tykkäisi. Itselläni ei ole rahkeita eikä taitoa lähteä ravintolabisnekseen, mutta mielelläni tuen jokaista potentiaalista uutta yritystä, jotka rikastuttavat paikallista kahvila- ja ravintolakulttuuria.

photos: Sara Vanninen, edit: me

Maanantaivinkki: rapea kasvislounas

 

*Kaupallinen yhteistyö Vaasan Koulunäkki

Yksi tämän vuoden tavoitteistani on jälleen kerran lisätä kasvisruokien osuutta ruokavaliossani. Viime vuonna epäonnistuin tässä pahasti, mutta tämä alkanut vuosi on ainakin tähän mennessä sujunut sen suhteen paremmin. Ravintolassa tilaan monesti kasvisvaihtoehdon, mutta kotona sormi menee suuhun, kun pitäisi alkaa kasvisruokaa laittamaan. Miksi ihmeessä se onkin niin vaikeaa?

Tänä vuonna päätin lähteä liikkeelle niistä tutuista tavoista valmistaa esimerkiksi kanaa tai kalaa ja soveltaa niitä kasvisruokien tekoon. Tykkään käyttää näkkileipää ruoanlaitossa sekä leivonnassa ja erityisen näppärä se on kalojen tai kanapalojen kuorruttamiseen. Tavallisten korppujauhojen sijaan murskaan näkkärit ja maustan muruseoksen haluamallani mausteilla. Näin lopputuloksesta tulee mielestäni rapeampi ja maut saa päättää täysin itse. Viikonloppuna kokeilin kuorruttaa kesäkurpitsaa näkkileivästä tehdyllä muruseoksella ja se onnistui todella kivasti.

Kuorruttamiseen käytin Suomen suosituinta näkkileipää Vaasan Koulunäkkiä. Vaasan tuotteista minulla tulee aina ihan lapsuus mieleen, sillä Kotkassa Vaasan leipomolla on pitkät perinteet ja täältä löytyy yhä edelleen Vaasan tehdas, jossa mm. nämä näkkileivät valmistetaan. Muistan kuinka lapsena keskustaan äidin kanssa ajaessa nenään leijaili Vaasan leipomon tuoksu ja kävimme monesti hakemassa leipää sekä herkkuja tehtaanmyymälästä. Vastapaistettujen leipien sekä leipomusten tuoksu oli hurmaava ja parasta oli lähteä kotiin pehmeän sekä vielä ihanan lämpöisen leipäpaketin kanssa.

Mutta vaikka tuoretta leipää rakastankin, niin koen silti olevani enemmän näkkärityttö. Näkkileivän syöminen ja hyödyntäminen ruoanlaitossa taitaa muutenkin kulkea meillä suvussa. Kaikki tuntuvat rakastavan näkkileivän rouskuttamista yli kaiken eikä suvun nuorin jäsen, meidän mini, ole poikkeus. Tyttö ei ole koskaan välittänyt älyttömästi klassisista hiilihydraattien ja kuitujen lähteistä, mutta näkkileipää hän syö milloin vaan ja missä vaan. Vaikka olisi pahastikin kipeä, niin näkkileipä yleensä maistuu.

Näkkileipä tosin on oikein hyvä vaihtoehto ja siksi sitä mielellään hänelle tarjoan. Esimerkiksi Vaasan uutuus näkkileipä Koulunäkki Taikinajuuri on täysjyväruisnäkkileipä, joka on erityisen runsaskuituinen. Näkkäriä menee meillä sellaisenaan vähintään paketti viikossa, mutta kuten jo aiemmin totesin, niin sitä tulee hyödynnettyä muutenkin. Helpoimmillaan näkkäriä voi lisätä ruokiin esimerkiksi murustamalla sosekeittojen tai jugurttien päälle. Ruonlaiton lisäksi näkkäri toimii loistavasti mm. kakkupohjissa sekä suolaisissa että makeissa herkuissa. Alta löydätte reseptin rapeaan kasvisruokaan, joka sopii hyvin lounaaksi näin kirpeänä pakkaspäivänä. Lisää näkkäriaiheista luettavaa löytyy mm. Mutsie-, Malenami– ja Salamatkustaja-blogeista. Mukavaa maanantain jatkoa kaikille!

 Rapeat kesäkurpitsat tomaattikastikkeessa

1 kesäkurpitsa / 8 kpl Vaasan Koulunäkkiä / 1 tl basilikamaustetta / 1 tl yrttimaustetta / 1 tl valkosipulimaustetta / suolaa ja pippuria / 2 munaa / oliiviöljyä / hyvää tomaattikastiketta / mozzarellaa 2 pkt / tuoretta basilikaa

Viipaloi kesäkurpitsa melko ohuiksi siivuiksi. Aseta siivut talouspaperien päälle ja ripottele niille suolaa. Itketä kesäkurpitsaviipaleita reilu puolituntia. Sillä välin murskaa Vaasan Koulunäkit ihan pieneksi muruksi. Sekoita joukkoon mausteet. Kuumenna uuni 225°C ja levitä pellille leivinpaperi valmiiksi.

Riko toiseen kulhoon kaksi munaa ja vatkaa niiden rakenne kevyesti rikki. Kuivaa kesäkurpitsaviipaleet huolellisesti molemmilta puolilta. Dippaa viipale kerrallaan munaseoksessa ja sen jälkeen kasta yhdeltä puolelta näkkileivänmuruihin. Aseta viipaleet kuorrutettu puoli ylöspäin pellille. Suihki lopuksi oliiviöljyä kaikkien viipaleiden päälle ja paista uunissa n. 15 minuuttia. Ota pelti hetkeksi ulos, laita jokaisen viipaleen päälle ruokalusikallinen tomaattikastiketta ja viipale mozzarellaa. Jatka paistamista n. 5 minuuttia, kunnes juusto on sulanut. Annostele viipaleet lautasille ja tarjoa tuoreen basilikan kera.