1. Kuopuksen 1-vuotissyntymäpäivä vuoden pimeimpänä päivänä jäi tietysti ensimmäisenä joulusta mieleen. Aamulla laulettiin onnittelut laulut ja annettiin pieni lahja. Kakkukahvit juodaan ensi vuoden puolella, mutta halusimme muistaa häntä sekä myös isosisko pari päivää myöhemmin ihan oikeana syntymäpäivänä. Kuopus on aina ollut hyvin pienistä jutuista onnellinen ja niin oli nytkin. Silmät loistivat ilosta jo pelkästä onnittelulaulusta, kortista nyt puhumattakaan.
2. Joululahjoihin, syötäviin sellaisiin, sain tänä vuonna rutkasti apua miniltä, joka on kyllä tässä kuopuksen vauvavuoden aikana kasvanut ihan silmissä. Hän auttoi valmistamaan ja paketoimaan lahjat sekä viemään ne tutuille. Hän koristeli kanssani kuusen, auttoi siivoamaan ja kaitsemaan pikkusiskoa. Taitaa tyttö olla ihan valmis kouluun ensi syksynä!
3. Paras päätökseni joulun osalta oli viettää aatto kokonaan kotona. Ei tarvinnut kiirehtiä minnekään, murehtia nuoremman päiväunista tai ylipäätänsä mistään muustakaan, roudata tavaroita tai matkustaa. Taidan pitää tästä kiinni ensi vuonnakin!
4. Toinen hyvä päätös oli kutsua joulupukki kylään jo päivällä. Mini kävi tulisilla hiilillä jo aamusta alkaen, enkä tiedä kuinka monta sataa kertaa olisin hänelle joutunut pukin aikatauluista vastaamaan, jos hän olisi kolkutellut ovelle vasta aattoiltana. Nyt pukki kävi päiväkahveilla isovanhempien kanssa samaan aikaan ja se laukaisi kyllä kivasti minin jännityksen. Kuopukselta pukki meni aivan tyystin ohitse, sillä hän veti tyytyväisenä sikeitä etuovella, eikä hievahtanutkaan vaikka pukki kilisteli vierestä sisään :D
5. Joululahjattomuus. Emme ole vielä yhtenäkään jouluna itse ostaneet tytöille joululahjoja ja hyvä näin. Isovanhemmat pitivät taas lahjoista huolen, eikä yhtään enempää pakettia olisi tarvittua. Mini oli superiloinen saamastaan merenneidon pyrstöstä sekä kosketinsoittimesta. Kuopus (hitsi kun tekisi vielä mieli sanoa vauva :D) sen sijaan hullaantui uusista kirjoista sekä yhteisiksi saaduista nukenvaunuista. Yhden lahjan meidän perheeseen itse asiassa ostin ja se oli kirja miehelleni. Teimme sopimuksen, että hankkisimme tästä edes toisillemme aina jouluna kirjan, jonka kokisimme juuri siinä hetkessä toiselle sopivaksi. Jännityksellä odotan vielä omaani, sillä (mies)flunssan vuoksi sen tulo on hieman viivästynyt.
6. Jouluaaton yöpala. Jouluruokailu oli meillä aikamoista sirkusta, kun yksi vee viskoi ruokia minne sattuu ja kuusi vee puolestaan yritti irroittaa kovasti heilunutta hammasta. Lopulta hammas kipeytyi niin, että koko perheen ruokailu seisahtui lohduttomaan itkuun. Loppu hyvin kaikki hyvin hammas irtosi illan päätteeksi ja kun lopun viimein olimme saaneet molemmat lapset unille oli aika nauttia jouluherkuista. Siinä kohtaa kalat ja muut eivät tosin enää innostaneet, joten valmistin vain klassiset kinkkuleivät, kaadoin kuppiin kuumaa glögiä ja nappasin kainaloon vielä levyn lempparisuklaatani. Aaton ja ehkä koko joulun rauhallisin hetki oli tämä.
7. Joulupäivänä laulettiin taas syntymäpäivälauluja, kun mini täytti mahtavat kuusi vuotta. Hänet yllätettiin niin ikään pienellä lahjalla sekä syntymäpäiväkakulla, joka tuntui olevan jopa lahjaakin tärkeämpi. Onneksi olin varautunut tähän. Syntymäpäivien kunniaksi lähdimme äitini ja siskoni kera päiväleffaan katsomaan Frozen 2 ensi-iltaa. Leffa liikutti allekirjoittanutta niin kovasti, että rehellisesti sanoen itkin teatterin penkissä kahdesti :’D
8. Joulupäivä päätettiin kyläilyihin isovanhempien luona. Omien vanhempieni luokse oli löytänyt tiensä myös molemmat siskoni sekä siskon poika. Meno yltyi aika riehakkaaksi loppua kohden eikä haaveilemani joululeffailta tullut kysymykseenkään. Ehkä ensi vuonna tai sitten sitä seuraavana vuonna malttavat suvun nuorimmatkin jo kerääntyä telkkarin ääreen rauhoittuman sen sijaan että kiipeilisivät jatkuvasti seinille.
9. Edellisten päivien uuvuttamana heräsin Tapaninpäivänä vasta kello 10.30 ja loikoilin vielä sängyssä 11 saakka. Kuopuksen mennessä päiväunille tuntui siltä, että voisin nukkua vielä aavistuksen lisää ja niinhän siinä kävi, että ensimmäistä kertaa hänen syntymän jälkeen nukuin ihan rehelliset sohvapäikkärit itsekin. Neljän aikaan iltapäivällä havahduin sitten pimeytymeen ja tajusin, että olin ollut päivästä hereillä ruhtinaalliseti 2,5 tuntia. Kaikki kyseiselle päivälle tehdyt suunnittelmat menivät nukkuessa ohitse, mutta se ei paljon mieltä painanut. Minusta tuntui ekaa kertaa yli vuoteen ihan oikeasti levänneeltä.
10. Kyläilyä puolin ja toisin. Joulussa parasta on mielestäni aina se yhteinen aika perheen, läheisten ja ystävien kanssa. Kliseistä ehkä, mutta niin se vaan on. Kaikilla meillä on aina omat arkikiireemme, mutta monesti juhlapyhät, erityisesti joulu on sitä aikaa, kun ehditään näkemään ja juttelemaan pidemmän kaavan mukaan. Mekin ehdimme jouluna ja välipäivinä nähdä oma lähipiirin lisäksi useampia ystäviämme. Osa kävi meillä kylässä ja osan luokse me puolestaan teimme visiitin. Kyläilyn merkeissä jatketaan vielä tällä viikolla, kun luvassa on useammat syntymäpäiväjuhlat!
Recent Comments