Tiedättekö sen vitamiinivalmiste-mainoksen, jossa mies pohtii miten rankka hänen päivänsä onkaan ollut? Työpalavereita, sitten salille ja illalla pitää vielä tavata anoppi! Huhhei minä ajattelin, siis miten hän voikaan jaksaa tehdä tuon kaiken yhden päivän aikana? Tuossahan on aivan liikaa hommaa yhdelle terveelle kolmekymppiselle miehelle. Mainos raivostutti minua ensin suunnattomasti. Olen aina ollut tehokas, mutta äitinä koen olevani supertehokas. Ehdin yleensä hoitamaan päivän aikana miljoona eri asiaa. Sitten vähättelen miten joku lapseton, ei juuri muuttorumbaa läpikäynyt valittaa kuinka elämä on niin rankkaa, kun pitäisi töiden lisäksi jaksaa vielä käydä vielä salilla ja anopin luona. Jep. Syyllistyn arvostelemaan muita. Niin ei saisi tehdä, mutta teen sitä mielessäni silti. Joskus jopa ääneen.
Jokainen minun ohitseni hissijonossa kiilaava ei-hissiä-tarvitseva-tyyppi saa vereni kiehumaan. Arvostelen puoliääneen heidän valintaansa kulkea mielummin hissillä kuin liukuportailla. Ruokakaupassa päivittelen äänettömästi ihmisten “huonoja” valintoja, sitä mitä he aikovat ostaa ja syödä. Olen arvostellut (onneksi vain) omassa päässäni niin ihmisten vaatevalintoja, ajankäyttöä, musiikkimakua, jopa rahankäyttöä. Mutta miksi?
Eihän näillä asioilla ole yleensä kovinkaan suurta merkitystä minun elämääni (paitsi tuolla hissijutulla!). Mikä oikeus minulla on ylipäätänsä tehdä näin? En voi koskaan varmasti tietää, miksi ihmiset tekevät kuten tekevät tai valitset sen minkä valitsevat. En voi koskaan tietää, onko sen kolmekymppisen miehen elämä rankkaa jonkin muun syyn takia, joka ei näy päällepäin. Erään ystäväni äiti sanoo aina, ettei arvostele ihmistä, ellei tunne. Tähän olen pyrkinyt, mutta mikä oikeus minulla olisi arvostella tuttujen tekemisiä. En voi koskaan olla täysin varma kenenkään muun asioista kuin omistani ja siitä syystä pyrin tästä eteenpäin jättämään muiden arvostelun väliin. Oli tuttu tai ei, oli hissijono tai kaupan kassa. Sisäinen arvostelijani saa nyt luvan hiljentyä.
t-paita/t-shirt &OTHER STORIES // kengät/shoes ZARA // hattu/hat LINDEX*
(*saatu/gifted)
PS. VIELÄ TÄNÄÄN VOI OSALLISTUA PAULIGIN CUPSOLO VERUS -KONEEN ARVONTAAN TÄÄLLÄ.
Kuvat/Photos: Lontoosta/from London
jaana
October 15, 2014Olipas kivan rehellinen teksti! Ja myönnän, mä olen syyllistynyt samaan 🙁
Omalla kohdalla voin sanoa että johtui epävarmuudesta ja huonommuuden tunteesta. Mutta nykyään kum siitä on päässyt eroon, ettei tunne edes mielessään tarvetta arvostella toista, on jotenkin vapautunut olo ja itsekään ei enää mieti että mitä muut musta saattaa ajatella. Ajatelkoot mitä lystää 🙂
Kaisa
October 15, 2014Mä en itse asiassa tiedä mistä oma arvostelun tarpeeni on johtunut (olisi ollut kiva puida tätäkin puolta tekstissä). En kuitenkaan usko, että kysymykseesä on oma epävarmuuteni yms, mutta tiedä sitten mikä. Rumaa se arvostelu ainakin on, joten tämä päätös lopettaa oli oikein fiksu teko 🙂 Hyvä, että sä olet myös päässyt irti siitä ja varsinkin tuosta epävarmuudesta!
Nelli
October 21, 2014Hih, muiden arvostelunhalu ja arvostelunhalu yleensäkin kumpuaa aina siitä, ettei todellisesti ole vielä hyväksynyt ja sitä kautta oppinut “oikeasti” rakastamaan itseään..se matka on todellakin pitkä ja haastava, mutta varmasti antoisa!<3 helpoimmaksi matkaa ei tee se, että egomme tietysti aina haluaa löytää vian jostain muusta kun minusta itsestäni..itse ajattelen asiaa oikeastaan herätyksenä..kun koen arvostelunhalua jotakuta kohtaan on se eräänlainen läpsäisy poskelle..mitä en hyväksy itsessäni? Itse painin samojen kysymysten äärellä ja tsemppiä tutkimusmatkaani antaa pian 2-vee tyttäreni..lapsia kun ei todellakaan opeteta sanoin vaan sen kautta mitä itse olemme, elämme ja ennenkaikkea tunnemme. Emme siis voi opettaa lasta rakastamaan ja hyväksymään itseään jos emme itse rakasta ja hyväksy itseämme.. Aika hurja ja pysäyttävä ajatus!!
Kaisa
October 21, 2014Todellakin hurja ja pysäyttävä ajatus. Jos et pistä pahaksesi, niin saatan tästä jossain vaiheessa ottaa kopin ja kirjoittaa aiheesta muutaman sanan 🙂 Hyvä idea muuten aina arvosteluhalun kolkuttaessa läpsäistä hieman itseään ja miettiä miksi?!
Mukavaa syksyn jatkoa ja kiitos mielenkiintoisista mietteistä!
-Kaisa
Maria
November 1, 2014Oon missannut tän postauksen, mutta haluan kommentoida vielä, koska tää postaus ja sen kommentit olivat vallan puhuttelevia. Mä en ole ollut kovin kova arvostelemaan muita ääneen, mutta mielessäni olen sitten pyöritellyt silmiäni sitäkin enemmän. Tein myös jokin aika sitten päätöksen, että se saa nyt loppua. Valittamalla ei usein löydä kuin lisää valittamisen aiheita, ja sitähän tosiaan ei voi varsinkaan tuntemattomista ihmisistä tietää, millaisia syitä tietynlaisen käytöksen takana on. Nelliltä oikein hyvä idea kuvaannollisesti läpsäistä itseään, jos tekee mieli arvostella muiden tekemisiä. 🙂