Hei taas blogimaailma

Posted on
Tuntuupa omituiselta kirjoittaa tänne. Haparoin ensin salasanan kanssa, sitten meni tovi ennen kuin kirjoituskenttä ja sen toiminnot alkoivat taas tuntumaan tutuilta. En ole koskaan aikaisemmin pitänyt blogista näin pitkää taukoa. Melkein kahden kuukauden loma oli kuitenkin tässä kohtaa välttämätön. Se oli rehellinen sairasloma, sillä minusta ei vain ollut tähän. Yhdessä vaiheessa minusta ei ollut mihinkään työhön, vaan jouduin ensimmäistä kertaa yrittäjävuosieni aikana laittamaan asiakkaalle viestiä, että julkaisuja on siirrettävä. Meilit kasaantuivat ja aika tuntui pysähtyvän kaikissa kanavissani. Se tuntui alkuun tosi pahalta, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, että hitsi vie näin monta vuotta ilman ainuttakaan sairaslomaa on aika hyvin. Ei sillä, että sen ottamisessa olisi yhtään mitään pahaa, vaan että olen kiitollinen siitä, ettei sitä ole tarvittu. Mutta kuten tiedämme, meille kaikille tulee eteen jossain kohtaa sellainen ajanjakso, jolloin oma hyvinvointi ja lepo menevät kaiken edelle.

Jos minua ajoittain harmitti se, ettei minusta ollut näihin hommiin, niin tuhat kertaa enemmän itkin sitä, etten jaksanut aina olla lasteni kanssa. Se oli kova pala ja on edelleenkin. Lapset ovat kuitenkin siitä loistavia, että he sopeutuvat. Ja vielä huomattavasti nopeammin sekä paremmin kuin me aikuiset. Kun äiti oli “vähän väsynyt”, toivat tytöt leikkiruokaa sänkyyn ja piirsivät parane pian -kortteja. Heidän silmistään ei paistanut huoli, vaan suunnaton auttamisen ilo.

Nyt olen jaksanut lasten kanssa taas touhuta ja palata pikku hiljaa töiden pariin, vaikka edelleen teen lyhyempää päivää ja viikkoa. Olo on ollut päivä päivältä parempi ja toivottavasti se tästä vain kohenee. Olen ottanut rutiiniksi käydä aamukävelyllä ja äsken kävimme Jannin kanssa heittämässä taas aurinkoisen aamulenkin. Viikkoja käytännössä sängyn pohjalla ryvenneenä on kyllä ollut maailman paras juttu päästä taas liikkumaan.

Tänään lenkin jälkeen tuntui myös pitkästä aikaa siltä, että halusin ja jaksoin taas avata blogin. Monia ajatuksia, jopa blogin lopettamisesta on pyörinyt viime kuukausien aikana päässä, mutta vielä ei aika tunnu olevan sille oikea. Jotain annettavaa minulla vielä on tai blogilla minulle. Kerroin eilen luottavani elämässä aika vahvasti intuitioon ja niin teen tässäkin. Kyllä sen sitten tuntee, kun on joku asia tulossa tiensä päähän. Tänään se ei ole tämä blogi.

Ihanaa olla taas täällä ♥ mitä teille kuuluu?

XOXO
signature

What do you think?

Your email address will not be published. Required fields are marked *

9 Comments
  • Vilma
    April 20, 2021

    <3

  • H. Q-A
    April 20, 2021

    Onpa ihana, että oot kuntoutumassa ♥️

    Jos jonain päivänä lopetat blogin, niin tänne sua jäisi varmasti kaipaa moni. Mut kun joku tulee tiensä päähän tai ei anna, vaan vie ainoastaan, niin turhaan sitä elämässään pitää. Ja nää tauot on sallittuja! Vaikuttajatkin ovat vain ihmisiä. Ei voi siksi odottaa, että aina olis voimia tehä. Kaikissa ammateissa on saikkuja. Miksi ei sitten yrittäjällä.

    Ja uskon, että rakastavana äitinä odotat itseltäsi paljon, mut lapset juuri siun sanoin mukautuu aika hyvin. Sekä, että ei ne vaadi. Niille riittää, kun oot olemassa ♥️ noiden vastoinkäymisten ansiosta ne oppii auttamaan, huolehtimaan, huomaavaisuutta, sympatiaa sekä empatiaa.

    On onni kun on rakkaat, jotka välittää ja huolehtii. Jospa vois olla itselleen lempeä ja antaa joskus muiden kantaa hetki tai kaksi ♥️

    • kaisaturunen
      April 21, 2021

      Näinhän se menee :) Ja lapset ovat kyllä osoittaneet olevansi mielettömiä tässäkin tilanteessa. Ja se onni kun ollaan taas päästy leikkimään ja pyöräilemään yhdessä, se on käsinkosketeltavissa <3

  • Satu
    April 20, 2021

    Kiva, että olet takaisin ja vointisi on parempi :) Blogisi on yksi lemppareistani ja on kiva päästä lukemaan taas juttujasi. Mutta ei paineita :) Hyvinvointi ja terveys edellä <3
    Ps. Kiitos ihan huippuhyvästä fraiche-mex jauhelihakeitto -reseptistä. Ollaan tehty sitä lukuisia kertoja talven aikana, ja olen myös jakanut reseptiäsi ystävilleni, jotka ovat olleet ihan yhtä myytyjä. Kiitos :)
    Hyvää kevään jatkoa!

    • kaisaturunen
      April 21, 2021

      Kiva kun laitoit viestiä :) Nää piristää heti ja tuo taas lisäbuustia tekemiseen, vaikka maltilla tosiaan nyt aloitellaankin. Ja hei pitääkin tehdä taas tuota keittoa, se on oikeasti tosi hyvä :D Vaikka itse keitinkin :)

      Kaikkea ihanaa teidän kevääseen <3

  • Kristiina
    April 20, 2021

    Hei,
    Kiitos rehellisistä kirjoituksista! Olen saanut niistä paljon vertaistukea. Olen vuoden verran rämpinyt työuupumuksen keskellä, eikä valoa tunnelin päässä oikein vielä näy. Pari kuukautta olen ollut töistä poissa, jälkiviisaana todennut ettö olisi pitänyt uskoa lääkäriä ja olla pidempi aika pois. Töissä mikään ei ole muuttunut mihinkää, joten toipuminen ei pääse edistymään. Turhauttavaa, pelottavaa ja ahdistavaa! En olisi ikinä aevannut olevani joskus tässä tilanteessa.

    Aluksi peittelin asiaa, enkä kertonut siitä kun tutut kyselivät kuulumisia. Sitten päätin että en ala asiaa häpeilemään, tästä pitää puhua enemmän. Jo asiasta puhuminen helpottaa vähän omaa oloa. Eikä ainakaan mene vähät energiat siihen että yrittää salata asiaa!

    Päässä pyörii jatkuva ajatushyrrä, mitä alan tekemään jatkossa, vaihdanko alaa, mitä haluan tulevaisuudelta ym…

    Ihanaa kevättä sinulle ja armollisuutta toipumiseen ❤️

    • kaisaturunen
      April 21, 2021

      Iso halaus sinne! Kuulostaa hyvin tutulta, vaikka omassa tilanteessani onkin olleet hieman eri sävyjä. Ihanasti sanottu tuo armollisuutta toipumiseen :) Sitä nimenomaan tarvitaan, joten samoin sinne! Ja kaikkea hyvää muutenkin, kiitos kun laitoit viestiä <3

  • Hertta
    April 24, 2021

    Kiitos, että olet jaksanut kertoa voinnistasi. Se on antanut paljon vertaistukea. Aurinkoa! 💗

Previous
Operaatio tutti pois taaperolta
Hei taas blogimaailma