7x keinoa hukassa olevalle

Alkuun pienet pahoittelut hiljaiselosta. Meillä on ollut kotona netin kanssa hieman ongelmia ja päätin ottaan ilon irti tästä surkeudesta viettämällä eilen koko päivän ulkona ja veneilemässä. Puolitahaton miniloma tuli siis pidettyä. Mutta itse aiheeseen. Muistatte ehkä, miten vajaa kuukausi sitten kirjoitin teille oman tarinani hukassa olemisesta. Miten olin rypenyt viime syksynä niin syvässä suossa, etten uskonut nousevani sieltä. Hävennyt ja itkenyt sitä, miten olin muka täydellisen epäonnistunut omalla työurallani.

Teidän kommentteja lukiessa tajusin monta asiaa. Muun muassa sen, että unohdin kokonaan kirjoittaa erään tärkeän ajatuksen. Se, että tietää 15-vuotiaana kuten minä tiesin, mitä haluaa elämässään tehdä ei ole mitenkään kovin yleistä. Huomattavasti suurempi ongelma on se, että nuoret aikuiset eivät tiedä yhtään mihin suuntaan haluaisivat lähteä. Tekstini tarkoitus ei ollut kehua, miten minä olin oivaltanut omat kiinnostuksenkohteeni jo nuorena vaan huomauttaa, että myös ne, jotka luulivat tietävänsä, voivat  eksyä polulta.

Koen, että tämä hukassa oleminen on pelottavan suuri ongelma erityisesti 20-30 -vuotiainen nuorten aikuisten keskuudessa. Hankalammaksi asian tekee se, ettei siitä puhuta tarpeeksi. Päin vastoin, lisää vettä myllyyn lyö yhteiskunta, somet yms., joista leviää koko ajan kovempia paineita suoriutua ”elämän etapeista” paremmin ja nopeammin.

Itse olen tähän astisen elämäni aikana oppinut, että kaikki ei vain mene niin kuin olit suunnitellut ja yhtä oikeaa polkua ei ole olemassakaan. En voi sietää sellaista kapeaa ajatusmaailmaa, jossa esimerkiksi arvostetaan ainoastaan yliopistokoulutusta tai tiettyjä aloja. Aloja ja kouluja on syystäkin monia erilaisia, koska meitä ihmisiäkin on moneen lähtöön. Kaikki opiskeleminen ja työnteko (lain sallimissa rajoissa) ovat minusta arvostettavia. Keväällä kohistiin paljon bloggaamisesta työnä, mutta en ymmärrä miksi sitä pitäisi väheksyä yhtään sen enempää kuin mitään muutakaan työtä.

Häpeä ja syyllisyyden tunne ovat varmasti niitä, mitä monet hukassa olevat nuoret aikuiset kokevat. He ajattelevat oman polkunsa olevan huonompi kuin toisten ja sitä kautta olevansa jollain tapaa huonompia ihmisiä. Oma ammatti voidaan kokea noloksi, jos se ei kuulukaan niihin perinteisesti arvostettuihin tai muuten vaan mediaseksikkäisiin ammatteihin. Ulkopuolelta tuleva paine on tänä päivänä voimakkaampaa kuin koskaan. Omien vanhempien ja lähipiirin lisäksi painetta voivat aiheuttaa huomattavasti isommatkin tahot sekä se pirun some, jolla tosiaankin on kääntöpuolensa kaikkien hyvien ominaisuuksien lisäksi.

Sain teiltä mahtavia, rohkeita kommentteja sekä yksityisviestejä aiheeseen liittyen. Kiitos niistä. Kokosin teidän inspiroimana listan vinkeistä, jotka voisivat auttaa palauttamaan kadonneen motivaation, uskon omaan tekemiseen sekä sen todellisen polun, jota haluaisitte kulkea. Toivottavasti näistä on apua jollekin teistä tai ehkä ystävällenne, joka käy juuri nyt läpi niitä samoja asioita, joita minä kävin viime syksynä.

Tee joku päätös. Ei ole väliä onko se pieni tai suuri. Mutta päätä tehdä jotain. Se voi olla kaikkea kouluun pyrkimisen, entisen inhottavan työpaikan jättämisen tai uuden harrastuksen/vapaaehtoistyön aloittamisen väliltä. Tee joku elämääsi edes pienesti muuttava päätös. Joku, joka vie sinut mahdollisesti kohti seuraavaa askelta. Joku, jonka kautta pääset tutustumaan uusiin ihmisiin, uuteen alaan/paikkoihin. Joku, joka avaa silmäsi. Joku, joka saa hieman perhosia vatsaasi, mutta tiedät pystyväsi tekemään sen.

Kysy itseltäsi; Mitä tekisit jos ei olisi sellaista asiaa kuin raha? Tämän neuvon olen itse asiassa oppinut mieheltäni. Tämä ajatusleikki kuulostaa helpommalta mitä oikeastaan on. Kun kysyt itseltäsi mitä tekisit, jos ei olisi sellaista asiaa kuin raha olettaisit varmasti vastaavasi, että nukkuisit pitkään, söisit lempiruokiasi, katsoisit lempiohjelmiasi, matkustelisit jne. Tekisit vain kivoja, leppoisia asioita. Mutta mitä tahtoisit ihan oikeasti tehdä päivät pitkät? Luultavasti kyllästyisit tv:n edessä kököttämiseen ja ainaisen matkustelun sijaan olisi välillä kivempi asettua aloilleen. Suurin osa meistä kuitenkin rakastaa rutiineja ja mikä sen ihanempaa, jos arkirutiinit ja työt koostuisivat asioista, joita tekisit vaikka et saisi niistä rahaa. Mieti siis mikä olisi se työ tai tehtävä, johon olisit valmis menemään vapaaehtoisesti ilman palkkaa, jos sinun ei olisi maksettava vuokraa tai muuten huolehdittava elämästäsi rahan avulla. Ehkä löydät leikin avulla todellisen intohimosi.

Future map. Tämä oli itselleni se paras keino päästä eteenpäin ja hahmottaa mitä oikeasti haluan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Future mapin ideana on kerätä kuvia asioista, jotka kiinnostavat sinua ja unelmista, jotka haluaisit saavuttaa. Sen voi toteuttaa joko koneella esim. Pinterestboardiin tai leikkaa-liimaa-tekniikalla pahville. Kartta kannattaa laittaa paikkaan, josta sen näkee joka päivä ainakin kerran. Kartan nähdessään on hyvä miettiä miksi valitsin juuri nämä kuvat tauluuni ja pohtia keinoja, miten saavuttaa ne. Vähitellen saatat huomata, että olet kuin vahingossa ajautunut lähemmäs asioita, joita kuvissasi on. Tämä perustuu siihen ajattelumalliin, että jos jotain asiaa ajattelee tarpeeksi usein, kuvittelee itsensä tekemään jotain tai omistavansa jotakin, se voi todellakin tapahtua. Hulluimmatkin unelmat ovat tässä maailmassa toteutuneet, joten ei kannata arkailla omien kuvien kanssa 🙂

Pienet välietapit. Kaikkia meistä ei ole luotu tekemään suuria, mahtavia päätöksiä, jotka mullistavat elämän kertaheitolla. Osa on liian arkoja tekemään niitä, osa miettii liikaa seurauksia, osa kokee hulluiksi ne, jotka heittävät kaiken entisen pois katsomatta ensin korttien toista puolta. Joka tapauksessa suuret teot eivät ole se ainut keino löytää elämälleen uutta parempaa suuntaa. Pienillä välietapeilla voidaan päästä aivan yhtä hyvään lopputulemaan ellei jopa parempaan. Välietappeja voi asettaa päivä, viikon, kuukauden tai vuosien päähän. Ne voivat olla pieniä tai suuria, aina seuraavan tentin läpäisemisestä, valmistumiseen, työpaikan saamiseen ja ylennykseen asti. Kirjoittamalla välitavoitteet ylös esimerkiksi kalenteriin, ne muistuttavat sinua tasaisin väliajoin siitä mihin olet tähtäämässä. Ne puskevat sinua maalia kohti, mutta eivät liian rajusti. Välietappien saavuttamista on myös syytä aina juhlistaa jollain tavalla. Suo itsellesi siis jokin ihana lahja, hemmotteluhetki tai jokin muu palkinto jokaisen saavutetun etapin jälkeen. Se ruokkii sinua jaksamaan eteenpäin.

Palauta positiivinen ajattelu. Positiivisen ajattelun kierre on huomattavasti hankalempi pitää yllä kuin negatiivisen. Negatiivinen ajattelun kierre ruokkii itseään hyvin voimakkaasti ja se voi turruttaa ne viimeisetkin positiiviset ajatukset mielestäsi. Työnteko tuntuu liian raskaalta, treenaaminen tuntuu liian raskaalta, kotityöt tuntuu liian raskaalta, hymyileminenkin tuntuu liian raskaalta. Pyri löytämään negatiivisiksi asioiksi mieltämistäsi jutuista ne positiiviset puolet. Työnteko on hauskaa kivojen työkavereiden ansiosta, treenamisen jälkeen mielen valtaa huikea olo, kotityöt tehtyäni talo on ihanan puhdas, hymyillessäni kadulla saan vastaantulijalta takaisin yhtä iloisen hymyn.

Kerro ongelmistasi. Mikäpä asia nyt ei puhumalla paranisi. Vaikeimmistakin asioista puhuminen auttaa loppujen lopuksi. Avaa siis suusi henkilölle, johon luotat, jolle koet voivasi kertoa hädästäsi. Sen ei tarvitse olla perheenjäsen eikä välttämättä ystäväkään (toki hän voi olla), vaan se voi olla myös joku ulkopuolinen. On lähes huvittavaa, miten paljon vieroksutaan ajatusta hankkia ulkopuolisen apua, jos tuntee olevansa henkisesti rikki. Mielenterveysongelmat ovat todellisia ongelmia (kiitos vaan Saralle hyvästä tekstistä ja ajankohtaisen kampajan eteenpäin viemisestä), eikä niitä tarvitse hävetä. Voin kertoa täällä blogissakin ihan avoimesti, että olen itse käynyt pari kertaa juttelemassa ns. ammatti-ihmisen kanssa ongelmistani ja siitä on todellakin ollut apua. Oma tilanteeni ei aikoinaan “vaatinut” kuin kaksi juttelukertaa, mutta nekin kaksi olivat erityisen tärkeitä ja merkityksellisiä. Tarpeen tullen menisin varmasti uudestaan.

Löydä apua kirjoista. Lukeminen on asia, jota itse harrastan aivan liian vähän. Mutta kun tarkemmin mietin asiaa, ne muutamat tärkeät kirjat, jotka olen lukenut, ovat pelastaneet minut sillä hetkellä. Rhonda Byrnen Salaisuus oli varmasti yksi tekijä sen onnistuneen suorituksen takana, jonka avulla pääsin aikoinaan kouluun sisään. Debbie Fordin Rohkeus puolestaan pelasti minut pahemmalta masennukselta hiustenlähtöepisodin aikoihin. Kirjat voivat olla yllättävän voimaannuttavia ja niistä voi löytyä vaikka kuinka hyödyllisiä keinoja uuden suunnan löytämiseksi. Listasin tähän alle mielestäni sopivia ehdokkaita meille hukassa olleille ja oleville. Osan olen lukenut ja osasta taas kuullut paljon hyvää 🙂

Aki Hintsa – Voittamisen anatomia

Erik Bertrand Larssen – Paras

Haidt Jonathan – Onnellisuushypoteesi

Rhonda Byrne – Salaisuus

Brian Tracy – Menestys ja Onnellinen Elämä

Paulo Coelho – Alkemisti

Gretchen Rubin – Onnellisuusprojekti

Napoleon Hill – Ajattele Oikein-Menesty

Paavo Kettunen – Häpeästä hyväksyntään

Timothy Ferriss – 4 tunnin työviikko

lifestyle