November 2019 - KAISA T.

Mietin tänään aamulla, että olenkohan potenut edellisinä vuosina tässä samassa ajankohdassa yhtä jäätävää pukeutumisinnon laskua kuin tänä vuonna? Ainoat vaatteet, jotka tekee mieli pukea päälle ovat lämpöiset ja pehmeät kotiasut sekä villasukat. Pieni katsaus edellisvuosien asukuviin kertoi nopeasti kylmää faktaa siitä, että pukeutumisinto on, kuten arvelinkin ollut laskussa muinakin vuosina, sillä asukuvien määrä on suorastaan romahtanut aina tässä vuoden toiseksi viimeisimmän kuun kohdalla. Syy on selvä; päivästä toiseen on kylmää, harmaata ja pimeää. Ihana kamala marraskuu. Jos se ei lannista pukeutumisen (ja kuvaamisen) suhteen, niin mikä sitten?

Omalla kohdallani vettä myllyyn on tänä vuonna lyönyt vauvan huonot yöunet, jotka näyttävät taas parin hyvän yön jälkeen jatkuvan (lisää hampaita tulossa, jee). Hyvä, että sitä ylipäätänsä pääsee edes ylös sängystä. Umpiväsymys yhdistettynä vuoden pimeimpään aikaan on kyllä viimeinen niitti pukeutumisinnolle. Onneksi päätin höllätä töiden suhteen nyt loppuvuodesta, niin sitä saa ihan luvan kanssa viettää verkkaripäiviä viikosta toiseen. Jotta tämä postaus ei olisi yhtä masentava ja melankolinen kuin ulkona vellova sää, niin otetaan tähän kuvitukseksi tyylinäytteet viimeiseltä kahdeksalta (!) blogivuodelta. Miten pukeuduin marraskuussa 2010-2018?

2010

Heti aivan timanttinen asukokonaisuus tähän kärkeen :D Tämä on siis ollut ihan oikeasti päivän asuni vuonna 2010, eikä vain kotipikkujoulujen hilpeä look. Tänään tämä kyllä hilpeyttä herättää ja paljastaa myös todellisen jouluttaja-luonteeni. Mitä jouluun tulee niin MORE IS MORE, marraskuusta lähtien.

2011

Jos edellisvuoden asu oli vähintään hämmentävä on vuoden 2011 marraskuun asu sellainen, jonka voisin pukea vaikka heti huomenna. Pilkkusukkahousut tekevät sopivasti taas tuloaan ja minulla taitaa kaapissa olla yksi pari jäljellä 2010-luvun alkupuolen kultajoilta. Harmaata teddyvillakangastakkia en enää omista (se löysi pari vuotta sitten uuden kodin siskon luota), mutta en kyllä näkisi miksen sellaista voisi pitää. Teddytakit ovat ihania! Musta huivi, nutturakampaus ja mustat kiiltonahkaiset asusteet ovat sen sijaan yhtä kuin minä harvase päivä eli erittäin minun näköinen asukokonaisuus kaiken kaikkiaan myös näin vuonna 2019. Voisinkin kuvata vastaavan asun uudelleen ja katsoa miten se toimii.

2012

Vuosi 2012 ja syksyn kovimmat trendi-ilmiöt eli neonvärit ja lenkkarit nähtävissä selvästi tästä asusta. Lenkkarit läpäisevät tyylitestin, mutta tuo neonvärien käyttö samaan aikaan sekä pipossa että hameessa on vain jotain todella jäätävää. Neonhirvityksen kruunaa pipon malli, joka näyttää sellaiselta, että se kuuluisi ennemminkin 5-vuotiaan tyttäreni päähän kuin omaani.

2013

Olen tässä kuvassa 8. kuulla raskaana ja taidokkaasti taas piilottanut pyöristyneen vatsani. Ei vaineskaan, vaan minulla sattui vain molemmissa raskauksissa olemaan sen verran siro vatsa, että loppupuolella, kun Suomen kelit vaativat verhoutumaan talvitakkeihin, ei masua hirveästi näkynyt. Varsinkin viime raskauden aikaan sain useita viestiä, joissa kummasteltiin mahan piilottelua, mutta ihan rehellisesti ei sitä tarvinnut paljon piilotella. Sinne se hävisi villapaitojen ja talvitakkien sekaan. Nyt eksyin hieman aiheesta, mutta tässä siis tosiaan marraskuinen “raskausasu” esikoisen ajoilta ja ihan onnistunut sellainen. Rakastin tuota villakangastakkia yli kaiken, mutta karvaosuus meni pilalle pesun yhteydessä, arvatkaa vaan harmittiko! Nahkalegginsit ja valkoinen poolo sen sijaan saivat viihtyä kaapissani vuosikaudet ja nuo valkoiset Converset minulta löytyy yhtä.

2014

Tässä vuoden 2015 marraskuun asukuvassa itse asua näkyy melko vähän, mutta halusin nostaa tämän tässä kohtaa esille punaisten huulien vuoksi. Harvoin huulia arkena noin meikkaan, mutta vitsit miten freesin näköinen loppputulos on rentojen laineiden ja muuten hillityn meikin kera. Se mitä asusta saa nyt tämän perusteella selvää näyttää sekin oikein hyvältä, vaikka nykyään suosinkin vähemmän harmaata väriä kuin vuonna 2015.

2015

Nimittäin jo seuraavana vuonna “harmaakaudesta” siirryttiin beigekauteen ja siinä tiukasta pysytään yhä. Mustat keinonahkahousut yhdistettynä mustaan pooloon sekä kamelitakkiin kuulostaa luottoasulta tänäkin talvena. Ainoa mitä en tässä kuvassa ymmärrä on tuo take away -kuppi, joka on selvästi otettu vain rekvisiitaksi mukaan :D Vai kuka muka hortoilee hylättyjen siltojen alla kuumaa juomaa hörppien?

2016

Militarytakkitalvi. Muistan olleeni aivan hullaantunut tästä takista, joka ei oikeastaan loppupeleissä ole yhtään omaa tyyliäni. Siinä mielessä iso tyylimoka ja harmittaa, että takki jäi tasan yhden talven takiksi. Onneksi se löysi uuden hyvän kodin, mutta silti kirpaisee, koska aika harvassa ovat ne takit, jotka ovat saaneet lähtöpassit vuoden jälkeen. Hyvällä laadukkaalla takilla, kun pärjää monta vuotta putkeen! Yllättävän monessa marraskuun asussa jalassa on muuten ollut nilkkureiden tai saappaiden sijaan lenkkarit. Tuo 2012 alkanut trendiaalto on kyllä ollut yksi parhaista ja mukavimmista trendeistä koskaan. Tänä päivänä en ehkä kutsuisi sitä enää trendiksi, vaan lenkkareilla höystetyt siistimmät asut ovat jo aika klassikko.

2017

Karkkitakkitalvi. Tyylimoka 2. ja myös toinen fast fashion-moka. Söpöhän tuo takki on, mutta ihan rehellisesti, kuvittelinko käyttäväni sitä vuodesta toiseen? En. Tämän ja viime vuoden olen käyttänyt kestävämmän vaatekaapin muodostamiseen, eikä sinne kuulu tällaiset takit. Kaikki muut asun palaset sen sijaan minulta yhä löytyy ja niistä aion pitää kiinni myös jatkossa.

2018

Postauksen toinen raskausasu ja niin ikään 8. kuulta, mutta kuopusta odottaessa. Tätä asua on tullut käytettyä paljon myös raskauden jälkeen ja pidän suuresti sen värimaailmasta, tekstuureista ja helppoudesta. Ostin nämä Adidaksen lenkkarit vuonna 2012 ja alkuun käytin melko harvakseen. Nyt viimeiset pari talvea ne ovat olleet suosikkini paksun pohjan ansiosta. Ja onhan tuo beige-musta-eläinkuosi vaan todella cool. Tämä on näistä vuoden 2012 asun lisäksi oma suosikkini!

2 Comments

Hirsitalo 2.0 Sisustus

Pientä pintaremonttia uudessa talossa

November 25, 2019

Harvase viikko tai oikeastaan päivä minulta kysellään onko meidän talo nyt kokonaan valmis ja aina naurahdan siihen, että ehei, ei ole. Täällä puuhaa riittää edelleen ja vauvavuosi on hidastanut menoa sekä muuttanut hieman suunnitelmiamme. Hieman vajaa vuosi sitten muutimme aikamoisella rytinällä tänne jouluksi, sillä minulla oli erittäin vahva kutina siitä, että vauvakin haluaisi tulla maailmaan ennen pyhiä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että jouluaattona uuden kodin lisäksi meillä oli uusi perheenjäsen. Siinä kohtaa ne kaikki ajatukset viimeistellä uusi koti unohtui ja siirtyi jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Vuoden varrella monia asioita on onneksi ehditty jo saattaa loppuun, mutta paljon on vielä kesken.

Päätin ottaa loppuvuoden töiden osalta rennommin ja käyttää vauvan päiväuniajat ennemminkin kodin laittoon kuin tietokoneella nakuttamiseen. Se on tuottanut jo hieman tulosta ja toivottavasti jouluun mennessä saadaan isompia kokonaisuuksia valmiiksi. Keskeneräisten juttujen lisäksi täällä asuessa on tullut esille jotain kohtia, jotka kaipaavat ihan suoraan sanottuna muutosta ja korjausta. Ensikertalaisina onnistuimme rakennusprojektissa ihan hyvin, mutta silti jotain asioita jäi huomioimatta ja lopun kova tahti vaati veronsa heijastuen mm. hieman hätäisiin valintoihin. Hätäisillä valinnoilla tarkoitan nyt esimerkiksi maalisävyjä ja tiettyjä viimeistelyitä, joita olemme nyt mieheni kanssa yhdessä tuumin päättäneet muuttaa.

Ensimmäisenä muutoskohteena on ollut työhuoneeksi alunperin ajateltu yläkerran kolmas makuuhuone. Siitä tehdään kuin tehdäänkin nyt vauvalle oma huone. Tässä alla näette realistiset otokset siitä, miltä huone on nämä 11 kuukatta näyttänyt. Purkamattomia muuttolaatikoita pitkin lattioita ja ilmapatja varapetinä meille vanhemmille vauvan huonojen yöunien vuoksi. Tulostin nököttää yhdessä nurkassa ja piiloon jäävää seinää vasten nojaavat epämääräiset kaapit, jonka hyllyt notkuvat pölyyntynyttä toimistotavaraa. Työpöydän ehdimme jo täältä raivata ennen kuvien ottoa, mutta ei se paljon tilannetta olisi pelastanut. Tämä on karu totuus kaikkien niiden kauniin sisustukuvien takaa.

Kolmas makuuhuone on siis vajaan vuoden toiminut lähinnä varastona sen sijaan, että siitä olisi missään vaiheessa kuoriutunut se upea kotitoimisto, josta alkujaan haaveilimme. Syyt tähän ovat yksinkertaiset; minun kotitoimistoni on muuttopäivästä alkaen ollut keittiönpöydän ääressä ja mies tekee töitä omalla toimistollaan Kotkan keskustassa. Meillä ei siis lopulta ollutkaan käyttöä työhuoneelle kotona ja siitä syystä päätimme nyt muuttaa huoneen ilmeen totaalisesti sekä tehdä siitä kotoisan paikan kuopukselle.

Aivan ensimmäiseksi huone raivattiin kaikista tavaroista ja sen jälkeen se maalattiin. Seinät oli ennen muuttoa sudittu samalla hennolla “höyhen”-sävyllä kuin yläkerran aula, sillä ajatuksella, että se toimisi neutraalina kuvaustaustana minulle. Yhtäkään kuvaa en kuitenkaan ole tuossa huoneessa ottanut (krhm miksiköhän) ja koska kyseinen sävy tuntui vähän tylsältä sekä kylmältä lastenhuoneeseen, päätimme vaihtaa sen. Päädyimme (lue: minä päädyin :D) lopulta hieman lämpöisempään sävyyn verrattuna esimerkiksi toiseen lastenhuoneeseen, jonka seinät ovat selkeästi harmaat.

Tämä “harmaabeigeksi” kutsumani lämpöisempi sävy toistui useissa pinnaamissani inspiraatiokuvissa ja sellaista lähdin tänne tavoittelemaan. Mieheni ei alkuun innostunut sävystä yhtään ja kieltämättä päivä maalauksen jälkeen aloin itsekin epäröimään oliko valintani liian tumma tai liian beige, mutta nyt pari päivää huonetta katseltuani ja muutamia huonekaluja soviteltuani olen alkanut todella lämmetä tälle. Näistä kuvista näkee hyvin, miten sävy on auringonvalossa melko lämmin beige, mutta sitten varjossa selkeästi harmaampi. Olen yhä sitä mieltä, että asteen vaaleampi sävy olisi ollut myös kokeilemisen arvoinen, mutta nyt täytyy ajatella niin, että kerrankin uskaltauduin laittamaan syvemmän värin seinään sekä välttelemään kunnolla sitä kokovalkoista sisustusta, joka aikoinaan oli niin trendikäs. Ja onhan tämä sävy esimerkiksi meidän lattian parina todella hyvä match!

Nyt kun maalausurakka on ohi, täytyy enää vain kantaa kalusteet sisään, asentaa kaapistot ja antaa pikkuisen tulla nuuhkimaan uuden kolonsa tuoksuja. Sen jälkeen voin sitten alkaa leikkimään sisustuksen kanssa. Lupaan postailla tänne lisää kuvia, kun huoneeseen saadaan vähän enemmän ilmettä :)

ps. Myös muita kotiin liittyviä postaustoiveita saa mielellään esittää, sillä niihin on helppoa paneutua tässä kohtaa, kun ne asiat pyörivät jo valmiiksi päivittäin päässä!