Lauantaina vietimme rentoa vapaapäivää kaupungilla pyörien. Nälän iskiessä päätimme lähteä Punavuoren suuntaan etsimään ruokapaikkaa. Raflaan oli tarkoitus mennä, mutta paikka aukesi vasta neljältä ja me seisoimme oven takana jo puolen aikaan. Nopea vilkaus Eat.fi appsiin ja kartasta esiin lähimmät ruokapaikat. Kulman takana näytti olevan tuorepastastaan tunnettu ravintola, joka oli saanut huippuarvostelut. Nälkä oli tässä vaiheessa jo sen verran kova, että päätettin etsiä tämä paikka mahdollisimman nopeasti. Pienen harhailun jälkeen löysimme itsemme kerrostalojen sisäpihalta. Yhden ikkunan edessä oli muutama pöytä ja tuoli, mutta mikään muu ei viitannut ravintolan olemassaoloon. Ikkunassa vaatimattomat vihertävät verhot ja teksti Cafe Balzac. 
Sama konstailemattomuus jatkui sisällä. Ihan kuin olisin astunut sisään jonkin keskieurooppalaisen perheen kotiin. Ravintolassa oli tilaa alle 15 hengelle. Tiskin takana seisoi mies, joka tervehti meitä rennosti. Yksi kahden hengen pöytä oli juuri vapautunut, mutta muuten paikka oli täynnä. Iloinen puheensorina vallitsi pienen intiimin tilan. Kävimme istumaan lähes tulkoon kyökin puolella olevan pöydän ääreen. Valitsimme nopeasti annoksemme seinällä olevalta taululta. Hehkutettua tuorepastaa oli molempien pakko päästä kokeilemaan. Itse valitsin pastan munakoisolla, paprikalla, fetalla ja sitruunavoilla. Teemu puolestaan nautti portobellon sieniä, parmankinkun, salviavoin ja tryffelikastikkeen kera.
Tiskin takana puuhaileva mies vitsaili asiakkaileen minkä jaksoi ja puuhasteli siinä samalla alkupaloja. Hän heitti kulhoon ronskisti salaattia ja kaatoi päälle öljyt sekä viinietikat. Salaatti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä. Sen kylkiäisinä tarjottiin rapeaa maalaispatonkia. Olin tässä vaiheessa jo täysin varma, että lähtisin paikasta hymy huulilla. Oma ruokafilosofiani perustuu pitkälti samoihin asioihin; hyviä raaka-aineita, yksinkertaisesti ja nopeasti. Turhat kikkailut voi jättää pois. Pasta-annoksemme saapuivat heti alkusalaatit nautittuamme ja jo ensimmäisen haarukallisen jälkeen vannoin syöväni parasta pastaa ikinä. Edes toissa vuonna Italiassa en moista saanut. Teemukin myöhäili tyytyväisenä annokselleen. Nautiskelimme ruoasta hartaasti viimeiseen haarukalliseen asti. Pyörittelin vielä loput sitruunavoit leipäpalasella lautasesta irti.
Tämä lysti kustansi meille ruokajuomineen 29 euroa, jonka maksoimme enemmän kuin mielellämme tiskin takana edelleen puuhastelevalle miehelle. Siinä samalla vaihdoimme hänen kanssaan mietteitä antiikkiliikkeistä ja ravintolabisneksestä. Nälkä pysyi poissa iltaan saakka ja vielä kotimatkalla metrossa hehkutimme, miten hyvän mielen tämä paikka ja sen tarjoama ruoka saikaan aikaiseksi.
Cafe Balzac Iso Roobertinkatu 3-5 (sisäpiha)
What do you think?
You must be logged in to post a comment.