Naistenpäivän kunniaksi keräsin yhteen muutamia tunteita herättäviä julkaisuja vahvoilta, inspiroivilta naisilta. Nämä postaukset ovat viimeisen parin kuukauden aikana saaneet minut pysähtymään, uppoutumaan lukemaan saman tekstin useampaan kertaan ja pohtimaan elämää sen kaikessa kauneudessaan sekä kauheudessaan. Postaukset ovat rikastuttaneet mieltäni, olen oppinut asioita, saanut vertaistukea ja inspiraatiota. Olen mielessäni ajatellut kaikkia näitä lukiessani, että vitsit minkälaisia naisia tunnenkaan! Niin vahvoja ja voimaannuttavia.
Sanni Trishin – Meidän matkamme (uus)perheeksi
Sannin teksti matkasta uusperheeksi oli samaan aikaan kaunis ja koskettava, mutta myös opettavainen. Aihe on minulle melko vieras, mutta tämän luettuani tuntui, että ymmärsin ehkä hieman paremmin minkälaista on lähteä rakentamaan (uus)perhettä eron jälkeen. Eihän sitä tunnetta voi kokonaan ymmärtää ilman omaa kokemusta, mutta esimerkiksi perhedynamiikan löytäminen uudelleen ja siihen liittyvät haasteet oli asia, jota en tullut edes ajatelleeksi ennen kuin nyt. Rohkea kirjoitus rohkealta naiselta!
Sara Vanninen / Sara Tickle – 10 suoraa kysymystä rahasta
Raha on ollut aiheena paljon pinnalla sekä blogeissa että podeissa viime aikoina ja olen niin iloinen, että Sara tarttui tähän. Sen lisäksi, että Sarasta toki ystävänä välitän suuresti, niin arvostan häntä myös kollegana aivan älyttömän paljon ja aina jos tulee puhetta tämän vielä uudehkon alan edelläkävijöistä ja suunnannäyttäjistä, niin Saran nimi on ensimmäisenä mielessäni. Minua Saran hyvät tulot ja menestys eivät yllättäneet, sillä olen vierestä saanut seurata hänen kivenkovaa työmoraalia ja kunnianhimoista nousua alan huipulle.
Hanna Väyrynen / Strictly Style – Kun keittää yli
Hannan blogista saa varmasti jokainen perheenäiti vertaistukea arkisiin, mutta välillä niin harmillisen vaiettuihin ongelmiin. Tällä kertaa Hanna raoitti ovea niihin kiusallisiin ja juurikin melko vaiettuihin hetkiin, jolloin äidillä menee niin sanotusti kuppi nurin. Harva myöntää sättineensä tai huutaneensa kovaan ääneen lapselleen, mutta tosiasissa varmasti jokaiselle meistä äideistä tulee eteen näitä heikkoja hetkiä, jolloin pakka ei vain pysy enää kasassa. Kiitos Hanna, että tuot näitä inhimmillisiä arkisia asioita esille muutoin niin kuvankauniisssa blogissasi!
Stella Harasek / Notes on a life – Now, and now, and now
Stellan tekstit ovat lähes poikkeuksetta hyvin kauniita, eikä tämä ollut poikkeus. Kauneuden lisäksi tämä oli niitä koskettavimpia postauksia hetkeen. Vahvoja tunteita herättävä kirjoitus siitä tilanteesta, kun jokin asia lyö vasten kasvoja, mutta kukaan muu ei sitä näe eikä tunne, hetkessä elämisestä, elämän rajallisuudesta ja arvaamattomuudesta, suurista tunteista pinnan alla. Vaikka endometrioosista minulla ei ole kokemusta, tämä postaus ja sen tunneskaalat tuntuivat hyvin tutuilta. Elefantti on istunut myös minun päälleni muutamaan otteeseen elämän varrella ja se tilanne on ajanut itseni niin syviin vesiin, että on tehnyt mieli huutaa, itkeä ja avautua jonkun puolitutun kysyessä kadulla kuulumisia.
Jenni Rotonen / Pupulandia – Miltä tuntuu täyttää 35? Mietteitä elämästä, biologisesta kellosta ja vanhenemisesta & Biologisen kellon tikitystä: tiukkaa faktaa hedelmällisyydestä
Jenniltä haluan nostaa tähän kaksi postausta, jotka kytkeytyvät toisiinsa ja joiden keskiössä on tärkeä sekä puhutteleva aihe. Jälkimmäinen näistä sisältää otsikon mukaisesti erittäin mielenkiintoista faktaa hedelmällisyydestä, myös näin äidin näkökulmasta. Vaikka aihe on tavallaan itselleni vieras, kosketti se silti ja kiitos tällaisten rohkeiden esiintulojen sain aiheesta runsaasti lisää tietoa. Me jokainen kuljemme omia, välillä tahdosta riippumattomia polkujamme täällä, eikä ole olemassa sitä yhtä oikeaa reittiä. Mutta tietyt realiteetit ovat toki ja se miten niihin varautua vai varautuako ollenkaan, on jokaisen oma päätös.
Annika Ollila – Masennus ei katso ulkokuorta
Jos viime aikoina on puhuttu paljon rahasta, niin sitä ennen mielenterveysasiat ja masennus olivat sekä ovat toki edelleen tapetilla. Ja hyvä näin! Näistä kuuluukin puhua ääneen ja olen niin äärimmäisen ylpeä Annikasta, joka on antanut kasvonsa monien kymmenien tuhansien seuraajiensa edessä tälle asialle. Kertonut avoimesti masennuksestaan, sen monimuotoisista oireista, alati muuttuvista tilanteista sekä pitkästä matkasta, terapian avulla syvistä vesistä noususta pinnalle, paikkaan jossa on helpompi hengittää. Tässä sekä Annikan muissa aihetta käsittelevissä postauksissa huomaa erittäin hyvin sen, että todellista vahvuutta on myöntää olevansa joskus heikko.
____________
Loppuun haluaisin vielä myöntää tehneeni viime viikolla yhden ison virheen, toteamalla etten ole mikään superäiti ja myös kirjoittamalla sen postaukseni otsikkoon. Kuka itseään kunnioittava nainen ja äiti sanoo näin? Olen tätä erhettä nyt viikon verran pureskellut ja harmitellut. Mitä hittoa oikein ajattelin? Minähän nimenomaan olen supernainen ja superäiti. Niin on meistä jokainen, omalla tavallansa, omassa elämässään. Niin arkisissa asioissa kuin niissä yllättävissä ja harvoissa tilanteissakin.
Jokainen äiti on oman elämänsä superäiti, kun selviytyy kerta toisensa jälkeen unettomista öistä, flunssakausista ja lasten itkupotkuraivareista. Jokainen nainen on oman elämänsä supernainen, kun esimerkiksi onnistuu saamaan uusperheen elämän rullaamaan, tekee harrastuksestaan työn ja menestyy siinä, pysyy järjissään kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa ja kasvattaa heistä mallikelpoisia kansalaisia, avaa rohkeasti sydämensä kipeää tekevästä aiheesta, näyttää ettei ole yhtä ainoaa tapaa elää, vaan elämänpolkuja on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, näyttää omat heikkoutensa ja korostaa, että avun hakemisessa ja pyytämisessä (mielenterveys)ongelmiin ei ole mitään hävettävää.
Hyvää naistenpäivää!
What do you think?
You must be logged in to post a comment.