Hyvää joulua toivottaa joululapsien äiti

Tulin vain tännekin pikaisesti toivottamaan hyvät joulut ja kertomaan nämä meidän suurimmat joulunajan uutiset. Perheeseemme kuuluu tosiaan tätänykyä yhden tonttutytön sijaan kaksi veikeää joululasta, sillä pikkusisko päätti, että hän haluaa myös juhlia syntymäpäiviään joulun alla. Tätä skenaariota, että makoilen jouluaattona sairaalassa vauva kainalossa olen pyöritellyt päässäni raskausaikana monet kerrat ja aina todennut, että olisihan se nyt melkoinen sattuma. Samaa ovat sanoneet sukulaiset ja ystävät, mutta niin sitä vaan täällä ollaan!

Silmäilin äsken tuota edellistä tänne kirjoittamaani postausta ja minua alkoi jotenkin kauheasti huvittamaan seuraava lause; “On mahdotonta sanoa, koska se lähtö sairaalaan koittaa. Huomenna? Ylihuomenna? Viikon vai kahden päästä?”. Tottahan se on, että harvemmin sitä etukäteen tietää milloin synnytys käynnistyy, mutta olihan se nyt aika koomista, että kuusi tuntia tuon lauseen näpyttelyn jälkeen lapsivedet menivät ilman mitään ennakkovaroitusta :D Siitä kului toki vielä pitkä aika vielä siihen, kun ensi kerran vauvan syliin sain. Synnytyskertomuksesta olen jo saanut kyselyitä ja mietin, että voisin hieman myöhemmin, paremmalla ajalla kertoa hieman tarkemmin pikkusiskon matkasta maailmaan. En ehkä ihan perinteistä synnytyskertomusta, mutta jotain ainakin.

Nyt meillä on tämän pikku nyytin kanssa edessä pakkailut ja vaatteiden vaihto. Nimittäin me pääsemme kuin pääsemmekin jouluksi kotiin!!

Tämä on jo ollut ja tulee olemaan jälleen kerran hyvin erilainen joulu, mutta varmasti yhtä ikimuistoinen kuin minin syntymävuonna. Olen niin onnellinen, että kaikki sujui hyvin ja pikkuinen on tarpeeksi vahva lähtemään tänään kotiin. Joulun suunnitelmat menivät tässä hässäkässä täysin uusiksi, mutta ihan rehellisesti en tarvise tältä joululta mitään muuta kuin rauhallista yhdessä oloa perheen kanssa uudessa kodissa. Koko vuoden olemme puhuneet, että kun talo valmistuu me rauhoitumme sekä keskitymme perheenä toisiimme ja nyt on se hetki, kun näistä puheista siirrytään tekoihin.

Edessä siis vauvan ja uuden kodintuoksuisia päiviä lempipyhälläni höystettynä. Elämä tuntuu aikas upealta juuri nyt

Hyvää Joulua sinne teille kaikille!

RV 38+0

Pahoittelen edelleen tätä jäätävää hiljaisuutta täällä blogin puolella, vaikka tiedän, että te ymmärrätte varmasti paremmin kuin hyvin, että käteni ovat olleet ääriään myöten täynnä viimeiset viikot. Talon saaminen muuttokuntoon, kamojen pakkaaminen ja itse muutto veivät kyllä mehut allekirjoittaneesta aivan totaalisesti. Olisivat vieneet vaikka en olisi viimeisilläni raskaana. Tämä odotuksen tuoma väsymys ja rajoitteet tulevat vain kivana bonuksena kaiken päälle.

En tosin valita yhtään, sillä sitä saa olla äärimmäisen kiitollinen, että ylipäätänsä pystyy näillä viikoilla ahkeroimaan tällä tavalla. Ei nimittäin ole itsestään selvää, että sitä jaksaa painaa täydellä teholla joka päivä 12h ja hoitaa ns. ylimääräisiä asioita ihan tavallisten arkisten juttujen lisäksi. Myönnettäköön tosin, että olen näinä viikkoina turvautunut enemmän kuin yhden kerran valmisruokiin tai käynyt ulkona syömässä. Monen muunkin “ei niin tärkeän” asian kanssa on tässä kohtaa menty siitä mistä aita on ollut matalin. Onneksi sellainen toiminta on ajoittain täysin ok vai mitä?

Huomenna me olemme asuneet tässä uudessa kodissa viikon ja vihdoin alkaa edes osa tavaroista olla oikeilla paikoillaan. Koko lastin purkamiseen menee varmasti useampi viikko, mutta menkööt. Pääasia on, että arki pystyy rullaamaan eli kaikille on nukkumapaikat koottuna ja lämmitys, kodinkoneet sekä vesikalusteet pelittävät. Keittiössä pystyy laittamaan ruokaa ja perustarpeet ovat muutenkin kunnossa.

Yhä edelleen täällä asuminen tuntuu jotenkin uskomattomalta ja todella etuoikeutetulta. Pieniä paloja uudesta talosta olen jo ehtinyt instan puolella jakaa ja saanut niihin mielettömän ihania kommentteja teiltä. Kiitos niistä ja kaikista tsempeistä tämän kaiken härdellin keskellä! Myös tänne blogiin on tarkoitus alkaa tykittämään sisältöjä talosta heti tilanteen tasaannuttua. Viimeistään alkuvuodesta on siis luvassa paljon kotiaiheisia juttuja tai ehkä jopa aikaisemmin jos rahkeet siihen riittävät ja tilanne suo.

Tällä hetkellä sitä ei nimittäin uskalla luvata yhtään mitään, kun elellään jo raskausviikkoa 39. On mahdotonta sanoa, koska se lähtö sairaalaan koittaa. Huomenna? Ylihuomenna? Viikon vai kahden päästä? Mini syntyi aikoinaan 39+0 eli viikon päästä tästä. Oma veikkaukseni on, että samoihin mennään nytkin, mutta saapa nähdä :) Oloni on tilanteet huomioiden hyvä, vaikkakin mieli onkin jo melko kypsä tähän raskaaana olemiseen. Jokainen päivä on kuitenkin pienehkön vauvan kasvun kannalta hyvä asia, joten koitan olla marisematta turhista. Hän tulee, kun on valmis. Salaa toivon, ettei se nyt ihan jouluaatto olisi, mutta jos niin onnellisesti käy, niin sitten meidän perhe viettää tänä(kin) vuonna vähän erilaista joulua.

ps. Paljon on toivottu loppuodotuksen asukuvia ja ilokseni voin kertoa, että kahdet sellaiset odottaa nyt editointia. Yritän saada ne vielä ennen joulua ulos :)