Meidän vauvallako muka allergiaa?

Hypätäämpä välillä täysin eri maailmaan ja oikeastaan minulle ihan uuteen maailmaan. En ole tehnyt täällä blogissa säännöllistä, joka kuukauden vauva-päivitystä, mutta aina välillä olen vauvasta sekä siihen liittyvistä asioista puhunut ja saanut teiltä ihan mielettömän paljon vertaistukea. Sitä kaipaisin nyt taas, joten siksi haluan puhua tästä, minulle oikeastaan hyvin tuntemattomasta aiheesta nimeltä allergia.

Aloitetaan sillä, että minä, mieheni tai esikoinen emme ole allergisia yhtikäs millekään. Eikä myöskään ole kukaan lähipiirissämme. Lähin sukulainen, jolta jonkinlainen allergia löytyy taitaa olla serkkuni lapsi. Olen ymmärtänyt, että allergiat ja ruoka-aineisiin liittyvät yliherkkyydet ovat pitkälti tai ainakin osittain periytyvää sorttia. En siis koskaan ikimaailmassa kuvitellut, että meidän tytöistä voisi jompikumpi olla allerginen.

Kuopuksen alkuvaiheen haasteista olen täällä jo kerran puhunut, mutta kun niistä yli päästiin, tuntui elämä taas helpolta ja vauva-arki jotenkin normaalilta, jos näin voi sanoa. Loppukeväästä ja alkukesästä vauva alkoi maistelemaan erilaisia soseita normaaliin tahtiin. Alkuun kaikki menikin hyvin, mutta ehkä juuri siinä 6kk kohdalla, kun mukaan astui isompi kirjo ruoka-aineita ja mm. puurot, jokin muuttui. Pikkuisella on todettu jo aikaisemmin vielä atopia, joten iho-oireita on ollut jonkin verran ihan syntymästä saakka. Siksi en aluksi ollut kovin huolissaan, kun posket välillä punottivat ja iho tuntui niin sanotusti lehahtavan. Tilanne kuitenkin paheni.

Vauvan posket olivat ajoittain ihan kirkkaan punaiset, täynnä ihottumaa ja suun ympärys täynnä finnimäisiä näppylöitä. Samaan aikaan lehahti myös pepun alue ja silloin ilmaisin ensimmäisen kerran huoleni mahdollisesta ruoka-aineallergiasta. Minua kuitenkin vakuuteltiin sekä tuttujen että ammatti-ihmisten toimesta, että ei hätää nuo kaikki johtuvat varmasti vain atopiasta, hampaiden tulosta, hikoilusta kesäkuumalla jne. Luotin heidän sanaan, vaikka jokin pieni ääni sisälläni (ilmeisesti se kuuluisa äidinvaisto) sanoi, että jokin ei nyt ole kohdillaan. Loppukesästä tilanne oli ehkä pahimmillaan ja vauvalle oli kehittynyt myös ihmeellinen sitkeä nuha+yskä. Hän oli todella tukkoinen ja limainen koko ajan, mutta ei kuitenkaan yhtään kipeä. Käytimme häntä parikin kertaa lääkärissä vain kuullaksemme, että ei hänellä ole mitään vikaa korvissa tai keuhkoissa. Kaikki olivat puhtaat, mutta silti tämä röhä ja limaisuus jatkui toista kuukautta.

Sitten eräällä Helsingin reissulla annoin vauvalle purkkisosetta ruoaksi ja miltei heti sen jälkeen hänen naamasta lehahti aivan tulipunaiseksi. Illalla se oli taas näppylöitä täynnä ja seuraavana aamuna vaipasta paljastui kipeä näky. Kirosin mielessäni, että nyt riittää. Nyt selvitän mikä pientä vaivaa ja kirjasin paperille kaikki ruoka-aineet mitä hän oli viime aikoina saanut. Päätin aloittaa testin, jolla selvittäisin mahdollisen ruoka-aineallergian.

Tähän väliin kerrottakoon, että haasteita testiin toi se, että meidän kuopus ei ole mikään maailman helpoin ruoan suhteen, kuten ei ollut/ole esikoinenkaan. En sanoisi, että he nirsoja varsinaisesti ovat, maistavat kyllä kaikkea, mutta loppupeleissä aika valikoivia ruoan suhteen. Kuopukselle minun tekemät soseet eivät ole koskaan maistuneet, vaan ainoastaan kaupan omat. Kaupan omistakin vain tietyt ja mahdollisimman silkkiset kelpaavat, joten aikaisin aloitettu sormiruokailu ei myöskään ole tullut kyseeseen. Onneksi nyt näin 9kk iässä sen makuun ollaan jo päästy ja se onkin vienyt ruokailua huomattavasti kivempaan suuntaan. Minun tekemät soseet eivät edelleenkään maistu, mutta nyt tyttö osaa jo niellä hieman isompia palasia ja voin näin ollen syödä jonkin verran samoja (suolattomia) ruokia kuin me. Yhä edelleen annan hänelle kuitenkin myös kaupan soseita kasvun takaamiseksi, sillä ilman niitä ruokamäärät jäisivät ihan liian pieniksi, eikä se pienehkön vauvan kohdalla ole kovinkaan hyvä asia.

Mutta niin palataampa siihen allergiamysteeriin, jota aloitin siis selvittämään muutamia viikkoja sitten. Alkuun tuntui, että se oli yhtä neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta sitten yhtäkkiä minulle valkeni. Omena. Tuo aika klassinen allergian aiheuttaja oli kaiken tämän takana. Omenaa löytyy monesta hedelmäsoseesta, vauvojen smoothieista, puuroista sekä jopa niistä purkkiruuista. Kun karsin kaiken omenan pois, oireet hävisivät parissa päivässä. Iho parani silmissä ja se hämmentävä 2,5kk kestänyt yskä sekä limaisuus katosivat myös. Kuin tuhka tuuleen. Luin jostain allergialiiton ym. sivuilta, että joskus harvoin vauvojen allergiaoireisiin kuuluu nimenomaan tällaista limaisuutta, joka saattaa muistuttaa flunssaa. Sellaisena minäkin tätä pitkään pidin, mutta näin jälkeen päin käsitän, että kaikki tämä “flunssaisuus” ja ne ikävät iho-oireet johtuivat vain omenasta.

Omena on nyt siis syvästi pannassa meidän vauvalta, mutta onneksi se ei paljon elämää haittaa tai rajoita. Huomattavasti haastavempaa oli tajuta tämä kaikki ja löytää se allergisoiva aine. Allergiaepäilyn selvittäminen oli stressaavaa ja vei paljon energiaa myös äidiltä. Varsinkin, kun tämä maailma oli minulle niin vieras. Nyt ymmärrän kyllä paljon paremmin niitä vanhempia, jotka kamppailevat lasten allergioiden kanssa. Tosin heille, joilla useampi lapsi on allerginen, on tämä ehkä jo tuttua. Minusta tuntui monen päivänä, että olin aivan hukassa asian kanssa, enkä tiennyt mitä tehdä, mutta onneksi apua on tähänkin tarjolla monelta taholta. Kuten esimerkiksi neuvolasta, johon soitinkin nyt selvitettyä mysteerin. Sain sieltä vinkkejä miten toimia nyt jatkossa ja tähän alkuun otamme nyt pitkän tauon allergisoivasta ruoka-aineesta. Myöhemmin on sitten tarkoitus yrittää lähteä siedättämään omenaa tytön ruokavalioon. Jos tähän siedättämiseen löytyy teiltä vinkkejä, niin kuulen niitä mielelläni! Oletteko onnistuneet siedättämään allergisoivan ruoka-aineen, niin ettei siitä enää oireita tule? Minkälaisia allergioita teidän naperoilta löytyy? Mitä oireita? Miten ne vaikuttavat teidän arkeen? 

Pitkään epäilin, että omenan lisäksi myös porkkana aiheuttaisi vauvalle oireita, mutta se on vielä hieman epävarmaa. Välillä porkkanasta ei tule mitään, mutta välillä tulee, samantyylisiä, tosin huomattavasti lievempiä kuin omenasta. On kai hyvin tavanomaista olla allerginen sekä omenalle että porkkanalle, kun kyseessä on jonkinlainen ristiallergia, johon kytkeytyy myös siitepöly. Vielä en ole varma miten toimia porkkanan suhteen, mutta ehkä jos siitä ei mitään sen kummempaa oiretta ilmennyt, niin riittää, että se yksi ja ainut meidän pienelle pahempia allergiaoireita aiheuttava ruoka-aine on nyt onnistuneesti karsittu ruokavaliosta.

Tämä koko allergiatapaus oli hyvä muistutus itselleni siitä, että useasti se kuuluisa äidinvaisto osuu oikeaan. Pitäisi vain luottaa siihen ja toimia sen mukaan. Mitään vahinkoa ei onneksi käynyt, kun allergiaoireet ovat kuitenkin olleet suhteellisen lieviä, mutta kyllä se vähän nakertaa mieltä, etten äitinä tajunnut ärsyttäväni lastani jollakin ruoka-aineella, joka hänelle ei selvästikään sovi ja “kidutin” häntä ihan syyttä alkukesästä lähtien. Ensi kerralla kuuntelen kyllä sitä voimakasta äidinvaistoa, joka aistii tällaiset jutut yleensä paljon ennen muita.

ps. Kuvituskuvana kaksi ihan tavallista ruokailukuvaa eikä mitään varsinaisia allergiakuvia, sillä en oikein koe omiin kanaviini tai omaan tyyliini sopivaksi julkaista lapsestani kuvia, joissa hän on millään tapaa “kipeä”. Pahoittelut siis, jos joku olisi kaivannut kuvia ihottumasta.

Kosteuttavimmat suosikit

*Kaupallinen yhteistyö ACO

Vuosi ACOn brändilähettiläänä sekä “ACO gangilaisena” on jo taittunut syksyyn ja lähenee uhkaavasti loppuaan. On ollut ilo kuulua tähän jengiin ja samalla kertoa teille omia kokemuksiani brändistä. Aiemmin tänä vuonna olen puhunut mm. ACOn tämän vuoden uutuuksista sekä käyttämistäni aurinko- ja intiimituotteista. ACO on meille sellainen koko perheen ihonhoitobrändi ja se erottaakin tämän brändin ehkä selkeimmin muista suosimistani. ACOlla on monia tuotteita, jotka jaan lasteni kanssa ja esimerkiksi aurinkovoiteita käytämme koko perhe yhdessä.

Tässä vuoden toiseksi viimeisessä postauksessa haluan nyt nostaa esille kolme ultimaattista suosikkiani ACOn laajasta valikoimasta. Ne ovat käytössä joka päivä ja pakataan myös mukaan reissuille.

Ensimmäisenä se minun the ACO tuote, jota suihkin joka välissä sekä kannan laukussani päivittäin, ja jonka katoamisesta saan raivarin. Kyseessä on siis ACO Rescue Mist kasvosuihke. Käytän tätä sekä meikittömälle että meikatulle kasvolle aina, kun tunnen vähääkään oloani nuutuneeksi tai ihoa kiristäväksi. Mielestäni kasvosuihke antaa ihanan raikkaan ja kuulaan viimeistelyn meikkiin, joten monesti suihkaisen tätä heti saatuani meikin valmiiksi. Suihke on myös ihan omiaan reissussa, niin lentokoneessa kuin esimerkiksi uimarannallakin. Herkkä hipiäni ei ihan mitä tahansa kasvosuihkeita siedä, mutta ACOon voin onneksi tässäkin kohtaa aina luottaa. Ihoni hyväksyy tämän raikkaan suihkeen mukisematta. Sen lisäksi, että itse tätä tuotetta jumaloin, olen myös halunnut levittää ilosanomaa muille antamalla tätä lahjaksi. Ihonhoitotuotteet saattavat olla vaikeita lahjoja, mutta kaikille ihotyypeille sopiva suihke harvoin menee pieleen ja monet tuttuni ovatkin sanoneet tämän olleen ihana lahja!

Toisena tuotteena valitsin tähän suhteellisen uuden suosikin, joka on kuitenkin kavunnut nopeasti muiden ACOn vauvoille suunnatun sarjan tuotteiden ohi. Meillä tosiaan on ollut nuoremmalla tytöllä syntymästi asti käytössä ACOn Minicare tuotteet, joista olemme kovasti tykänneet. Kaikki pesunesteistä voiteisiin ovat olleet ihania, mutta nyt tämä uutuus öljy, ACO Minicare Baby Oil on kyllä mennyt kaikkien ohitse. Käytämme öljyä vauvan kylpyvedessä ja esimerkiksi hieroessa vauvaa. Tämä tehoaa lievästä atopiasta kärsivän vauvan pahimpiin kuiviin läiskiin ja tämän avulla irtoaa sitkeinkin karsta sekä kuivunut rähmä. Myös herkästi aukeavat vauvan taipeet ja poimut ovat parantuneet parhaiten pyyhkimällä tällä öljyllä kostutetulla vanulla. Kuulostaa hullulta sivellä öljyä aukinaisille hiertymille, mutta sain tämän vinkin aikoinaan neuvolasta ja ihmeellistä kyllä se toimii todella hyvin sekä nopeasti.

Kuten tuossa postauksen alussa mainitsin, niin osan ACOn tuotteista jaamme koko perheen kesken ja tämä öljy on siitä hyvä esimerkki. Itse käytän öljyä erityisen kuiviin kohtiin ihollani, sekä kasvoissa että vartalolla. Öljy tekee juuri sheivatuista sääristä unelman pehmeät, joten suosin tätä myös siinä. Isompi tyttö on äitin tapaan kuivaihoinen, joten hänen ihoaan olen myös tällä hölvännyt. Pari kertaa olen myös käyttänyt tätä korppuisiin hiustenlatvoihin ja hartiahierontaan. Todellinen all in one tuote siis kyseessä ja kaiken lisäksi siinä on käytetty vain 100% luonnollisia ainesosia.

Viimeisenä valitsin tähän tuotteen, joka ei nyt ole ihan all in 1, mutta 3 in 1 kuitenkin! Kyseessä ACOn misellevesi, jolla puhdistan kasvot aamuin illoin. Iltaisin käytän tätä sen jälkeen, kun olen putsannut vedenkestävät meikit pois. Tuote viimeistelee ihonpuhdistuksen ja kosteuttaa jo ihanasti ennen seerumeja sekä voiteita. Aamuisin pyyhkäisen tällä kasvot saadakseni yön aikana kertyneet liat pois, mutta myös virkistääkseni kasvoja. Aiemmin saatoin huuhtoa kasvoja viileällä vedellä, mutta pidemmän päälle se kuivatti ihoani entisestään. Tämä kosteuttava misellevesi ei kuivata samalla tapaa ihoa, mutta antaa kuitenkin sen saman raikkaan tunteen kuin viileä vesi. Misellevedellä pyyhitylle iholle on huomattavasti kivempi levittää päivävoiteet, kun yön jälkeinen tunkkaisuus on tiessään.

Nämä omat suosikkini sekä muiden ACO gangilaisten suosikit löytyvät nyt kootusti Yliopiston Apteekin sivuilta. Siellä on myös nyt pieni etu teille, sillä ostaessasi kaksi ACO-tuotetta saatte kaupan päälle ACO Face Nourishing Night Cream -yövoiteen. Etu on voimassa 31.10. asti!