Myönnän, olin se ärsyttävä stereotyyppinen bloggaaja, joka kertoi jostain “ihanan jännittävästä jutusta” kertomatta siitä kuitenkaan yhtään mitään. Olin tehnyt kirppislöydön, mutta en esitellyt sitä. Vielä. Rehellinen syy tähän oli se, että löytöni painoi niin tuhottomasti, että tämän siirtämiseen autosta kotiimme tarvittiin ehdottomasti kaksi ihmistä tai ainakin minua vahvempi ihminen. Siispä venyi pitkälle iltaan ennen kuin sain löytöni paikoilleen ja oikeastaan vasta seuraavana päivänä asettelin pöydän siihen sijoille, mihin olin sen kierrätyskeskuksessa kuvitellut.
Enhän minä uutta sohvapöytää olisi tarvinnut, mutta kun tämä oli niin pirun nätti. Rusehtavaa kiveä (marmoria oletan), priimakunnossa, täydellisen kokoinen ja naurettavan hintainen. Myyjä antoi minulle vielä viisi euroa alennustakin ja maksoin pöydästä lopulta 35 euroa. Tässä paraatipaikalla korkeassa tilassa on aikaisemmin ollut isoäitini vanha lasipöytä, josta en tietenkään ole valmis luopumaan, joten päätin heittää koko olohuoneen järjestyksen uusiksi. Nyt meille mahtuu yhden sohvapöydän sijasta kaksi ja vitsit olen fiiliksissä! Näissä kuvissa ei uusi järjestys olohuoneen puolella vielä näy, mutta kuvaan senkin mahdollisimman pian.
Olkkariin sekä tähän korkeaankin tilaan on vielä tulossa pieniä muutoksia, mm. ne yhä tekeillä olevat nojatuolit (ikuisuusprojekti) ja uusi/uudistettu tv-taso, joten täytyy ottaa toiset kuvaukset joka tapauksessa. Pikku hiljaa hyvä tulee on ollut mottoni talon sisustuksen suhteen ja nyt alkaa ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että tästä ihan oikeasti tulee hyvä!
Intoni vintage kalusteisiin ja kierrätyskeskusten koluamiseen on alunperin lähtenyt ihan rahasyistä. Sieltä voi tehdä edullisia löytöjä, eikä sisustamiseen tarvita muhkeaa lompakkoa. Ajan myötä näistä löydöistä ja kirppistelystä on myös tullut itselleni keino luoda omannäköinen sisustus. Vintage-aarteet tuovat persoonallisuutta ja niiden tuominen kotiin on aina yhtä kutkuttavaa. Mieltä lämmittää myös ajatus siitä, ettei aina tarvitse ihan oikeasti ostaa uutta. En sano, että pitäytyisin nykyisessä linjassani, enkä tältä istumalta hankkisi kaikkia ihania design-unelmia uutena, jos siihen yhtäkkiä olisi mahdollisuus. Mutta sen sanon, että en ole lainkaan harmissani siitä, ettei sisustus tule meille sormia napsauttamalla. Se muovautuu pikku hiljaa ja on kiehtova yhdistelmä uutta sekä vanhaa.
Tästä pöydästä piti vielä sanoa sen verran, että vaikka sitä ja eritoten sen pöytälevyä ihannoin, en ole vielä ihan täysin vakuuttunut pöydän jalasta. Metallijalka on kyllä erikoinen ja näyttävä, mutta sopiiko se tähän ja meille siitä en ole varma. En myöskään siitä, että jätänkö sen tällaiseksi vai tuunaanko hieman. Mietin nimittäin ihan ensimmäiseksi pöydän nähtyäni, että spray-maali voisi tehdä jalasta paremman näköisen, mutta nyt en enää ole varma. Paras vaihtoehto olisi ehkä kuitenkin vaihtaa koko jalka, mutta kysymys kuuluukin millaiseksi? Mitä te olette mieltä? Onko hyvä näin vai kaipaisiko toisenlaista jalkaa/jalkoja? Ideoita saa heitellä ilmaan!
Ps. Myös kuvien pieni kynttilän jalka ja taustalla näkyvä valaisin ovat uusia kirppislöytöjä! Valaisin on itse asiassa tulossa yläkertaan, mutta pääsi nyt kuviin mukaan tähän :)
Recent Comments