Viimeistä viedään lokakuun osalta. Some täyttyy halloween-päivityksistä ja ulkona riehuu jonkin sortin syysmyräkkä. Siellä on myös melko kylmää ja pimeää. Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että täytyy laittaa kaikki valot päälle, jotta näkee kunnolla työskentelemään. Aivan selvät marraskuun alun merkit siis ilmassa.
Olen kirjoittanut tänään muutamaa pohdiskelevampaa ja syvällisempää postausta, mutta sellaisten luominen ottaa aina oman aikansa, joten ajattelin ennen niiden julkaisua postata vähän kevyempää sisältöä. Kertoa mitä kuuluu näin 2 kk ennen laskettua aikaa.
Huomenna tosiaan pyörähtää käyntiin raskausviikko numero 32 ja se tuntuu jotenkin ihan hullulta. Aika menee toisen kohdalla todellakin nopeammin ja todennäköisesti se h-hetki on täällä nopeammin kuin osaan kuvitellakaan. Viimeiset viikot ovat menneet ihan mukavasti muuten, mutta huomenna olen menossa ylimääräiseen ultraan tsekkaamaan vauvan koon. Vatsan sf-mittaa on tässä viime viikkoina syynätty enemmän tai vähemmän ja lopulta sain pienehkön mitan vuoksi lähetteen äitipolille. Tämä sama kuvio tuli käytyä tosiaan läpi minin kanssa ja sen vuoksi en oikein osaa olla kovin huolissani. Toki sitä on hyvä mennä taas tarkistamaan, että kaikki on kuin pitääkin, mutta vahvasti epäilen, että vauva on jälleen kerran kaivautunut johonkin salaiseen onkaloon sisälläni. Neuvolatädin mukaan hän on parkkeerannut itsensä ihanasti kylkiluideni alle (!!) ja sen kyllä huomaa.
Olo on ollut viimeiset pari viikkoa yhä tukalampi, vaikka vatsan koko tosiaan on hyvin maltillinen. Närästys on voimistunut ja syväänhengittäminen tuntuu inhottavalta. Aika klassisia loppuajan vaivoja, mutta hemmetin ärsyttäviä. Onneksi näihin voi jonkin verran omalla toiminnalla vaikuttaa. Parhaita ovat päivät, jolloin en istu käytännössä lainkaan muuta kuin ruokailujen ajaksi, sillä seisoma-asennossa sitä tukalaa oloa oikein tunne. Myös närästystä aiheuttavien ruoka-aineiden välttely ja maltilliset annoskoot jeesaavat. Niinä päivinä, kun on tehtävä töitä koneella useamman tunnin ajan tai istuttava autossa pitkään olo on kurjimmillaan. Varsinkin iltaisin tuntuu siltä, että ihan pelkästään syvään hengittäminen on haastavaa.
Onneksi tämä kaikki on tosiaan tuttua edelliseltä kerralta ja tiedän näiden vaivojen häviävän synnytyksen myötä. Tiedän myös, että nämä ovat pikkujuttuja siihen verrattuna, että toisilta ei tässä vaiheessa onnistu käveleminen tai he ovat joutuneet vuodelepoon. Tyytyväisenä siis tallustelen kohti viimeisiä viikkoja ja pyrin helpottamaan oloani venyttelyllä sekä kevyellä hieronnalla.
Vaikka olo on nyt suhteellisen positiivinen, niin fyysisten vaivojen lisäksi täytyy mainita pieni henkinen ahdistus, joka on vellonut sisälläni niin ikään parisen viikkoa. En ole todellakaan ollut joka hetki oma itseni, vaan jollain tapaa alakuloinen ja masentunut. Yleensä olen todella innostunut ja motivoitunut, mutta nyt on tehnyt tiukkaa saada pakolliset hommat tehtyä, kun ei ole yksinkertaisesti kiinnostanut paskan vertaa. Helpottavaa on ollut se, että kun olen työntouhuun päässyt, on tämä masentunut olo unohtunut. Tämä johtunee varmasti pitkälti hormonimyllerryksestä, mutta on alakuloisuuteen muitakin syitä, joista itse asiassa olen kirjoittamassa sitä syvällisempää tekstiä. Pyrin julkaisemaan sen mahdollisimman pian.
Nyt täytyy lähteä hoitamaan käytännön asioita ja muutamia taloon liittyviä juttuja. Viime viikolla olin toiveikas talon edistymisen suhteen, mutta jälleen yksi takapakki pisti mielen matalaksi. Siitä syystä taloblogikin on elänyt hiljaiseloa. Tällä viikolla näyttää kuitenkin taas valoisammalta ja yritän päivitellä uusia kuvia mahdollisimman pian. Ajattelin myös kirjoittaa sisustusjutuista, sillä niidenkin makuun on vähitellen päästy.
ps. Hauskaa Halloweenia kaikille! Itse ajattelin juhlistaa sitä keittämällä kurpitsakeittoa ja ehkä keksimällä minille jotain hauskaa aiheeseen liittyvää puuhaa. Hän haluaisi kovasti pukeutua, mutta ei osaa päättää olisiko kurpitsa vai Maija Mehiläinen. Molemmathan ovat loistavia vaihtoehtoja halloweeniksi. Ihailtavaa tuo 4-vuotiaan logiikka.
Recent Comments