Melkein puolet elämästäni

Kuka olisi uskonut, että rento keskustelunavaus vuonna 2004 sen ajan trendikkäimmässä keskustelufoorumissa Messengerissä johtaisi koko elämäni mullistaneeseen suhteeseen. En oikein edes muista aikaa ennen kuin tapasimme. Ihan kuin näin olisi ollut aina.

Tänään tulee 14 vuotta (!) täyteen yhdessäoloa mieheni kanssa. Se on melkein puolet elämästäni ja tuntuu jollain tapaa käsittämättömältä. Siinä ajassa on tapahtunut paljon, mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Olemme edelleen ne kaksi, hieman hullun rohkeaa haaveilijaa, joilla on liian suuria unelmia. Meistä ei varmasti kukaan ole koskaan käyttänyt sanaa maanläheinen, vaikka sitä koemme toisillemme olevamme. Meidän ei ole milloinkaan tarvinnut esittää toisillemme mitää tai olla yhtään sen enempää kuin oikeasti olemme.

Molemmissa meissä on omat vikamme. Ulkopuolisten mielestä ne ovat ehkä enemmän rasittavia kuin meistä itsestämme. Olemme oppineet elämään toistemme heikkojen puolien kanssa, myötäilemään niitä ja antamaan niille tarvitsemaansa tilaa. Niitä huonoja puolia on kuitenkin loppupeleissä huomattavasti vähemmän kuin niitä hyviä. Hyviä, joihin palavasti rakastuimme ja jotka yhä edelleen pitävät meidät tiukasti yhdessä.

Vuosi 2018 on samanaikaisesti ollut elämämme haastavin ja koettelevin, mutta myös hienoin. Toivon sen saavan arvoisensa upean päätöksen, vaikka se on henkisesti ja fyysisesti rankka ollutkin. Toivon, että pääsemme muuttamaan meidän unelmien taloon ja saamme toivottaa uuden perheenjäsenen tervetulleeksi. Vaikka meitä on jälleen koeteltu ja vuosi on ollut yhtä vuoristorataa, ei meidän suhde ole horjunut. Hurjasta vauhdista huolimatta se vain on ja pysyy tiukasti mukana. Jyrkänteen reunalla se tuntuu kietoutuvan entistä tiukemmaksi paketiksi, ettei saisi pudotuksessa säröäkään. Siksi uskon vahvasti siihen, että voin vielä jonain päivänä sanoa eläneeni mieheni vierellä toisetkin 14 hienoa vuotta. En tosin osaa edes arvata, mitä kaikkea niihin tulee mahtumaan.

Hyvää vuosipäivää rakkain

PS. TALOBLOGISSA UUSI POSTAUS!

Uuden talon sisustushaaveita

Muutaman viivästyksen vuoksi minulla on ollut tässä viime viikkoina aikaa miettiä myös hieman tulevaa sisustusta. Mutta ennen kuin mennään itse asiaan, niin puhutaampa hieman minusta sisustajana ja aloitetaan tarina siitä, minkälaisia sisustusvaiheita minulla on ollut. On nimittäin yllättävän mielenkiintoista tutkailla omaa tyyliä taaksepäin myös sisustuksen osalta.

Lukioaikoina, vielä kotona asuessani minulla on selkeästi se elämäni värikkäin sisustusvaihe. Huoneessani oli paljon raikasta punaista, mutta myös kirkkaan keltaista ja vihreää sekä erilaisia kuoseja kukkakuoseista raitaan ja palloon. Kyllä, luitte oikein. Pukeuduin myös pitkälti Marimekon pallopaitoihin ja hiuksissani oli lettejä, jotka olin kiinnittänyt värikkäillä puuhelmillä. Jälkeenpäin tämä hippivaihe naurattaa ja itkettää samaan aikaan. Hauskaa, että olen jossain kohtaa elämää ollut noinkin villi värien ja kuosien käytön suhteen, mutta ei jestas miltä olen toisaalta näyttänyt :D

Jos vertaa nykyiseen tyyliini, niin aika kauas ollaan tultu noista ajoista. Muutokset alkoivat näkyä jo ensimmäisessä yhteisessä kodissa mieheni kanssa. Sen sisustus oli huomattavasti maltillisempi. Se piti sisällään paljon tummanruskeaa ja maanläheisiä sävyjä. Verhoissa näkyi vielä ripaus väriä eri vihreän sävyissä. Tämän ruskeavaiheen jälkeen minulle tuli selkeä stoppi kaikkiin ruskeisiin kalusteisiin ja vaatteisiin. Seuraavassa kodissa meillä ei sitten ollut yhtään ruskeaa kalustetta. Vähitellen vaihdoin koko sisustuksen mustavalkoiseksi, kuten sen hetken trendi oli. Sen jälkeen tuli harmaakausi, jonka kimmokkeena toimi meidän, yhä edelleen käytössä oleva harmaa sohva.

Pääkaupunkiseudulla viimeinen kotimme oli Espoossa sijainnut rivitaloasunto, johon teimme melko suuren remontin. Tummanruskea lattia hiottiin ja maalattiin vitivalkoiseksi. Seinät maalattiin yhtä lukuunottamatta valkoisiksi ja yleisilme kiiltovalkoisen keittiön kanssa oli todella kliininen. Se sopi kyllä kieltämättä hieman erikoisemman rivitalon arkkitehtuuriin, mutta nyt kun lähdimme tätä omakotitaloa rakentamaan olimme mieheni kanssa hyvin yksimielisiä siitä, että haluaisimme uudesta kodistamme huomattavasti lämpöisemmän ja kotoisamman.

Hirsitalo itsessään on jo paljon lämpöisempi lähtökohta, mutta myös pintamateriaalivalinnoilla olemme pyrkineet tekemään kodista vähemmän kliinisen kuin edellinen. Sävyt ovat pitkälti tulleet ympäröivästä luonnosta; kaisloista, rantakivistä ja -kallioista. Pehmeää sävymaailmaa ryhdittävät mustat ja messinkiset yksityiskohdat. Haluan, että tuleva sisustus tukee tätä ajatusta, mutta näyttää myös siltä, että sitä ei olisi niin tarkkaan, viimeisen päälle harkittu. Minulla on tapana olla aika pilkun tarkka kaikessa mitä teen ja haluan asioiden mätsäävän. Nyt yritän kuitenkin löytää rennomman vaihteen sisustuksen suhteen.

Haluan yhdistellä vanhaa ja uutta. Modernia ja vintagea. Skandinaavista minimalistista tyyliä sekä rönsyilevämpää ja koristeellisempaa pariisilaistyyliä. Haluan löytää kotiin muutamia ns. avaintuotteita, joiden ympärille sisustuksen sitten rakennan. Näitä ovat mm. näyttävä, mutta samalla myös kutsuva ja mukava sohva sekä iso ruokapöytä, jonka äärelle mahtuu vähintään 6-8 henkilöä.

Ruokapöytää olen yrittänyt metsästää jo kuukauden päivät eri vanhan tavaran liikkeistä ja Torista. Etsintää hankaloittaa se, että en oikein tiedä haluisinko tumman vai vaalean pöydän ja mikä olisi pöydän muoto. Uskon, että tiedän tämän vasta, kun se oikea pöytä tulee vastaan. Poissuljettua ei myöskään ole ostaa pöytää uutena kaupasta, mutta jotenkin mieli tekisi hankkia pöytä kierrätettynä. Kun pöytä löytyy, niin ratkeaa varmasti myös ruokapöydän tuolien väritys. Tällä hetkellä minua viehättää eniten tuollaiset inspiraatiokuvan mukaiset tuolit, joissa on isohko puinen, mutta ilmava selkänojan ja käsinojien yhdistelmä. Istuin osa voisi myös olla puuta tai sitten jotain korimateriaalia.

Ruokapöydän eteen olen rakentamassa oleskelutilaa, johon on tulossa mummoni vanha lasipöytä sekä kaksi entisöintiä kaipaavaa vanhaa nojatuolia. Lisäksi haluaisin siihen jonkinlaisen Day bed-tyylisen sohvan. Mattoasioitakin olen tässä jo ehtinyt hieman pohtia ja niitä ehdottomasti tarvitaan tähän suureen, korkeaan tilaan. Toisaalta pitkäkarvaiset ja hapsuiset boheemimmat matot puhuttelevat minua nyt, mutta toisaalta taas näen, että meille sopisi kuvan mukaiset plyysimatot.

Minulta kysyttiin hetki sitten onko meillä jo kaikki kalusteet hankittuna valmiiksi ja hieman kummastuneena totesin, että ei. Haluan päästä ensin muuttamaan ja sitten rauhassa alkaa katsomaan minkälainen sisustus meille oikein muodostuu. Olen niin innoissani ensi vuodesta, sillä se tulee varmasti olemaan täynnä sisustusjuttuja. Meillä on iso talo täytettävänä, joten sisustus ei tule ihan hetkessä olemaan valmis. Jos tulee koskaan. Mutta siinä ajatuksessa minua kiehtookin jokin. Uusi talo on kuin maalaus, jota en ehkä saa koskaan valmiiksi, mutta se on inspiroiva ja kaunis siitä huolimatta. Sitä tekee mieli katsella ja välillä hioa lisää. Sisustus ottaa aikaa ja usein rahaakin aika reippaasti, joten miksi sitä kiirehtimään. Näen tämän projektina siinä missä talonrakentamisenkin.