Sisarussuhteen ensimetrit

Tällä viikolla olen puhunut moneen otteeseen, usean eri henkilön kanssa sisarussuhteista ja erityisesti mustasukkaisuudesta suhteen alkumetreillä. Siitä mikä on tervettä ja ns. normaalia käytöstä, kun uusi perheenjäsen taloon tulee ja siitä mikä ei sitten ole ok. Asiaa on puitu niin neuvolakäynnillä kuin perheenjäsenten ja tuttujenkin kanssa. Aihe tuntuu herättävän paljon mielipiteitä ja siihen suhtautuminen riippuu todella paljon ihmisestä.

Ennen kuopuksen syntymää en ole joutunut kauheasti miettimään kuinka itse suhtautuisin isomman lapsen mustasukkaisuuskohtauksiin, mutta nyt parin viikon aikana sitä on täytynyt löytää ne omat keinot luovia näiden tilanteiden läpi. Ja nimenomaan ehkä tuo sana luovia kuvastaa parhaiten omaa suhtautumistani. Taidan kuulua niihin, jotka kokevat, että ne mustasukkaisuuden ilmentymät, jotka ovat harmittomia ja lähinnä huvittavia menevät ajan kanssa ohi, eikä niihin kannata kiinnittää liikaa huomiota tai niistä stressata. Jos isompi lapsi tahtoo kokeilla kapaloon kääriytymistä ja testata sitä, miltä tuttipullosta (omasta sellaisesta) juominen tuntuu, niin kokeilkoot. Tässä parissa viikossa on tullut todistettua, että ne hulluimmatkin “taantumat” esikoisella menevät nopeasti ohi, kun hänelle antaa mahdollisuuden kokeilla eikä kiinnitä niihin liikaa huomiota. Ei siis tuomitse tai halveksu häntä niiden vuoksi, mutta ei myöskään kannusta niihin.

Minkälaisia tempauksia mini on sitten harrastanut? Hän on mm. pukeutunut pari päivää ainoastaan uimapukuihin, koska on halunnut käyttää bodya kuin sisko. Kerran hän on nukkunut pinnasängyssä ja pari kertaa kokeillut miltä vaunukopassa makoilu tuntuu (vaunukoppa ollut maassa). Alushousuja kutsutaan nykyään vapoiksi ja puhe puuroutuu ajoittain vauvan jokeltelun tasolle. Tuttipullostakin litkittiin yhtenä päivänä vettä ja tutti on ollut nyt viimeisen vuorokauden ajan uusin mustasukkaisuuden ilmentymä. Saa nähdä unohtuuko se huomiseen päiväkotiaamuun mennessä. Todennäköisesti kyllä.

Sen verran fiksu ja kypsä mini on ollut, että hän on säästellyt nämä kaikki hassutukset oman kodin sisälle ja ulos lähtiessään unohtanut ne tarkoituksella. Päiväkodissa hän on käyttäytynyt kuin ennenkin, eikä todellakaan ole ilmaissut tarvitsevansa vaippoja tai tuttipulloa. Ihan normaalit vaatteetkin hän on sinne päällensä pukenut. Luultavasti mini siis haluaa asettautua vauvan tasolle ainoastaan minun silmieni alla huomion toivossa. Enkä hän siitä moiti, tämä oli täysin odotettavissa.

Viisi vuotta on nimittäin pitkä ajanjakso ja kun sen koko ajan on saanut elää täysin yksin omassa erityislaatuisessa asemassa ainoana lapsena (ja lapsenlapsena) on varmasti melkoinen shokki, kun vierelle tuleekin yhtäkkiä toinen tasavertainen tai alkuun jopa hänen ohitse huomion määrässä kiilaava otus. Kaikki se minkä ennen sai jakamattomana itselleen täytyy nyt jakaa pikkusiskon kanssa. Ei siis ole yhtään ihme, että miniä hieman tämä tilanne välillä potuttaa ja hän ilmaisee sen itselleen parhaaksi näkemällään tavalla eli taantumalla vauvan tasolle itsekin.

Niin kauan, kun mustasukkaisuus pysyy tällä harmittomalla (ja huvittavalla) linjalla annan tilanteen olla ja mennä omalla painollaan ohitse. Mielestäni tämä lasketaan vielä todella tervehenkiseksi mustasukkaisuudeksi, eikä todellakaan sellaiseksi, johon tarvitsisi sen kummempi puuttua tai siitä stressata. Neuvolassakin oltiin samaa mieltä ja naureskeltiin yhdessä neuvolatädin kanssa, että tämä on vielä pientä niiden graavien tarinoiden keskellä, jossa isompi sisar uhkaa leikellä vauvalta sormet ja heittää hänet kaatopaikalle tai oikeasti käyttäytyy väkivaltaisesti. Jos mini joskus alkaisi näyttämään agressiivista puolta pikkusiskoa kohtaan, niin siinä vaiheessa tilanteeseen tulisi kyllä puuttua ja keskustella pelisäännöistä.

Tämän sisarussuhteen ensimetreillä ei kuitenkaan ole tällaiseen ollut tarvetta eikä toivottavasti ole tulevaisuudessakaan. Pienten, edellä mainittujen mustasukkaisuuskohtausten vastapainona mini on näyttänyt kuinka rakastava, auttavainen ja omistautuvainen isosisko hän onkaan. Mini suhtautuu innolla kaikkiin pieniinkin puuhiin vaipanvaihdosta, siskon pukemiseen sekä syöttämiseen ja on aina valmis auttamaan. Hänestä on niin paljon enemmän apua vauvanhoidossa kuin uskalsin ikinä odottaa. Eikä se apu ole todellakaan ainut positiivinen asia. Kaikki ne pienet hetket, eleet ja kosketukset näiden kahden välillä saavat silmäkulmani kostumaan. Välillä huomaan minin hiipineen pikkusiskon viereen ja kuiskivan hänen korvaansa, miten sisko on aina paikalla, jos hän vain tarvitsee. Siinä hetkessä hullunkuriset mustasukkaisuuskiukuttelut unohtuvat samantien.

Olisi hauska kuulla muiden sisarusten välisiä mustasukkaisuustarinoita, jos teiltä sellaisia löytyy? Kauan se vaihe kesti? Miten suhde muuttui ajan myötä?

baby’s body Lindex

mini’s dress Lindex (*gifted)

XOXO
signature

What do you think?

Your email address will not be published. Required fields are marked *

4 Comments
  • Riiri
    January 13, 2019

    Tosi kauniit kuvat! Upea valo ja värimaailma.

    • Kaisa
      January 13, 2019

      Kiitos :) Tässä uudessa talossa on kyllä mieletöntä kuvata, kun isojen ikkunoiden ansiosta valoa tulvii sisään älyttömät määrät!

  • Tiina
    January 21, 2019

    Meillä pikkusisko syntyi kun veli oli 3,5, ja samaan aikaan syntyi myös serkku jota nähdään paljon. <3 Nyt jälkeen päin huomaa, että esikoisella oli välillä tosi vaikeaa, yhtäkkiä kun piti jakaa kaikki huomio, hän kun on myös molempien isovanhempien eka lapsenlapsi. Mustasukkaisuus ei kohdistunut suoraan siskoon mutta äitinä sain kyllä monet kiukut osakseni, etenkin kun serkkupoju oli käymässä. Nyt sisko on 1v8kk ja he ovat jo pitkään olleet niin ihana parivaljakko <3 touhuavat tosi paljon yhdessä ja veli huomioi siskoa niin hienosti että pakahdun ylpeydestä. Tosi kärsivällinen on siskonsa kanssa ja hienosti ymmärtää että hän on nuorempi. Meillä ikäero on mielestäni mennyt just nappiin. Myös serkkupoju on molemmille hurjan tärkeä, ja on ollut mahtavaa että saa jakaa tämän ajan itse oman sisaruksen ja hänen puolisonsa kanssa, niin valtava vertaistuki!

    Tsemppiä teille sinne vauvakuplaan, satsaisi kahdenkeskisiin hetkiin ja isomman muihinkin omiin juttuihin. Ja just ottaisin kaikkeen vauvan hoitoon mukaan mikä kiinnostaa. Paljon hyvän huomiointia ja myös sallia se oma tila isommalle etenkin kun kuopus lähtee liikkeelle ja meininki on vielä tuhoa aiheuttavaa luokkaa 🙈

    • Kaisa
      January 21, 2019

      Kiitos ihanasta tarinasta! :) Teillä hyvin samankaltainen tilanne ollut kuin meillä, vaikkakin meidän esikoinen jo 5v. Täälläkin tosiaan serkku ja pikkusisko tulivat maailmaan kolmen viikon sisään pistäen esikoisen maailman ihan uusiksi. Yhtäkkiä hän ei enää ollutkaan se äidin ja isän tai isovanhempien ainokainen. Parin viikon jälkeen oli pahimmat mustasukkaisuuskohtaukset, mutta nyt nekin ovat rauhoittuneet. Uskon, että meilläkin tilanne vaan paranee ajan kuluessa ja vaikka ikäeroa jonkin verran on, niin tytöt tulevat viihtymään toistensa seurassa :) Ihania talvipäiviä sinne teidän perheelle! <3

Previous
Yläkerran kylpyhuoneen viimeistely
Sisarussuhteen ensimetrit