Vastalause synkälle marraskuun alulle

Instan puolelta olettekin varmasti jo saaneet selvillä miksi täällä on ollut näin jäätävän hiljaista viikon ajan. Se taudeista ehkä karmivin eli norovirus iski meidän perheeseen viime perjantaina kaataen ensin sänkyyn nuorimman, sitten vanhemman tytön ja lopuksi meidät vanhemmat – samaan aikaan tottakai.

Lapset tokenivat taudista yhtä nopeasti kuin lapset yleensäkin ja erityisesti nuorempi vaikutti olevan ihan oma itsensä, vaikka välillä huonoa oloa pukkasikin. Sen vuoksi uskalsimme myös antaa hänet isovanhempien huomaan yhdeksi yöksi, sillä juuri tähän samaan sumaan osui myös minun ja mieheni kauan odotettu date night, jonka perumista tietysti mietimme heti alkuun. Mutta koska vauva tosiaan näytti voivan norosta huolimatta ihan hyvin ja viihtyy hyvin isovanhempien kanssa, päätimme varauksemme pitää. Mikä tahansa date night ei ollut nyt kyseessä, vaan meidän 15. vuosipäivä. Sen kunniaksi kävimme perjantaina syömässä lempiravintolassamme Helsingissä ja yövyimme yhden yön hotellissa.

Paremmat yöunet tulivat todella tarpeeseen nimittäin kotona odotti kaikkea muuta kuin seesteinen arki. Seuraavana päivänä mini tosiaan sairastui ja oli selvästi vauvaa voipuneempi. Siitä se maanpäällinen helvetti sitten pääsikin irti, kun uuden viikon alkaessa oli minun vuoroni ottaa tämä tauti vastaan kaikista varotoimista huolimatta.

Samaan aikaan myös mieheni joutui sänkypotilaaksi, joten kiitin sydämestäni, että apujoukkoja oli lähellä. Molemmat lapset saatiin hoitoon ennen kuin tilanne eskaloitui siihen, ettei meistä vanhemmista ollut heidän hoitajiksi. Mieheni selvisi hieman helpommalla, mutta minä en lopulta pystynyt hoitamaan enää itseänikään, vaan mieheni joutui omasta kurjasta olostaan huolimatta kantamaan minua ja tuomaan vettä.

Neljä kertaa olen nyt tämän inhottavan taudin kokenut ja kaikilla kerroilla olo ollut sitä luokkaa, että kuolemaako tässä tehdään. Varsinkin ensimmäinen ja tämä viimeinen kerta olivat kuin painajaisunta. Ensimmäinen norovirus vei minut päivystykseen saakka, kun pyörryin heikon oloni vuoksi. Nyt onneksi pysyin tajuissani ja vaikka olo olikin sieltä järkyttävimmästä päästä. En kyllä muista mitään muuta tautia, jonka vuoksi olisin näin itkenyt. Vertasin sitä pahimmalla hetkellä jopa synnytyskipuihin :D

Näin kovasta taudista toipuminen ottaa tietysti myös aikansa ja yhä edelleen olen vähän puolikuntoinen olo, mutta ei mitään verrattua siihen alkuviikkoiseen. Kyllä tästä taas pikku hiljaa saadaan arjesta kiinni ja ollaan ekstra onnellisia näistä päivistä, kun koko porukka on terveenä :)

Marraskuu ei siis alkanut meidän perheen osalta kovinkaan valoisasti, mutta toivottavasti loppukuu tuo mukanaa ihania asioita. Vastalauseena marraskuun alun ololle ja näille pimeille keleille halusin laittaa tähän postaukseen kuvitukseksi jotain täysin päinvastaista. Ja mikä olisikaan parempi vastakohta kuin valoisat, aurinkoiset ja positiiviset otokset. Näitä fiiliksiä tilaisin nyt tänne seuraaville viikoille. Jos ei sään puolesta, niin ainakin oman olon ja fiiliksen!

Zara saappaat & panta / Mulberry bag / Gina Tricot takki & paitismekko

kuvat: Hanna Väyrynen

XOXO
signature

What do you think?

Your email address will not be published. Required fields are marked *

No Comments Yet.

Previous
Halloween viikon juustomaistajaiset ja kurpitsahummus
Vastalause synkälle marraskuun alulle