Syksyn rippeet ja muuttoahdistus

Puissa notkuvat enää muutamat harvat lehdet ja se nostattaa pienen haikeuden pintaan. Syksy oli kaunein naismuistiin, mutta kuten tavallista se upein ruska-aika lipui ohi aivan liian nopeasti. Vaikka jouluihmisenä odotankin jo seuraavaa sesonkia innolla, rinnassa on tällä hetkellä enemmänkin ahdistusta kuin iloa. Nimittäin muutto uuteen kotiin on alkanut ahdistaa.

Tai no on se ahdistanut jo jollain tasolla kesästä saakka, olihan meidän alunperin tarkoitus kesällä muuttaa. Tässä on kuitenkin koettu ja nähty jo vähän liiankin monta kertaa, että asiat eivät mene rakennusprojektissa, ainakaan tällaisessa “ei avaimet käteen” tapauksessa aina putkeen. Muutto on viivästynyt monestakin syystä, eikä meillä vieläkään ole ihan tarkkaa muuttopäivää tiedossa. Vitsailtiin joskus, että noh kunhan jouluksi päästään, mutta nyt tuo vitsi on muuttunut ihan todeksi. Toivon sydämeni pohjasta, että pääsemme vielä hyvissä ajoin ennen joulua muuttamaan.

Aiemmin olen onnistunut suhtautumaan muuttoaikataulun venymiseen suhteellisen rennosti, mutta en enää ja nyt kello alkaa tikittämään myös sisälläni. Ja siis ihan kirjaimellisesti, sillä laskettuun aikaan on jäljellä enää alle 10 viikkoa oletuksena siis, että lapsi numero kaksi tulee maailmaan ajallaan. Aikaa on sitäkin vähemmän, jos hän syntyy ennen laskettua aikaa kuten siskonsa. Tästä minulla on pieni (suuri) epäilys, eikä se helpota yhtään muuttoahdistustani.

Mutta kuten monessa muussakin asiassa, ei tässä murehtiminen auta. Kyllä se talo muuttovalmiiksi saadaan ja toivon mukaan pian. Sillä välin yritän keskittyä väliaikaisen asunnon pakkaamiseen ja valmistautua uuteen kotiin siirtymiseen mahdollisimman hyvin. Vauvan tavarat olen käynyt jo aikapäiviä sitten hyvin läpi, eikä mitään oleellista vaippoja ym. pikkujuttuja lukuunottamatta puutu. Se rauhoittaa mieltä edes vähän. Toki toivoisin, että ehtisin hyvissä ajoin kokoamaan vauvalle paikan nukkua ja pesemään pienimmät vaatteet valmiiksi uudessa kodissa, mutta onneksi nukkua voi tässä väliaikaisessakin ja pesukone toimii. Ideaalitilanne on kuitenkin se, että muutamme ennen pienen syntymää ja siihen edelleen tähtäämme. Toivon toki muutenkin kuin muuton kannalta, että vauva malttaa asustella vatsani suojissa vielä useamman viikon ja kasvaa tarpeeksi.

Kokoon liittyen maanantaina minulla on kontrolliaika neuvolaan sf-mitan vuoksi. Tämä onkin tuttua puuhaa edellisestä raskaudesta, enkä siksi osaa olla huolissani. Sirossa vatsassa on paljon plussapuolia, mutta toki sitä pitää aina varmistaa, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Hassua muuten miten toisten tuttujen mielestä masuni on kasvanut hurjasti ja toiset toteavat nolostuneina, etteivät edes muista minun olevan raskaana, kun maha on vielä niin huomaamaton. Tähän olen vain naureskellut, että hyvä kun itse muistan ja tunnen olevani raskaana :D

&Other stories mohair knit

Herrlicher (Zalando) cardigan

2hand boots

Asos maternity leggings

Gucci bag

photos: Sara Vanninen, edit: me

Kirppistelyä ja lainaamiskulttuuria

Edeltävän, melko painavaa asiaa sisältäneen julkaisun jälkeen on tuntunut hieman haastavalta aloittaa uutta kevyempää postausta, mutta jostain sitä on lähdettävä liikkeelle. Aloitetaan siis asupostauksella, mutta puhutaan vielä hetki samasta aiheesta ja nimenomaan niistä pienistä keinoista, joilla voimme omassa arjessamme keventää tekstiilien osalta hiilijalanjälkeä.

Vaatteiden kierrättämisestä paljon puhutaan ja monet sitä tuntuvatkin ahkerasti harrastavan. Kirpputoreilla myyminen on näkemykseni mukaan suomalaisilla hyvin hallussa ja iso osa meistä ostaa myös asioita käytettyinä. Siitä kertoo jo pelkästään nettikirppisten ja -sovellusten suuri suosio. Itse olen käyttänyt paljon mm. Tori.fi palvelua huonekalujen hankinnassa ja Zadaa:ta vaatteiden myymiseen. Olen myös mukana muutamassa Facebookin kirppisryhmässä ja käyn säännöllisen epäsäännöllisesti läpi paikalliset kirppikset, vanhantavaran liikkeet ja kierrätyskeskukset. Aikaisemmin nämä kirppiskierrokset kuuluivat ihan viikottaiseen rutiiniini, mutta nyt olen siitä ikävästi lipsunut. Edellisessä postauksessa tartuinkin jo tähän asiaan ja kerroin, että haluan ehdottomasti aktivoitua kirppistelyn osalta uudelleen ja yritän petrata myös lastenvaatteiden kierrätyksen suhteen. Olisi hauska kuulla millaisia vaatteiden kierrättäjiä te olette? Ja entä mitä nettikirppiksiä tai -sovelluksia te suositte? Jospa niiden joukosta löytyisi itsellekin uusia hyödyllisiä tuttavuuksia.

Kirppistely, niin kätevää ja ennen kaikkea järkevää sekä ekologista kuin onkin, tuntuu kuitenkin välillä haasteelliselta. Ainakin minusta. Tavaroiden läpikäyminen, luopumisprosessi ja hinnoittelu yms. vaativat aikaa. Liian usein törmään omalla, mutta myös muiden kohdalla siihen, että aika ei vain riitä. Tätä varten on toki olemassa täydenpalvelun kirppiksiä, jota itse asiassa Saran kanssa kesällä testasin hyvin tuloksin. Ne sopivat juurikin niille kiireisille, jotka eivät ehdi hinnoitella ja kuvata omia myytäviä tuotteita tai käydä järjestelemässä kirppispöytää. Mutta mitä jos ongelmaksi koituu se, että sitä ei oikein osaa luopua jostain, joka toisaalta on ollut hyvin vähällä käytöllä? Tai jos sitä tarvitsee uutta vaatetta tai tavaraa vain hetkelliseen käyttöön, ehkä jonkin tilaisuuden tai loman ajaksi? Kun ostaminen tai myyminen ei tule kuuloon, jää vaihtoehdoksi ja erittäin hyväksi sellaiseksi lainaaminen.

Lainaamiskulttuuri on asia, jota haluaisin ehdottomasti enemmän itse suosia ja myös puhua sen hyvistä puolista muille. Kavereiden kesken tämä on jo tuttua. Tähänkin asuun lainasin Saralta hänen upeaa punaista laukkua ja Sara puolestaan on lainannut pariin otteeseen tuota kuvissa näkyvää punaista neulettani. Kaikkea ei tarvitse omistaa ja ostaa itselleen, varsinkaan, jos käyttötarve on lyhytaikainen. Ystävältä on helppo pyytää lainaksi asioita, mutta mitenkäs kaverin kaverilta tai sitten ihan tuntemattomilta? Tässä kohtaa minulla on petrattavaa, sillä jotenkin vierastan lainaamista henkilöltä tai henkilölle, jota en tunne. Onneksi te ja monet muut mm. Facessa ovat rohkaisseet minua tässä asiassa. Tulen hyvin iloiseksi aina, kun vaikkapa Facebookin feediin ilmestyy kysely olisiko jollain lainata asiaa x tietylle ajan jaksolle tai teiltä lukijoilta kilahtaa sähköpostiin meili, jossa kysytään mahdollisuutta lainata vaikkapa jotain vaatetta tai asustetta. Oli kyse sitten korviksista tai suksista lapsen hiihtoloman ajaksi, on kaikki tämä kotiin päin. Win-win-tilanne, jossa voittaa sekä lainaaja (joka saa kaappiin hetkeksi tilaa), lainannut (joka ei hanki tavaraa lopullisesti itselleen) sekä äiti maa (joka ei kärsi siitä, että taas tuotettiin uutta materiaa VAIN hetkelliseen käyttöön).

Pohdin tässä voisivatko bloggaajat ja vaikuttajat lainaamiskulttuurin avulla hyödyntää järkevällä tavalla omaa asemaansa ja samalla hieman puhdistaa sitä tummaa epäekologisen kuluttamisen verhoa, joka meidän ympärillä leijuu? Vaikuttajien vaatekaapit, sisustukset ym. ovat työn puolesta esitelty hyvinkin laajasti somessa, joten sieltä on helppo bongailla tuotteita, joita mahdollisesti haluisi itselleenkin. Monesti meitä kuitenkin moititaan siitä, että kannustamme tällä ihmisiä jatkuvaan kuluttamiseen. Mitä jos asian näkisikin niin, että kannustamme seuraajia myös soveltamaan ja lainaamaan niitä asioita, joita kanavissamme esittelemme? Ei ole enää mitenkään harvinaista, että esimerkiksi bloggaaja lainaa korvikset tai jonkin pienen kodin esineen hetkellisesti lukijalle. Sellaisessa tapauksessa seuraaja on inspiroitunut vaikuttaja sisällöstä ja esittelemästä tuotteesta sekä rohkeasti kysynyt mahdollisuutta lainata sitä hetkellisesti itselleen. Tämä skenaario, jos joku, on kaikkea muuta kuin simputuksen arvoinen.

Vaikka nämä lainaamiset bloggaajalta ovat tänä päivänä vielä ehkä harvassa ja laskettavissa yksittäistapauksiksi, niin kuka sanoi, etteikö tässä voisi olla hyvä suunta ja visio tulevaisuutta ajatellen? Mistä sitä tietää, ettei vaikuttajilla tule lähitulevaisuudessa olemaan kanavissaan omaa “lainaamissivustoa”, jonka kautta kellä tahansa olisi mahdollisuus lainata asioita, vähän samaan tapaan kuin me lainaamme showroomilta kuvauksia varten. Toki näitä lainaamispalveluita on jo nyt olemassa muiden kuin vaikuttajien taholta, mutta tässä kohtaa leikittelinkin ajatuksella, jonka avulla pääsisimme edes jonkin verran eroon niistä negatiivista kulutusta tukevista ajatuksista, joita vaikuttajien työhön yksinomaan liitetään. Miltä tämä teistä kuulostaa? Utopinen hölmö ajatus vai kiinnostaisiko teitä kokea “bloggaajan showroom”?

Sandro knit

Mango skirt

Gucci sunnies

L’intervalle shoes

Gucci bag (Sara’s)

photos: Sara Vanninen, edit: me