Joulun toivotuimmat

Vähitellen ajattelin alkaa täällä blogissakin jo fiilistelemään edessä häämöttävää joulua. Itse asiassa Instan puolella julkaisin jo eilen ensimmäiset jouluisemmat kuvat ja vinkkejä lastenjoululahjoihin. Kannattaa siis kurkata sieltä, jos mielessä on hankkia ihana pehmoinen paketti perheen pienimmälle.

Tämän yllä olevan kuvan sen sijaan piti alunperin olla ihan vaan inspiraatiotaulu itselleni ja sittemmin tänne blogiin. Tajusin kuitenkin, että siinähän on paljon hyviä ideoita joululahjoihin, joten pidetään tätä nyt jonkinlaisena joululahjavinkkipostauksena vähän meille isommille. Itse en tänä vuonna rehellisesti toivo muuta kuin muuttovalmista kotia ja onnistunutta synnytystä sekä tietysti tervettä vauvaa. Toki onhan siinäkin jo aika monta isoa (valtavaa) toivetta, mutta jotenkin kaiken tämän taloprojektin ja loppuraskauden keskellä materia tuntuu mitättömältä.

Minusta on kuitenkin ihana antaa (ja toki myös saada) lahjoja, varsinkin jos ne ovat juuri sellaisia mitä toinen oikeasti tarvitsee. Ylimääräistä tavaraa ei kukaan halua nurkkiinsa lojumaan ja siksi pyrin omissa lahjahankinnoissani tarkasti miettimään vaihtoehtoja sekä asettumaan aina sen lahjan saajan asemaan. Jos en jostain syystä keksi mitään oikeasti hyödyllistä materiaa, niin olen turvautunut ruokalahjoihin. Ne ovat olleet hitti vuodesta toiseen ja tänäkin vuonna, ajan ja energioiden riittäessä, aion muutamat syötävät lahjat toteuttaa.

Mutta jos nyt unohdetaan tästä postauksesta nuo ruokalahjat, niin mitä ne sellaiset hyödylliset ja mieluisat lahjat sitten voisivat olla? Tässä alla omat vinkkini:

Kotijuttuja

Pyyhkeet, lakanat, keittiötekstiilit ym. ovat monesti mieluisia ja jos tuntee lahjan saajan maun pääsevät ne mitä todennäköisimmin ahkeraan käyttöön. Meillä ainakin on tällä hetkellä sellainen tilanne taas, että yksi sun toinen kodintekstiiliosasto kaipaisi päivitystä. Tekstiililahjoissa kannattaa pysyä maltillisissa värimaailmoissa (ellei tiedä toisen rakastavan värejä) ja suosia hyviä materiaaleja. Itse olen ihan hullaantunut pellavaan tällä hetkellä ja se näyttää ihanalta niin lakanoissa kuin lautasliinoissakin.

Tekstiilien lisäksi pienet kodin tavarat kuten kynttilät ovat mielestäni myös varmoja valintoja joululahjaksi. Toki jos tuntee toisen sisustusmakua tarkemmin voi sitä yllättää läheisen jollakin isommalla jutulla kuten asuntoon sopivalla taululla tai vaikkapa hänen keräämänsä astiasarjan osalla.

Mukavat kotivaatteet ja yöasut

Itse olen todella huono ostamaan koti- ja yöasuja ja ehkä siitä syystä koen, että ne ovat hyviä lahjaideoita. Vaikka yleensä vierastan vaatelahjojen antamista, niin näiden kanssa en kuitenkaan usko, että on mahdollista mennä kovinkaan pahasti metsään. Pehmeät kashmir-asut ovat ehdottomasti tämän vuoden yksi suurimmista lahjahiteistä, mutta myös perinteiset yöpuvut ja aamutakit pitävät varmasti pintansa. Niihin on ihana kääriytyä sitten joulunpyhinä.

Pientä henkilökohtaista

Pieniin paketteihin mahtuvat ne suurimmat jutut, niinhän sitä sanotaan. Enkä nyt tässä kohtaa puhu sormuksista, vaikka joulukihlat olisivatkin varmasti satumainen juttu. Monille meistä naisista tietyt korut ovat niin tärkeitä, että niitä haluaa kantaa kaulassaan ja käsissään päivittäin. Tässä vaaditaan jo aika hyvää ihmistuntemusta, mutta onnistuessaan tällaiset lahjat saattavat päästä todella ahkeraan käyttöön. Itselläni on esimerkiksi omalla nimikirjaimellani varustettu kultainen koru, jota pidän lähes päivittäin. Nyt olen ajatellut hankkivani siihen esikoisen ja myöhemmin sitten kuopuksen nimikirjaimella varustetut laatat. Siinä on sitten semmoinen koru, jota en varmasti malta riisua edes yöksi.

Perinteisiä lahjoja

Sukkia, suklaata ja kirja. Joululahjojen kultainen resepti, josta varmasti ilahtuu niin pienet kuin suuretkin jouluttajat. Äitini kutoo vuodesta toiseen mielettömän kauniita villasukkia ja antaa niitä sitten lähimmäisilleen lahjaksi joulun tullen. Sellaisessa lahjassa yhdistyy niin käytännöllisyys, käsityöt kuin kaunis lämmin ajatuskin. Osaisipa sitä itsekin neuloa yhtä taidokkaasti! Onneksi sentään suklaata osaan ostaa ja jopa itse valmistaa. Kirjojakin on tarjolla joka lähtöön tarjolla ja jos lukeminen ei maistu sellaisenaan, niin äänikirjoista tykkää melkein jokainen. Viime vuonna ostinkin äidilleni joululahjaksi äänikirjoihin kuunteluaikaa ja innostuin myös kuuntelemaan niitä itse kuluneen vuoden aikana. Syksyn kiireet ovat kuitenkin vähentäneet kirjojen kuuntelun ja lukemisen olemattomiin, mutta tämän härdellin rauhoituttua, olisi varmasti oiva paikka taas rauhoittua (ääni)kirjojen pariin.

Kashmirasu Balmuir / muut kodin tekstiilit ja tavarat H&M

Missä olet kaukokaipuu?

Lähes poikkeuksetta olen joka vuosi näin marraskuun pimeimpinä hetkinä kokenut suurta kaukokaipuuta. Halua vaihtaa maisemaa ja matkustaa auringon alle hakemaan valoenergiaa. Mieheni vielä pelatessa ammatikseen kävimme vuosittain juurikin tässä ajankohdassa reissussa, sillä jalkapalloilijan ainoat lomat osuivat käytännössä aina näille samoille viikoille. Totuin siis viettämään pari viikkoa tästä kaamosajasta toisella puolella maailmaa, mutta peliuran päätyttyä äkkiseltään tuli meille mahdollisuus matkustella myös muina ajankohtina. Mitään himoreissaajia emme ole viimeisten 5-7 vuoden aikana olleet, mutta kyllä sitä on muutamat reissut per vuosi heitetty.

Harvemmin ne ovat kuitenkaan enää sijoittuneet tälle pimeimmälle vuodenajalle tai kaukokohteisiin ja siitä syystä kaukokaipuuni on syventynyt vuosi vuodelta. Marraskuisina iltoina olen huomannut itseni haaveilevan äkkilähdöstä muiden ihania lomakuvia selatessa somesta, mutta tänä vuonna asiat ovat olleet toisin. Tuntuu etteivät ne muiden lomakuvat enää oikein sykähdytä, saati aiheuta lomakuumetta tai minkäänlaista “kateutta”.

Jokin on muuttunut, mutta mikä? Jäin tässä yhtenä päivänä ihan pohtimaan, että mistähän moinenmuutos mahtaisi johtua. Ehkä siitä, että meillä on tällä hetkellä niin paljon meneillään kiitos taloprojektin tai sitten olen vain jo hyvissä ajoin tuudittautunut siihen ajatukseen, että näin loppuvaiheessa raskautta minulla ei ole edes mahdollisuutta lentää kauas? Mahdollisesti, mutta ei se talo eikä raskaus olisi kuitenkaan estänyt haaveilemasta reissuista tai edes lähtemästä lomalle vielä muutama viikko sitten, joten on tässä taustalla oltava jotain muutakin.

Villi veikkaukseni on, että paljon puhuttanut ilmastoraportti ja lentämisen haitat ovat hillinneet kaukokaipuutani tai jopa onnistunut tukahduttamaan sen kokonaan. Siinä missä aikaisempina vuosina huomasin uneksivani turkoosin sinisistä vesistä ja pehmeästä hiekasta varpaiden alla harvase yö, eivät ne nyt ole eksyneet uniini vielä kertaakaan. En ole myöskään marissut kotimaan pimeistä päivistä ja kehnoista keleistä läheskään siihen malliin kuin yleensä.

Lupasin ottaa asiakseni puhua vielä muutaman julkaisun verran kestävemmistä valinnoista ja maapallon tulevaisuudesta sen aikaisemmin julkaistun Tekstiilialan tulevaisuus -postauksen lisäksi. Luonnoksissa odotteleekin pari postausta viimeistelyä ja harkistin myös ottavani kantaa tähän isosti pinnalla olevaan lentokeskusteluun. Totesin kuitenkin postausta luonnostellessa, ettei minulla ollut siihen tarpeeksi tietämystä. Toki ymmärrän sen haitat ja pyrin omalla toiminnalla minimoimaan lentopäästöt, mutta en koe olevani se oikea ihminen kirjoittamaan aiheesta postausta. Oman tekstin kirjoittamisen sijaan olenkin lukenut toistakymmentä artikkelia niin isoimmilta tahoilta kuin yksittäisiltä vaikuttajiltakin ja saanut paljon uutta informaatiota sekä näkemystä niiden myötä. Mielenkiintoinen ja haastava aihe ehdottomasti.

Tällä hetkellä ison syynin alla aiheesta ovat monet kollegani niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Itse en työni puolesta ole koskaan joutunut/päässyt lentämään mitään älyttömiä määriä, joten on ollut hieman vaikea asettua niiden todella isojen vaikuttajien asemaan, joille näitä mahdollisuuksia ja työkeikkoja olisi tarjolla viikottain. Kuinka kieltäytyä työmatkasta ja mahdollisesta palkkiosta? Missä menee se raja? Löytyykö vielä työmatkoja, joille on perusteltua lähteä? Mitä jos työmatkan lisäksi haluaisi ehkä vielä ihan aidolle lomalle, onko se lainkaan hyväksyttävää  jos takana on jo useampi reissu saman vuoden aikana? Entä riittävätkö lentopäästöjen kompensoinnit alkuunkaan hyvittämään ne toteutuneet päästöt? Voin vain kuvitella minkälainen Rubikin kuutio tämä on ollut niille, joiden työ on aikaisemmin ollut käytännössä yhtä lentämistä ja matkustamista. En epäile, etteikö suurin osa näistä vaikuttajista olisi pohtinut aihetta ja miettinyt päänsä puhki kuinka voisi omalta osaltaan vähentää lentopäästöjä. He käyvät varmasti kovaa kamppailua mielessään, kuten myös ne monet tuhannet liikemiehet, joiden työnkuvaan lentäminen oleellisesti kuuluu.

Pelkkä pohtiminen ei tässä kohtaa kuitenkaan riitä, kuten se ei riitä missään asiassa mikä liittyy tähän polttavaan, koko maapalloamme koskettavaan aiheeseen. Muutoksia on tehtävä, ihan meidän jokaisen. Mutta mitä se sitten tarkoittaa lentämisen kohdalla? Lomamatkat tulevat mitä luultavammin sijoittumaan enemmän lähialueille ja kotimaan matkailusta tulee se uusi kuuma trendi. Toivottavasti ainakin. Mutta mitenkäs tämä työmatkojen lentäminen?

Uskon, että tulevaisuudessa tullaan suosimaan paljon enemmän vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa ja pitää yllä näitä ennen niin paljon lentämistä vaatineita töitä. Skype-palaverit ovat jo nyt arkipäivää, mutta näen, että niiden sekä muiden etätyöskentelymahdollisuuksien käyttöä matkustamisen sijaan tullaan varmasti nostamaan. Uskon myös siihen, että lentämisen tarpeellisuutta kohteesta toiseen työn vuoksi tullaan ylipäätänsä punnitsemaan entistä tarkemmin. Onko se välttämätöntä? Mitä vaihtoehtoisia toteutustapoja tässä on? Vaatiiko työtehtävän suorittaminen todella läsnäolon paikan päällä?

Bongasin tänään artikkelin, jossa kollegallani Elisalla oli yllään virtuaalinen paita. Hän ei siis konkreettisesti omistanut kyseistä paitaa, sillä sitä ei käytännössä ollut olemassakaan, muuta kuin virtuaalimaailmassa. Elisa oli kuitenkin pystynyt “pukemaan” sen ylleen ja ladattua se päällä kuvan omiin kanaviinsa. Artikkelissa puhuttiin tästä innovaatiosta vihreänä tapana esitellä uutta muotia. Mitään uutta tuotetta ei konkreettisesti ole tuotettu, eli siinä oli säästetty aikaa, rahaa ja luontoa niin materiaali-, valmistys- ja logistiikkakustannuksissa. Kyseessä oli täysin digitaalinen muotiluomus. Ensin ajatus digivaatteesta hieman hymyilytti. Tässäkö se ratkaisu tekstiilialan ongelmiin on? Mutta sitten totesin, että hitsi vie tämähän on nerokasta. Olisikohan mahdollista soveltaa vastaavaa myös muihin aloihin ja ongelmakohtiin? Ehkä tulevaisuudessa tehdään enemmän virtuaalimatkoja ja matkatoimittajat lähtevät reissuille kotisohvalta.

En tiedä tullaanko kaikkea lentämistä koskaan korvaamaan digimatkoilla ja muilla, mutta uskon, että blogi- ja somemaailmassakin tullaan varmasti näkemään myös isoja muutoksia liittyen matkusteluun. Osa firmoista on jo selkeästi ottanut uuden linjan ja vähentänyt pressimatkoja, mutta eivät kaikki. Itseäni hieman ihmetyttää, että yhä tänä päivänä isoja vaikuttajia lennätetään yksityiskoneilla alle vuorokauden kestäviin tilaisuuksiin. Omissa silmissäni kaikki se glamour niihin liittyen on kyllä murentunut jo aikapäiviä sitten, mutta mielenkiintoista nähdä kuinka kauan illuusio niiden hienoudesta kestää kaiken tämän ympäristökohun keskellä. En jaksa uskoa, että kovinkaan kauan.

Mitä ajatuksia työhön liittyvä lentomatkailu teissä herättää? Entä minkälaisena näette tulevaisuuden matkustelun? Onko sitä vielä hyväksyttävää lentää lämpöön kaukokaipuun iskiessä?

Lovetowait (Zalando maternity) knit

(Zalando maternity) faux leather pants

Vans shoes

Gucci bag

photos: Hanna Väyrynen, edit: me