Äiti, täytit sä kolme ja nolla?

Oh yes! K-O-L-M-E-K-Y-M-M-E-N-T-Ä!!

Kuvittelin 24-vuotiaani naimisiin mennessä, että sitä ollaan nyt niin aikuisia. Ja sitten reilu vuotta myöhemmin 25-vuotiaana, mini ensimmäistä kertaa sylissä olin ihan varma, että nyt sitä ollaan jo todella kypsiä ja aika vanhojakin. Mutta kuinka ollakkaan tänään 30-vuotissyntymäpäivänäni tunnen itseni nuoremmaksi kuin koskaan (kalenteri ja peili saattavat ehkä väittää jotain muuta). Ei tunnu tippaakaa vanhalta, vaikka tähän ikään mennessä onkin ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka mitä.

Aika harva voi kolmekymppisenä sanoa, että on viettänyt melkein puolet elämästään sen yhden ja oikean kanssa. Siitä olenkin äärimmäisen kiitollinen, kuten myös ministä ja monesta muustakin asiasta. Yritin löytää tähän väliin erästä videopätkää, jonka kuvasin blogin alkuaikoina, mutta se on kadonnut johonkin bittiavaruuteen. Kerroin siinä mm. 10 vuoden suunnitelmistani ja haaveista. Listalta löytyi avioliitto, äitiys, oma(koti)talo ja työ, jota rakastan. Uskomatonta, että minulle on suotu ne kaikki ja vähän enemmänkin. Eihän tässä voi olla muuta kuin hemmetin onnellinen. Mitähän kaikkea sitä ehtii seuraavan kymmenen vuoden aikana tapahtua?

ps. Ei tää kolkyt ole ollenkaan niin paha!

Ihan ite värjäsin

Todennäköisesti kiireistä johtuen olen koko alkuvuoden ollut todella hajamielinen ja unohtanut milloin mitäkin. Pahimmat unohdukset ovat liittyneet työasioihin, jotka normaalisti hoidan niin jämptisti kuin ikinä pystyn, mutta myös pienempiä vaarattomia unohduksia on sattunut harvase päivä. Unohdin mm. varata ajan kampaajalle ja tajusin tämän siinä kohtaa, kun juurikasvu oli jo hälyyttävän näköinen.

Päätin sitten pitkästä aikaa värjätä hiukset itse ja lopputuloksesta tuli itsevärjätyksi yllättävän kiva. Tyveen laitoin tummanvaaleaa sävyä ja hiusten pituuksiin sivelin hieman “balayage”-väriä. Lopuksi pidin vielä hetken aikaa hopeahoitoainetta, jotta sain sävystä viileämmän. Hiuksista tuli aavistuksen tummemmat, kuten olen toivonutkin. Vaikka olen viihtynyt vaaleammissa hiuksissa, niin viime kampaanjakerran jälkeen tuli kuitenkin olo, että tämä vaalennusprosessi on mennyt jo hieman liian pitkälle. Blondiksi minusta ei siis ole :D Eikä myöskään itse värjäämään joka kuukausi, sillä nautin huomattavasti enemmän siitä, että joku parin tunnin ajan fiksaa hiuksiani kuin siitä, että sähellän itse kotona miljoonan eri purkin kanssa. Tästä taas viisastuneena varasin jo nyt samantien ajan vakkarikampaajalleni ensi kuuksi.

ps. TALOBLOGISSA UUSI POSTAUS!

BIKBOK top (similar here, here and here)

H&M coat

RAID shoes

Mulberry bag

photos: Hanna Väyrynen, edit: me

Postaus sisältää mainoslinkkejä.