Loca lokakuu ja koronaväsymys

Mietin tällä viikolla, että tämä lokakuu on ollut jotenkin todella hullu. Noh oikeastaan koko vuosi 2020 on, mutta tämä meneillään oleva on kyllä ollut omassa päässäni ehkä se ristiriitaisin ja hulluin. Mielialani heittelee kuperkeikkaan tuon tuosta, kuin todella pahasti hukassa olevalla teini-ikäisellä. Olo on rauhaton ja se näkyy tekemisessäni tai oikeastaan tekemättömissä asioissa.

Luin äsken Jonnan uusimman postauksen ja kuulumiset, enkä voinut kuin nyökytellä tekstin alusta loppuun. Korona-ahdistus on piru vie taas kavunnut minunkin takaraivooni ja samalla tehnyt todella vaikeaksi ihan tavallisistakin asioista nauttimisen. Niiden, joista kesällä nautin lähes huoletta. Harrastukset, kaupassa käynti, ystävien ja sukulaisten näkeminen, työjutut. Tuntuu, että koko ajan joku hiostaa niskaa ja sitä pitää olla niin tarkkana kaiken kanssa, että keskittymiseni niihin oleellisiin asioihin kärsii.

Keskittymisen lisäksi myös luovuus tuntuu kärsivän tästä takaraivossa jäytävästä pirulaisesta. Pitää ponnistella huomattavasti enemmän, että saa niin sanotusti draivin päälle. Tästä ylimääräisestä ponnistelusta johtuen taitaa kisaväsymys painaa aika pahasti päälle. Normaalitilanteessa harvoin hyydyn, mutta tällä viikolla yksi päivä meni ihan rehellisesti sanoen lepäillessä, koska olin fyysisestikin jotenkin ihan loppu.

Samassa veneessä toki tässä kaikki ollaan ja kaikilla meillä on omat (osalla suuremmat, osalla pienemmät) koronan tuomat murheensa. Tämä vaikuttaa meihin kaikkiin tavalla tai toisella, mutta koen, että ei ole mikään häpeä sanoa olevansa vähän väsynyt tähän kaikkeen ja siksi halusin tästä kirjoittaa. Monet meistä ovat tyyppiä “vaikka läpi harmaan kiven” ja sinnistelevät ikävistä olosuhteista huolimatta, jaksavat väkisin ja näyttävät vielä päälle päin olevan täysin ok. Itsekin olen useimmiten tämä tyyppi, mutta en aina. Välillä on nimittäin erittäin ok laskea se suorittaja maski ja todeta, että hitto vie hapottaa.

Näillä kuvilla ei ole mitään tekemistä postauksen tekstin kanssa, mutta ehkä ne juuri tuovat hyvää vastapainoa tähän. Ulkona riittää vielä ruskaa ihailtavaksi ja tämä oli mielestäni yksi syksyn kivoimmista asuista! Olen muuten julkaissut viime aikoina yllättävän paljon asupostauksia, vaikka kuvittelin jotenkin niiden jääneen/jäävän vähemmälle. Monipuolisuus aiheissa on yleensä ollut valttini, joten pahoittelut siitä, että täällä on nyt ollut hieman yksitoikkoinen meno. Meillä alkoi tänään täällä Kotkassa syysloma, joten ensi viikolle en uskalla vielä luvata kattavampaa sisältöä, mutta ainakin heti meidän syysloman jälkeen tulossa on ruoka-aiheista sisältöä ja pari DIY-juttuakin on pitkästä aikaa tekeillä.

Ihanaa lokakuista viikonloppua sinne!

laukku Elleme, paita, neule & housut Ellos, kengät Zara, aurinkolasit Le Specs

XOXO
signature

What do you think?

Your email address will not be published. Required fields are marked *

6 Comments
  • Anna F-K
    October 16, 2020

    Samoilla aatoksilla täällä! Tavallaan hapottaa vähän alitajuisesti tämä epävarmuus ja kulman takaa jatkuvasti enemmän tai vähemmän väijyvä talous- ja/tai virusmörkö, vaikka yleisesti nautinkin kaiken rauhoittumisesta ja kotoilusta.

    Energiaa vie myös se, että monelta osin alkaisi jo turtua koko koronapelkoon ja joutuu “väkisin tsemppaamaan” itsensä valppaaksi 😏 monentasoista fiilistä siis samanaikaisesti ja tosiaan vahvasti ristiriitaisiakin aatoksilla myös täällä! Onneksi loma häämöttää – josko sitte taas mentäis vähän kevyemmin, eiks 😊❤️

    • kaisaturunen
      October 23, 2020

      Turtumista havaittavissa myös täällä! Se on toisaalta hyvä, ettei kaikki tunnu enää niin hämmentävän pelottavalta, mutta toisaalta on aika pelottava ajatus turtua tällaiseen :D Sekavaa ja monentasoista fiilistä siis ilmassa! Kyllä tää tästä :)

  • Tiina
    October 18, 2020

    Niin kiva että avauduit koronaväsymyksestä. Kiva kuulla että samoja ajatuksia muutkin käy läpi kuin itsekin.

    Mä oon itse tosi avoin sen suhteen että puhun paljon siitä jos elämässä on huolia ja murheita ja monesti saan ihmettelyä ja ihastelua kun olen niin avoin.
    Mutta itse taas en näe mitään syytä miksi ei puhua. Elämää se vaan on ja kaikilla meillä on elämässä hyviä ja huonoja kausia. Ja nyt vielä tämä korona. Sen aiheuttamiin murheisiin harva voi edes itse vaikuttaa. Se miten töiden tai työpaikan käy tässä koronan riivaamassa maailmassa, niin siihen ei paljoa kukaan meistä nyt itse voi vaikuttaa. Kaikilla meillä on haasteita. Siksi niistä on tärkeää puhua, sillä moni varmasti samaistuu ja saa vertaistukea.

    Eikä kaikkea tarvitse jaksaa yksin. Ei meistä kukaan ole superihminen eikä niin tarvitse uskotellakaan.

    Toki ymmärrän myös että blogin haluaa pitää sellaisena hyvän mielen paikkana. :)

    • kaisaturunen
      October 23, 2020

      Blogini on kyllä pitkälti hyvän mielen paikka, mutta kyllä sillekin on rajansa :) Aina kun ei todellakaan ole hyvä mieli! Kiitos ajatuksistasi ja ihanaa syksyn jatkoa kaikesta poikkeuksellisesta huolimatta <3

  • Huong Q-A
    October 18, 2020

    Mun mielestä on ihanaa, kun joku toteaa, että saa olla joskus känkkäränkkä, huono ja saamaton ♥️ sillä ei kukaan oikeasti jaksa olla joka päivä se paras versio itsestään. Se on pidemmän päälle todella kuluttavaa ja uuvuttavaa. Ei sillai kiva, että sulla on huono olla mut kiva kun siitäkin puhutaan. Kiitos!
    Ja voimia. Tai lepoakin ehkä enemmänkin 🙌🏼

    • kaisaturunen
      October 23, 2020

      Kiitos! :) Ja kiitos taas kommentistasi <3

Previous
Style Snapshots
Loca lokakuu ja koronaväsymys