Näihin kuviin tiivistyy meidän joulu 2018, tämän kuusen ympärille…
Jouluvalmistelut keskeytyivät pari päivää ennen joulua vesien menolla ja hermostuksissani en saanut enää unta, vaan aloin koristelemaan kuusta. Keskellä yötä häärin siis tämän kuusen ympärillä ja yritin kurottautua ylimmille oksille vatsani kanssa. Kohta se olisi historiaa, ajattelin. Synnytys kuitenkin eteni hyvin verkkaiseen tahtiin, joten päätin jatkaa jouluvalmisteluja paketoimalla lahjat ja koristelemalla kotia muuten. Kaikki olisi sitten aattona valmiina, kun saapuisin vauvan kanssa kotiin.
Näin jälkeenpäin tämä koko joulutarina tuntuu ihmeelliseltä ja jotenkin käsittämättömältä. Jo se, että meidän perheeseen ylipäätänsä syntyi toinen joululapsi on ihme, mutta se, että sain rauhassa tehdä jouluvalmistelut loppuun ja pääsin sitten jouluaattona “suunnitelmieni mukaan” kotiin tuntuu yhä vain yhdeltä jvalmiiksi käsikirjoitetulta sadulta.
Näin kuitenkin kävi. Aattoyön vietin vielä sairaalassa, mutta sielläkään ei tarvinnut kokea oloa yksinäiseksi, kun jouluyötä oli kanssani valvomassa kukas muukaan kuin paras ystäväni. Käsikirjoituksen mukaan mentiin tässäkin, sillä hän oli jo hyvissä ajoin ilmoittanut minulle syksylle, että paras olisi sitten tulla hänen kaverikseen aattoyövuoroon :D Ja siellä sitä oltiin. Samalla kun meidän miehet ja lapset heräsivät aattoaamuun yhdessä ystäviemme kotona, me siristelimme silmiä Kotkan keskussairaalan kasikerroksessa. Tätäkään tarinaa en varmasti tule koskaan unohtamaan.
Enkä myöskään sitä riisipuuroa, jota kauhoin menemään aattoaamuna sairaalassa. Eräs toinen, juuri niin ikään synnyttänyt nainen totesi siinä hetkessä, että ihanaa, kun sairaalassa saa näin jouluisin ihan kunnon jouluruokia. Vastasin hänelle, että kyllä, täällä on aina jouluisin kunnon tarjottavat :D Nainen näytti kovin hämmentyneeltä ja minun olikin selvennettävä perään, että ei ole muuten ensimmäinen jouluni näissä merkeissä. Samat kuviot oli aikoinaan esikoisen kohdalla, joten tämä kaikki oli varsin tuttua jo.
Sitä paljon odotettua kotiinpääsyä jännitimme aina puolille päivin asti, kun lastenlääkäri kävi kierroksella. Vauva sekä minä saimme kuin saimmekin kotiutumisluvan ja niin mieheni tuli yhdessä minin kanssa meitä hakemaan. Kuuden pintaan olimme vihdoin kotona, ensimmäistä kertaa nelihenkisenä perheenä.
Kuusessa loisti valot ja sen alus oli täynnä paketteja. Siinä minä seisoin vastavalmistuneen talomme olohuoneessa ihmetellen, mitä kaikkea yhteen vaivaseen viikkoon olikaan mahtunut. Mieheni lähti hakemaan valmiiksi pakattua jouluruokalähetystä vanhemmiltani ja me jäimme tyttöjen kesken kotiin. Vaihdoin lapsille sekä itselleni jouluiset kotivaatteet päälle ja valmistauduin elämäni erikoisimmalle jouluaaton aterialle. Dogibägistä nautitut laatikot ja muut jouluherkut upposivat nälkäisiin suihin nopeasti ja sen jälkeen olikin jo aika availla paketteja. Muutama pikainen vieraskin piipahti illan mittaan meillä moikkaamassa uutta tulokasta, mutta pääasiassa vietimme joulua ihan vaan oman juuri kasvaneen perheemme kesken.
Joulupäivänä nukuimme sitten pitkään (krhm kuten kaikkina muinakin päivinä sen jälkeen) ja aloitimme aamun milläkäs muullakaan kuin syntymäpäiväkakulla ja onnittelulauluilla. Oli nähkääs aika juhlia meidän toista, yhdessä yössä niin isoksi kasvanutta esikoistonttutyttöä. Empä olisi viisi vuotta sitten uskonut, että tällaiseen mielettömään tilanteeseen elämä vielä meidät vie.
Loppujoulu ja nämä välipäivät ovat kuluneet pitkälti kotona. Täällä on vielä moni asia viimeistelemättä ja sisustus pahasti kesken, mutta emme ole jaksaneet stressata asiasta yhtään. Kyllä ne ehtii alkuvuoden aikana fiksailemaan. Nyt on ollut tärkeintä keskittyä tyttöihin ja viettää sitä paljon ansaittua joululomaa. Vieraita meillä on käynyt tasaisin väliajoin, mutta pääasiassa ollaan oltu ihan oman porukan kesken. Tällä kaavalla menee varmasti myös meidän uusi vuosi. Ensi viikolla päästään sitten ensi kertaa hieman ulkoilemaan vauvan kanssa ja kokeilemaan miltä se ihan tavallinen arki kaiken tämän ihmeellisen jouluhulinan jälkeen tuntuu. Kiitos joulu 2018, olit uskomaton.
Recent Comments